Pakko kertoa teille yksi ihana asia. Tä ei liity oikeen mitenkään naisen logiikkaan mutta sitäkin enemmän naisen elämään. Et jos jollain on ollut jotain samaa elämässään, niin toivon, että voin heittää sulle tsemppiviestin täältä.
Mulla on ollut lapsesta asti jotenkin paha olla, ahdistava olo, paljon painajaisia, pelkoa siitä, että satutan muita (pakko-oireinen häiriö), unihalvauksia, anoreksiaa, ei hirveesti kavereita, monet vuodet vaan vierineet ohi ilman sen suurempaa sisältöä...
No mä sitten päätin ottaa härkää sarvista ja marssin tuossa pari kolme vuotta sitten terkkarin juttusille olin silloin 23. Pääsin terkkarineidin juttusille, niin mä vaan purskahdin itkuun ja sanoin, että mikään ei tunnu miltään, kaikki on turhaa ja mun elämä on pilalla ja näin edelleen.
Siitä sitten lähti solmut aukeamaan, pääsin psykiatrin juttusille, jonka kautta löysin aivan ihanan terapeutin jolla käyn edelleen juttelemassa noin kerran viikossa. En ole tarvinnut lääkkeitä, koska puhuminen on auttanut mua ja se, että tapahtuneille asioille rakennetaan selityksiä ja asioita ja tapahtumia katsellan terapeutin avustuksella uusista näkökulmista.
Eli haluan vaan sanoa, että menkää ihmiset terapiaan ja tukekaa ystäviänne hakeutuman terapiaan jos teillä on paska olo, joka rajoittaa teidän elämää.
nykyään mulla on oikeasti paljon ystäviä, ihania harrastuksia, olen alkanut tykätä itsestäni, elämä tuntuu tosi ihanalta :)
suossa ei kannata rämpiä, koska aina jossain lähellä menee pitkospuut ja niitä pitkin matka tuntuu paljon kivemmalta!
Mulla on ollut lapsesta asti jotenkin paha olla, ahdistava olo, paljon painajaisia, pelkoa siitä, että satutan muita (pakko-oireinen häiriö), unihalvauksia, anoreksiaa, ei hirveesti kavereita, monet vuodet vaan vierineet ohi ilman sen suurempaa sisältöä...
No mä sitten päätin ottaa härkää sarvista ja marssin tuossa pari kolme vuotta sitten terkkarin juttusille olin silloin 23. Pääsin terkkarineidin juttusille, niin mä vaan purskahdin itkuun ja sanoin, että mikään ei tunnu miltään, kaikki on turhaa ja mun elämä on pilalla ja näin edelleen.
Siitä sitten lähti solmut aukeamaan, pääsin psykiatrin juttusille, jonka kautta löysin aivan ihanan terapeutin jolla käyn edelleen juttelemassa noin kerran viikossa. En ole tarvinnut lääkkeitä, koska puhuminen on auttanut mua ja se, että tapahtuneille asioille rakennetaan selityksiä ja asioita ja tapahtumia katsellan terapeutin avustuksella uusista näkökulmista.
Eli haluan vaan sanoa, että menkää ihmiset terapiaan ja tukekaa ystäviänne hakeutuman terapiaan jos teillä on paska olo, joka rajoittaa teidän elämää.
nykyään mulla on oikeasti paljon ystäviä, ihania harrastuksia, olen alkanut tykätä itsestäni, elämä tuntuu tosi ihanalta :)
suossa ei kannata rämpiä, koska aina jossain lähellä menee pitkospuut ja niitä pitkin matka tuntuu paljon kivemmalta!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kiitos viestistä.
Minun piti joskus aikoinani mennä terapiaan, mutta pihistelin rahoja.
Sain suuren alennuksen lääkkeistä ja omaksi vastuuksi jäi 3euroa yli 150euron lääkkeistä.
Terapia olisi maksanut minulle enemmän.
Nyt kadun sitä, etten mennyt.
Ja uusi terapian mahdollisuus edellyttää 3 kuukauden hoitosuhteen, jota minulla ei tällä hetkellä enää ole.
Mutta kiitos viestistä, ja toivottavasti mahdollisimman moni hakee apua ongelmiinsa.
Sun otsikkosi tosin oli hieman hämäävä.
Eikö tästä flunssasta oo jauhettu jo ihan tarpeeks? Ei noit juttui tartte postittaa viel keskusteluihin, joissa kerrankin asialla ei oo ees mitään yhteyttä. Tää on taas yks asia jolla kiihkomieliset pieniaivoiset suomalaiset voivat kyllästyttää itsensä, kun ei muuta tekemistä ole kuin käydä sotaa muistuttavaa keskusteluu jostain nuhasta.
Toisaalta näille ihmisille terapiasta ois varmaan hyötyä...
Mitään maksa kun sinne pääsee, terveyskeskuksen kautta, itse olen näin päässyt.
Olen kyllä samaa mieltä KyllästynytTodenTotisesti kanssa. Ei tälläisiä juttuja tarvitse heitellä faktoina, varsinkaan, kun ihmisillä ei selkeästi ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä he lukevat. Hienohan tuollainen lista on, jossa luetellaan niitä ja näitä ja noita vaarallisia aineita. Useimmilla lukijoilla ei ole lainkaan referenssipohjaa siitä, mitä nuo aineet listassa ovat.
Ennen kuin tuollaista menee uskomaan, pientä kriittisyyttä kiitos. Vähäiselläkin kemian tuntemuksella kannattaa alkaa epäilemään, kun mainitaan tuo formaldehydi, joka itse asiassa kiehuu jo alle nollassa celciusasteessa eli on näin ollen kaasu huoneenlämpötilassa eikä mitenkään voisi sellaisenaan olla itse rokotteessa. Alempana mainitaankin sitten erikseen formaliini, joka on formaldehydin vesiliuos, jonka läsnäolo olisi fysikaaliselta kannalta mahdollista (onhan se sentään edes nestemäinen huoneenlämpötilassa), mutta kyseistä ainetta käytetään mm. myös kosmetiikan valmistusprosesseissa.
Mitä tuohon tauriiniin tulee: 1,2-dikloorietaani lähtöaineena. Ja mitä sitten? Öljynjalostusteollisuus on yksi tärkeimmistä hiilivety-yhdisteiden tuottajista (siitä syystä nuo muovi- ja bensiiniviittaukset). Tänä päivänä toimivista lääkeaineistakin monet ovat orgaanisia yhdisteitä. Valmistusprosessit ovat huippunsa optimoituja eikä epäpuhtauksia (kuten raaka-ainejäämiä) tai "väärää" synteesituotetta edes synny. Mitä lähtöaineena käytetään, on täysin merkityksetöntä.
Kuten mainittu, kriittisyyttä siis kannattaa käyttää näitä lukiessaan. Älkää uskoko sitä, mitä ette ymmärrä.
Onneksi olkoon, olet yksi onnellisista, kun olet päässtyt kunnalliseen hoitoon :D
Mikä tän prosessin hinta rahallisesti on?
Terveisin, 68 euroa kuussa rahaa ruokaan ja vaatteisiin - sen jälkeen kun sossulta on käyty kerjäämässä se mitä sieltä irtoaa.
Eikös sossu maksa (kunnalliset) terveyskulut?
Kunnalliset joihin on jonoa ja ne terapeutit ei ole todellakaan mitään ammattilaisia, mt-potilaat pistetään juttelemaan hoitajille joilla ei ole minkäänlaista koulutusta tai oikeastan halua kohdata asiakkaan todellisia ongelmia.
"Ootko ottanut lääkkeet?" on se mikä niitä kiinnostaa. Jos ei ole ottanut lääkkeitä ne alkaa suosittelemaan lääkitystä vaikka ongelma olis muualla - että ihminen saadaan turrutettua ettei se valita vaan jatkaa "onnellisena" (siis nöyränä) linjaansa eikä tuu liikaa häiritsemään.
Mitään terapiaa ei TK:n kautta saa. Kela korvaa OSAN ammattiterapeutin kuluista mutta käytännössä hinnaksi jää varmaan 50-75 euroa per tunti. Näitä viikon välien = 200e-300e/kuukausi joka tarkoittaa että mun tuloilla jäädään 150 miinukselle eikä rahaa olisi muuhun. Sossu ei noteeraa sellaisia terveydenhuollon toimenpiteitä jotka itse tilaa itselleen eli lähete olisi saatava TK:sta. Jaa, tätä voisi ehkä kokeilla - mutta TK lähettää MT-toimistoon jossa sitten asiakas joutuu ruinaamaan aitoa terapeuttia ja luultavasti ainoo mitä saa on napit ja vasta kun on syönyt nappeja - eikä ne toimi - saa vahvempia nappeja jne jne jne.
Luultavasti jos terapiaa tahtoisi niin kannattaisi puukottaa joku ohikulkija - kahdesti - niin että pääsee vankilaan, siellä kun on ilmainen psykologi.
Kävin kolme vuotta terapiaa, Kela korvasi käynnin hinnasta - joka oli n. 60 euroa - nelisenkymppiä, joten itse maksettavaksi jäi 15 euroa kerralta. Ei paha, mutta jos ei ole rahaa, niin silloin on paha.
Terapia oli kyllä hyvää ja avasi silmiä näkemään mistä paha olo johtui, antoi näkökulmia ja selityksiä miksi, mutta ei se sitä pahaa oloa poistanut. Tuska ei häviä sillä, että tietää, mistä se johtuu.
Jos Kelan korvaus on noinkin suuri, niin minäkin taidan tuon kyetä maksamaan :-) Mä luulin, että jää itselle enemmänkin maksettavaa. Psykiatrin mukaan on lähes varmaa, että saisin Kelan tukea... Ens viikolla lääkäri, täytyy yrittää saada asia eteenpäin. Kiitos!
Itsekin joskus aikoinaan tuli psykiatrilla käytyy, kun oma isipappa sanoi et päässä vikaa kun ei ulkonäkö kelvannu...
pillereitä pillereiden jälkeen ja vuosia tuli käytyy, kunnes oli mitta täynnä!!
tosi paljon noista kallonkutistajista on tosiaan älyttömän epäammatimaisia ja haluaa vaan että oot kiltisti ja nappaat pillereitä....
Mukavaa kuulla et joku on tosiaan apua saanut :)
Onnea ja iloa sulle :)
Terv. ex-potilas
Yksityisen kautta jos onnistuu saamaan lähetteen (vaatii vähintään kolme käyntiä 65 - 100 € käynti)kelaan hakemus todistuksineen ja kela korvaa terapiakäynnistä osan eli yksi käynti on 65€ ja itselle jää maksettavaksi 20€ käynti.Käyn vielä kaksi kertaa viikossa, 8 kertaa kuukaudessa.en ole koko aikana käyttänyt lääkkeitä, sillä kemikaali ei sovi minulle, ja yksityisen sektorin lääkäri uskoi minua, jotenka ylimääräisiä tuputuksia ei ole.Kunnallista yritin vuosia, ja jototuksia satunnaisia aikoja ja julmettu määrä reseptejä, eikä minkäänlaista apua.Nyt on jo asiat paremmin, itseasiassa paljonkin paremmin.
Toivon sinulle parempia aikoja ja älä anna periksi.........
Mielenterveyspalvelut ilmaisia.
Lähete terveyskeskuksen kautta.
moi,
mä käyn sellaisella joka maksaa 45€/kerta, kela korvaa noin puolet eli vajaa 100€ kuussa jää itelle. Menkää ihmeessä terapiaan.
Hei,
oli pakko vastata, kun niin osuvasti kirjoitit terapian eduista. Itse olen myös kolmisen vuotta käynyt, ja voi ihmettä, kuinka erilaiselta elämä voikaan tuntua!
Olen saanut itse terapiassa kultaakin kalliimpia näkemyksiä siihen, miksi olen ollut ahdistunut ja toiminut välillä todella impulsiivisesti, ilman että olisin kyennyt miettimään seurauksia sillä hetkellä. Minua vaivasi myös jo lapsena epämääräinen paha olo ja nuorena tämä kaikki voimistui (olen nyt 27v.). Selityksiä menneisiin on tarjonnut juurikin tuon menneen läpikäyminen.
Raskasta se on ollut, hyvin hyvin raskasta ajoittain, kun surun hyökyaallot ovat pyyhkäisseet ylitse. Siis yhtä kamalaa, kuin ne ahdistuksetkin! Mutta niin paljon puhdistavampaa.
Se on hurjaa, kuinka aina ajattelee, että ahdistuksesta ja masennuksesta pitää päästä eroon, jotta voisi kokea onnea ja tasapainoa. Juttu on oikeasti nimittäin niin, että vielä ahdistuksenkin takana on jotain, mistä pitää päästä eroon ennen kuin todellinen sisäinen rauha on mahdollista. Ja se on suru, pettymyt, katkeruus....kaikki paska, mitä ei ole aiemmin kyennyt käsittelemään.
Mitä nopeammin saa yhteyden suruun ja pettymyksiin jne, sitä nopeammin ihminen "paranee". Toisaalta tämä on myös kehitys, jota ei mitenkään voi nopeuttaa. Uskon, että kaikelle on aikansa, ja asiat kypsyvät silloinkin taustalla, kun tuntuu, ettei mikään etene.
Oikein raikasta syksyä viestiketjun aloittajalle ja kaikille muillekin!
Minäkin mietin terapian aloittamista, mutta tosiaan se vie varsin paljon rahaa, vaikka saisi Kelankin korvauksen. Pari vuotta kerran viikossa n. 50 euroa omasta pussista. Toki se on sijoitus itseensä. Ja en oikein tiedä, kuinka tästä ilman terapiaa noustaan. Sopivan terapeutinkin löytäminen vie rahaa.
Mulla on sama kokemus, että kunnallisella puolella (psykiatrian polilla) on keskustelemaan ohjattu epäpätevän henkilön kanssa. Siis on kyllä lääkärikäynnit, mutta ei terapiaa. Keskustelukumppani on ollut sosiaalityöntekijä, ja aiheet ihan jokapäiväiseen selviytymiseen liittyviä.
Mutta nämä teidän viestit saa mut taas vakuuttumaan, että jostain on vaan se raha oma terapiaan kaivettava...
Moips,
Minkä tyyppisessä terapiassa kävit, kävitkö psykiatrilla vai jossain muualla?
Itselleni eräs naistenlääkäri suositteli kognitiivista terapiaa, jota hän itse opiskeli. Olisin erittäin kiinnostunut asiasta, mutta en välttämättä tälle ko lääkärille haluaisi mennä. Ongelmana löytää se juuri oikea, hyvä, pätevä terapeutti.
Kävitkö kenties jossakin pk-seudulla? Mikäli kävit, niin voisitko ystävällisesti laittaa lisätietoja terapeutin yht.tiedoista osoitteeseen [email protected] ? Jos sinulla noin positiivisia kokemuksia, mikä etten menisi vaikkapa samalle terapeutille.
Reipasta syksyä!
Psykodynaaminen (psykoanalyyttinen) terapia on erinomainen apuväline kun haluaa pistää neuroosit ja ahdistukset, masennuksen ja ihmissuhdeongelmat (läheisriippuvuus, läheispelot jne jne) ojennukseen.
Itsellä omavastuu on 5e per kerta, 2x viikossa olen käynyt kohta kaksi vuotta.
Tarkkaavaisuushäiriökin (ADD) alkaa pikkuhiljaa olemaan menneisyyttä.. ;)
Mutta: lääkkeitä voi toki käyttää tuon rinnalla, tukemaan edistystä. Jutut jotka nousevat pintaan voivat olla sen verran kovia (vaikkei mitään virallisesti 'traumaattista' olisikaan menneisyydessä) että heikentynyt psyyke mielummin lopettaa terapian kuin kohtaa pelot.
Kuukkeloimalla "psykologiliitto" saa jo aika paljon tietoa terapeuteista ja niiden erityisaloista. Itse tilasin sieltä aikanaan listan terapeuteista, ja soittelin läheltä löytyville. Pätevä oli hän, suhde oli ok - mikä on todella tärkeää. Jos ei kemiat pelaa terapistin ja terapoitavan välillä, on homma ihan turhaa rahantuhlausta.
Ei edes otsikko ole mielestäni hämäävä - terapian kautta voi todellakin saada aivan uudenlaisen elämän :) . Hyvän terapeutin löytäminen ja yleensäkin terapian aloitus voi olla raskasta, mutta kannattaa olla sinnikäs! Ei pitkittynyttä ahdistusta ja pahaa oloa kannata sietää. Mulla kesti pitkään, että pääsin viimein hyvälle terapeutille (ja jo sekin että sain lääkärit uskomaan, että todella tarvitsen apua), mutta itseä kannttaa, pitää puolustaa. Nyt alkaa elämä näyttämään niin erilaiselle, kun ei tarvitse kantaa kaikkea lapsuudessa selvittämättä jäänyttä mukana. Harmittaa, että vieläkin terapiaan menemiselle on joillain kynnys (mullakin kyllä oli aikanaan). Siksi hienoa, että masennuksesta ja terapiasta puhutaan avoimesti. Kiitos tämän viestiketjun aloittaneellekin
Auta, eipä kylläkään paljon lääkkeetkään, enpä voi sanoa elämän olevan ihanaa.
Itse olen hakenut psykologin puheille, mutta kaikesta huolimatta jokin sisimmässäni ei tunnu riittävän tarpeeksi paljon. Syy on kaunan kantaminen ja luottamuspulista, mitä olen lapsena joutunut kärsimään. Paha mieli, ahdistavuus, painajaisia (pahin on Muumilaakson Mörkö), pelkoa siitä, että satutan muita (pakko-oireinen häiriö), ei hirveesti kavereita, sama ongelma minullakin. Olen yrittänyt monta kertaa antaa anteeksi ja lisämahdollisuuksia ihmisilleen, mutta ne eivät koskaan auttaneet ollenkaan ja siksi olen joutunut luopumaan toivostani kokonaan pois.
Osaatteko sanoa, jos Kelalta hakee korvausta psykoterapiaan, että kuinka "julkisia" siellä on sitten tiedot terapiaa hakeneista? Eli ketkä näkevät että olen hakenut/saan korvausta nimenomaan psykoterapiaan? Olen itse sellaisella alalla, että Kelalla saattaisi olla mun opiskelukavereita töissä tai saattaisin joskus itse hakea kyseiseen paikkaan töihin, joten "leimautumisen" pelossa en uskalla hakea korvausta :(
Itse lopettelen juuri neljän vuoden terapiaa. Voin suositella. Terapia auttoi minua tosi paljon. Ja olen muuttunut ihmisenä paljon. Tottakai se tuli maksamaan rahallisesti aika paljon; mutta olen sen arvoinen!
Olen myös saanut paljon apua joogasta ja meditaatiosta.
Voimia ja rohkeutta Teille, jotka suunnitelevat terapiaan hakeutusmista
Hieno asia,että päätit tehdä pahalle olollesi jotain.Ihmiset jaksavat valittaa,mutta mikäänhän ei muutu
jos asioille ei tee mitään,loppujen lopuksi aika yksinkertaista.Mutta kaikkea hyvää sinulle elämässäsi,olet vielä nuori,ja elämä edessä,ole ylpeä itsestäsi.
Terv.Kokemusta on
Ihana että oot kohdannut hyvän ja kivan terapeutin. Mulla on huonoja kokemuksia, jos terapeutti on huono tai kemiat ei vaan kohtaa tms. sillä ihmisiäkin nekin vaan on, jotka nyt on lukeneet ja opiskelleet ko. alalle, niin asiat voi mennä vaan ojasta allikkoon ja todellakin oikeesti huonompaan suuntaan. Minäkin luotin ennen sokeasti ko ammattiryhmään, vaan en enää.
http://www.therapeia-saatio.fi/psykoterapianeuvonta_ja_psykoter/psykoterapeuttiluettelo_2009/
Tuolta saatte ainakin minun kokemuksestani hyviä terapeutteja yhteystietoineen. Ovat käyneet läpi oman terapian ja koulutuksen näette tuolta. Itse olen käynyt ko. säätiön kouluttaman terapeutin pitämän pitkän psykodynaamisen psykoterapian läpi ja voin sanoa, että todella kannatti.
http://www.psyli.fi/files/60/psykoterapeutit.pdf
Ja tuossa toinen listaus. Siitä tosin ei löydy esim. minun suosikkiterapeuttiani. Nämä terapeutit ovat psykologeja peruskoulutukseltaan.
sut ollaan onnistuttu aivopesemään. Terapiassa valehdellaan muuten aika paljon, kokemuksesta kerron. Ja luotettavaa tietoa onkin: terapiassa valehdellaan. Psykiatrit valehtelee. Mä en ainakaan usko MITÄÄN mitä mulle sanoo joku joka on töissä psyk. alalla.
hämminkiä työelämässä ja tuntee olevansa arvoton, niin sillon haetaan sairauseläkettä. Mun jotkut tutut tietää kaavan miten päästä sairauseläkkeelle, kun niin moni niistä on päässy. No niillä on nyt aikaa viettää työssätekevien sukulaisten haukkumiseen, mikä ei ole oikein, kun me maksetaan"TYÖNTEOLLA" sukulaisten eläkkeet. Ne varmaan osaa opastaa lapsensa sairauseläkkeelle.
Mukava kuulla. Olen itse menossa keskiviikkona ekaa kertaa keskustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, lääkäriltä sain lähetteen kun menin kertomaan jännittämisestä (sosiaalisten tilanteiden pelosta). Elämässäni ei ole ollut vuosiin minkäänlaista kunnon sisältöä, en etene yhtään mihinkään, olen vain paikoillani. Olen epäonnistunut elämässä ja itsetuntoni on nollassa ollut vuosia. Toivon, että edes jotain apua tulisi puhumisesta tähän paskaan.
Voi että samaistun sinuun.
Mukava kuulla, että sait "valoa pimeyteesi". Tuollaista kurjaa oloa ei kannata pitää sisällään, koska se vaikuttaa elämään sen verran paljon, niin on oikein puhua asioista. Jos ei ole ketään läheistä ihmistä siinä kelle voisi purkaa sydäntään, niin sitten lääkärille. Kyllä lääkärit osaa auttaa todella hyvin näissä asioissa, se vaatiin vain sen ensimmäisen ratkaisevan askeleen ja myöntää, että on vaikeaa.
Suomalaiset tämän asian kanssa aika kaksi jakoista kansaa, osan mielestä se on vain terveellistä purkaa mieltänsä lääkärille, että tälleen henkilö tekee asialle jotain ja pyrkii ratkaisemaan ongelmansa. Ja sitten on niitä ihmisiä, jotka kattelee nenänvartta pitkin ja haluaa nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Tällaiset ihmiset pitävät näissä asioissa asioivaa ihan "sekopäänä", eivätkä näe sitä että siitä on kyseiselle henkilölle paljon hyötyä. Suomessakin nämä masennus ja mielenterveys asiat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti ja silti nämä ovat vielä joillekkin ihmisille Tabuja.
Omasta mielestä se on tervettä, että myöntää ongelmat ja luonne antaa periksi hakea apua (ei ole turhan ylpeä ihminen...) Sillä tavalla näistä ongelmista pääsee ylitse ja niistä kannattaa päästä ylitse, koska ne vaikuttavat elämisen laatuun erittäin paljon. Paras lääke masennukseen on kaverit/perhe joka tukee ja aidosti välittää ja tietenkin mielekäs tekeminen (harrastukset..)
Mikä siinä on täällä Suomessa, kun sitä pidetään jotenkin "vastemmieliseltä" tukeutua lääkäriin näissä asioissa ja tuen hakiaa katsotaan nokka pystyssa "Normaalit ihmiset ei kallon kutistajaa tarttee" tai eivät ainakaan myönnä tarvitsevansa ja näin ongelmat vaan kasaantuu. Liekkö D-vitamiinin puutetta tai jotain, tuossakin asialla? En nyt muista missä maassa oli, mutta siellä on ihan normaalia käydä purkaa tuntojaan, jos kokee pienintäkään tarvetta sille. Sitä ei tarvitse hävetä, koska se on siellä ihan normaalia ja arkipäivästä. Enkä tietääkseni puhu mistään "ihmemaasta".
Sitten hieman noottia noille Suomalais yrityksille, jos joku perhana kertoo rehellisesti työhaastattelussa, että on tarvinnut lääkärin apua näissä asioissa. Niin elkää nyt ainakaan sen takia evätkä hänen pakkaamista, jos asiat ovat kerran kunnossa. Kuulin yhestä henkilöstä, joka myönsi työhaastattelussa tämän seikan ja vaikka oli ennen työskennelly yrityksen palveluksessa, ei tälläkertaa enään päässyt. Vaikka oli rehellinen ja aito ihminen. Tämä yritys palkkasi keltanokan hänen sijastansa. On suotavaa salata myös yritykseltä nämä asiat, koska ne vaikuttaa oleellisesti työnsaantiin, eikä yritys voi tarkistaa tietoja mistään rekisteristä, koska ihmisen terveydentilaa koskevat asiakirjat eivät heille aukea. Ja hyvä niin.
Oli tosi hienoa lukea tekstisi ja kuulla, että elämäsi on alkanut mennä parempaan suuntaan. Omasta kokemuksesta voin itsekin sanoa, että kyllä avun hakemisesta on oikeasti hyötyä. Kynnys avun hakemiseen voi olla korkea, ja toipuminen ei kaikilla ole nopeaa, mutta ellei mitään yritä, asiat harvoin alkavat mennä paremmin.
Hienoa kuulla myös, ettet ole tarvinnut lääkkeitä saadaksesi vointisi paremmaksi. Itse koitin pitkään sinnitellä ilman lääkkeitä, mutten pystynyt itse siihen. Kynnys säännöllisen lääkityksen aloittamiseen oli korkea, mutta se puoli on nykyään kunnossa, ja se ei mitenkään kummemmin hankaloita elämäänikään. Joten tässä ohessa haluan sanoa, että on toki aina parempi, jos selviää ilman lääkkeitä, mutta muistakaa, ettei kuurin aloittaminen mikään maailmanloppukaan ole.
Tsemppiä kirjoittaneelle ja kaikille lukijoille :)
sellaisen haluaisin sanoa kaikille, että älkää vaan menkö ryhmäterapiaan. Itse olin aikoinaan 2 vuotta, ja ainakaan minulle se ei sopinut ollenkaan. TOki se tulee halvemmaksi, mutta omiin kokemuksiini perustuen se on hölynpölyä. Kuinka moni haluaa puhua henk koht intiimejä asioitaan vieraalle ihmisporukalle? Minä tein sen virheen, kun ei polilla puhuttu muusta kuin ryhmäterapiasta, ja luulin, etten yksityisterapiaan tule pääsemään. IHMISIÄ TUNGETAAN RYHMÄTERAPIAAN, KOSKA SE ON KUSTANNUSTEHOKASTA. KELALLE TULEE HALVEMMAKSI.
Ketään ei oikeasti kiinnosta, hyötyykö joku ryhmäterapiasta vai ei. Voidaanpahan sanoa, että hlö on "hoidossa", koska laki niin vaatii.
Minulta meni tuo 2 v täysin hukkaan, ja lähdin sieltä pettyneenä ja katkerana. Kelan avittamaan terapiaan ei ole enää mitään mahdollisuutta, kun jo tuo yksi kelan tukema "terapia" (huom. lainausmerkit) on jo käytetty.
Itselläni ei taloudellisesti ole mitenkään mahdollisuutta terapiaan, jonka itse joutuisin maksamaan kokonaan.
Oli miellyttävä lukea tosi asiallinen kommenttisi terapiasta. Se on todella monesti kiinni vain sen oikean terapeutin löytymisestä. Kaikki terapeutit eivät käy kaikille, ja terapeuttejakin on todella monenlaisia... Vaikkei ne pitkospuut olisi aivan lähellä, niin löydettävissä ne on - aina.
Ei ole rahaa mennä terapiaan ja kyllähän se henkisestikin vaatii hyvän kunnon, että jaksaa asioita käsitellä ! Aion mennä omilla elämän pienillä "positiivisilla" kokemuksilla eteenpäin, joit on jonkin verran, nyt kun tarkemmin ajattelee, niin ei ne asiat niin hullusti ole. Ja ehkä elämä alkaa tuomaan minullekkin hyviä kokemuksia.Uudet tuulet puhaltakoot !