Olen elänyt seksin suhteen kuivassa liitossa parikymmentä vuotta. Olen ihmetellyt kuinka kaksi seksin suhteen niin erilaista ihmistä yleensä löysivät toisensa. Kai se oli sitä nuoruutta ja aika kokemattomana naisena luulin että tällaista se on, ja naistenlehtien "taivaan repeämiset" ovat himphamppua. Pikkuhiljaa tajusin että kaikki ei ole nyt kohdallaan. Itse olisin herkuttelija ja keksin uusia asioita joita haluaisin kokeilla. Mieheni on "lauantaisin peiton alla viisi minuuttia" tyyppi. Olen yrittänyt keskustella, ehdottanut seksineuvojaa, mutta ei, kun ei mikään auta. Hän on ihan tyytyväinen seksielämäänsä. Hän kyllä tekee mitä pyydän, mutta tulee sellainen tunne että "saan armosta" haluamaani, ja tietenkään en osaa siitä edes nauttia. Lopetin "vonkaamisen". Meillä ei ole edes suudeltu kunnolla ainakaan kymmeneen vuoteen.
Yleisen elämämme asiat ovat kunnossa ja meillä on muutenkin hauskaa yhdessä. Mutta se seksi.
Minulla on ollut nyt suhde ukkomieheen monta vuotta jonka kanssa saan todella sitä mitä haluan. Hän itse elää omassa liitossaan samanlaisessa seksitilanteessa kuin minäkin, mitkään keskustelut puolison kanssa eivät auta. Seksin lisäksi olemme myös hyviä ystäviä. Hänen kanssaan voi jutella ihan mistä vaan. Ja vaikka seksi joskus väliltämme loppuisi, ystäviksi jäämme varmasti. Miksikö emme eroa ja muuta yhteen. Kumpikaan ei halua rikko perhettään mm. lasten takia. Tämä nykyinen olo riittää meille.
Olen joskus puolileikilläni ehdottanut miehelleni että hän menisi vieraan kanssa kokeilemaan. Jospa meidän kemiamme eivät ole samanlaiset, ja jonkun muun kanssa olisi, mutta eihän hän sellaista kestä edes kuunnella. Tekisin mitä vaan saadakseni oman mieheni yhtä helläksi ja ihanaksi rakastajaksi kuin rakastajani on, mutta kun mikään ei tunnu auttavan.
Yleisen elämämme asiat ovat kunnossa ja meillä on muutenkin hauskaa yhdessä. Mutta se seksi.
Minulla on ollut nyt suhde ukkomieheen monta vuotta jonka kanssa saan todella sitä mitä haluan. Hän itse elää omassa liitossaan samanlaisessa seksitilanteessa kuin minäkin, mitkään keskustelut puolison kanssa eivät auta. Seksin lisäksi olemme myös hyviä ystäviä. Hänen kanssaan voi jutella ihan mistä vaan. Ja vaikka seksi joskus väliltämme loppuisi, ystäviksi jäämme varmasti. Miksikö emme eroa ja muuta yhteen. Kumpikaan ei halua rikko perhettään mm. lasten takia. Tämä nykyinen olo riittää meille.
Olen joskus puolileikilläni ehdottanut miehelleni että hän menisi vieraan kanssa kokeilemaan. Jospa meidän kemiamme eivät ole samanlaiset, ja jonkun muun kanssa olisi, mutta eihän hän sellaista kestä edes kuunnella. Tekisin mitä vaan saadakseni oman mieheni yhtä helläksi ja ihanaksi rakastajaksi kuin rakastajani on, mutta kun mikään ei tunnu auttavan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että et tee miehesi kanssa oikeita asioita tai oikealla tavalla.
Hmm ... ehkä hänet pitää herättää. Ei kertomalla suhteestasi, vaan antamalla ymmärtää, että jos et saa haluamaasi, niin haet sen muualta (niin kuin olet jo tehnyt).
Varmaan ihan hyvä järjestely. Olen ja tullut siihen tulokseen, että ns. järkiliitot kestäviä ja hyviä.
Ennen muinoin oltiin naimisissa ja perhe pysyi koossa kun ei sotkettu tunteita ja rakkautta.
Rakkaus haettiin muualta= rakastajat.
ps.näinhän ne kuninkaallisetkin toimii
Minun nuoruudessani naisen oli pakko alistua miehensä ikeen alle. Ei ollut mahdollisuutta lähteä kun ei olisi pärjännyt taloudellisesti. Huonostakin miehestä oli edes jonkinmoinen turva.
Niimpä monet naiset elelivät ikänsä ilman hellyyttä ja miehen antamaa tyydytystä. Vieraisiin ei silloin uskallettu mennä, ei edes ajatella moista syntiä. Ukot pitivät kiinni vaimoistaan kuin koira luusta. Ja mihin sitä olisi mennytkään kun jatkuvasti oli maha pystyssä tai imetti. Olen jo vanha tänne palstoille, mutta tuntuu hyvältä lukea kuinka nykynaiset pärjäävät ja uskaltavat ottaa ohjia omiin käsiinsä. Oli se sitten tuomittavaa tai ei. Itse menetin paljon siinä kun ei ollut rohkeutta kokeilla miltä se tosi mies tuntuu.
Meillä oli vähän samat fiilikset seksin suhteen viimeiset nelisen vuotta. Ainoa vaan, että meillä se pihtari oli vaimo.
Enkä silti käynyt vieraissa missään vaiheessa - olisi vissiin pitänyt mutta kun ei sopinut mun luonteelle.
No, lopulta viisitoista vuotta loppui pari viikkoa sitten, kun vaimo irtisanoi minut. Jospa vielä joskus minäkin saisin seksiä sen verran kuin haluan - tai niinkuin meillä oli ekat kymmenkunta vuotta...?
Valitusvalitusvalitus.........kele!
Eikö ole kummallista miten tällaiseen tilanteeseen yleensä voidaan joutua. Miksi niin tärkeä asia kuin seksi kuihtuu ja häviää parisuhteesta. Mikä ihme saa oman kumppanin viilenemään. Meillä ainakin minä yritin kaikkeni. Keksiä kaikkea "kivaa" sängyssä, viettelin ja pidin hyvänä, mutta vastakaikua en vaan saanut, ainoastaan sen vaivaisen viisiminuuttisen. En enään jaksanut/viitsinyt tehdä turhaa työtä.
Itse olin niin turhautunut fyysiseen puutteeseen, että olin revetä. Sinä olit todella vahva kun et langennut, ihailtava mies! Toivon että löydät kunnollisen kumppanin itsellesi mahdollisimman pian.