Mikä tekee miehestä sulkeutuneen? "Syvällisin"keskustelu rajoittuu suurin piirtein siihen, mitä päivän aikana on tapahtunut.Ei ole kiinnostunut toisen elämästä eli ei ikinä kysy mitään, ei myöskään kerro omasta elämästään tai ajatuksistaan.Kysyttäessä vastaa muutamalla sanalla ja heti samantien vaihtaa puheenaihetta.Ei katso ikinä silmiin.Makkarissa tyyliin kerran viikossa pimeässä peiton alla samaa "kaavaa" noudattaen.Kariutunut avioliitto takana ja sen jälkeen 3 n.vuoden kestänyttä suhdetta, jotka kaikki jo taakse jäänyttä elämää.
Kyseessä kuitenkin peruskunnollinen, keski-ikäinen ulkoisesti hyvinkin itsevarma mies.Ehkä se sisäinen itsevarmuus puuttuu tai sitten jotain tosi kurjia kokemuksia entisessä elämässä.Arvailuksi menee...tätä arvailua on jatkunut lähemmäs vuoden ja nyt mitta tuli täyteen...ei tällaisen miehen kanssa voi yhteistä tulevaisuutta suunnitella.
Kyseessä kuitenkin peruskunnollinen, keski-ikäinen ulkoisesti hyvinkin itsevarma mies.Ehkä se sisäinen itsevarmuus puuttuu tai sitten jotain tosi kurjia kokemuksia entisessä elämässä.Arvailuksi menee...tätä arvailua on jatkunut lähemmäs vuoden ja nyt mitta tuli täyteen...ei tällaisen miehen kanssa voi yhteistä tulevaisuutta suunnitella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän tunteesi. Itse olen seurustellut lähes vuoden 50v miehen kanssa, jolta saan nyhtää ulos vähänkään henk.kohtaisempia asioita. Edes tulevan viikon ohjelmaansa hän ei kerro, jollen kysele. Kyseessä on vastaeronnut mies, jonka kulissiliitto purkautui vaimonsa aloitteesta ja surutyönsä on todellakin kesken. Heillä ei kuulemma ole ollut ollenkaan lämmin suhde, eivät ole jakaneet asioita. Haluaisin todella oppia tuntemaan miestä lisää, koska tunnen suuria tunteita häntä kohtaan. Sellaisia tunteita, joita ennen en ole ketään kohtaan tuntenut.
Suhde tuntuu kuitenkin hankalalta, koska hän ei avaudu, on valehdellut eikä ole sanojensa mukaan ollenkaan varma, mitä haluaa tulevaisuudeltaan. Osani on siis tällä hetkellä tyytyä odottamaan, oppiiko hän minua rakastamaan ja haluaako joskus yhdessäasumista ym. yhteistä tulevaisuutta. Sanoo tykkäävänsä minusta todella paljon. Hän auttaa minua monella tavalla, jota entisissä suhteissani en ole saanut kokea.
Minunkin miesystäväni on juuri sellainen itsevarman oloinen, ulkoisesti erittäin miellyttävä, älykäs ja menestynyt työelämässä, keskustelee mistä tahansa aiheesta paitsi tunteista.
Uskoisin, että vähitellen molemminpuolisen luottamuksen lisääntyessä olisi mahdollista saavuttaa hyväkin suhde. Vähitelen ehkä mieskin oppisi paljastamaan tunteitaan. Kukaties.
Kiitos vastauksestasi!
Minua ei voi ainakaan "syyttää" siitä ettenkö olisi riittavästi tehnyt töitä suhteen onnistumiseksi.Pidin miehestä kaikesta huolimatta.Jos hän olisi jotain antanut itsestään, varmasti omat tunteeni häntä kohtaan olisi syventyneet entisestään.Muutaman kerran suhteen aikana hän sanoi, että olen tärkeä hänelle.Sen turvin jaksoin yrittää eteenpäin.
Monta kertaa ajattelin, että nyt eletään päivä kerrallaan näillä eväillä.Toivoin mielessäni, että myös hän ajan myötä alkaisi jollain muotoa avautumaan.Edes hieman.Meillä oli kohtalaisen "tiivis" suhde.Ja taas yhden kerran kun hän halusi miettiä mitä hän omalta elämältään haluaa...osasin kyllä rivien välistä lukea, että asia koskee myös minua, mutta minun kanssanihan ei asiasta keskustella,tajusin, että ei tällain voi jatkua loputtomiin.
Toivon, että hän vielä joskus myöhemmin ymmärtää avautumisen merkityksen parisuhteessa ja sen myötä myös minua.Ja osaisi jopa hieman arvostaa.Moni nainen olisi jo heittänyt hanskat tiskiin aikapäiviä sitten.
vähän niinku omaa kirjoitustani olisin lukenut.mul oli miehenä "karski-arska",tais itse kuvitella niin, oli autot ja moottoripyörät viimeisen päälle vetimineen,,,siis sellainen joka vanhemmalla iällä eron jälken ostaa lelukseen moottoripyörän.menestyi työssä pikkupomona, oli niin timmiä bodaajaa,siitä huolimatta iso maha,,,vähä niinku sellainen aikuinen pikkupoika,,,ei tältäkään itsevarmuutta puuttunut.Okkei, kukaan ei ole täydellinen,se on hyväksyttävä.
Mut mikä pisti miettimään oli juuri tuo miehen puhumattomuus eikä hällä ollut paljoa käsitystä kuinka naisen kanssa ollaan.Kyllä se halas silloin tällöin ja suukotti, piti kainalossa, mutta kammarissa tylsä,,,aina samallatavalla !!!Oli ihan lukossa,,,eikä puhunut, ei sitten millään.Juu...hyvää päivää kirvesvartta tavan kyllä hallitsi.Aluksi mä yritin, mut kun ei siitä tullut yhtikäs mitään, aloin itekin vetäytymään kuoreen.
Aikaisempia suhteita hälläkin, mutta sain sellaisen käsityksen, että suhteet oli kaatuneet naisten vikoihin.Pikkuhiljaa aloin tajuamaan, ettei tainnut kaikki vika olla naisissa.kyllä tämmöinen mies työntää luotaan aika tehokkaaasti naisen kuin naisen.
Yksin kaunihimpi, samaa kokemusta. Mun ex-mieskin osasi puhua suhteen alussa. Kuinka edeltäny suhteensa oli köyhä ja seksikin oli ollut surkeaa, ja entinen eukkonsa nolannut häntä kännipäissäännyms.. kuinka oli ollut viaton koulukiusattu, elämän kaltoin kohtelema. Voi raukkaa..No, sitten kyllä vuosien mittaan karisivat hänen mulle syöttämät harhakäsitykset. Heti kun suhteemme vakiintui, muuttui mies
juroksi ja sulkeutuneeksi, mitään kontaktia, yhteistä aktiviteettia, edes seksiä ei tuntunut kaipaavan, ei omannu minkäänlaista oma-alotteisuutta, seksissä, menemisissä, puhumisessa, missään, ja vastaili parin sanan urahduksilla, jos yleensä ääntä päästi. Ei osallistunu kotihommiin, ollut ikinä henkisesti paikalla. Kännissä uhosi ja haistatteli kuin teini-ikänen. En juuri nalkuttanut, vaan kattelin touhujaan ihmeissäni lähinnä. Muuta ei tarvinnut kuin pelinsä netissä ja luurissa ja saada päteä pelislangillaan pelifoorumeilla. Vietti kaiken aikansa virtuaalimaailmoissa. Ei syöty yhessä, saunottu yhdessä. Ja miehen mielestä tällanen malli oli ollut ok jo entisessä suhteessaan, kuulin. En ihmettele että on ollut "kiusattu" suhteissaan. Ala-arvoista käytöstä. Aikani ihmeteltyäni liukenin kuvioistaan. Saapa mies roikkua foorumeillaan, pelata ja lojua ja sääliä itseään kenenkään häiritsemättä. Mäkin olen tuhannesti onnellisempi nyt kuin olin hänen kanssaan. Kaikki siis hyvin :)