moi.
Olin tämän naisen kannsa n.15kk yhdessä ja ollaan rakastettu toisiamme aina syvästi.
yhtäkkiä hän ilmoitti ettei enään pysty tähän ja halusi erota,sanoi että olen vaan liian sitoutuvainen.
viikko sitten kaikki oli vielä hyvin.osoitettiin rakkautta molemmin puolin.sitten oli pari päivää ettei pidetty lainkaan yhteyttä . sitten kun viimein piti taas tavata hän sanoi aivan puuntakaa eroamis halut.
nyt asia on valjennut minulle miks tässä kävi näin. hän sai opiskelupaikan,uuden kämpän ja niin paljon uutta koettavaa.puhui että hänen opiskelupaikassa on mahdollisuus lähteä vaihtoon 3kk. en juurikaan ollut iloinen kun hän sai tuon kämpän vaan ajattelin itsekkäästi ja loukkaantuneesti vain miksi hän ei voinut odottaa että muutetaan yhdessä.hänen oli vähän niinkuin pakko muuttaa jotta ei menetä tukia ja minullakaan ei ollut tuolloin talous tarpeeksi kunnossa. silti olin vain itsekäs ja sain hänet jopa joskus itkemään asiasta,siitä etten ymmärtänyt. samoin oli tuo vaihto-oppilas asia olin itsekäs ja ajattelin vain itseäni,enkä iloinnut että hänen yksi toive saattaisi toteutua.
nämä kaikki asiat.se että hän haluaa paljon kokemuksia ym.ja että minä olen siinä vierellä liian kiinni hänessä sai todennäköisesti hänet epäröimään suhdettamme ja sai hänen tunteensa muuttumaan pikku hiljaa enemmän ja enemmän minua kohtaan. hän tuntee ettei kaikki nuo kokemukset eivät ole mahdollisia kun vaadin häneltä liikaa,tämän takiä tämä olisi oikea ratkaisu.
tämä vasta sai minut tajuamaan millainen olen ollut.en halua menettää suurta rakkauttani omien virheitteni takia.lupasin jo ekojen treffien jälkeen ,että jos tästä kehittyy jotain niin aijon tehdä kaikkeni että se kestää, ja nähtävästi lipsuin lupauksestani.jo silloin kun suhde kukoisti pelkäsin aina että entä jos hän jossain vaiheessa älyää että hän haluaa kokea paljon enemmän,mutta se ei olisi mahdollista minun kanssa. tai pahin painajaiseni oli että itse ajaisin tämän suhteen karille,niinkuin tässä näyttää käyvän,mutta en halua vielä menettää toivoani! olen kuullut jo monelta saman viisun "kaikki joutuu kokemaan tämän,kaikki käy läpi nämä tunteen ennen kuin löytää todellisen rakkauden"- mutta en usko tohon!.on paljon eläviä todisteita siitä kuinka suhteet ovat kestäneet kaikki kriisit ja ovat olleet yhdessä. kaikki suhteet ovat yksilöitä ja kaikki ihmiset ovat yksilöitä,joten tuommoinen yleistäminen on turhaa.enkä tässä vaiheessa ainakaan halua kuulla tuommoista, koska en ole menettänyt vielä kaikkea toivoa.
lähetin hänelle viestin näistä sitoutumis asioista ja kuinka älyän miten olen saanut hänet tähän ahdinkoon..siitä kun nähtiin on nyt kolme päivää ja minua ahistaa niin paljon,että ajattelin ehdottaa hänelle tänään että nähtäis illalla.haluan antaa hänelle niin paljon tilaa kuin hän haluaa ,mutta minun on pakko saada kuulla jotain,koska en pysty vain olla.mitä mieltä olette tilanteesta?
kiitos.
Olin tämän naisen kannsa n.15kk yhdessä ja ollaan rakastettu toisiamme aina syvästi.
yhtäkkiä hän ilmoitti ettei enään pysty tähän ja halusi erota,sanoi että olen vaan liian sitoutuvainen.
viikko sitten kaikki oli vielä hyvin.osoitettiin rakkautta molemmin puolin.sitten oli pari päivää ettei pidetty lainkaan yhteyttä . sitten kun viimein piti taas tavata hän sanoi aivan puuntakaa eroamis halut.
nyt asia on valjennut minulle miks tässä kävi näin. hän sai opiskelupaikan,uuden kämpän ja niin paljon uutta koettavaa.puhui että hänen opiskelupaikassa on mahdollisuus lähteä vaihtoon 3kk. en juurikaan ollut iloinen kun hän sai tuon kämpän vaan ajattelin itsekkäästi ja loukkaantuneesti vain miksi hän ei voinut odottaa että muutetaan yhdessä.hänen oli vähän niinkuin pakko muuttaa jotta ei menetä tukia ja minullakaan ei ollut tuolloin talous tarpeeksi kunnossa. silti olin vain itsekäs ja sain hänet jopa joskus itkemään asiasta,siitä etten ymmärtänyt. samoin oli tuo vaihto-oppilas asia olin itsekäs ja ajattelin vain itseäni,enkä iloinnut että hänen yksi toive saattaisi toteutua.
nämä kaikki asiat.se että hän haluaa paljon kokemuksia ym.ja että minä olen siinä vierellä liian kiinni hänessä sai todennäköisesti hänet epäröimään suhdettamme ja sai hänen tunteensa muuttumaan pikku hiljaa enemmän ja enemmän minua kohtaan. hän tuntee ettei kaikki nuo kokemukset eivät ole mahdollisia kun vaadin häneltä liikaa,tämän takiä tämä olisi oikea ratkaisu.
tämä vasta sai minut tajuamaan millainen olen ollut.en halua menettää suurta rakkauttani omien virheitteni takia.lupasin jo ekojen treffien jälkeen ,että jos tästä kehittyy jotain niin aijon tehdä kaikkeni että se kestää, ja nähtävästi lipsuin lupauksestani.jo silloin kun suhde kukoisti pelkäsin aina että entä jos hän jossain vaiheessa älyää että hän haluaa kokea paljon enemmän,mutta se ei olisi mahdollista minun kanssa. tai pahin painajaiseni oli että itse ajaisin tämän suhteen karille,niinkuin tässä näyttää käyvän,mutta en halua vielä menettää toivoani! olen kuullut jo monelta saman viisun "kaikki joutuu kokemaan tämän,kaikki käy läpi nämä tunteen ennen kuin löytää todellisen rakkauden"- mutta en usko tohon!.on paljon eläviä todisteita siitä kuinka suhteet ovat kestäneet kaikki kriisit ja ovat olleet yhdessä. kaikki suhteet ovat yksilöitä ja kaikki ihmiset ovat yksilöitä,joten tuommoinen yleistäminen on turhaa.enkä tässä vaiheessa ainakaan halua kuulla tuommoista, koska en ole menettänyt vielä kaikkea toivoa.
lähetin hänelle viestin näistä sitoutumis asioista ja kuinka älyän miten olen saanut hänet tähän ahdinkoon..siitä kun nähtiin on nyt kolme päivää ja minua ahistaa niin paljon,että ajattelin ehdottaa hänelle tänään että nähtäis illalla.haluan antaa hänelle niin paljon tilaa kuin hän haluaa ,mutta minun on pakko saada kuulla jotain,koska en pysty vain olla.mitä mieltä olette tilanteesta?
kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
minkä ikäinen on tämä nainen? ei käynyt ilmi em. postauksesta. vaihto-opiskeluun lähdössä hmm.. jos on 19-23v ja ns. pentu/keskeneräinen/pilalle hemmoteltu prinsessa niin unohda suosiolla heti, usko pois kiusaat vaan itteäs. ainoa tapa saada tollanen tyttönen itselleen on antaa sen mennä ja liihottaa ja hakata päätään siihen kuuluisaan elämän lyhtypylvääseen, sitten jossain vaiheessa palaset loksahtaa silläkin ihmisellä kohdalleen, mitä enemmän yrität nyt sitä enemmän teet vain vahinkoa.. vähän myös sun postauksesta paistaa läpi aiheeton syyllistäminen. ei se ole sun vika millään tavalla jos toinen ei osaa suhtautua asioihin riittävällä vakavuudella, "minä-minä-minä"-asenne nuoremmilla naisilla on sietämätöntä ja me miehet ollaan annettu se valta niille sanoa niin, syytä sen isää, äitiä, koulutusta, yhteiskuntaa.. ihan mitä vaan mutta ÄLÄ KOSKAAN ITSEÄSI sen toisen osapuolen keskeneräisyydestä.. sori kun joutuu sanoon suoraan, mut asia on näin.
sitten on se toinen vaihtoehto, eli jos hän on aikuinen nainen, niin kannattaa todellakin yrittää kaikkensa. lähde mukaan. tue täysillä jne. mut ilmeisesti ei ole näin koska ei itse ehdottanut näitä vaihtoehtoja. mitään väärää siinä ei ole että ihminen tahtoo lähteä kokemaan uusia asioita ja elämään haaveitaan ja nuoruuttaan, päinvastoin.. ja sun pitää vaan nyt ymmärtää se ja siirtyä eteenpäin, ja hyväksyä tämän ihmisen keskeneräisyys johon on loppujen lopuksi itse syytön, niin se vain on.
Mitä ihmettä? Mun mielestä kuulosta osittain sille, että aloiittaja on ollut hankala ja mustasukkainen, eikä antanut tilaa naiselleen. Tarvitseehan ihminen hengitystilaa. Mutta siis, suhteen rakentamiseen ja hajottamiseen tavitaav aina kaksi.
Vähän mietin miksei tämä pariskunta voi "kokea ja seikkaila" yhdessä, eli muuttaa, lähteä ulkomaille yms. Eihän suhde sinänsä estä muuta kuin toisten kanssa hääräämisen.
Aloittajalle vielä sellainen kommentti, että et voi muuta kuin selvittää tytölle että ymmärrät virheesi ja katosa mitä hän päättää. Toisaalta, jos halautte iha eri asioita elämältä, ehkä ette ainakaan nyt ole oikeita toisillenne ... eli ei sinun tarvitse kenenkään muun vuoksi omia toiveitasi, näkemyksiäsi toimivasta suhteesta muutta.