olematta ensin ystävä jonkun kanssa? Miksi /Miksi et?
Voitko rakastua
jhkujh
29291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ihastua voi tuntemattomiinkin ihmisiin, mutta rakastuminen vaatii ihmisen tuntemista. Ihmistä ei käytännössä voi kovin hyvin tuntea, ellei hän ole ystävä.
Sinä aikana kun ystävystytään vasta opitaan tuntemaan toista paremmin ja ansaitaan luottamus. en voisi rakastua, jollen tiedä voiko siihen mieheen luottaa ja ellen tietäisi, ollaanko me edes yhtään samalla aaltopituudella sen kanssa. Mä rakastun sen ihmisen luonteeseen ja siihen, miten se kohtelee mua, miten hyvin se ymmärtää mua ja miten helppo mun on olla sen seurassa oma itseni. En rakastu miehen ulkonäköön.
on tarkoitus saada rakastumaan itseensä ulkonäön tai olemuksen perusteella. Ovat sitten ihmeissään, kun kaikkiin se ei toimikaan, vaikka ulkonäkö ja pinnalliset jutut miellyttäisivät kuinka. Itse en myöskään rakastu mieheen jota muut tavoittelevat ja joka ei silti selkeästi anna ymmärtää että kokee sielunkumppanuutta juuri minuun:) Pelailijat on boring...
komeat ja hyvännäköiset tuntemattomat miehet luokittelen heti alussa "turn off"-joukkoon ja siellä saavat pysyä niinkauan, kunnes tutustumisen kautta osoittavat olevansa jotain syvällisempää kuin vaan pintakiiltoa.
Mä taas sytyn miehistä, jotka osaavat nöyrtyäkin ja myöntävät olevansa epätäydellisiä. Mä en kaipaa miestä, joka rakastaa omaa peilikuvaansa enemmän kuin mua.
..ymm..kerran oon rakastunu ihmisee joka on ollu ystis ja josta tuli sitte..rakastettu...mu se oli virhe..jotta mun kohalla ei ainaskaan ole mikää edellytys ollu et on ystävä enne ko rakastuin..mut oon tarttennu aikaa oppii tuntemaa..ei se rakkaus syty samantien...jotta tavallaa jonkiastei kaverisuhe muodostuu ennen varsinaista rakastumista...ihastua vois vaikka päivittäin johoki ihmisen ominaisuutee...mu rakastumii vaatii enemmän....=o)
sitte taas nii entisestä "rakastetusta"...saattaa tulla ystis kun suhe ei muute pelaakaa...ystiksenä saattas olla jopa kivaaki yhes...=o)
et ystävyyden muodostumii on musta pitkällisempi prosessi kun kaverisuhteen taikka rakastumisen syntymii...siksi en käyttäs sanaa ystävyys ennen rakastumista..jonki asteista yhteekuuluvuutta juu kaveruutta sekä toveruutta..mut ystävyydes oltas jo paljon piemmällä kun kehnoimmissa rakkaussuhteissa taikka kaveruudessa...=o)
toki hyvä rakkausuhde muuttu ystävyydeksikin ellei jää pekäksi nopeaksi leiskuksi ja kaveruudeksi....muttei ystäviksikään vaan ruveta..ystäviksi musta kasvetaan..kaveriksi voisi ryhtyy ja rakastajaksi..sii näen pikkase eroo joitteki muitte aatoksii..=o)
hyvä ystävyyssuhe saattas kestää paljo piempää ko kehno rakkaussuhe..mu parhaimmillaa rakkaussuhde muuttuu hyväksi ystävyyssuhteeksi..jolloin siinä on elementit kohillaan ja suhde kestää melkei mitä vain..=o)
..kun kaverisuhteet katkeilee ja rakkaussuhteet sammuilee..rakastumii on tunne joka saattaa hiipua yhtä nopeaan kun syttyykin..ystävyys on suhde joka kestää ja kestää..se kestää paljon enemmän kun rakastumisen aiheuttama tunne...joka hiipuu ja tasaantuu suht nopiaan..rakastaminen onki sitte viel oma lukusa..siin on ystävyyessäki kyse rakastamisesta..joka ei kuitekaa aina ole olemukseltaan palavaa sorttia mutta kestävää..kun taas rakkaussuhde parisuhteessa on juur tota sorttia jossa on ystävyys ja se kestää mutta myöskin se roihu...joka ei sammu vaikka pienenisikin hetkeksi..
toki ystävyydestäki saattaa syntyy hyvä parisuhde..mut siin on seki et se suhe saattaa mennä myttyyki..ja sitte menee se ystävyyskin..jotta musta on enempi riskinsä rakastua ystävään kun ruveta rakastetusta ystäväksi..ensin rakastuu sitte ystävystyy..hehe..xoP
=o)
blääh monimutkasta..xo)..juu aattelu ei oo tänääkää kovin onnistunutta...
valmis kaava? Jos on, niin miksi kukaan ei ole kertonut sitä minulle...?:
5v ystävyyttä -> lamppu (rakkaus) syttyy?:
e=mc toiseen...
Erossaolo. Jos ikävöi ja kokee ettei voi olla ilman toista on siinä tainnut tunteet hiukan syventyä siitä ystävyydestä.
Jos ei ole ikävää, ei kai ole tunteitakaan?
- päteekö siihen sama kaava?
Suhteellisuus ennen kaikkea.
mutta kun mullakin on ikävä myös ystäviäni..joskus olen kaivannut enemmän jotakin ystävääni kun rakastettuani..siis sitä jonka kanssa elin parisuhteessa..=o/
..hmm..taidan olla pikkase omituine..=o/
Loistava vertaus..
haluaa ajatella, niin kyllä.
..ja tuo ystävä on ollu nainen jota kohtaa mulla EI ole ollu minkäämoisia seksuaalisii tunteita..ja oon tuntennu hänet jo 20 vuotta..hmm mut toki nuissa parisuhteissa onki sitte käynny nii et ne ei ole päätyny hyvin..mutta siltiki..mulla on vielläki välillä mun ystäviä kovasti ikävä...ja kaipaan heitä..kun näen niitä harvemmin kun vaikkapa puolisoani..=o)
...puolisoo näen päivittäin nii ettei aina ehi tulemaa ikävä..vaikkaki välillä ootan jo kovasti et kello lyö tietyn verra jotta hää tulee tuosta ovesta sisään ja saan rynnätä kaulaan..
=o)
Minua kiusaa tässä ystävyys vs. rakkaus-keskustelussa se, että ystävyyttä vähätellään. Jos suhde perustuisi ystävyydelle sellaisena kuin minä sen ymmärrän, se ei koskaan loppuisi. Ensin oltaisiin ystäviä, sitten rakastavaisia ja eron jälkeen ystävyys jatkuisi.
Harva vain tuohon pystyy ja jotkut sanovat, etteivät ylensäkään pysty ystävyyteen vastakkaisen sukupuolen kanssa eroottisen latauksen ja erilaisuuden vuoksi. Voidaan toki ajatella, että ihminen voi rakastua vasta kuin tuntee ja hyväksyy kumppaninsa kuin ystävän. Mutta ystävyyden päättyminen onkin toinen juttu. Melkein voisi sanoa, että ihmiset eivät ole ystäviä olleetkaan, joiden ystävyys päättyy. Kavereita korkeintaan.
sä se osasit kiteyttää asian noi helposti kun mä rusnasin monta tekstii samaa sanoakseni..xo)))
..*thanks*...
=o)
Meinasin jo kompata edellistä kirjoitustasi, ennen kuin halusin kuitenkin painottaa ystävyyden pysyvyyttä omin sanoin.
pukea sen lyhyempään sanastoon..=o)..mutta aivan samoin siis ajattelen itekkin tuon asian olevan..kuten sä..
=o)
...nää tippa-aivot nää on nää....xoP
Maailma olisi kylmä, kova ja tylsä paikka ilman tippaleipäaivoja. ;-)
melko paljo selkeempikin iliman niitä..suoraviivasempi..=o)
..*aattelee kaiken äänee*..
=o))
Itse kuulun tähän mainitsemaasi ryhmään: "jotkut sanovat, etteivät ylensäkään pysty ystävyyteen vastakkaisen sukupuolen kanssa eroottisen latauksen ja erilaisuuden vuoksi."
Ei sikaa säkissä. Kyllä sen tuntee miellyttääkö joku henkilö vai ei. Jos miellyttää, sellaiseen on myös helpompi rakastua, kun oppii tuntemaan.
"pystyn".
Ystävyys on mielestäni stabiliteettia, rakkaus(tai rakastaminen) voi tapahtua volatiliteetissakin. Sillon vain luiskahdellaan sen ystäväalueen yli jäämättä tai noteeraamatta sille mitenkään erikoisesti. Se ei tarkoita etteikö ystävyyden elementti olisi rakkaudessakin mukana.
MIkä kehittyy mistäkin, rakkaus pohjana ystävyydelle - ystävyys pohjana rakkaudelle. Olisi sääli jos se ei voisi toimia kumpaan suuntaan tahansa.
Voiko vihollista rakastaa?
Mielestäni voi.
vihaamaani ihmiseen? Tokkopa.
Voi(si)n.
*romanttinen hölmö*
Rakastua en. Ihastuminen on tunne joka tulee ja menee, eikä se johda välttämättä tekoihin tai sanoihin. Rakastuminen yleensä johtaa. En voisi rakastua pelkästään kuvaan tai mielikuvaan. Se vaatii tuntemisen, ystävyyden, yleensä.
Se menee näin: Ensin tutustutaan, sitten ihastutaan, sitten rakastutaan. Ei siinä ehdi missään välissä ystävystymään. Muutenkin tuntuu ajatuksena omituiselta seurustella ystävän kanssa....ei oo varmaan mua varten tuollainen homma.