Surkea aamu, sydän halkeaa.
Olen ollut avomieheni kanssa vuoden, muutimme yhteen keväällä. Eilen muistelimme vuoden takaista iltaa, jona aloimme seurustella. Tunsimme toisemme jo ennestään, muutaman vuoden ajan, mutta vuosi sitten kolahti ja hän tuli luokseni saunomaan ja iltaa viettämään. Kävin silloin tosi kuumana häneen, viettelin hänet ja ilmeisesti tyrmäsin kiihkeydelläni, jota hän ei ollut osannut odottaa. Hän on useaan otteeseen jälkeenpäin sanonut, että se oli tyrmistyttävää. Olimme tunteneet toisemme työympyröistä, eikä siellä ollut tietenkään näkynyt, miten intohimoinen nainen olen. Seurustelu alkoi ja aikanaan muutimme siis yhteen.
Eilen sanoin miehelleni, että minua on jälkeenpäin harmittanut ja jopa hävettänyt se, miten kiihkeästi halusin hänet ja melkein kaadoin sänkyyn sinä iltana! Olen nyt nähnyt, että hän on hiukan vanhanaikainen asenteissaan ja saattaa ehkä kunnioittaa minua vähemmän sen takia, että suostuin - tai itse halusin sänkyyn heti ekana iltana. Sanoin, että luulen hänen pitävän minua helppona nakkina, ehkä se vaikuttaa myös arvostukseen, koska olen varsinkin yhteen muuttamisen jälkeen tuntenut ettei hän arvosta minua kovin paljon. Hän ei ole kiinnostunut puheistani, ei keskustele kanssani eikä kuuntele, ei koskaan sano oma-aloitteisesti mitään hellää tai lämmintä.
Mies katsoi pöydän toiselta puolelta ja vastasi: "niinhän minä pidänkin. Totta kai se vaikuttaa." Sitten hän nousi pöydästä ja meni toiseen huoneeseeen, katsoi illan telkkaria eikä puhunut mitään. Ja nukkumaan mennessä käänsi selkänsä.
Olen elättänyt häntä nyt puoli vuotta, kun hän on ollut työtön. Olen laittanut ruuan, maksanut kaiken, vuokran ja elatuksen, auttanut täyttämään paperit ja lomakkeet, hoitanut hänenkin lapsiaan joka toinen viikonloppu, tukenut ja pitänyt hyvänä. Intohimo on laantunut miehen tylytykseen vähitellen, en enää kaada häntä sänkyyn nykyisin, vaikka kaipaan niitä aikoja. Olen sivistynyt, opiskellut ja hyvin toimeentuleva nainen, aikuinen ja mukiinmenevän näköinen. - Kaikesta tästä huolimatta hän arvioi minua ikivanhan mallin mukaan, ts. helppona nakkina. Ei kunnioitusta, ei kiinnostusta, ei sitoutumista.
Tämä on hyytävää. Olo on kuin jyrän alle jääneellä. Ei liene muuta mahdollisuutta kuin erota, ei ole syytä pysyä yhdessä enää tämän jälkeen.
Olen ollut avomieheni kanssa vuoden, muutimme yhteen keväällä. Eilen muistelimme vuoden takaista iltaa, jona aloimme seurustella. Tunsimme toisemme jo ennestään, muutaman vuoden ajan, mutta vuosi sitten kolahti ja hän tuli luokseni saunomaan ja iltaa viettämään. Kävin silloin tosi kuumana häneen, viettelin hänet ja ilmeisesti tyrmäsin kiihkeydelläni, jota hän ei ollut osannut odottaa. Hän on useaan otteeseen jälkeenpäin sanonut, että se oli tyrmistyttävää. Olimme tunteneet toisemme työympyröistä, eikä siellä ollut tietenkään näkynyt, miten intohimoinen nainen olen. Seurustelu alkoi ja aikanaan muutimme siis yhteen.
Eilen sanoin miehelleni, että minua on jälkeenpäin harmittanut ja jopa hävettänyt se, miten kiihkeästi halusin hänet ja melkein kaadoin sänkyyn sinä iltana! Olen nyt nähnyt, että hän on hiukan vanhanaikainen asenteissaan ja saattaa ehkä kunnioittaa minua vähemmän sen takia, että suostuin - tai itse halusin sänkyyn heti ekana iltana. Sanoin, että luulen hänen pitävän minua helppona nakkina, ehkä se vaikuttaa myös arvostukseen, koska olen varsinkin yhteen muuttamisen jälkeen tuntenut ettei hän arvosta minua kovin paljon. Hän ei ole kiinnostunut puheistani, ei keskustele kanssani eikä kuuntele, ei koskaan sano oma-aloitteisesti mitään hellää tai lämmintä.
Mies katsoi pöydän toiselta puolelta ja vastasi: "niinhän minä pidänkin. Totta kai se vaikuttaa." Sitten hän nousi pöydästä ja meni toiseen huoneeseeen, katsoi illan telkkaria eikä puhunut mitään. Ja nukkumaan mennessä käänsi selkänsä.
Olen elättänyt häntä nyt puoli vuotta, kun hän on ollut työtön. Olen laittanut ruuan, maksanut kaiken, vuokran ja elatuksen, auttanut täyttämään paperit ja lomakkeet, hoitanut hänenkin lapsiaan joka toinen viikonloppu, tukenut ja pitänyt hyvänä. Intohimo on laantunut miehen tylytykseen vähitellen, en enää kaada häntä sänkyyn nykyisin, vaikka kaipaan niitä aikoja. Olen sivistynyt, opiskellut ja hyvin toimeentuleva nainen, aikuinen ja mukiinmenevän näköinen. - Kaikesta tästä huolimatta hän arvioi minua ikivanhan mallin mukaan, ts. helppona nakkina. Ei kunnioitusta, ei kiinnostusta, ei sitoutumista.
Tämä on hyytävää. Olo on kuin jyrän alle jääneellä. Ei liene muuta mahdollisuutta kuin erota, ei ole syytä pysyä yhdessä enää tämän jälkeen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Todella ikävää että mies suhtautui tuolla tavalla...
Niinhän vain se tuntuu olevan, että nainen joka osaa pihtaamisen ja antamisen oikeassa suhteessa, korjaa potin. Se, joka on aito ja antaa tunteiden ja intohimon näkyä, on heikoilla. Itsekin olen saanut oppia tuon kovimman kautta, enkä oikein enää tiedä, kuinka toimia jos vielä joku päivä kohtaan miehen jonka hauan jakamaan elämäni.
Miehet, kommentoikaa kiitos.
että hölmö mies.
Tuskinpa intohimoinen alku on vähentänyt kunnioitusta sinuun. Olisit ylpeä itsestäsi. Miehelläsi on toinen ongelma: käytöstapojen puute. Aika yleinen ongelma. Mietipä, kunnioitatko itse itseäsi. Jos kunnioitat, ei muiden mielipiteillä ole väliä. Laita itsenäisyyttäsi peliin, älä peilaa kaikkia asioita sen mukaan, miten mies käyttäytyy ja ajattelee, tai mitä luulet hänen ajattelevan. Jos sinusta tuntuu, että ero on ratkaisu ongelmaasi, niin sitten on. Tee pelisäännöt selväksi ja kerro ne selkeällä kielellä.
Heitä se loinen helvettiin! Idioottihan se on! Mistä lie kivikaudelta peräisin oleva kivettynyt fossiili...
Täytyypä sanoa että sinunlaisen naisen kun jostain löytää niin onnellinen olen paitsi elättäjää en todellakaan etsi ja itsellä samallainen paitsi 10v. tarina takana päin...vituttaa tommosen mies kunnan edustajat jotka eivät osaa arvostaa noinkin hienoa naista kun olet ja muutenkin kun näitä palstoja lukee niin ihme tuppi kulleja on valta osa miehistä ja sitten ihmettelevät ja haukkuvat naisia kun kasto,pisto,ravistus ei olekkaan maailman järisyttävin kokemus naisille huomioon ottaminen ja kohteleminen. Anteeksi tunteen purkaus mutta ehkäpä itselläkin on toivoa löytää enkeli jonka kanssa jakaa arjen ilot ja surut.