Mitä mieltä olette sitoutumisesta ja asunnon ostosta. Olemme olleet hieman yli 2 vuotta yhdessä ja siitä yli vuosi asuttu yhdessä. Nyt olis järkevää ostaa yhteinen asunto, koska vuokrat ovat korkeat ja rahaakin olisi. Minä en kuitenkaan haluaisi ostaa yhteistä asuntoa, ennen kuin olemme kihloissa ja hääpäivä päätetty. Jotenkin tuntuu tyhmältä sitoutua yhteiseen lainaan (jota on otettava jonkin verran, jos halutaan molempia tyydysttävä kämppä) ja asuntoon, jos ei olla valmiita sitoutumaan muutenkin.
Ollaan puhuttu avioliitosta, mutta mies ei ole vielä varma. Mieluummin asun tällaisessa tilanteessa vuokralla tai yksin, jos toinen ei ole varma. Itse olen. Ja lapsiakaan en halua tehdä ennen avioliittoa, jos niitä yleensä siunaantuu.
Mitenköhän tässä asiassa kannattaisi edetä? Rakkautta on ja onnellisia olemme, siksi ihmetyttää, että mies ei ole vielä varma. Mitään ongelmia ei varsinaisesti tämän lisäksi ole. Eikä tämäkään ongelma ole vielä paisunut, vasta keskusteluasteella olemme asunnon ostossa.
Ollaan puhuttu avioliitosta, mutta mies ei ole vielä varma. Mieluummin asun tällaisessa tilanteessa vuokralla tai yksin, jos toinen ei ole varma. Itse olen. Ja lapsiakaan en halua tehdä ennen avioliittoa, jos niitä yleensä siunaantuu.
Mitenköhän tässä asiassa kannattaisi edetä? Rakkautta on ja onnellisia olemme, siksi ihmetyttää, että mies ei ole vielä varma. Mitään ongelmia ei varsinaisesti tämän lisäksi ole. Eikä tämäkään ongelma ole vielä paisunut, vasta keskusteluasteella olemme asunnon ostossa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En näkisi asiassa mitään ongelmaa. Ostatte asunnon 50/50-omistussuhteessa. Kummallekin puolet. Ja otatte kumpikin omat lainanne. Näin mekin olemme tehneet. Jo 15-vuotta avoliittoa takana ja yhteistä mm. asunto ja kesämökki. Kumpikin ostettu edellämainitulla tavalla.
Tottakai ostaisimme puoliksi, mutta mä en tajua, miksi ostaa mitään yhdessä, jos ei olla valmiita sitoutumaan. Mulle kihlaus on osoitus siitä, että todella haluaa olla toisen kanssa sinne hautaan asti ja kihlaus siis johtaa avioliittoon siinä 1-2 vuoden päästä.
"Ollaan puhuttu avioliitosta, mutta mies ei ole vielä varma."
Itse en sitoutuisi taloudellisesti mieheen, joka ei ole varma olenko hänelle se oikea vai en ja joka vielä harkitsee yhteistä tulevaisuutta.
Minusta ensiksi pitää tulla sitoutuminen toiseen ja vasta sitten muut sitouttavat asiat (lapsi, asuntolaina ym). Ihan jo pelkästään siksi ettei jossain vaiheessa huomata että ollaan yhdessä koska on asuntolainaa, lapsi, koira... Eikä siksi että halutaan olla toisen kanssa ja jakaa elämä juuri tämän henkilön kanssa.
Asuntoa ei myös kannata ostaa juuri nyt jos mies ei ole varma naimisin menosta. Tuo kuulostaa juurikin siltä että jos sinä nyt annat periksi ja ostatte asunnon, voi olla että tuskin tulette kihloihin tai naimisiin menemään. Miksi menisitte, kun ei se muuta mitään kun asuntolaina jo sitoo teitä?
Mutta älä suotta hätäile. Kaksi vuotta seurustelua on aika lyhyt aika, voi olla että ensi huuma on vasta menossa ohi ja parempihan se on että arki on kunnolla astunut kuvioihin kun aletaan sitoutua toisiinsa tosissaan.
en menisi ostamaan asuntoa miehen kanssa joka ei ole varma, että haluaa elää minun kanssani.
Me päätimme vasta kihlojen jälkeen asunnon ostosta, häihin kylläkin vielä 2vuotta, mutta tulossa ovat kuitenkin.
Jos päädytte ostamaan asuntoa ennen avioliittoa, niin varmista, että omistat myös paperilla puolet kämpästä, sillä jos suhteenne päättyy eroon, et kuitenkaan jää taloudellisesti nuolemaan näppejäsi.
Itse kannatan sitä vaihtoehtoa, että ensin rakennetaan oikea parisuhde, jonka varaan sitten on helpompi rakentaa muukin elämä. Eli ensin suhde, siis toimiva suhde ja asutaan vuokralla ja sitten mennään avioliittoon ja sitten ostetaan talo/osakehuoneisto.
JOs on epävarma, haluaako edes naimisiin, silloin ei kannata leikkimään alkaa. Tulee vaan rumaa jälkeä. Aloittajahan kirjoitti, että mies on vielä epävarma, haluaako naimisiin. Aloittajasta ymmärsin, että hän haluaa naimisiin. Haluatteko te elämältänne samoja asioita? Sellainen juttu kannattaa selvittää ensin ennen kuin alkaa yhteistä omaisuutta hankkia merkittävissä määrin.
meillä ostettiin auto ja yhdistettiin toinen laina, minun nimellä otettu. Ja suhde rakoilee koko ajan...
Aika moni avopari on ostanut asunnon yhdessä. Mutta nyt on kyse teistä. Ja miltä sinusta sellainen tuntuu. Mielestäni se ei ole ihan pikkujuttu ja suhteen pitäisi olla jo aika vakaalla pohjalla. Mutta itse en ole sitä mieltä, että tarvitsisi ihan kihloissa/naimisissa olla. Ei se kuitenkaan niin sitovaa ole se asunnon osto. Saahan sen myytyä. Vaikka vaikeampi siitä eroon on päästä kuin vuokra-asunnosta. Itse olen kuitenkin aina ollut siitä tarkka, että kaikki arvokkaampi joka ostetaan 50/50 on molempien nimillä. Ei pelkästään siksi, että tulisi ero vaan voisihan meistä jompi kumpi vaikka kuolla. Mies esim. ehdotti, että asuntoa varten säästettäisiin hänen nimillään olevalla tilille, mutta minä halusin, että se on yhteinen.
Miestäkin kyllä selkeästi jännitti asunnon osto yhdessä. Meille tuli muuton jälkeen aika pian iso riita ja mies heti panikoi, että no niin nyt sitten heti riidat alkoi, kun ostettiin asunto jne. Hänellä tuntui olevan vähän sitoutumiskammoa ja asunnon osto yhdessä oli hänestä jo iso sitoumus (ei kuitenkaan ollut valmis menemään naimisiin vielä). Ihan hyvin kaikki kuitenkin meni ja naimisiinkin on jo menty. Ja kyllä me ostimme tarkoituksella vähän isomman asunnon, että on sitten lastenhuonekin. Eli ajattelimme kyllä tulevaisuutta yhdessä vaikka kihloissa emme olleetkaan.
Ehkä ei olekaan kyse vaan asunnon ostosta. Vaan epäilet muutenkin miehen sitoutumista ja haluaisit jo kihloihin/naimisiin?
En epäile sitoutumista, tiedän, että suhde on vakaalla pohjalla, eikä ongelmia tosiaan ole ollut. Tietysti haluaisin jo ottaa seuraavan askeleen, mutta en halua painostaa, vaan että molemmat ovat valmiita, kun päätös tehdään. Ymmärrän, että sitoutuminen voi pelottaa, vaikka vieressä olisikin oikea ihminen.
En kuitenkaan haluaisi tehdä suuria päätöksiä, ennen kuin se suurin on tehty. Enhän aio lapsiakaan tehdä ennen vihkimistä. Mielestäni, jos aiotaan olla yhdessä ja hankitaan oma koti, voidaan myös aikoa niin paljon, että mennään naimisiin tai ainakin kihloihin. Minulle avioliitto on osoitus siitä, että ollaan todellakin tosissaan toisen suhteen, eikä vain testata ja pidetä takaovea avoinna.
Haluan siis asunnon, mutta haluan myös aviomiehen jakamaan sen kanssani.
Muuten asia jääköön unholaan...
Me ostimme yhteisen asunnon nyt kesällä seurusteltuamme 2,5vuotta. Saman aikaa olemme eläneet avoliitossa, kihloihin menimme n. 1,5vuotta sitten. Itselläni oli sama periaate siitä, että yhteistä lainaa en ottaisi ennen avioliittoa, mutta toisin kävi. Tosin häitä tanssitaan reilun puolen vuoden päästä. ;) Sopiva asunto sattui löytymään jo nyt, ja molemmat olemme varmoja siitä että yhdessä ollaan ja pysytään. Oma koti katsottiin sillä silmällä, että mahtuisimme tässä olemaan kun/jos perheenlisäystä jossain vaiheessa meillekin siunaantuu.
Pidä kiinni periaatteistasi, mutta osaa myös joustaa jos vähänkin uskot sen olevan oikein. Vakaa, turvallinen pohja on kuitenkin oltava -siitä en minäkään tinkisi.
Asunnon voi myydä, mutta lapsia on hankalampi myydä/palauttaa... Kyllä yhteiset lapset on huomattavasti isompi asia ja sitoumus kuin yhteinen asunto. Mutta, jos sulle asunnon ostokin on iso asia ja on tärkeää olla naimisissa niin ilman muuta sitten menette naimisiin ensiksi. Ja jos mies ei ole vielä valmis, niin sitten vain asutte niin kauan vuokralla. Eipä siinä muita vaihtoehtoja juuri ole (paitsi erota ja asua yksin). Kyllä sen takaoven saa tarvittaessa auki ja sieltä voi poistua avioliitossakin, mutta jos naimisiin joskus ollaan kuitenkin menossa niin kyllähän se empiminen usein johtuu jonkinlaisesta epävarmuudesta. Jos tyydyt kihloihin niin siinäkin on aina riskinsä, että mies siirtääkin häitä erilaisin verukkein sen jälkeen kun asunto on ostettu. Sellaistakin tapahtuu.
Joillakin tuo rahapuoli ja omistaminen poikkeaa aikalailla avoliiton ja avioliiton aikana. Jotkut on sitä mieltä, että sitten kun mennään naimisiin rahat on vasta yhteisiä ja voidaan tehdä isompia hankintoja yhdessä. Autoakaan ei osteta yhdessä, jos ei olla naimisissa. Ehkä kodinkoneista ja huonekaluistakin pidetään tarkkaa kirjaa, että kuka on ostanut mitä. Toisilla taas on yhteiset rahat/tilit jo avoliitossa ja tehdään isojakin hankintoja yhdessä eikä avioliitto tuo siihen muutosta. Ja sitten on vielä niitä, jotka pitää rahat erillisinä myös avioliitossa ja maksetaan vain omat menot jne. Asuntokin voi olla vaan toisen nimillä ja toinen maksaa omistavalle osapuolelle vuokraa.
Avoliitossa kannattaa varautua myös kuoleman varalle, jos omaisuutta on kertynyt. Varsinkin yhteisen asunnon osalta kannattaa tehdä testamentti. Avolesken asema kun ei ole sama kuin, jos pari olisi ollut aviossa. Nämä usein unohtuu.
Sitä pitää nyt vaan miettiä, että oletko valmis tinkimään periaatteistasi, jos mies ei ole vielä valmis avioon.