Olen niin kyllästynyt tähän elämäntilanteeseni että en enää tiedä miten päästä tästä pois.Erokaan ei helpota toisaalta tilannettani yhtään koska asun kaukana sukulaisistani ja omat isovanhempani ja vanhempani ovat jo kuolleet kun olin teini millon kävin elämässäni läpi helvetin ja juuri kun tuntui että elämä menee hyvin niin miehestäni on tullut ihan mahdoton.Olisi elämähaluakin ehkä enemmän kun häntä ei olisi elämässäni.Ennen oli kavereita paljon koska olen sosiaalinen ihminen mutta nyt ei ole ketään mieheni on jauhanut kaikille mahdollisille tutuillenikin myös paskaa musta.Ja kännissä saa ihme raivareita ensin käy sanallisesti vastaan eli haukkuu ja huutaa ilman syytä eikä kuuntele yhtään mitään ja sit sen jälkeen käy käsiksi ja aina samat saatanan tyhjät lupaukset että mä muutun ja lässyn lässy.Monestikkohan mä oon jo tehnyt poliiseille ilmotuksenkin siitä ja silti kestän ja oon täs vitun paskas ku mulla ei oo ketään "tuki ihmistä" ja mun koko elämä on ihan vitun pilalla!Mun raha asiatkin se sai pilattua niin et kauhee velka helvetti jo nyt,ehkä olis vaan parempi vetää itsensä jojoon ja antaa lapsi pois.
Erota vai ei?
vituttaaa
2712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensin teet päätöksen, että eroat. Jos tähän päätökseen tulet, niin:
1) Aika lääkäriin. Siellä kerrot tilanteesi ja saat esim psykologin yhteystiedot. saat itsellesi tukihenkilön. ja esim. seurakunnan diakonit antavat myös keskusteluapua.
2) Aika esim. sosiaalitoimistoon selvittelemään raha-asioita.
3) kirjoittelet vaikka tänne tuntojasi ja tunnelmia. Auttoi ainakin minulla.
Tärkeintä on, että teet jotain! eli se ensimmäinen askel. se on usein se kaikkein vaikein. Sen jälkeen helpottaa. Usko pois.
Vaikka vaikeaa tulee tietysti olemaan, jos eroon päädyt. Tuskin kuitenkaan haluat loppuelämääsi noinkaan elää? Sinä selviät kyllä. Ole rohkea!
tuo on: erota vai ei? Kun tarkastelet elämääsi, pitäisi sen vastauksen olla kirkkaana päässäsi, ilman epäröintiä.
Tekstistäsi päätellen elämäsi on ollut alamäkeä, miksi et ottaisi siitä itse vastuuta ja tee asialle jotain? Irti noista kuvioista ja kiireesti, niin voit elää sitä elämää, jota itse haluat. Se on omista valinnoista kiinni, miten elämä sujuu. Et voi vierittää syytä kenellekään muulle, olet itse itsestäsi vastuussa ja lapsestasi myös, jos isä on tuota sorttia. Miksi edes harkitset elämäsi lopettamista ja laspesta luopumista?! Mitä tulee lapsestasi aikanaan, jos sen teet? Olet hänestä vastuussa, kanna vastuusi.
Voisitko ajatella kotiseudulle paluuta, vai tuntuuko se luovuttamiselta? Mitä, jos otatkin sen kannan, että voitit itsesi, voitit elämäsi takaisin ja palaat voittajana. Tukiverkko pitää olla jokaisella, ilman läheisiä ei ole elämääkään. On vain tyhjä kuori, joka ajelehtii eteen päin. Rohkeutta. Sinä pystyt ottamaan vastuun itsestäsi jo lapsenkin tähden. Sukulaisillekin on varmaan mieluisaa saada yksi jäsenistä "takaisin".