Oletko ikuinen kakkonen?

minä.

Oletko joutunut tilanteeseen jossa olet huomannut olevasi kakkonen tai ajautunut kakkoseksi? Oletko siis ikuinen kakkonen? :( Tai jokin muu numero mutta kuitenkin näet toista.

Onko se kestänyt kauan? Miten olet selviytynyt? Oletko kokenut suurta tuskaa? Miten olet käsitellyt sitä? Miten pääsit tilanteesta irti vai etkö ole päässyt? Vai mitä tapahtui lopulta? Hyväksyitkö tilanteen? Mitä keinoja käyttäisit päästäksesi irti jos haluaisit? Toimiiko ne? (Älä vaan sano että olet keskustellut muiden kanssa ja pääsit sit noin vaan irti - eihän se kaikilla toimi)(tai että "puhu ystäviesi kanssa", kaikillahan ei ole sellaisia joille voi puhua kun katoavat vaikeuksien tullessa).

Entä onko syyllisyyttä ollut? Miten sen olet käsitellyt? Miten vietät aikaasi kun toinen on aina poissa? Mitä ajattelet tulevaisuudesta ja elämästä? Miten/mistä löydät itsearvostusta toisen tekojen jälkeen tai juuri nyt? Entä oletko lopulta rakentanut parempaa minää, vaikka ei toisten silmissä muuttuisi paremmaksi?

Koetko olevasi huono kelpaamaton. Minä koen. Asiattomia, ja minuun kohdistaen tai muihin - negatiivisia vastauksia en toivo enkä lue, enkä saarnoja, vaan keskustelen aiheesta. En myös kannustuksia kaipaa - että kyllä se siitä. Toivottavasti edes joku vastaa tähän joillekin tärkeään aiheeseen. Ja lieneekö jäätä miehen sydämessä joka näkee vain itsensä kaikilla elämän alueilla ja naisten keskellä.

27

2323

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • minä.

      Ja entä jos useat keskustelut kuuntelijoiden kanssa tai ammattiauttajakaan ei auttanut tunteissa, tai irtipääsyssä. Tai kirjat. Miten olet selviytynyt?

      • minä.

        Unohdin laittaa kysymyksiin myös sen, että paljastuiko mies aivan toiseksi miksi olit häntä luullut? Niinkin voi käydä. Miten käsittelit sitä asiaa? :( Entä menikö elämänkatsomuksesi myös uusiksi? Miten sen kanssa pärjäsit?


      • reasalealennus
        minä. kirjoitti:

        Unohdin laittaa kysymyksiin myös sen, että paljastuiko mies aivan toiseksi miksi olit häntä luullut? Niinkin voi käydä. Miten käsittelit sitä asiaa? :( Entä menikö elämänkatsomuksesi myös uusiksi? Miten sen kanssa pärjäsit?

        3.5 vuoden suhde. Mies paljastui ihan joksikin muuksi. Jätti kun olin erittäin heikossa kunnossa. Klo 14 iltapäivällä aneli, etten minä jättäisi häntä. Klo 21.30 ilmoitti jättävänsä minut. Miten selvisin? En selvinnyt, yritin itsemurhaa viiltämällä ranteeni auki. Mies totesi vain kylmästi tajunneensa yhden illan aikana, että vaimoonkin ylitse muiden. On menneisyys, tulevaisuus, lapset. Minua hän vain LUULI rakastavansa. Pisteenä iin päälle totesi halun löytyneen uudestaan vaimoa kohtaan, sillävälin kun minuun tiputettiin plasmaa ja suolaliuosta sairaalassa.

        Näin kävi. Tyhmä minä. Itsesyytösten ja oman typeryyden kanssa on suunnattoman vaikea elää.


      • reasalealennus
        reasalealennus kirjoitti:

        3.5 vuoden suhde. Mies paljastui ihan joksikin muuksi. Jätti kun olin erittäin heikossa kunnossa. Klo 14 iltapäivällä aneli, etten minä jättäisi häntä. Klo 21.30 ilmoitti jättävänsä minut. Miten selvisin? En selvinnyt, yritin itsemurhaa viiltämällä ranteeni auki. Mies totesi vain kylmästi tajunneensa yhden illan aikana, että vaimoonkin ylitse muiden. On menneisyys, tulevaisuus, lapset. Minua hän vain LUULI rakastavansa. Pisteenä iin päälle totesi halun löytyneen uudestaan vaimoa kohtaan, sillävälin kun minuun tiputettiin plasmaa ja suolaliuosta sairaalassa.

        Näin kävi. Tyhmä minä. Itsesyytösten ja oman typeryyden kanssa on suunnattoman vaikea elää.

        Onko miehen sisällä vain jäätä? luulen, että siellä ei ole mitään. Suurta tunnevammaisuutta. Mutta sitä samaa minullakin, että tietentahtoen lähteä tällaiseen leikkiin. Vaimo sai tietää, haluaa jatkaa. Uskoo kait miehensä hyvyyteen. En tiedä kuka tässä tarinassa on se sairain? Minä, mies vaiko tämä vaimo? Minä, joka erehdyin uskomaan ja kuvittelemaan. Ja uhraamaan oman elämäni. Mies, joka petti niin vaimon kuin minutkin. Vaiko vaimo, joka syttyi kuulemma uutisen kuulleessan haluamaan miestänsä ja lähti sitten jumppaamaan saadakseen muuta ajateltavaa?

        Sairasta. Niin sairasta. Kuolisimpa pois näin sairaasta maailmasta.


      • ...
        reasalealennus kirjoitti:

        Onko miehen sisällä vain jäätä? luulen, että siellä ei ole mitään. Suurta tunnevammaisuutta. Mutta sitä samaa minullakin, että tietentahtoen lähteä tällaiseen leikkiin. Vaimo sai tietää, haluaa jatkaa. Uskoo kait miehensä hyvyyteen. En tiedä kuka tässä tarinassa on se sairain? Minä, mies vaiko tämä vaimo? Minä, joka erehdyin uskomaan ja kuvittelemaan. Ja uhraamaan oman elämäni. Mies, joka petti niin vaimon kuin minutkin. Vaiko vaimo, joka syttyi kuulemma uutisen kuulleessan haluamaan miestänsä ja lähti sitten jumppaamaan saadakseen muuta ajateltavaa?

        Sairasta. Niin sairasta. Kuolisimpa pois näin sairaasta maailmasta.

        Sitäkö että olisit parempi kuin vaimo?


      • reasalealennus
        ... kirjoitti:

        Sitäkö että olisit parempi kuin vaimo?

        En. Vaan uskoin miehen puheet ja tarinat. Ei näissä asioissa voi kilpailla paremmuudesta. Vain onko se niin, että kaikki varatut miehet ovat valehtelijoita? Senkö pitäisi olla perusoletus? Tiedän olleeni idiotti. Mutta eikö tuo mies ole sitä vielä enemmän?


      • kahleita
        reasalealennus kirjoitti:

        En. Vaan uskoin miehen puheet ja tarinat. Ei näissä asioissa voi kilpailla paremmuudesta. Vain onko se niin, että kaikki varatut miehet ovat valehtelijoita? Senkö pitäisi olla perusoletus? Tiedän olleeni idiotti. Mutta eikö tuo mies ole sitä vielä enemmän?

        Saarnoja toisten taholta en kestä ollenkaan. Joka on itse kakkonen, tietää, miten vaikeata se on. Mutta tietää myös, miten vaikeata on luopua ihmisestä, josta välittää, rakastaa, ja mitä muita sanoja nyt sitten käytetäänkään. Sen olen oppinut, että kehenkään en enää luota. Oma liittoni on lähes mennyttä, yhdessä ollaan, mies tottakai on pettynyt, ja asioita ratkotaan parhaillaan. Tulevaisuudesta en osaa sanoa vielä mitään. Ikää yli 50, oikeata "naisenelämää" vasta viime ajat. Itseni olen löytänyt, toisen miehen kanssa, mikä sinänsä oli shokki, kun sen tajusin.


      • Minuun sattui
        kahleita kirjoitti:

        Saarnoja toisten taholta en kestä ollenkaan. Joka on itse kakkonen, tietää, miten vaikeata se on. Mutta tietää myös, miten vaikeata on luopua ihmisestä, josta välittää, rakastaa, ja mitä muita sanoja nyt sitten käytetäänkään. Sen olen oppinut, että kehenkään en enää luota. Oma liittoni on lähes mennyttä, yhdessä ollaan, mies tottakai on pettynyt, ja asioita ratkotaan parhaillaan. Tulevaisuudesta en osaa sanoa vielä mitään. Ikää yli 50, oikeata "naisenelämää" vasta viime ajat. Itseni olen löytänyt, toisen miehen kanssa, mikä sinänsä oli shokki, kun sen tajusin.

        Koko ajan tunsin alemmuutta vaimon rinnalla. Välillä mies vannoi rakkautaan minua kohtaan ja sitten taas veti maton alta pois kehumalla ja kertomalla, että vaimo onkin hänen suuri rakkautensa, viemällä vaimon ja lapset maan ääriin ja järjestämällä heille kaikkea hyvää. Jäin lopulta yksin. Ei edes tervehdi kadulla.


      • 9999
        Minuun sattui kirjoitti:

        Koko ajan tunsin alemmuutta vaimon rinnalla. Välillä mies vannoi rakkautaan minua kohtaan ja sitten taas veti maton alta pois kehumalla ja kertomalla, että vaimo onkin hänen suuri rakkautensa, viemällä vaimon ja lapset maan ääriin ja järjestämällä heille kaikkea hyvää. Jäin lopulta yksin. Ei edes tervehdi kadulla.

        luulit tapahtuvaksi kun sekaannuit varattuun ihmiseen.minä myös sain mieheni kiinni suhteestaolin varautunut sitten tietysti siihen että mies haluaa eron.vaan eipä halunnutkaan samantien kun kerroin miehelleni että tiedän hänen suhteestaan otti mmies puhelimen ilmoitti kakkoselle ettei halua olla missään tekemisissä ja pyysi että kakkonen i yritä ottaa mitään yhteyttä,vaihtoi salanumerot sekä minun että omaan puhelimeensa,vaihtoi jopa työpaikkansa eikä tee enää matkahommia.olin kyllä yllättynyt kosaka jos minä lähtisin pettämään varma on että haluan eron.puhuttu on paljon mutta koskaan en unohda anteeksi olen antanut,ja johtuu paljon siitä että mieheni on totaalisesti muuttunut joka asiassa,jos hän ei olisi muuttunut tippaakaan emme varmasti enää yhdessä olisi.olen jopa välillä sanonut hänelle että hän voi jatkossakin käydä tyhjentämässä itsensä kyseisen ihmisen luona mutta kas kummaa ei kiinnosta ja häntä ällöttää.itselläni tämän 16 vuoden aikana ei ole tullut edes mieleen että pettäisin en voisi koskaan tehdä mitään niin pahaa kenellekkään,olen sitä mieltä että kukaan ei ansaitse sellaista.enkä myös toivo että kukaan alkaa tieten tahtoen kakkoseksi koska harvemmin ne johtavat vakituiseen yhdessä oloon.ja kyllä varmaan vapaita on tarjolla ,ei se itsetunto siitä nouse että varatun kelkkaan rupeaa.olen silti pahoillani sinun puolestasi,mutta toivottavasti opit siitä jotain.


      • pölöpölöpölö
        9999 kirjoitti:

        luulit tapahtuvaksi kun sekaannuit varattuun ihmiseen.minä myös sain mieheni kiinni suhteestaolin varautunut sitten tietysti siihen että mies haluaa eron.vaan eipä halunnutkaan samantien kun kerroin miehelleni että tiedän hänen suhteestaan otti mmies puhelimen ilmoitti kakkoselle ettei halua olla missään tekemisissä ja pyysi että kakkonen i yritä ottaa mitään yhteyttä,vaihtoi salanumerot sekä minun että omaan puhelimeensa,vaihtoi jopa työpaikkansa eikä tee enää matkahommia.olin kyllä yllättynyt kosaka jos minä lähtisin pettämään varma on että haluan eron.puhuttu on paljon mutta koskaan en unohda anteeksi olen antanut,ja johtuu paljon siitä että mieheni on totaalisesti muuttunut joka asiassa,jos hän ei olisi muuttunut tippaakaan emme varmasti enää yhdessä olisi.olen jopa välillä sanonut hänelle että hän voi jatkossakin käydä tyhjentämässä itsensä kyseisen ihmisen luona mutta kas kummaa ei kiinnosta ja häntä ällöttää.itselläni tämän 16 vuoden aikana ei ole tullut edes mieleen että pettäisin en voisi koskaan tehdä mitään niin pahaa kenellekkään,olen sitä mieltä että kukaan ei ansaitse sellaista.enkä myös toivo että kukaan alkaa tieten tahtoen kakkoseksi koska harvemmin ne johtavat vakituiseen yhdessä oloon.ja kyllä varmaan vapaita on tarjolla ,ei se itsetunto siitä nouse että varatun kelkkaan rupeaa.olen silti pahoillani sinun puolestasi,mutta toivottavasti opit siitä jotain.

        tilanne, tosin mieheni ja hänen salarakkansa suhde jo loppunut mieheni puolelta, ennekuin kärähdys tuli. Olin helpottunut; syy mieheni käytökseen selvisi ja tiesin, että nyt on todellinen syy erota. Yllättäen mies ei halunnutkaan erota, miksi hitossa, pyysin häntä jopa ottamaan kakkosensa takaisin, mutta ei kuulemma halunnut, ei ollut halunnut olla naisen kanssa pitkään aikaan. Nainen kun olisi tehnyt mitä vain, palvoi miestäni kuin jumalaa, mutta ei sitten kelvannutkaan... Minä en miestä ruikuttanut jäämään, olisin pistänyt eron vireille, mutta pyysi uutta mahdollisuutta. Mitä tästä voi oppia? Ketään ei väkisin saa luokseen jäämään. Kysyin taannoin mieheltäni, että nousiko miehuus tuolla teolla, kun kakkonen piti kynsin ja hampain kiinni miehestäni ja yritti kaikkensa, että saisi mieheni kokonaan itselleen. Kuulemma ei, päinvastoin miehuus kuulemma laski ja häpeä valtava.
        Toisaalta käy sääliksi tuota kakkosta, mitenköhän hän kursi elämänsä kokoon.. Toisaalta raivostuttaa, että minä sain kaiken paskan niskaani. Luojan lykky, en kuitenkaan vajonnut hänen tasolleen, vaikka kyse olikin loppupeleissä minun miehestäni, minäkin olisin voinut katkeruuttani kaataa kakkosen niskaan omat paskani. Mitä olisin siitä hyötynyt? Saanut loppupeleissä vain itselleni pahemman mielen. Kukaan ihminen ei ole sen arvoinen, että hänestä tarvitsee ruveta tappeleen keinoja kaihtamatta...


      • kulissit pystyssä
        ... kirjoitti:

        Sitäkö että olisit parempi kuin vaimo?

        Kyllä se pikkuvaimo loppupeleissä usein vetää sen pisimmäa korren ja h-n hyvä niin. Nimittäin, pettävä mies jatkaa toimintaa pienen katumusjakson jälkeen ja pikkuvaimo saa kokea samat kuviot, ehkä se pitää heidän surkean kulissielämän pystyssä tai sitten ei, aivan sama.


    • velvetrose

      Olen ollut koukussa perheelliseen mieheen useamman vuoden ajan. Liekö sitten itsepetosta vai mitä, mutta en pode sen kummemmin alemmuutta kuin ylemmyyttäkään miehen avokin suhteen... Itseasiassa en juurikaan ajattele miehen "näkyvää elämää", se ei kuulu minulle. Alunalkaenkaan hän ei ole lupaillut minulle kuuta taivaalta enkä missään vaiheessa ole alkanut kuvitella, että vaikka meillä on hetkemme, hän vaihtaisi perheensä minuun. En sen kummemmin "vietä aikaani", kun en ole miehen kanssa - minä ELÄN. Elämääni mahtuu muutakin kuin salarakas, minulla on työni, perheeni, harrastukseni - mies on mukava lisä, kermakuorrutus arjen päällä... En siis koe olevani säälittävä varjoissa lymyävä jalkavaimo, vaan omaa elämääni elävä nainen. Mikään ei estä minua tapailemasta muita miehiä - mutta satun vain olevan hölmön rakastunut tähän mieheen.
      Miksi tuntisin olevani huono/kelpaamaton..? Siksikö, ettei mies ole jättänyt perhettään minun vuokseni..?
      Tilanne nyt vain on tämä, ja ennemmin otan ne "onnen muruset", jotka miehen kanssa voin saada kuin olen ilman niitä. Minulle elämän päätarkoitus ei ole koskaan ollu parisuhde - niin naimisissa kuin olen ollutkin. Myöskään se, mitä muut minusta ajattelevat, ei ole elämäni tärkeyslistan kärkipäässä. Teen asiat tavallani, en hae hyväksyntää, en välitä paheksujista. Kukin tyylillään ja niin kuin parhaaksi näkee.

      • ...

        että tiedät paikkasi.


      • rakastunut kakkonen myöskin

        Hienoa Velvet Rose!

        teksti kuin minun suustani ;) Kyllä sitä voi elää onnellista elämää, vaikka elämän suuri rakkaus kohdistuu varattuun mieheen! Ei kaikki kakkoset ole "jalkavaimoja" vaan oman elämän valtiattaria ;)


      • velvetrose
        rakastunut kakkonen myöskin kirjoitti:

        Hienoa Velvet Rose!

        teksti kuin minun suustani ;) Kyllä sitä voi elää onnellista elämää, vaikka elämän suuri rakkaus kohdistuu varattuun mieheen! Ei kaikki kakkoset ole "jalkavaimoja" vaan oman elämän valtiattaria ;)

        kaikkiin kakkosiin sovi se palstalla usein viljelty "rotumääritelmä": epätoivoisena puhelintaan vahtiva, hyväksikäytettävä patja...
        Joskus olen miettinyt, että entä sitten, jos rakkauteni olisi vapaa..? Varsinainen "pesimisvaihe" kummankin elämässä on jo takanapäin, joten voisin mainioisti kuvitella meidän elelevän ns kahden kodin suhteessa... MUTTA: siitä lähden, että mies pysyy sitoumuksissaan avokkiaan ja lastaan kohtaan, ja minä olen "vain se kakkonen" - joka minulle on parempaa kuin aiempi "huono ykkönen".


      • minä.
        velvetrose kirjoitti:

        kaikkiin kakkosiin sovi se palstalla usein viljelty "rotumääritelmä": epätoivoisena puhelintaan vahtiva, hyväksikäytettävä patja...
        Joskus olen miettinyt, että entä sitten, jos rakkauteni olisi vapaa..? Varsinainen "pesimisvaihe" kummankin elämässä on jo takanapäin, joten voisin mainioisti kuvitella meidän elelevän ns kahden kodin suhteessa... MUTTA: siitä lähden, että mies pysyy sitoumuksissaan avokkiaan ja lastaan kohtaan, ja minä olen "vain se kakkonen" - joka minulle on parempaa kuin aiempi "huono ykkönen".

        Ehkä sinun tapauksessasi voi olla mahdollista, mutta joillakin vaikka mies olisi vapaa joskus ei kakkonen (tai muu numero) ikinä kelpaa. Itselläkin niin. Ainakaan en näe yhteistä tulevaisuutta ja mies haalii muita.


      • eläköön
        minä. kirjoitti:

        Ehkä sinun tapauksessasi voi olla mahdollista, mutta joillakin vaikka mies olisi vapaa joskus ei kakkonen (tai muu numero) ikinä kelpaa. Itselläkin niin. Ainakaan en näe yhteistä tulevaisuutta ja mies haalii muita.

        kakkosten on puolustella asemiaan; vaikka mies olisi vapaa, niin ei mukamas miestä huolittas elämänkumppaniksi. Ihan pölö puhetta, kakksoset tietävät, että mies ei jätä vaimoaan ja näin tyytyvät osaansa ja puolustelevat täällä, että kakkosena oleminen riittää heille. Miksi ihmeessä he roikkuisivat varatussa miehessä, jos hän ei ole heille tärkeä? Miksi joku uhraisi aikaansa sellaiseen? Kyllä heillä on aina takaraivossa ajatus, että sitten joskus kun...


      • Ikivaimo
        eläköön kirjoitti:

        kakkosten on puolustella asemiaan; vaikka mies olisi vapaa, niin ei mukamas miestä huolittas elämänkumppaniksi. Ihan pölö puhetta, kakksoset tietävät, että mies ei jätä vaimoaan ja näin tyytyvät osaansa ja puolustelevat täällä, että kakkosena oleminen riittää heille. Miksi ihmeessä he roikkuisivat varatussa miehessä, jos hän ei ole heille tärkeä? Miksi joku uhraisi aikaansa sellaiseen? Kyllä heillä on aina takaraivossa ajatus, että sitten joskus kun...

        Olin hehkeimmässä nuoruudessa umpirakastunut ukkomieheen Syyllinen ja huono omatunto vaivasi koko ajan. Paha mieli siitä, että ei voinut olla avoimesti. Sivusta piti seurata miehen julkista elämää. Ensin se oli huumaa, joka muuttui pahaksi mieleksi ja sietämättömäksi kaipaukseksi.
        Yritin ratkaista asian 3 vuotta kestettyäni lähtemällä toiseen kaupunkiin ,aikomus opiskella ja aloittaa uusi oma elämä.
        Mies ei sitä kestänyt, vaan keskellä katukäytävää polvistui eteeni ja pyysi kyynelsilmin jäämään.
        Hän erosi ja oma onnellistuva liittomme on kestänyt jo 30 v.
        En silti suosittele, alkuvaiheen kasvukivut olivat turhan kovat.


      • luopumista on elämä
        Ikivaimo kirjoitti:

        Olin hehkeimmässä nuoruudessa umpirakastunut ukkomieheen Syyllinen ja huono omatunto vaivasi koko ajan. Paha mieli siitä, että ei voinut olla avoimesti. Sivusta piti seurata miehen julkista elämää. Ensin se oli huumaa, joka muuttui pahaksi mieleksi ja sietämättömäksi kaipaukseksi.
        Yritin ratkaista asian 3 vuotta kestettyäni lähtemällä toiseen kaupunkiin ,aikomus opiskella ja aloittaa uusi oma elämä.
        Mies ei sitä kestänyt, vaan keskellä katukäytävää polvistui eteeni ja pyysi kyynelsilmin jäämään.
        Hän erosi ja oma onnellistuva liittomme on kestänyt jo 30 v.
        En silti suosittele, alkuvaiheen kasvukivut olivat turhan kovat.

        kakkonen,varsinkin jos varattu menehtyy.Yksin saa surra,kukaan ei lohduta ja olen myös sitä mieltä,mielummin kakkonen kun huonosti kohdeltu ykkönen.
        Minun ex,meni kakkosen kanssa parisuhteeseen,ei olisi halunnut erota,mutta minä halusin,koska hän petti.
        Elämä on ihmeellistä,vaikka erosin kun jouduin petetyksi,silti eron jälkeen aloitin varatun kanssa?
        Mutta,surullisesti päättyi,ja en enää tuomitse ketää,en edes itseäni.
        Lopulta,elämässä voi sattua mitä vaan.Mutta jokaisesta päivästä osaa olla kiitollinen,suurten koettelemusten jälkeen.
        Milloin elämä olisi koko ajan helppoa?


      • KolkytJotain
        eläköön kirjoitti:

        kakkosten on puolustella asemiaan; vaikka mies olisi vapaa, niin ei mukamas miestä huolittas elämänkumppaniksi. Ihan pölö puhetta, kakksoset tietävät, että mies ei jätä vaimoaan ja näin tyytyvät osaansa ja puolustelevat täällä, että kakkosena oleminen riittää heille. Miksi ihmeessä he roikkuisivat varatussa miehessä, jos hän ei ole heille tärkeä? Miksi joku uhraisi aikaansa sellaiseen? Kyllä heillä on aina takaraivossa ajatus, että sitten joskus kun...

        ymmärrä sitä, ettei kaikkien ihmisten käsitys toimivasta parisuhteesta edellytä asumista saman katon alla..?
        Eikä kukaan kai väitä, että joku "roikkuisi" varatussa miehessä muuten vain, ilman, että tämä on tärkeä?! Totta hitossa se varattu mies on tärkeä - jopa niin tärkeä, että kakkonen tyytyy mieluummin pieniinkin onnenrippeisiin kuin elää elämäänsä ilman tätä miestä.
        Elämästähän ei koskaan tietä, koskaan ei voi sanoa ei koskaan - mutta oma tilanteeni on se, että salarakkaani on sitoutunut nykyiseen näkyvään elämäänsä enkä usko siihen muutosta tulevan. Siispä minäkin elän omaa elämääni eteenpäin ilman, että salarakkaan olemassaolo vaikuttaa arkeni kulkuun tai valintoihin.


      • yksi mielipide
        KolkytJotain kirjoitti:

        ymmärrä sitä, ettei kaikkien ihmisten käsitys toimivasta parisuhteesta edellytä asumista saman katon alla..?
        Eikä kukaan kai väitä, että joku "roikkuisi" varatussa miehessä muuten vain, ilman, että tämä on tärkeä?! Totta hitossa se varattu mies on tärkeä - jopa niin tärkeä, että kakkonen tyytyy mieluummin pieniinkin onnenrippeisiin kuin elää elämäänsä ilman tätä miestä.
        Elämästähän ei koskaan tietä, koskaan ei voi sanoa ei koskaan - mutta oma tilanteeni on se, että salarakkaani on sitoutunut nykyiseen näkyvään elämäänsä enkä usko siihen muutosta tulevan. Siispä minäkin elän omaa elämääni eteenpäin ilman, että salarakkaan olemassaolo vaikuttaa arkeni kulkuun tai valintoihin.

        mielestäni kuvailemasi tilanne sinulla ei ole toimiva parisuhde. Saman katon alla tietenkään ei tarvitse asua, mutta et voi väittää eläväsi parisuhteessa, jos miehesi( siis salarakkaasi) on naimisissa toisaalla. Ja miten voit väittää, että suhteesi on toimiva? Salailua ja petosta puolin ja toisin.. Tiedät itsekin, ettei sellainen toimi ja ennenpitkää saat sen karvaasti kokea.

        Toimiva parisuhde on jotakin muuta, sinä elät salasuhdetta, joka perustuu petokseen, valheeseen...


      • Ikivaimo
        yksi mielipide kirjoitti:

        mielestäni kuvailemasi tilanne sinulla ei ole toimiva parisuhde. Saman katon alla tietenkään ei tarvitse asua, mutta et voi väittää eläväsi parisuhteessa, jos miehesi( siis salarakkaasi) on naimisissa toisaalla. Ja miten voit väittää, että suhteesi on toimiva? Salailua ja petosta puolin ja toisin.. Tiedät itsekin, ettei sellainen toimi ja ennenpitkää saat sen karvaasti kokea.

        Toimiva parisuhde on jotakin muuta, sinä elät salasuhdetta, joka perustuu petokseen, valheeseen...

        Toimii se salasuhdekin, omalla tavallaan. Onko se tasapainoinen, tasa-arvoinen- se on toinen juttu. Kaikissa suhteissa on huonojakin puolia, jopa avioliitossa. Ilman parisuhdetta voi elää, mutta ei ilman rakkautta.
        Kyllä kai se salasuhde on korvike, mutta parempi kuin ei mitään.
        Olen huomannut, että absoluuttisesti tuomitsevia ovat ne , jotka ovat kaidalla tiellä pysyneet. Kun sitten omalle kohdalle vain osuu lankeaminen kaikesta vannomisesta huolimatta, aletaan ymmärtää. Toisin sanoen elämä opettaa ja se opettaa selittämään asioita omalta kannalta ja omaksi parhaaksi.
        Moni luulee itseään virheettömäsi tai omaa liittoaan uskottomuusasioista vapaaksi.
        Joillekin taas on tärkeintä kulissit.
        Tärkeintä lienee olla rehellinen itselleen, yrittää ottaa kokemuksista opiksi ja yittää olla hyvä lähimmäiselle. Se esimerkiksi tarkoittaa, ettei olisi viestinviejä ,joka tuhoaa elämää.
        Ne joita esim. uskottomuus koskee, saisivat itse kertoa tai olla kertomatta.


      • kahden kauppa
        Ikivaimo kirjoitti:

        Toimii se salasuhdekin, omalla tavallaan. Onko se tasapainoinen, tasa-arvoinen- se on toinen juttu. Kaikissa suhteissa on huonojakin puolia, jopa avioliitossa. Ilman parisuhdetta voi elää, mutta ei ilman rakkautta.
        Kyllä kai se salasuhde on korvike, mutta parempi kuin ei mitään.
        Olen huomannut, että absoluuttisesti tuomitsevia ovat ne , jotka ovat kaidalla tiellä pysyneet. Kun sitten omalle kohdalle vain osuu lankeaminen kaikesta vannomisesta huolimatta, aletaan ymmärtää. Toisin sanoen elämä opettaa ja se opettaa selittämään asioita omalta kannalta ja omaksi parhaaksi.
        Moni luulee itseään virheettömäsi tai omaa liittoaan uskottomuusasioista vapaaksi.
        Joillekin taas on tärkeintä kulissit.
        Tärkeintä lienee olla rehellinen itselleen, yrittää ottaa kokemuksista opiksi ja yittää olla hyvä lähimmäiselle. Se esimerkiksi tarkoittaa, ettei olisi viestinviejä ,joka tuhoaa elämää.
        Ne joita esim. uskottomuus koskee, saisivat itse kertoa tai olla kertomatta.

        pettänyt koskaan miestäni ja uskon, etten petäkään, koskaan. Mieheni petti minua, siltikään en usko, että pystyisin pettämään.
        Mun luonne on sellaiseen liian kiltti. Mnulle tulisi valtavat omantunnon tuskat. Ukkomiehen kanssa en koskaan ryhdy mihinkään, tiedän, minkäs voi jos ihastuu, mutta en ryhtyisi sittenkään sohlaamaan kenenkään perhettä. Tiedän, miltä tuntuu, kun petetään. En pystyisi elämään enää itseni kanssa, en pystyisi katsomaan itseäni peiliin. En arvostaisi itseäni, mitenkään. Tuntisin itseni likaiseksi.
        Silti yritän ymmrtää, miksi mieheni teki niin kuin teki. En tuomitse pettäjiä, muuta kuin siinä tapauksessa, jos he tekevät sitä alvariinsa satuttaen puolisoitaan uudestaan ja uudestaan, oppimatta koskaan virheistään. Pettäminen ei saa olla elämäntapa, niin moni siitä joutuu kärsimään.
        Pitäisi ymmärtää, että kaikki eivät pysty elämään kaksoiselämää. Minä en pysty, en koskaan. Kaikki aina sanoo, että vannomatta paras, mutta tunnen itseni, en koskaan petä enkä sotkeennu ukkomiehiin, en koskaan. Olisin tehnyt sen jo, jos siihen pystyisin,kykenisin. Mutta kun minusta ei ole siihen.


      • KolkytJotain
        yksi mielipide kirjoitti:

        mielestäni kuvailemasi tilanne sinulla ei ole toimiva parisuhde. Saman katon alla tietenkään ei tarvitse asua, mutta et voi väittää eläväsi parisuhteessa, jos miehesi( siis salarakkaasi) on naimisissa toisaalla. Ja miten voit väittää, että suhteesi on toimiva? Salailua ja petosta puolin ja toisin.. Tiedät itsekin, ettei sellainen toimi ja ennenpitkää saat sen karvaasti kokea.

        Toimiva parisuhde on jotakin muuta, sinä elät salasuhdetta, joka perustuu petokseen, valheeseen...

        ilmaista asioita... En puhunut omasta tilanteestani, kun sanoin, ettei toimiva parisuhde välttämättä edellytä saman katon alla asumista. Olen vain törmännyt tähän käsitykseen muissa merkeissä eli kun hyvä ystäväni elää tällaisessa "kahden kodin suhteessa" miesystävänsä kanssa; osa kaveripiiriä on sitä mieltä, että mies haluaa vain pitää "pesää vapaana" paremman naisen tulla, kun ei muuta ystäväni kanssa saman katon alle, mutta oma käsitykseni on, että heidän parisuhteensa toimii paremmin tuolla tavalla, ja mies on hyvinkin sitoutunut ystävääni.

        Ja ei, mielestäni en myöskään sanonut eläväni toimivassa parisuhteessa..? Toimivassa salasuhteessa kylläkin - tässä elämäntilanteessa riittää tällainen suhde, ehkä joskus on vielä toisin, mene ja tiedä. Salasuhdetta on kestänyt nyt nelisen vuotta, joten ilmeisesti miehellekin jotain antaa. Salailua ja petosta..? En ole tilivelvollinen kenellekään tekemisistäni, ketä kohtaan siis olisin petollinen? Tiedän tilanteen eli että mies ei ole perhettään minuun vaihtamassa, joten ei mene oikein itsepetoskaan läpi. Se, miten mies hoitaa salailun ym avokkinsa kanssa, ei kuulu minulle. Mies on valintansa tehnyt siinä vaiheessa, kun alkoi tehdä itseään minulle tykö. Kai minä sitten olen kylmä bitch, kun en pode morkkista miehen avokin puolesta...
        Mitäköhän saan "karvaasti kokea"..? Sen tiedän, että jos miehen avokki pääsisi asiosta selville, se tietäisi suurella todennäköisyydellä salasuhteen loppua. Voi se loppua muustakin syystä - mutta niin voi moni muukin suhde.


      • pököpää1
        KolkytJotain kirjoitti:

        ilmaista asioita... En puhunut omasta tilanteestani, kun sanoin, ettei toimiva parisuhde välttämättä edellytä saman katon alla asumista. Olen vain törmännyt tähän käsitykseen muissa merkeissä eli kun hyvä ystäväni elää tällaisessa "kahden kodin suhteessa" miesystävänsä kanssa; osa kaveripiiriä on sitä mieltä, että mies haluaa vain pitää "pesää vapaana" paremman naisen tulla, kun ei muuta ystäväni kanssa saman katon alle, mutta oma käsitykseni on, että heidän parisuhteensa toimii paremmin tuolla tavalla, ja mies on hyvinkin sitoutunut ystävääni.

        Ja ei, mielestäni en myöskään sanonut eläväni toimivassa parisuhteessa..? Toimivassa salasuhteessa kylläkin - tässä elämäntilanteessa riittää tällainen suhde, ehkä joskus on vielä toisin, mene ja tiedä. Salasuhdetta on kestänyt nyt nelisen vuotta, joten ilmeisesti miehellekin jotain antaa. Salailua ja petosta..? En ole tilivelvollinen kenellekään tekemisistäni, ketä kohtaan siis olisin petollinen? Tiedän tilanteen eli että mies ei ole perhettään minuun vaihtamassa, joten ei mene oikein itsepetoskaan läpi. Se, miten mies hoitaa salailun ym avokkinsa kanssa, ei kuulu minulle. Mies on valintansa tehnyt siinä vaiheessa, kun alkoi tehdä itseään minulle tykö. Kai minä sitten olen kylmä bitch, kun en pode morkkista miehen avokin puolesta...
        Mitäköhän saan "karvaasti kokea"..? Sen tiedän, että jos miehen avokki pääsisi asiosta selville, se tietäisi suurella todennäköisyydellä salasuhteen loppua. Voi se loppua muustakin syystä - mutta niin voi moni muukin suhde.

        jokaisen oma valinta, lähteäkö kakkossuhteeseen vai ei. Jos varattu mies tulisi minua tykö, niinkuin asiasi ilmaisit, minä tekisin siinä vaiheessa valinnan; ei kiitos! Kaikista ihmisistä ei vain ole elämään kakkosena, ei voi mitään. Minä haluan paljon enemmän kuin rippeitä.


      • *ilmatar*
        pököpää1 kirjoitti:

        jokaisen oma valinta, lähteäkö kakkossuhteeseen vai ei. Jos varattu mies tulisi minua tykö, niinkuin asiasi ilmaisit, minä tekisin siinä vaiheessa valinnan; ei kiitos! Kaikista ihmisistä ei vain ole elämään kakkosena, ei voi mitään. Minä haluan paljon enemmän kuin rippeitä.

        yks sana vastaukseksi: rakkaus.
        Sanokaa vain paskanjauhannaksi, mutta piru vie, kun se iskee, et kerkiä paljoa ei kiitoksia huutelemaan.


      • petetty entinen kakkonen
        *ilmatar* kirjoitti:

        yks sana vastaukseksi: rakkaus.
        Sanokaa vain paskanjauhannaksi, mutta piru vie, kun se iskee, et kerkiä paljoa ei kiitoksia huutelemaan.

        Olin kakkonen ja inhosin sitä suureti. Häpesin ja halusin lopettaa. Minusta tulikin sitten ykkönen ja minua on juuri petetty. Että näin se kostautuu, edestään kaiken paskan löytää. Syyttää saan itseäni että lähdin siihen.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jos nainen harrastaa seksiä

      Useiden kanssa, miten se eroaa miesten mielestä siitä, jos miehellä on ollut useita s kumppaneita? Oletan että kaikki mi
      Ikävä
      243
      2201
    2. Pihlaja-puulle

      Illat on mulle pahimpia. En tiiä miks se olis vaan parasta yöstä toiseen nukkua sun kanssa ja herätä sun kasvoihin. Jos
      Ikävä
      15
      1440
    3. Päivieni piristys, missä olet?

      Toit iloa ja valoa mun elämään ☀️ Nyt mennyt kohta viikko ettei ole nähty. Kaipaan nähdä sua silti ja pelkään vaikka tei
      Ikävä
      14
      1406
    4. Kova karman laki

      Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarko
      Hindulaisuus
      371
      1255
    5. Kysymys Kuhmolaisille

      Hei. Olen 32 vuotias nainen ja muutin Kuhmoon noin 12 vuotta sitten. Mutta nyt täytyy ihmetellä ihan ääneen että onhan t
      Kuhmo
      21
      978
    6. Savimajasta lääketieteen tohtoriksi - ja ei tikkua ristiin

      ”Jos ihminen muuttaa savimajasta tänne kerrostaloon länsimaisen elintason piiriin ilman että tarvitsee panna tikkua rist
      Maahanmuutto
      176
      877
    7. Ensi viikolla tulen takaisin

      Ja käyn varmaan siellä monta kertaa. Monta mahdollisuutta nähdä jos olet siellä päin
      Ikävä
      19
      816
    8. Taidat nainen haluta vain sitä yhtä asiaa?

      Minusta tuntuu nyt siltä.
      Ikävä
      75
      762
    9. Olen valtavan ihastunut

      Yritin sen sinulle viime viikolla kertoa, mutta liikaa muuttujia ja isoja tunteita, niin en kyllä ollut kovin selkeä.
      Ikävä
      57
      746
    10. Oon varma siitä

      Että oot vain mun rahojen perään, nainen. Siks et kelpaa mulle, että joku helpompi. M-mieheltä
      Ikävä
      101
      685
    Aihe