Kysyisin sellaista asiaa, että mistä olisi mahdollista löytää ystäviä tai kavereita näin aikuisiällä? Harmikseni kun olen huomannut sen asian, että se uusien ystävien löytäminen näin aikuisiällä on aivan mahdotonta, varsinkin jos vielä ei käy juuri muualla kun töissä ja kotona. Yleensä ylivoimainen enemmistö ihmisistä kun on solminut kaikki kaverisuhteensa yleensä jo peruskouluikäisenä tai viimeistään lukioikäisenä, joten näin ollen se uusien kavereiden löytäminen ei juurikaan enää onnistu kouluiän jälkeen, jos ei ole ennestään kavereita joiden kautta voisi tutustua uusiin ihmisiin.
Itselläni kun on sellainen tilanne, että mulla ei ole ollut tosiaan enää yläasteiän jälkeen oikeastaan yhtään ainoaa kaveria. Suurimmaksi osaksi tähän on syynä se asia, että en ole saanut olla oikein missään vapaasti omanlaiseni persoona, eli en ole tavannut koskaan missään sellaisia ihmisiä, jotka osaisivat ymmärtää ja hyväksyä mun massasta poikkeavia mielipiteitä ja valintojani. Yläasteiän jälkeen niitä kavereita ei ole enää ollut, kun laitoin muutamiin kavereihin pysyvästi välit poikki ja muutamien kanssa se yhteydenpito on vaan sitten jäänyt ihan kokonaan tässä vuosien saatossa.
Olen alunperin kotoisin hämeestä suht pienestä kaupungista, jossa piirit ovat pienet ja melkein kaikki ihmiset tuntevat toisensa jotain kautta. Lisäksi entisillä kotiseuduillani ei olla koskaan osattu ymmärtää mitään massasta poikkeavia valintoja, joiden vuoksi siellä eläminen alkoi olla liian vaikeaa mun kaltaiselleni suvaitsevaiselle ja massasta erottuvalle persoonalle. Eniten vaikeuksia ovat aiheuttaneet elämässäni ne valinnat, kun päätin aikoinaan jättää sen rippikoulun ja armeijan käymättä. Näiden "väärien" valintojen takia sain kuulla entisessä kotikaupungissani aina jatkuvaa kritiikkiä melkein kaikissa tilanteissa, joissa pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin.
Helsinkiin muutettuani olen onneksi saanut olla täysin rauhassa näiden asioiden suhteen, kun täällä varsinkaan se intin suorittaminen ei kiinnosta ketään samalla tavalla kun muualla suomessa ja näillä pienemmillä paikkakunnilla. Helsingissä on vaan se huono puoli, että siellä ihmiset tuntuvat liian pinnallisilta ja sellaisilta, että varsinkaan mun ikäluokan nuoret eivät osaa ymmärtää ollenkaan niitä ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita niistä yliopisto- ja korkeakouluopinnoista, urasuunnitelmista ja hyväpalkkaisista töistä, joiden avulla voisi sitten aina päteä ja ylpeillä varsinkin niille ihmisille, jotka eivät ole niitä kouluja käyneet elämänsä aikana.
Itse kun en ole koskaan ollut kiinnostunut pätkääkään mistään opiskeluista, urasuunnitelmista, työelämässä etenemisestä ja kovapalkkaisista töistä. Mulle se työnteko on ollut aina vain ja ainoastaan pelkkä toimeentulo, että saa maksettua sillä kaikki välttämättömät maksut, kuten mm. vuokran, laskut, safkat ja muut välttämättömät asiat. Itse olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen työtilanteeseeni ja taloudelliseen tilanteeseeni, sillä töitä on viime aikoina riittänyt ja palkkaakin saan sen verran, että pärjään oikein hyvin omillani. Vielä kun ottaa huomioon sen asian, että asun Helsingissä suht kalliilla alueella ja siitäkin huolimatta tulen taloudellisesti ihan hyvin toimeen.
Olisi vaan kiva tietää, että missä ihmeessä oikein voisin tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka eivät olisi aina tuomitsemassa näitä mun tekemiäni "vääriä" elämänvalintoja ja utelemassa siitä, että miksi mä en ole lähtenyt myös noihin korkeakouluopintoihin ja kiinnostunut tosta turhasta porvarillisesta elämäntavasta, jota suorastaan oikein inhoan, vaikka en olekaan silti tuomitsemassa samalla tavalla näiden opiskelijanuorten valintoja, kuten he ovat aina tuomitsemassa minun elämänvalintojani.
Itselläni kun on vaikea tutustua missään uusiin ihmisiin, kun mulla ei ole kavereita, joiden kautta voisin tutustua uusiin ihmisiin ja lisäksi en ole viitsinyt käydä baareissa enää pariin vuoteen, kun siellä yksin käyminen tuntui niin tylsältä ja lisäksi siellä tapasi usein myös näitä pinnallisia massanmukana menijöitä, joiden kanssa mulla ei ole mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Harrastusten kautta en pysty tutustumaan uusiin ihmisiin, kun en oikein harrasta muuta, kun lenkkeilyä ja punttisalia silloin tällöin. Tietenkin harrastan myös lukemista ja musiikin kuuntelua, mutta nämähän ovat vaan kotona yksin olemista.
Entisellä kotipaikkakunnalla kun tutustuin joskus uusiin ihmisiin mm. työn tai harrastusten kautta, mutta kuten kerroinkin siitä, kuinka sain kuulla siellä aina jatkuvaa vittuilua näistä tekemistäni "vääristä" valinnoista, niin sen vuoksi en onnistunut koskaan löytämään sieltä kavereita elämääni. Varsinkin miehet kun olivat usein just sen tyylisiä, että he tykkäsivät puhua aina vaan niistä inttijutuista, ryyppyreissuista ja haukkua kaikkia vähemmistöjä, kuten ulkomaalaisia, homoja ja armeijaa käymättömiä miehiä, sekä puhua naisista esineellistävään sävyyn. Itse kun en ole koskaan tykännyt puhua mitään mistään tämän kaltaisista jutuista, enkä varsinkaan haukkua ulkomaalaisia tai vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.
Onkohan tällä palstalla ketään sellaisia ihmisiä, jotka huomaavat kärsivänsä näistä samoista ongelmista tai osaisivat ymmärtää edes vähän mua näissä ongelmissani.
Itselläni kun on sellainen tilanne, että mulla ei ole ollut tosiaan enää yläasteiän jälkeen oikeastaan yhtään ainoaa kaveria. Suurimmaksi osaksi tähän on syynä se asia, että en ole saanut olla oikein missään vapaasti omanlaiseni persoona, eli en ole tavannut koskaan missään sellaisia ihmisiä, jotka osaisivat ymmärtää ja hyväksyä mun massasta poikkeavia mielipiteitä ja valintojani. Yläasteiän jälkeen niitä kavereita ei ole enää ollut, kun laitoin muutamiin kavereihin pysyvästi välit poikki ja muutamien kanssa se yhteydenpito on vaan sitten jäänyt ihan kokonaan tässä vuosien saatossa.
Olen alunperin kotoisin hämeestä suht pienestä kaupungista, jossa piirit ovat pienet ja melkein kaikki ihmiset tuntevat toisensa jotain kautta. Lisäksi entisillä kotiseuduillani ei olla koskaan osattu ymmärtää mitään massasta poikkeavia valintoja, joiden vuoksi siellä eläminen alkoi olla liian vaikeaa mun kaltaiselleni suvaitsevaiselle ja massasta erottuvalle persoonalle. Eniten vaikeuksia ovat aiheuttaneet elämässäni ne valinnat, kun päätin aikoinaan jättää sen rippikoulun ja armeijan käymättä. Näiden "väärien" valintojen takia sain kuulla entisessä kotikaupungissani aina jatkuvaa kritiikkiä melkein kaikissa tilanteissa, joissa pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin.
Helsinkiin muutettuani olen onneksi saanut olla täysin rauhassa näiden asioiden suhteen, kun täällä varsinkaan se intin suorittaminen ei kiinnosta ketään samalla tavalla kun muualla suomessa ja näillä pienemmillä paikkakunnilla. Helsingissä on vaan se huono puoli, että siellä ihmiset tuntuvat liian pinnallisilta ja sellaisilta, että varsinkaan mun ikäluokan nuoret eivät osaa ymmärtää ollenkaan niitä ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita niistä yliopisto- ja korkeakouluopinnoista, urasuunnitelmista ja hyväpalkkaisista töistä, joiden avulla voisi sitten aina päteä ja ylpeillä varsinkin niille ihmisille, jotka eivät ole niitä kouluja käyneet elämänsä aikana.
Itse kun en ole koskaan ollut kiinnostunut pätkääkään mistään opiskeluista, urasuunnitelmista, työelämässä etenemisestä ja kovapalkkaisista töistä. Mulle se työnteko on ollut aina vain ja ainoastaan pelkkä toimeentulo, että saa maksettua sillä kaikki välttämättömät maksut, kuten mm. vuokran, laskut, safkat ja muut välttämättömät asiat. Itse olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen työtilanteeseeni ja taloudelliseen tilanteeseeni, sillä töitä on viime aikoina riittänyt ja palkkaakin saan sen verran, että pärjään oikein hyvin omillani. Vielä kun ottaa huomioon sen asian, että asun Helsingissä suht kalliilla alueella ja siitäkin huolimatta tulen taloudellisesti ihan hyvin toimeen.
Olisi vaan kiva tietää, että missä ihmeessä oikein voisin tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka eivät olisi aina tuomitsemassa näitä mun tekemiäni "vääriä" elämänvalintoja ja utelemassa siitä, että miksi mä en ole lähtenyt myös noihin korkeakouluopintoihin ja kiinnostunut tosta turhasta porvarillisesta elämäntavasta, jota suorastaan oikein inhoan, vaikka en olekaan silti tuomitsemassa samalla tavalla näiden opiskelijanuorten valintoja, kuten he ovat aina tuomitsemassa minun elämänvalintojani.
Itselläni kun on vaikea tutustua missään uusiin ihmisiin, kun mulla ei ole kavereita, joiden kautta voisin tutustua uusiin ihmisiin ja lisäksi en ole viitsinyt käydä baareissa enää pariin vuoteen, kun siellä yksin käyminen tuntui niin tylsältä ja lisäksi siellä tapasi usein myös näitä pinnallisia massanmukana menijöitä, joiden kanssa mulla ei ole mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Harrastusten kautta en pysty tutustumaan uusiin ihmisiin, kun en oikein harrasta muuta, kun lenkkeilyä ja punttisalia silloin tällöin. Tietenkin harrastan myös lukemista ja musiikin kuuntelua, mutta nämähän ovat vaan kotona yksin olemista.
Entisellä kotipaikkakunnalla kun tutustuin joskus uusiin ihmisiin mm. työn tai harrastusten kautta, mutta kuten kerroinkin siitä, kuinka sain kuulla siellä aina jatkuvaa vittuilua näistä tekemistäni "vääristä" valinnoista, niin sen vuoksi en onnistunut koskaan löytämään sieltä kavereita elämääni. Varsinkin miehet kun olivat usein just sen tyylisiä, että he tykkäsivät puhua aina vaan niistä inttijutuista, ryyppyreissuista ja haukkua kaikkia vähemmistöjä, kuten ulkomaalaisia, homoja ja armeijaa käymättömiä miehiä, sekä puhua naisista esineellistävään sävyyn. Itse kun en ole koskaan tykännyt puhua mitään mistään tämän kaltaisista jutuista, enkä varsinkaan haukkua ulkomaalaisia tai vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.
Onkohan tällä palstalla ketään sellaisia ihmisiä, jotka huomaavat kärsivänsä näistä samoista ongelmista tai osaisivat ymmärtää edes vähän mua näissä ongelmissani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aloita jokin harrastus tai jotain ja lopeta se jatkuva koneella istuminen