Kiireinen elämä

vaan, ette yllätä vaimoasi väärällä hetkellä :D

Mitäs sinää valitat. Aikaa yhdessäoloonkin varmaan olisi, mutta, kun et halua.

Taidat olla 50-kympin villityksessä.

Eipä se auta vaikka on kotona töiden jälkeen hyvissä ajoin , kehuu vaimoa, tuo kukkia ja muistaa muutenkin ei kulje baareissa..... Oon kuulemma liian tavallinen. Ero ainoa vaihtoehto hänen mielestään. Tää on nykyaikaa.

Kyllä elämänarvot ovt joksenkin hukassa tässä yhteiskunnassa, kun pitää viedä "naamari "kasvoilla elämää eteenpäin. Tulee harrastaa niin paljon jotta kaikki havaisevat että siinäpä aktiivinen isä tai äiskä mene ja asuu.Olen ollut keskusteluissa hyvin paljon erillaisten ihmisten kanssa etenkin miesten ja ymmärrän toki myös juttusi.En tee työkseni mitään keskustelu foorumia, mutta ihme kyllä miehet tulevat juttusille useinkin. Juuri mainitsemistasi asioista useinkin heillä mielessä.Olen ilmeisesti jonkinlainen ymmärtäjä kun jaksan kuunnella heidän juttuja ja vielä ottaa osaa keskusteluunkin aktiivisena ja ymmärtäväisenä naisena. Olen usein todennut että rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys kumppania kohtaan. Ei muisteta sanoa tarpeeksi usein niitä kuluneitakin sanoja, jotka ovat aina hyvin ajankohtaisia ja tarpeellisia itsekellekin. Niin vaikka joskus menee myöhäänkin olisi hyvä kuulla, että anteeksi rakas meni vähän myöhään mutta nyt olen tässä. Ei meitä todellakaan lämmitä se että meillä on mökkejä taloja tai ok-talo jossa esim.7 huonetta.Tulisi muistaa,että yhdessä voimme nukkua kerrallaan. Toivottavasti tämä pätemisen yhteiskunta herää ruususen unesta ja alkaa vähitellen pitämään huolta ihmisestä. Kumpa olisimme oppineet edes että osaisimme puhua niinkuin ihminen ihmiselle emmekä julistaisi asiaamme.
Sinulle tahtoisin sanoa, että pysähdy haistele kuuntele. Itse elän yksin naisena ja olen oppinut olemaan nöyrä ja arvostan tänäpäivänä aidosti ihmistä iholla. Kun hän puuttuu ei ole ns. mitään. Kyllähän se pätee myöskin lapsiin ja nuoriin kun harrastuksia pitää olla enenmmän kun jaksaa selvitä koska koulukin on käytävä. Toivottavasti voimme keskustella ja vaihtaa mielipiteitä ilman että tarvii muistutusta laittaa. Itsestäni tuntuu että olisi hyvä vaikka antaA ELÄMÄN VIEDÄ JOTTA OLISIMME ONNELLISIA JA RAKKAIMMASTA PITÄISIMME OIKEASTI HUOLTA. KYLLÄ ITSE USKON VIELÄ RAKKAUTEENKIN VAIKKA EI RAKASTA LÄHELLÄ OLE,SILLÄ OLEN SAATELLUT HÄNET VIIMEISELLE MATKALLE. RAKKAUTTA JA VÄLITTÄMISTÄ ELÄMÄÄSI KUKA OLETKIN!!
UNELMIA TULEE OLLA JA USKALLUSTA RAKKAUS KUULUU KAIKENIKÄISELLE JA SEN PERÄÄN KANNATTEE AINA HAIKAILLA....

Vuorokaudessa on 24 tuntia. Siitä 8 menee nukkumiseen. Töihin käytännössä vähintään 9. Jäljelle jää 7 tuntia. Tuo on aika jota voit jakaa itsesi ja perheesi kanssa.

Suomalainen yritysjohtaminen on ollut hukassa samaan tapaan kuin vanhemmuus kotona; työntekijät ajetaan piippuun järjettömillä ihmismielelle sopimattomilla tavoitteilla (= numereeniset tavoitteet). Mittareita on joka lähtöön ja jos et onnistu, saat epäonnistujan leiman otsaasi.

Yksi päivä siivotessani akvaariota tajusin että kalatkin pelkäävät. Pelko näyttää olevan universaali ilmiö eläimissä. Pelkoa käytetään myös johtamisen apuvälineenä, eli pelotellaan ties millä asioilla jotta sinusta saadaan enemmän irti (vaikka tosiasiassa ihminen suoriutuu paremmin jos on tyytyväinen työhänsä ja on henkisesti balanssissa). Siksi työ on niin tärkeää - kun meidät on näin aivopesty. Pelkästään länsinaapuriin vilkaisemalla tajuaa sen että meillä on jotain pielessä ... ja pahasti.

Käyt läpi samaa problematiikka joiden parissa itse tappelin vuosikaudet; tein kyllä alaisilleni hienoja piirakoita, joissa painotettiin levon/sosiaalisten suhteiden/kodin/työn/opiskelun jne. tärkeyttä. Vähintään jokaisessa kehityskeskustelussa asiaan palattiin ja taas kerran mitattiin miten "onnellisia" ihmiset ovat. Itse en ollut näin onnekas, esimieheni oli pelkkä numerojohtaja ja minun tuli täyttää numereeniset tavoitteet. Siinä ei auta sanoa että pitäisi lähteä kotiin perheen pariin.

Loppujen lopuksi kyseessä on valinta: jos työ vie miehen/naisen, pitää tehdä päätös haluaako olla ura-ohjus vai voisiko harkita jotain keveämpää ammattia? Kun katson taaksepäin, tajuan, että entisessä työpaikassani minun yläpuolellani olivat sinkkuja, sitoutumattomia tai muuten vain outoja, eli ei missään tapauksessa perheihmisiä.

Mielenkiinnolla seuraan - nyt kodin ja helpommat tehtävät valinneena - miten muiden käy; mielenterveysongelmathan ovat yleisin poissaolojen syy ja ilmeisesti toiseksi suurin ennenaikaisen eläköitymisen syy. Vika ei ole ihmisissä, vaan niiiden johtajissa. Tai voihan sen vastuun yksilöllekin sysätä, mutta jokainen vähänkään pedantti ihminen tottelee sitä mitä johtajat (= yritys) sanoo.

Tere!

Kyllähän se tänä päivänä tahtoo olla että kiirettää pitää ja houkutuksia on!
Se pitää vain miettiä että mikä on tärkein tai tärkeää ihmiselle ja mitä haluaa ja siitä sitten tehdä päätöksiä ja valokoimia!

Jätä se järjestötoiminta ja sen aikaa harrastat seksiä vaimosi kanssa niin teet sitä mikä on avioliiton tarkoitus pitää puoliso seksuaalisesti tyydytettynä. Harrastaa toki pitää mutta siten että lähimmäiset otetaan huomioon. Yksi vaihtoehto on että vaimo tao lapset tai lapsi mukaan harrastamaan niin hyvä tulee jos tulee.
Muista että suomessa on 8 tunnin työpäivä ja se on itsestä kiinni että lopettaa ajoissa työnteon päivittäin.

On helppo huudella sivusta... Surullista. Ja jos seksi on ainut asia, jota vaimon kanssa kuuluu harrastaa, niin en ihmettelisi, että vaimot haluavat vaihtaa miestä.

Alkuperäiselle kirjoittajalle haluaisin sanoa rohkaisun sanat. Mielestäni silloin, kun ihminen itse oivaltaa asioita, näkee elämänsä itsensä ulkopuolelta, ajattelee toisten kannalta, ollaan menossa ehdottomasti oikeaan suuntaan. Toivotan sinulle paljon hyviä vuosia vaimon ja perheesi kanssa!

Parisuhteen arki... Niin. Itsekin, naisena, yritän joskus todella panostaa enemmän siihen, että huomaan toisen, kehun niistä asioista, joita mieheni tekee hyvin... Koitan ymmärtää, miten raskasta vaativan työn ja perheen sovittaminen yhteen on. Minä koitan yhä enenevissä määrin kertoa miehelleni niitä arvoja, joista minä eniten välitän. Haluan kertoa hänelle, että hän kiinnostaa minua, ei se, mitä hän saa aikaiseksi, mikä hän maailman edessä on. Minulle hän on ihmisenä tärkeä. Sitähän me kaikki tarvitsemme, vaikka suorituskulttuurimme koittaa meille muuta väittää. Se kulttuuri ei tiedä rakkaudesta mitään, sen vaikutus meissä ei saa mitään hyvää aikaan.

Tämä perhesiteiden murnetaminen on tahallista yhteiskunnan manipulointia. Rikkaat haluavat hallita ihmisiä kun se on ainoa nautinto niille. Kaiken muun ilon ovat jo kolunneet paljaaksi.

Yhteiskunnan kaaos, elukkamainen nautintohakuisuus ja kiire estää ihmisiä huomaamaan että elävät orjayhteiskunnassa. Lue lisää:

http://alternative-arboretum.blogspot.com/2009/07/silent-weapons-for-quiet-wars-manuaali.html

http://www.conspiracyarchive.com/NWO/Intelligent_Students_NWO.htm

Hyvä...Itse olen onnellinen, kun koko perhe voi hyvin ja aikaa riittää muuhunkin kuin ulkokuoren kiillottamiseen ( joka itseasiassa on melko turhaa ja ulkoapäin saneltua ). Tuskin muiden tarkoitusperiä palvellessa voi omaa onneaan löytää...Tämä ei tarkoita sitä, että ns. pehmeitä arvoja tarvitsisi unohtaa.

On oma valinta kuinka tiiviisti on kiireessä kiinni. Minä tyydyn siihen mihin minun voimat riittää. Paineita tulee varmasti ympäristöltä ja sen vuoksi ei niitä kannata enään itse asettaa. Kaikki tärkeä on tullut tehdyksi ja hyvä mieli siitä mitä on saanut aikaan. Jos puolisolle ei riitä se miten toisiamme on huomioitu niin olen täysin korvattavissa.

Olen aloitteleva yrittäjä (nyt 2v) ja sen mukaan elämässäni on todella paljon ennalta-arvaamatonta stressiä. Teen töitä yleensä 7pvä/vko, usein nousen viideltä aamulla ja kirjanpito on tehty vasta kymmeneltä illalla. Lomaa minulla oli viimeksi kaksi vuotta sitten. Univelkaa sitäkin enemmän. Edelliset vapaapäiväni olivat joulukuun 24-26 pvä 2008.

Joskus tuntuu, että mieheni kanssa elämme unenomaisessa välitilassa, missä elämämme kohtaavat satunnaisesti jääkaapilla tai kylppärin ovella. Nukumme sentään samassa sängyssä, mutta emme välttämättä samaan aikaan vuorkaudesta. Toisaalta, jos miestäni ei olisi, niin elämäni olisi todella säälittävää ja tarkoituksetonta. Minulla siis ei olisi elämää.

Ja miksiköhän minulla on sitten aikaa kirjoitella tänne?

Kieltäydyin juuri yhdestä projektista taloudellisen ahdingon uhallakin ja otan nyt loppuvuoden rennommin. Oma yrittäjäveljeni kuoli vuosi sitten yllättäen syöpään ja hän murehti vielä kuolinvuoteellaan erästä hanketta. Minä sanoin hänelle silloin, että "mee vaan kaikessa rauhassa, kyllä mä hoidan se sun puolesta". Nyt loppuvuoden aion hoitaa sen velipojan projektin loppuun, mutta suurimman osan ajasta aion olla kodin hengettärenä ja hemmotella aviomieheni pilalle. Häneltä ei tule puuttumaan kotiruokaa, puhtaita paitoja saati lämmintä syliä. Aika rientää, eikä kullanarvoiset ihmiset ole täällä rinnalla automaattisesti saati loputtomiin.

http://www.myspace.com/nadadandada

et sä jatkat vaan haaveilua ja provoomista... kaikil on kivempaa.

Miksi menet järjestötoimintaan, miksi menet punttisalille? Aina löytyy hyviä syitä.

Tämä ei ole tietenkään ainoa oikea tapa elellä, mutta me ollaan laitettu sivuun omat menot noin kymmeneksi vuodeksi, tähän mennessä. Hintalappua sille on tullut, mutta on saatu sitäkin enemmän. Mitä enemmän lapsia, sitä paremmin tajuaa olevansa etuoikeutettu, kun heidän kanssa saa olla. Kaikkea ei voi saada. Kun valita pitää, niin ennemmin ravaan omien t-ä-r-keiden menojeni perässä sitten kun lapset on isoja. Omat menot on helposti pakoa siitä, että joutuu kohtaamaan puolison ja varsinkin itsensä. Suurin yllätys elämässä on itsensä kohtaaminen ja sehän sattuu.

Onks paavi katolinen

Tämähän herätti ajatuksia..no olen nyt parina iltana ollutkin kotona menojen sijasta. Kokemus on ollut positiivinen ja rohkaiseva. Aion vastedes vähentää menoja ja keskittyä perheeseeni. Kiitos ajatuksistanne!

Sinä, pomosi (Jossain määrin jos työstään haluaa pitää kiini.!!) Mutta onko järjestötoiminta.... Ihan välttämätöntä ?? Mieti sitä !
Aika minkä annat perheellesi /rakkaillesi on kuitenkin sitä mikä parhaiten lataa niitä akkuja !! Silloin kun homma toimii.

Ja eikö sen salin tilalle vois ottaa (väliin !), perheen/vaimon kanssa lenkki lähi metsään !! Tai kunto polulle.

Ja onko se maine ja kunnia sitten sen fäärti jos perhe kävelee eri suuntiin.
Mieti mikä OIKEASTI on itsellesi..Läheisillesi tärkeää. Ja tee uus arvio sen mukaan.

Terv. Eronnut (muista syistä!) Perhekeskeinen ja perhe arvoja puollustava nainen.

Ja ps. On hienoa että olet jo huomannut missä mennään... Muutos on vielä mahdollinen.

Seuraava 10 kohtaa kiteyttää aika hyvin. Kirjoitetaanko yhteistä tulevaisuutta vai ei, siinä ydin.

http://www.iltalehti.fi/suhteet/200804157502223_su.shtml