Tapasin miehen kesällä töiden merkeissä. Se oli kesäkuun loppua. Omien sanojensa mukaan, tuo vähäpuheinen mies, hän ihastui minuun heti. Ja minäkin nopeasti perässä. :)
Koko kesä elokuun puoliväliin asti meni tiiviisti yhdessä aikaa viettäen: töiden tekoa ja iltojen viettoa, välillä kahden, useimmiten isossa porukassa, silla työporukkamme oli tiivis. Loppuajasta hän kysäisi, josko voisi majoittua minun luonani (olimme siis kaikki kaukana kotoamme työprojektin parissa, paitsi että minä asun täällä pysyvästi), ja tähän ilomielin suostuin.
Hän sanoi jo alussa, että ei ole etsimässä pidempiaikaisempaa suhdetta. Syy tähän selvisi myöhemmin: hän on eronnut 5 vuoden parisuhteesta puolitoista vuotta sitten, ja sen jälkeen elämä on ollut enemmän tai vähemmän kaaosta. Masennusta, ja oli jopa 2 kertaa ollut todella lähellä päättää päivänsä. Ei ollut tiennyt, että ihminen voi mielen tasolla mennä niin pohjasyövereihin. Suoraan sanoen hän ei itsekään täysin tiedä, miksi kaikki tuntuu niin kaoottiselta, mutta haluaa sen selvittää. Ja ei pysty sitoutumaan vakavaan parisuhteeseen, ennenkuin on saanut päänsä selväksi.
Minulle hän on sanonut, että jos vielä sittenkin, kun hän on valmis kunnon suhteeseen, tunnemme toisiamme kohtaan samoin ja yhtä vahvasti kuin nyt, silloin voisimme olla yhdessä. Mutta että hän ei voi olettaa, eikä halua, minun odottavan häntä, koska ei itse tiedä, kuinka kauan aikaa koko prosessiin kuluu. Sanoi, että jos tähän menee esim. 2 vuotta, ja hän tietäisi, että olisin odottanut häntä, ja hän ei enää tuntisikaan samoin minua kohtaan.. että sitten hänestä tuntuisi pahalta käännyttää minut pois. Sanoi myös, että ei tarkoita tällä täyttä hylkäystä meitä kohtaan, mutta että tällä haavaa ei voi minulle enempää antaa ja ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ja hän siis ei ole valmis suhteeseen kenenkään kanssa.. oli yrittänyt puoli vuotta takaperin, mutta ahdistus oli kasvanut liian suureksi, vaikka tunteita kai oli. On sanonut, että todella minusta välittää ja tykkää.
Hän oli luonani käymässä vajaa viikko sitten 3 päivän ajan, ja on nyt työmatkalla. En tiedä, milloin seuraavan kerran näemme.. jos näemme.
En tiedä, mitä tulisi ajatella. Järjen mukaan: c’moon nainen, älä nyt jää itkemään miehen perään, joka ei sulle voi enempää tällä hetkellä antaa. Tunteet taas puhuu toista. :(
Mitä te tekisitte? Jatkaisitte elämäänne, ja ajattelette, että kyllä tässä yhteen päädytään, jos niin on tarkoitettu (en edes tiedä, uskonko tälläiseen ”kohtalo”-ajatteluun), vai odottaisitte.. vaikka kukaan ei halua, että jäisitte odottamaan.
Voihan murhe!
Koko kesä elokuun puoliväliin asti meni tiiviisti yhdessä aikaa viettäen: töiden tekoa ja iltojen viettoa, välillä kahden, useimmiten isossa porukassa, silla työporukkamme oli tiivis. Loppuajasta hän kysäisi, josko voisi majoittua minun luonani (olimme siis kaikki kaukana kotoamme työprojektin parissa, paitsi että minä asun täällä pysyvästi), ja tähän ilomielin suostuin.
Hän sanoi jo alussa, että ei ole etsimässä pidempiaikaisempaa suhdetta. Syy tähän selvisi myöhemmin: hän on eronnut 5 vuoden parisuhteesta puolitoista vuotta sitten, ja sen jälkeen elämä on ollut enemmän tai vähemmän kaaosta. Masennusta, ja oli jopa 2 kertaa ollut todella lähellä päättää päivänsä. Ei ollut tiennyt, että ihminen voi mielen tasolla mennä niin pohjasyövereihin. Suoraan sanoen hän ei itsekään täysin tiedä, miksi kaikki tuntuu niin kaoottiselta, mutta haluaa sen selvittää. Ja ei pysty sitoutumaan vakavaan parisuhteeseen, ennenkuin on saanut päänsä selväksi.
Minulle hän on sanonut, että jos vielä sittenkin, kun hän on valmis kunnon suhteeseen, tunnemme toisiamme kohtaan samoin ja yhtä vahvasti kuin nyt, silloin voisimme olla yhdessä. Mutta että hän ei voi olettaa, eikä halua, minun odottavan häntä, koska ei itse tiedä, kuinka kauan aikaa koko prosessiin kuluu. Sanoi, että jos tähän menee esim. 2 vuotta, ja hän tietäisi, että olisin odottanut häntä, ja hän ei enää tuntisikaan samoin minua kohtaan.. että sitten hänestä tuntuisi pahalta käännyttää minut pois. Sanoi myös, että ei tarkoita tällä täyttä hylkäystä meitä kohtaan, mutta että tällä haavaa ei voi minulle enempää antaa ja ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ja hän siis ei ole valmis suhteeseen kenenkään kanssa.. oli yrittänyt puoli vuotta takaperin, mutta ahdistus oli kasvanut liian suureksi, vaikka tunteita kai oli. On sanonut, että todella minusta välittää ja tykkää.
Hän oli luonani käymässä vajaa viikko sitten 3 päivän ajan, ja on nyt työmatkalla. En tiedä, milloin seuraavan kerran näemme.. jos näemme.
En tiedä, mitä tulisi ajatella. Järjen mukaan: c’moon nainen, älä nyt jää itkemään miehen perään, joka ei sulle voi enempää tällä hetkellä antaa. Tunteet taas puhuu toista. :(
Mitä te tekisitte? Jatkaisitte elämäänne, ja ajattelette, että kyllä tässä yhteen päädytään, jos niin on tarkoitettu (en edes tiedä, uskonko tälläiseen ”kohtalo”-ajatteluun), vai odottaisitte.. vaikka kukaan ei halua, että jäisitte odottamaan.
Voihan murhe!
Vastaukset 2
Vanhimmat
siinä muu auta kuin antaa ajan kulua ja katsoa, mitä tapahtuu. Voihan olla, että parin vuoden kuluttua päädytte yhteen, mutta älä laske sen varaan vaan pidä silmäsi auki ja mieli avoimena myös muita miehiä kohtaan. Toisinsanoen älä mielessäsi "sitoudu" tähän mieheen vaan mene eteenpäin elämässäsi asenteella "katsotaan mitä tapahtuu." Ehkä päädytte yhteen, ehkä ette, aika näyttää käykö niin, vai tapaatko sitä ennen ehkä jonkun toisen...
Itse olen suunnilleen samassa tilanteessa kuin tuo mies (pl. itsetuhoisuus) - ja siis todellakin haluan suhteeseen sopivan naisen kanssa!
Se että mies ei näe tulevaisuutta yhdessä on hälyyttävä merkki mielestäni, se on näköalattomuutta. Mulla on sangen paska itsetunto mitä tulee esim. siihen että olenko naisten mielestä kiinnostava tai niinpoispäin mutta jos ajattelen tilannetta jostain ihmeellisestä syystä olisin tutustunut naiseen joka pitää minusta ja haluaa olla kanssani niin minä en epäröisi suhdetta vaikka elämäni kaaosta usein onkin - olisipa edes yksi juttu jossa on monta hyvää puolta - suhde sitten selviää siitä kaaoksesta tai ei selviä - mutta ellei edes yritä ei voi mitään saavuttaakkaan.
Mun mielestä ei kannata jäädä odottelemaan jos toinen ei usko suhteeseen.