Epäusko....

onko muilla tällaista, että ei meinaa millään uskoa todeksi suhteen loppumista? Mies jätti yhtäkkiä, ja tunteet vaihtelee itkusta raivoon ja epäuskoon. (hän asuu vielä luonani, odottelee asuntoa) Välillä on hetkiä kun pahin ahdistus ei ole läsnä, niin sitä jotenkin ei tajua edes että olemme eronneet... esim. jos mies on jossain, meinaa soittaa hänelle ja kertoa jonkun asian, ihan kuin olisimme vielä yhdessä. Sitten muistaa, että ei häntä tämä asia nyt varmaan edes liikuta, olemmehan eronneet...
toisinaan taas on kristallinkirkkaana mielessä se tosiasia, että pitkä suhteemme (11 v) on ohi. Ja ahdistus on sen mukainen.
Toisinaan sitä melkein luulee, että onko tämä unta.. jättikö hän tosiaan minut... ei meinaa todeksi uskoa. Tavallaan on "unohtanut" sen, että olemme eroamassa. En osaa paremmin selittäää.

Olenkohan jonkinlaisessa shokissa? vai onko tämä ihan normaalia..? eroilmoituksesta on nyt 3 viikkoa.
5550
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Tuntemuksesi on aivan normaali. Tietysti asiaan vaikuttaa se, että olette eropäätöksen jälkeen asuneet yhdessä nuo viikot.
Teillä on pitkä suhde. Vie aikaa, ennen kuin asiat "normalisoituvat" niin, että toiselle ei tule mieleen soitella ja informoida asioistaan.. sekin on aivan luonnollista. Eihän ketään ihmistä, jonka kanssa on noinkin pitkä historia takana, voi sormia napsauttamalla "unohtaa". Siis tarkoitan arkisista "rutiineista" irrottautumista jne.
Lopullinen irtipäästäminenhän alkaa vasta siinä vaiheessa, kun asutaan erillään. Eihän siihen varmaan mahdollisuutta kunnolla olekaan sitä ennen.
Sinä tulet tuosta selviytymään.
anna kaikkien tunteiden vaan tulla. Vain tuntemalla ne läpi, voit päästä eteenpäin. Ja parempaan huomiseen.
Voimia!

Äänestä
  • Kylla selviat! Minakin aikoinaan luulin etten ..mutta nykyaan naurattaa etta valitin kyseisesta hepusta!..sen jalkeen muutin Englantiin ja tapasin kivan miehen...nyt opiskelen jopa uutta ammattia ja kivasti menee... aina on ovi avoin kun yhden sulkee perassaan..anteeksi ei ole pilkkuja taallaa...

    Äänestä

Itselläni erosta 2kk ja tuntuu että elämällä ei ole pohjaa ilman exääni.En aikaisemmin tajunnut kuinka paljon suhde itselleni merkitsi ja toivottavasti myös hänelle ennenkuin hän sanoi että "meidän pitäisi erota".Itku tulee vieläkin vaikka erillään asutaan ja samat asiat joita yhdessä tehtiin palautuu mieleen koko ajan ;(
En itsekkään tajunnut tunteitteni olevan näin voimakkaita häntä kohtaan mutta

Äänestä
  • jatkoa edelliseen

    mutta toivottavasti aika parantaa haavat vaikka ne olisivatkin syviä ;/

    Äänestä

Itsellänikin on vienyt ja vie eron ymmärtäminen kauan. Aluksi en meinannut millään uskoa ja ajattelin että mieheni tulee vielä järkiinsä. Pari kuukautta meni niin että asuttiin yhdessä vielä eron jälkeen ennen kun molemmat sai uuden kämpän. Nyt tässä uudessa kämpässä olen päässyt paremmin eteenpäin erossa. Kuitenkin vähän aikaa sitten vielä salaa toivoin että palaisimme yhteen. Mies ei ollut juoppo, pettäjä eikä narsisti ja siksi erosta on vaikea päästä yli. Jos mies olisi ollut karsea niin tässä vaiheessa voisin itse tulla järkiini ja ajatella että mitä minä sellaisella miehellä teen, mutta kun mies oli huomaavainan ym niin vaikea homma. En kuitenkaan ollut karsea tyttöystävä. Vikaa oli meissä molemmissa ja raha-asiat stressasivat suhteessamme.

Exälläni ei ole vieläkään uutta naista. Hän jätti minut koska ei ollut enää onnellinen suhteessamme eikä enää tuntenut rakkautta minua kohtaan. Itse rakastan häntä vielä paljon.

Tavallaan pystyn nauttimaan elämästä. Nautin ystävieni seurasta ym muusta mistä ennenkin. Kuitenkin minua ahdistaa välillä ja tunnen suurta tuskaa ja surua. Itken edelleen muutaman kerran viikossa. Käyn nykyään melko paljon baareissa, mutta en kuitenkaan juo mitenkään paljoa.

Sinulla olikin tosi pitkä suhde joten eroprosessi kestää varmasti vielä kauan. Itse erosin 3,5 vuoden suhteesta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


shokki.. kirjoitti:

onko muilla tällaista, että ei meinaa millään uskoa todeksi suhteen loppumista? Mies jätti yhtäkkiä, ja tunteet vaihtelee itkusta raivoon ja epäuskoon. (hän asuu vielä luonani, odottelee asuntoa) Välillä on hetkiä kun pahin ahdistus ei ole läsnä, niin sitä jotenkin ei tajua edes että olemme eronneet... esim. jos mies on jossain, meinaa soittaa hänelle ja kertoa jonkun asian, ihan kuin olisimme vielä yhdessä. Sitten muistaa, että ei häntä tämä asia nyt varmaan edes liikuta, olemmehan eronneet...
toisinaan taas on kristallinkirkkaana mielessä se tosiasia, että pitkä suhteemme (11 v) on ohi. Ja ahdistus on sen mukainen.
Toisinaan sitä melkein luulee, että onko tämä unta.. jättikö hän tosiaan minut... ei meinaa todeksi uskoa. Tavallaan on "unohtanut" sen, että olemme eroamassa. En osaa paremmin selittäää.

Olenkohan jonkinlaisessa shokissa? vai onko tämä ihan normaalia..? eroilmoituksesta on nyt 3 viikkoa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu