Täytän 38 ja luulen etten ikinä löydä ketään, enkä saa lapsia, vaikka olenkin todella sympaattinen ja seksikäs. 3 vuotta sinkkuna, vaikka elämässäni on ollut vuoden aika seksikaveri, mutta hän ei halua suhdetta. Niin miten isken mieheen? Varmasti naamasta näkyy että olen tylsistynyt..
38 ja liian vanha
elämä ohi 33 vuotiaana?
111159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No ei vielä riskisynnyttäjä. Mitä teet yleensä, esim. työkses ja vapaa-ajalla. Miksi olet tylsistynyt?
Ei oo ystäviä eikä saa seksiä.. en jaksa yksin enää käydä kapakoissa
Ei kukaan välitä.. ei halauksia, eikä lämpöä..
Milloin on riskisynnyttäjä ??
Töitä ja töitä.. enimmäkseen yksin..
Olisin mieluummin kuollut kuin näin vanha..
samanlaisia ajatuksia mullakin...vaikka mies ja 38v olenkin.Takana paskasuhteita ja pahoja pettymyksiä...ei se rakkaus tulla tupsahda enää ...kuin ennen..varovaiseksi sitä tulee!Haaveena olisi perhe...lapsia...mut...ei se aina natsaa ne tunteet..terv 38v mies
Minun kohdalla juna meni jo aikaa sitten. Ikää 43v joten vanhaksipiiaksi jään. Takana myös "paskasuhteita" ei natsannut ei. En ole kuitenkaan katkera, vaan hyväksyn tosiasiat. Kaikki ei vaan löydä koskaan "sitä oikeaa", vain vääriä.
Silti uskon aitoon rakkauteen vaikka heikolta näyttää.Onneksi pystyn harrastusten avulla pääsemään eroon ajatuksista, et olenko ainut ihminen jolla ei onnistu se oikean löytäminen.Luonnossa liikuminen antaa paljon voimia ja tietenkin aikaa miettiä ,mikä on mennyt väärin edellisissä naissuhteissa!Itse olen hitaasti syttyvää luonnetta...eli ystävyydestä se aito rakkaus syntyy...ei heti yhteenmuuttoa...vaan hitaasti.Tietenkin ne vaatimukset on olleet toki liian vaativat...mutta iänmyötä ne laskee...eli sisin on tärkeitä ja arvomaailma.Kaipa se rakkaus tulla tupsahtaa kun sitä vähiten odottaa...sanonta sanoo...toivottavasti se pitää paikkansa!
Mihin ne vaatimukset muka iän myötä laskee. Ainakin itse olen oppinut ikää myöten vaatimaan vähän enemmän, niin ei tule niitä pettymyksiä, kun ei kelpuuta mitä tahansa akkaa vierelleen. Parempi yksin kuin kehnossa suhteessa.. saa tehdä ja harrastaa mitä tykkää ja sitä hetken hupia kyllä löytyy. Ja mikä takaa, että eläkepäivillä on kuitenkaan ketään rinnalla, kun toinen voi kuolla kupsahtaa vaikka ensimmäisenä eläkepäivänä.
mut en ole epätoivoinen sillä elämässähän on myös paljon muutakin kuin se, että pitäisi olla mies ja lapsi jo tässä iässä. Kyllä mullakin ajottain ne äitiyden vietit käy kuumana, mutta menneissä suhteissani olen mennyt liian paljon tunteella enkä edes valkannut miestä sillä silmällä, että lapsia tehtäs. Ehkä tässä iässä se tietty kriisi lasten teon suhteen alkaa häämöttää, mutten koe itseäni vielä liian vanhaksi. Nykyisin kun lapsiakin tehdään yli nelikymppisenä. Harrasta, opiskele, matkustele rikastuta elämääsi muuten ajattelematta sen enempää lasten tekoa, siinä se sitten yhtäkkiä se oikea tulee eteen, kun sitä vähiten odottaa.
Ehkä sinulla on juuri hyvä ystäväpiiri, ja minä kaipaan samaa. Itse en vaan tunne sinkkuja vaan koko firmassa on vain perheitä.. ja suvussa samassa. Ulkopuolelta stressiä.. josta en voi puhua..
Jätetään jo tuo "sieltä se oikea sitten puskista ponnahtaa, kun sitä vähiten odottaa"-tyyppinen lätinä tällä ikää. Fakta on, että kaikille ei tule. Tai korkeintaan sieltä hyppää joku vilauttaja...
Jaa vaan sitä torttua äläkä vikise.
Ei kunnon partneria ole ikinä kapakoista löytynytkään. Harrastuksista ne löytyy. Käy politiikan järjestöissä, kyläkokouksissa, nuorisoseurassa, kirkossa, tetterissa, konserteissa, Punaisessa ristissä, kansalaisopistossa ja lestadiolaisten seuroissa kannattaa myös käydä.