pitää 40-vuotisen naisen olla? Entä miehen?
Vaatetus?
Hiukset?
Habitus?
Saavutukset?
Harrastukset?
Mitä muuta?
Vaatetus?
Hiukset?
Habitus?
Saavutukset?
Harrastukset?
Mitä muuta?
Minkä tyylinen
40+
20147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ei vastauksia
Eiköhän se ole 40 henkilön oma asia miten pukeutuu tai laittaa hiuksensa.
Semmoinen kuin on.
nainen voisi pukeutua näin, että huomioisi elämäntapansa, arvokkuutensa ja unohtaisi teiniajan, eli huomioiden kroppansa ja etsien sopivan oloisia vaatteita mitkä pukevat ja kaunistavat olemusta.
hänessä ei ole arvokkuutta, olisiko hänen pukeutumisella syytä osoittaa sekin? Esim. jos on crack-huora, joka asuu spurgujen kanssa siltojen alla? Eikö liian huoliteltu ja arvokas pukeutuminen olisi silloin ylipukeutumista?
ole siinä arvokas, sitte
voisi ehkä "lainata" naapurilta foliota ja askarrella siitä ja ilmaisjakelulehdistä itselleen kruunun. Lisäksi esim. joulukuusen koristeita voi käyttää koruina, paitsi jouluna, jolloin ne ovat muussa käytössä. Palloista saa näyttävät korvarenkaat ja erilaisista kimallenauhoista mukavan valikoiman ranne- ja kaulakoruja.
erikseen ja vastasin yleisellä tasolla. Tietenkin raha ja elämäntilanne osittain säätelee pukeutumista, mutta jokainen tyylillään ja varallisuutensa mukaan, eli jokaisella on oma maku ja käsikirjoituksensa, joihin ei voi vaikuttaa sivullinen.
kuulu johonkin erillisryhmään ja ole muutenkin oma ainutlaatuinen itsensä?
tavoittelemaan sellaista imagoa joka mulle ei kuulu, terv. köyhä ja rahaton mutta ei halpa
itse tehdyillä koruilla on rahassa mittaamatonta tunnearvoa.
viestitin lähinnä keskiverto ihmisten pukeutumisesta ja spurgujen maailma on omansa, joissa ei vaatteilla nosteta omaa arvokkuuttaan, kuin välillisesti, vaan ongelmat on syvemmällä.
Jos tykkää leirielämästä, rappioromantiikasta, askeettisuudesta ja omaa kyvyn löytää halvastakin viinistä sen hyvät puolet.
Se, mikä sopii yhdelle, ei taatusti sovi toiselle. Hoikalle sopii erilaiset vaatteet kuin lihavalle, eli ikä ei ole kovin tärkeä kriteeri. Mutta sen minä sanon, ettei tunka ja pillifarkut sovi kellekään. Niin nuorta, hoikkaa ja nättiä tyttöä tai naista ei olekaan, joka ei niissä lihavalta näyttäisi.
Pitkät hiukset eivät koskaan mene pois muodista, paitsi naisten itsensä mielestä. Niinpä minä olen uhannut kasvattaa kokoparran, jos Rouva Ratikka leikkaa 70 senttisen tukkansa. Kauhun tasapaino siis.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Habitus Mitä tästä voi sanoa? Minä en ymmärtänyt termin merkitystä ennen lunttaamista ja vielä vähemmän lunttaamisen jälkeen.
Jaa, että saavutukset. No toiveissa tietysti olisi, että 40:n olisi jo koulunsa käynyt ja lapsensa tehnyt. Lisäksi toivoisi, että nainen jo tietäisi, mitä elämältään haluaa ja omaisi vielä keinot sen toteuttamiseksi. Itsensäkin kanssa pitäisi jo olla sinut. Ei liene liikaa vaadittu, koska ainakaan minun tuttavapiiriini ei kuulu kuin yksi ikuinen itsensä etsijä ja henkinen kipuilija.
Nelikymppisen soisi harrastavan jonkin sortin liikuntaa, koska muuten alkaa salakavalasti ikä painamaan ja näkymään. Muuten ei ole väliä, kunhan itse nauttii tekemisistään.
Mitä muuta? Minusta rajapyykit iän suhteen voisi heittää romukoppaan. Kolmikymppinen voi olla paljon pahempi tantta kuin viisikymppinen. Jos pyöreä vuosikymmen saa ikäkriisin aikaan, on ihminen henkisesti kehittymätön.
äitiäni neljäkymppisenä. Hmm.. Silloin oli 80-luvun loppua. Muistan, että farkkuja se ainakin piti, sit sillä oli sellanen nahkatakki joka oli musta ihan sairaan hieno. Lapsena aina aattelin, et kun kasvan isoksi, niin haluun sen itselleni, mut...jotenkin mä muutin sit mieleni tai sit se takki vaan katos johonkin.:D Äiti näyttää valokuvissa ainakin tuon ikäisenä varmaan kymmenen vuotta nuoremmalta kyllä. Musta se käytti enimmäkseen ihan tavallisia vaatteita, ei mitään nuorisovaatteita, mutta ei myöskään mitään tätimäisiä vaatteita. Usein siis farkkuja ja varmaan jotain pooloja tai sen tyylisiä puseroita. Koruja sil on aina ollut ja kampaajalla se ramppas jatkuvasti. Tossa me ollaan erilaisia. Se käytti sinistä luomiväriä ja joskus sinistä ripsiväriä, mutta ne sopi sille ja kai se siihen aikaan oli ihan normaalia.
Tota mikäli yrittäisit sotkea asiaasi johonkin palstakirjoittajaan, niin siinä tapauksessa kerron ja _vahvistan_ tässä heti alkuun, että tätä vastaustani ei sitten sellaiseen tarkoitukseen tule olemaan luvallani oikeutta käyttää, eikä ole oikeutta sanomisiani muutenkaan vääristellä! Olen kyllä hyvin tietoinen, että tällä palstallanne käy aktiivisesti eräskin kuviaan ja persoonaansa meille tuntemattomille jatkuvasti esiin tuova ja itseään palstakäytöksellään mielestäni tarkoituksellisenkin provokoivasti korostava ilm. naiskirjoittaja, joka mm. pilkkailee palstakaveriensa kanssa yhdessä huvikseen ja aiheeseen sitomatta usein minua anonyymia rassaavan kummalliseen ilmiöön asti (eilisessäkin eräässä ketjussa tuli pilkkaamaan, vaikken hänelle sanallakaan ollut kommentoinut), ja joka ilmeisesti olisi(?) ainakin palstalla keskustellun mukaan iältään juuri n. neljäkymppinen(?)...Nytkin em. kyseisellä näkyisi olevan tällä palstalla jokin ilmeisesti kuvia (omiansako?) sisältävä ja "tärkeäksi" mainostamansa aloitus: kerrottakoon, että minä ainakaan en siihen ketjuun ole sanallakaan kommentoinut, en tule kommentoimaan, enkä ole edes vilkaissut kyseisiä kuvia ja täten en hänen asiansa kanssa halua olla missään tekemisissä. En ole edes keskustellut kyseisen tyypin kanssa aikoihin.
Sitten aiheeseesi yleistasolla, eli kuten suurinpiirtein lähestulkoon aina tapaan ketjuihin vastata ( tai oikeastaan periaatteessa kuten aina vastaan; enhän ketään teistä tunne)...
Musta neljäkymppisen vaatetus, hiukset ja habitus ylipäätään saavat olla melkein mitä vain, jos vain ihmisen persoonaan sopivat ja sitä tukevat. Ihmisiähän on hyvin erityyppisiä ja esimerkki seuraavassa siitä: joku esim. henkeen ja vereen rokkari aina tuskin välttämättä luopuu harrastustaan tai ideologiaansa kuvaavasta vaatetuksestaan edes kuusikymppisenä, ja se on musta ihan ok. Samaten joku voi olla tyyliltään vaikka ns. "lady-like" jo viistoista-vuotiaasta alkaen ja pitää sen saman hänelle ominaisimman pukeutumistyylinsä koko ikänsä - sekin ok.
Neljäkymppiselle tuskin asettaisin mitään erityisiä vaatimuksia ulkonäön ja yleisolemuksen suhteen muutoin, kuin että kyllähän se nyt esim. vähän huvittavalta tietysti se näyttäisi, jos vaikkapa joku aikuiseen kypsään ikään ehtinyt mäykyttäis kadulla hubbabubba-purkkapalloja, ikään kuin 15- vee kersa tai jos sen ikäinen käyttäisi puheessaan melkein pelkkää teinislangia tai ns. "irc-kieltä", muusta edes ymmärtämättä. Samatenkaan esim. kovin paljoa ylipainoisen naisen ei useinkaan varmastikaan kannata laittaa ihan just ja just vesirajaista hametta päälleen ( jollei sitten itsetunto ole erityisen vahva ympäristöltä tulevat reaktiot kantamaan) ja oli aikuiseen ikään ehtinyt ihminen sitten mies tai nainen, niin esimerkiksi voimakas pinkki tai neonvärit lienevät sellaisia, joita ei ihan kenen tahansa esim. neljä-viiskymppisen varmaan kannata päälleen vetää, jollei sitten ole riittävän trenditietoinen ja tyylittelevä ymmärtääkseen, että mitä viestiä ne värit ihmisestä voivat välittää. En mitenkään yritä sanoa, että esim. neljäkymppisen pitäisi sulautua seinään ( vaan pikemminkin päinvastoin), mutta kyllä aikuiselta ihmiseltä tietysti sellaista käytöskoodistoa pukeutumisenkin suhteen usein odotetaan, ettei esim. joku Playboy-pupupaita nelikymppisen päällä monastikaan lisää uskottavuutta ikätoveriensa keskuudessa. Ja enitenhän henkisesti kypsä ihminen samaistuu aina ikätovereihinsa.
Itselläni on neljäänkymppiin vielä matkaa ja matkaa.:)
Neljäkymppisten saavutuksiin ( saatika harrastuksiin) en mitään osaa sanoa, mutta luulis nyt ainakin, että pidempi työhistoria sellaisilla usein jo takana on.
Pahoittelen tekstini mahdollisia kirjoitusvirheitä, mutta mulla on vähän kiire. On lounastapaaminen ystävän kanssa kohta.
eewarimainen töräytys :D
Siinä mielessä sinulla lienee harvinaisen itseäsi kuvaava nimimerkki, että voisit ainakin tutkituttaa itsesi mahdollisen adhd:n varalta...Sairas ja minua tuntematonta loukkaava käytöksesi saattaisi ehkä jossakin tapauksessa olla merkki siitäkin, mutta sinua en toki tunne. Stalkkaat ja ahdistelet. Painu muualle. Tarkistuta itsesi lääkärillä myös mahdollisten ympäristöllesi häiriöksi asti olevien perversioiden varalta siinä tapauksessa, mikäli(?) vielä jotenkin kiihotut tästä sanomastani, minkä minä käytöksestäsi aidosti ahdistuva palstakävijä tässä vakavana ilmaisen.
Itse pukeudun aika pitkälle farkkuihin, t-paitoihin, paitapuseroihin, neuleisiin ja joskus myös hame on kiva, myös farkkuhame menee edelleen. Koska minulla on nätit sääret, hameet ovat yleensä pituudeltaan hieman polven yläpuolelle. Kenkinä on avokkaat, saappaat, sandaalit, puukengät..
En huomaa muuttaneeni kovastikaan tyyliäni iän karttuessa, tosin nuoruuden ylilyönnit ovat jääneet jo aikaa sitten.
Hiukseni ovat edelleen pitkät, enkä aio ihan heti niitä leikata. Saatan sitaista ne edelleen ponihännälle.
Luulen, että pukeutumista ja laittautumista helpottaa se, että olen pysynyt koko ikäni normaalipainoisena eli suurin osa vaatteista näyttää kuitenkin suht hyvältä. Ennemminkin naamasta se ikä alkaa näkyä.
Yleisohje lienee kaikille, että vartalon mukaan pukeutua ja hiukset taas kasvojen mukaan.
Ei nelikymppisen tarvi vielä mummolta näyttää, eikä teiniltäkään. Aivan liikaa näkee naisia (ja miehiä), jotka ovat jotenkin unohtaneet itsensä ja ovat hoitamattoman näköisiä. Ei tarvi olla hieno jakkupukutyyppi, ihan farkuilla ja t-paidallakin voi näyttää kivalta ja siistiltä.
Tässäpä jotain ulkonäöstä.
Moni on tässä iässä jo saavuttanut työelämässä aika paljon ja monelle tulee halu vaihtaa alaa ja ovat taas koulun penkillä. Mikäs siinä, pysyypä virkeys yllä.
Monilla lapset ovat jo leikki- ja teini-ikäisiä, mutta monet nykyisin ovat vasta perhettä perustamassa.
Nelikymppisiin mahtuu niin monenlaisia, ettei meitä voi karsinoida yhdentyyliskiksi, ei vaatetukselta eikä elämäntilanteelta.
Moni vaan paremman näkönen tuossa iässä ku vaikka15 v nuorempana, johtuuko siitä että tyyli löytyy?