Olemme seurustelleet avomieheni kanssa n. 7 v. Periaatteessa meillä on kaikki hyvin, mutta en ole enää varma että rakastanko häntä oikeasti vai enkö vaan halua olla ilman häntä kun en halua olla yksin.
En osaa sanoa mistä johtuu mutta en halua että miehenki koskee minuun millään tavalla. En halua häneltä hellyyttä enkä myöskään tunne fyysistä vetoa häneen enää. Seksiä harrastamme todella harvoin, sillä minä en halua. Emme nykyään tee paljonkaan mitään asioita yhdessä ja nykyään mielummin vietänkin aikaani mieluiten yksin. En tunne mustasukkaisuutta hänestä enkä ikävöi häntä jos olemme esim. viikon erossa.
Mies on aivan ihana, kaikkea mitä olen aina toivonut. Kuitenkin intohimo puuttuu anakin minun osaltani.
Onko tämä vain jokin vaihe, vai onko tämä merkki siitä että suhde kannattaisi lopettaa?
Olen myös pettänyt miestäni, hänelle en ole kertonut koska tiedän kuinka se satuttaa. Mietinkin että pystyisikö tehdä näin jos rakastaisin miestäni oikeasti. En tiedä yhtään mitä minun pitäisi tehdä, koska en haluaisi katua päätöstäni. Pelkään että kadun jos jätän hänet. Onko kenelläkään samantapaisia kokemuksia?
En osaa sanoa mistä johtuu mutta en halua että miehenki koskee minuun millään tavalla. En halua häneltä hellyyttä enkä myöskään tunne fyysistä vetoa häneen enää. Seksiä harrastamme todella harvoin, sillä minä en halua. Emme nykyään tee paljonkaan mitään asioita yhdessä ja nykyään mielummin vietänkin aikaani mieluiten yksin. En tunne mustasukkaisuutta hänestä enkä ikävöi häntä jos olemme esim. viikon erossa.
Mies on aivan ihana, kaikkea mitä olen aina toivonut. Kuitenkin intohimo puuttuu anakin minun osaltani.
Onko tämä vain jokin vaihe, vai onko tämä merkki siitä että suhde kannattaisi lopettaa?
Olen myös pettänyt miestäni, hänelle en ole kertonut koska tiedän kuinka se satuttaa. Mietinkin että pystyisikö tehdä näin jos rakastaisin miestäni oikeasti. En tiedä yhtään mitä minun pitäisi tehdä, koska en haluaisi katua päätöstäni. Pelkään että kadun jos jätän hänet. Onko kenelläkään samantapaisia kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen äskettäin käynyt läpi täsmälleen saman tilanteen, jopa seurusteluaikaa myöden,
paitsi että olen se toinen osapuoli.
Sanon suoraan että kannattaa kertoa, pidimme viikon tauon ja arvasin että jotain on pielessä, kyllästyin taukoiluun ja pyysin saada kuulla suoraan. hän sanoi ettei ole pettänyt, mutta pari päivää myöhemmin soitti ja kertoi pettäneensä tauolla.
harmittaa ihan perkeleesti, mutta pahempi olisi ollut kuulla myöhemmin.
saatatte vielä joskus palata yhteen, tai sitten ei, kuitenkin on parempi jatkaa elämää, tauoista ei tule mitään tuossa tilanteessa. Jos et halua, niin et halua ja se on väärin myös miestäsi kohtaan, etenkin jos haet seksiä muualta.
aika paljon, kun sanot että olette seurustelleet 7v!!! Siis ette ole koskaan edes aloittaneet olemaan yhdessä... pelkkää seurustelua vain. En ole koskaan kuullut kenenkään seurustelleen noin hemmetin pitkään, vaan alun seurustelu on muuntunut yhdessä olemiseksi ja vakavaksi suhteeksi väkisinkin jo vuoden kohdalla viimeistään... hassua että joku voi seurustella 7v. Onkohan tämä nyt sitä hidasta etenemistä, heh.
Ai niin... kaikilla salaisuuksilla on tapana tulla ilmi enemmin tai myöhemmin... Ne eivät tykkää olla piilossa.
Olen itse ollut samassa tilanteessa. En kyllä pettänyt suhteen aikana. 4,5 vuoden suhde päättyi ja kipeetä se otti, mutta oikea rakaisu se oli. En ole kadunnut päivääkään sitä. Nyt olen löytänyt tunteita herättävän miehen, joka saa minut värisemään pitkän yhdessä olon jälkeenkin. :)
Tuo teksti on kuin minun kirjoittamani!! Ihan kuin omasta päästäni, paitsi ettemme ole olleet vielä 7 vuotta yhdessä, vaan 5. Painin ihan saman kysymyksen kanssa, että mitä pitäisi tehdä.. Enkä todellaakaan tiedä ainakaan vielä.. Minuakin pelottaa, että jos päädyn eroon, niin saatan katua sitä, mutta toisaalta olen muista elämäni kokemuksista oppinut, että tekemättä jättäminen/jonkun asian kokematta jättäminen kaduttaa paljon enemmän. Itse olen yrittänyt nyt vaan asennoitua tähän tilanteeseen niin, että katselen rauhassa sen aikaa, kun oma pää kestää, että mihin suuntaan oma oloni menee ja teen päätökseni harkinnan jälkeen. Koska en halua kuitenkaan hätiköidä ja katua sitten sitä hätiköityä päätöstä!
Voimia sinulle!!
En voi muuta neuvoa, kuin eroamaan. On turhaa elätellä toiveita suhteeseen, minkä eteen ei ole valmis tekemään töitä! Ja anna sen sun puolisos jatkaa elämää jonkun kanssa joka on varma rakkaudesta, jos yhtään edes välität miehestäsi.. Ja tuo pettäminen kertoo kaiken, haluat suhteesta irti. Niin se on.
Miehesi on ansainnut parempaa. Onnea sinulle. toivottavasti saat asiasi kuntoon.
Itsellä on kans sama tilanne, mutta toisinpäin. Mun mies on käyttätynyt samalla tavalla kuin sinä, silti väittää välittävänsä minusta eikä halua erota.. mikä suhde se on missä ei ole intohimoa kummankin puolelta ja toinen viettää aikansa aina mielluummin toisaalla? Odotan vain asioiden parantumista, tai sitä että mieheni jättää minut. Toivossa on hyvä elää :(