Minkälaiset ovat olleet tuntemuksenne implanttien laiton jälkeen..eli ihan kun heräsitte nukutuksesta; olivatko kivut jotain aivan hirveätä..? Miten paraneminen alkoi sujumaan, kuinka pian olit "toimintakykyinen".. entä työkykyinen? Vai olitko useamman päivän kuin junan alle jäänyt ?!?!?
Oliko rintojen turvotus huomattavaa, särkikö niitä monta päivää ja riittivätkö särkyyn normaali-buranat?
Mitä muuta haluaisit kertoa prosessistasi rintaleikkausta harkitsevalle..?
Oliko rintojen turvotus huomattavaa, särkikö niitä monta päivää ja riittivätkö särkyyn normaali-buranat?
Mitä muuta haluaisit kertoa prosessistasi rintaleikkausta harkitsevalle..?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olin lukenut paljon pelottelutekstejä, kuinka kivuliasta oli. Ei päässyt sängystä ylös ilman apua, tai kävelykin oli vaikeaa. Kun itsellä ei ollutkaan noin vaikeaa, oli helpotus suuri.
Heti heräämössä, pyörätuoliin ja siitä vuoteeseen siirtyminen, sekä huoneessanikin kipuja tietenkin oli, mutta siihen sain kipupiikin pyytäessäni. Myöhemmin iltapäivällä ensimmäisen kerran noustessani vuoteesta mennäkseni vessaan, nousin tavanomaisesti ylös vuoteelta ja silloin vihlaisi todella paljon. Sitten opin kivuttomamman ylösnousuasennon ja sen jälkeen ei ollut ongelmia. Kipupiikeillä olo pysyi kohtuullisen kivuttomana ja yönkin pystyin nukkumaan (kotonakin), sen mitä nyt pystyin, kun en ollut tottunut nukkumaan selällään. Todellakin kivut eivät olleet pahimmillaankaan mitään hirveitä ja ne sieti helposti.
Toimintakykyinen olin heti kotiuduttuani laivalta, mutta painavia tavaroita ei saanut nostella. Sitä varten olin käynyt ennakkoon kaupassa, ettei tarvinnut muutamaan päivään kanniskella kauppakassia. Laivamatkallakaan en käynyt ostoksilla. Alkuun piti tietenkin olla varovasti ja olihan kaikki painavien esineiden nosto, veto ja työntäminen kielletty neljäksi viikoksi. Autolla pystyin ajamaan jo viikon kuluttua.
Varsinaiseen särkyyn riitti tavanomaiset särkylääkkeet, enkä tarvinnut niitä kuin muutaman päivän. Turvotusta oli aika pitkään ja rintojen kosketusarkuutta parisen kuukautta. Tämä johtui siitä että minulla kudokset joutuivat melkoiseen venytykseen kun rinnat suurenivat alle AA:sta pieneen C:hen ja implantit laitettiin rintalihaksen alle.
Olisihan sitä paljonkin kerrottavaa, mutta on parempi vastata kysymyksiin ettei tule liian pitkää sepustusta. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin se että onko implantit todella tarpeen. Esimerkiksi jos minulla olisi ollut jo luonnostaan tämän kokoiset rinnat, en olisi missään nimessä haaveillut mistään megahinkeistä. Ylikokoiset implantit näyttävät niiltä tyypillisilta silikonirinnoilta, pahimmillaan kuin pallot rintakehän päällä. Luotin lääkärini ammattitaitoon ja annoin hänen valita implanttikoon ja -tyypin sekä leikkaustavan. Pyysin vain luonnollisen näköisiä C-kupin rintoja ja sain sellaiset, vieläpä ennakkotiedoista poiketen kohtuullisen kivuttomasti ilman komplikaatioita parantuen nopeasti.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/960219
Mutta myönnettäköön että tuossa on hyvin esitetty lähes kaikki komplikaatiot, joskin kaikkia en laske kovin vakaviksi. Tuota nesteen keräytymistä rintoihin esiintyi, mutta se katosi ajan kanssa kuten minulle oli jo ennakkoon kerrottu. Myös mustelmia tuli, mutta mistään näistä ei tullut tulehduksia. Rinnan alaosassa oli jonkin verran leikkaushaavan yläpuolella ihon tunnottomuutta. Selvähän se kun pintahermoja katkaistiin ja tätähän ilmenee kaikissa leikkauksissa. Tunto palasi kuitenkin muutamassa viikossa. Nännit ovat vieläkin hiukan herkempituntoiset, mikä ei ole mitenkään haitaksi.
Ainahan leikkauksessa voi tapahtua mitä tahansa ja sitä varten on neuvontavastaanotot ja konsultaatiot jotta potilas kuulee noista ja voi päätellä minkälaisen riskin haluaa ottaa. Samantyylisiä riskejä on muissakin leikkauksissa, minut "peloteltiin" toisen leikkauksen edellä paljon pahemmilla komplikaatiomahdollisuuksilla, mutta mitään niistä ei toteutunut.
Aiempien tutkimusten mukaan myös rintojen suurennuksissa on paljon ongelmia. Kolmasosa potilaista kärsii komplikaatioista ja viidesosa joutuu uusintaoperaatioon. Ohessa ote tositarinoita kulttuuriantropologi Taina Kinnusen tutkimuksesta Lihaan leikattu kauneus-kirjasta, kirja on julkaistu v. 2008. http://www.taloussanomat.fi/terveydenhuolto/2008/03/16/kauneusleikkauksista-kavelee-usein-hirvioita/20087772/12. Voi toki miettiä mielessään olenko minä se onnekas, joka en tule saamaan mitään komplikaatioita tai .......
Mitenkähän komplikaatiot sitten tulkitaan. Esimerkiksi omasta mielestäni minulle ei tullut mitään komplikaatioita. Kuitenkin tuossa aiemmassa listassa sanottiin jopa mustelmia komplikaatioiksi. Jos tuollaiset olemattomatkin lasketaan komplikaatioiksi niin kyllähän siinä saa mahtavia prosenttilukuja. Muuten en kyllä usko noita väittämiä.
Itselläni ei kivut ole kovin pahoja, ensimmäinen viikko oli toki kipuja joihin otin särkylääkettä, sängystä en itse päässyt ominvuin ylös,joten nukuin muutaman yön istualleen sohvalla. Eniten haittasi selällään nukkuminen ja siitä johtuen selkäsäryt. Toinen rinta oli paljon kipeämpi kuin toinen mutta parantuminen on melko aina eriaikaista. Rinnat ovat jonkin verran turvoksissa mutta ei paljon, mustelmia ei ole paitsi erittäin pientä keltaisuutta rintojen välissä. Itse olen viikon kuluttua työkykykyinen, riippuen tietenkin työn laadusta.
En kadu ollenkaan leikkausta vaan odottelen innolla jotta pääsen liiviostoksille häpeilemättä:)
Minullakaan ei kivut olleet mitään mahdottomia. Viisaudenhammasleikkauksen jälkeinen viikko oli pahempi kuin rintojen suurennuksen jälkeinen viikko. Pystyin itse liikkumaan alusta alkaen - tosin varovaisesti ja käsien nostelua yli hartiatasolle välttäen. Särkytableteilla pärjäsi ja eka viikko oli pahin. Rinnoissa oli turvotusta ja taisivatpa sporttiliivini olla liian pienet. Eli liivit kiristivät ja painoivat - sitten pitikin välillä yöllä nousta ja ottaa ne joksikin aikaa pois niin olokin helpotti. Mustelmia tuli vähän. Tunnottomuutta on vieläkin hieman toisessa rinnassa. Leikkauksesta on nyt noin 3 kk.