Miesystävänä kirjoittaa runoja (on julkaissutkin). Minua kiinnostaa näin ulkopuolisena (itse en ole runon runoa kirjoittanut koskaan, enkä muutakaan) että mitä runojen tms. kirjoittaminen kirjoittajalle merkitsee? Kertooko se kirjoittajan todellisista ajatuksista ja luonteesta? Vai voiko runon kirjoittaa jostakin mitä ei itse ole kokenut?
Miksi kirjoitat runoja/novelleja tms.?
muusa.
7201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sellaistakin mitä ei ole itse kokenut, tai mikä ei itseä kosketa lainkaan, mutta mulle ainakin tulee siitä sellainen olo, kuin vaan lainaisin toisen tunteita ja kokemuksia. Omat tunteet ja omat kokemukset on mun ikiomia. Ei haittaa, vaikka samasta aiheesta olisi miljoona ihmistä kirjoittanut aiemmin, koska vain minä pystyn kuvaamaan omia ajatuksiani. Jos taas kirjoitan vaan muiden jalanjälkiä seuraten jotain josta vaikka olen vaan lukenut, se ei tunnu omalta.
Jaa, miksi kirjoittaa jotain... Mulle se on aina ollut helpoin tapa purkaa tunteitani ja ylipäänsä kommunikoida ihmisten kanssa. Mutta siinä on kyllä se tietty raja, jonka ulkopuolelle en läheskään kaikkea haluaisi antaa. Jotkut runotkin esimerkiksi... Ne on niin henkilökohtaisia. Tulis melkein kuin raiskattu olo, jos niitä pääsisi kaikki lukemaan.
Kirjoitan mielialoistani, omat aiheeni eivät hirveästi liiku todellisuudessa joten kokemuksista en kerro. En tulkitsisi liikaa niiden perusteella.
välttämättä, merkitse mitään.
Eikä välttämättä kerro kirjoittajan omista ajatuksista
Voi hyvinkin kirjoittaa mitä itse ei ole kokenut.
Jokaisella kirjoittajalla on omat syynsä kirjoittaa, mitä kirjoittavat.
Kosketuksesi,
saa minut hikoamaan
suudelmasi
saa minut pyörtymään
rakkaudesta sinuun
siitä, mitä kirjoitan. Jos runoja, niin se on lähinnä "dokumenttitallenne", "valokuva" juuri sen hetkisistä tunteista, tunnelmista. Tunne saattaa olla tunnin päästä toinen, niinkuin ilme ja tilanteet muuttuvat valokuvan oton jälkeen. Jotkut tekevät runoja myös esim. tilauksesta tai jostakin muusta ihmisestä jne. Eli runot eivät aina kerro runon tekijän omista tuntemuksista.
Jos kirjoitan tarinaa, yritän tarinan avulla hahmottaa maailmankuvaani, tunnelmiani ja elämääni. Ihmiset tarinassa ovat osittain osia itsestäni ja osittain osia havannoimastani todellisuudesta.
mutta teen kuvia. Taideteoksessa on aina jotain tekijästään, mutta ei tekijän ja teoksen välille voi laittaa yhtäläisyysmerkkiä. Monesti teen kuvia saadakseni itse tietää, mitä ajattelen tai tunnen. Silloin teokset ovat ikään kuin vuorosanoja sisäisessä puheessa. Mutta eivät silloinkaan välttämättä valmiita lausuntoja maailmasta tai minusta. Sisäisen dialogin pätkiä...
on ajatuspatojen purkamista. Jos kirjoittaa runomuotoon, kysymys voi olla siitä, että ajatus sopii parhaiten ilmaistavaksi runomuodossa. Kirjoittaa voi monella eri ajatustasolla ja mitä syvemmällä tasolla liikutaan, sen enemmän ilmennetään omaa itseä. Se, mitä runosta tulisi löytyä, on allegorisuus.