miehelleni, koska en ole halunnut häntä viimeiseen vuoteen. Intohimoa en ole tuntenut ja seksi meni vuosia hänen ehdoillaan. Viime talvena ihastuin erääseen mieheen, mutta ei meillä mitään suhdetta ole ollut. Mieheni hoksasi tilanteeni ja me alettiin vieraantua toisistamme. Hänestä tuli 'vainoharhainen', luuli että kuljen kaikkien kanssa. Ehdotin sitten avointa suhdetta, nieleksien hän suostui. Kunnes hän masentui, ei nukkunut, ei syönyt, puhui itsensä tappamisesta.... Sisimmässäni rakastan häntä ja olen sen sanonutkin hänelle, mutta seksi vaan ei meillä suju tai ei ainakaan minun osaltani häntä kohtaan. Hän rakastaa ja haluaa minua. mutta minä haluan muita miehiä, olen katsellut sillä silmällä...
Näin en voi jatkaa ja emme voi jatkaa. Minulla ei oikein ole kiinnostusta yhteiseen seksiin, koska kaikenlaista on tapahtunut meidän menneisyydessä ja viime aikoina, jotka ovat ovat lisää vaikuttaneet haluihini häntä kohtaan (se että hän on bi, vaikuttaa negatiivisesti minuun).
En kehtaa kaikkea kirjoittaa, tulee vaan itku silmään tästä kaikesta.
Mikä neuvoksi? Jatkaa aviossa, mutta harrastaa seksiä muualla? Minulla ei ole kiinnostusta seksiin mieheni kanssa - ainakaan nyt. Siis ollako selibaatissa vai käydä vieraissa?
Näin en voi jatkaa ja emme voi jatkaa. Minulla ei oikein ole kiinnostusta yhteiseen seksiin, koska kaikenlaista on tapahtunut meidän menneisyydessä ja viime aikoina, jotka ovat ovat lisää vaikuttaneet haluihini häntä kohtaan (se että hän on bi, vaikuttaa negatiivisesti minuun).
En kehtaa kaikkea kirjoittaa, tulee vaan itku silmään tästä kaikesta.
Mikä neuvoksi? Jatkaa aviossa, mutta harrastaa seksiä muualla? Minulla ei ole kiinnostusta seksiin mieheni kanssa - ainakaan nyt. Siis ollako selibaatissa vai käydä vieraissa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaan haluat ihan raavaan heteromiehen. Älä nyt kiusaa mies parkaa enempää vaan erotkaa jo.
...kuten niin usein näillä palstoilla pyöriessä näyttää tulevan!
Mutta vakavasti puhuen, oletko sä ketjun aloittaja käynyt lukemassa mun muutama päivä sitten täällä Avoimessa suhteessa aloittaman viestiketjun "Miten olette ehdottaneet avointa suhdetta puolisollenne"? Siellä on mun samantyyppisiä tuntemuksia, mutta myös viisaita neuvoja eräältä toiselta kirjoittajalta. Asioista on keskusteltava, ainakin omat fiilikseni helpottuivat huomattavasti eikä oma mieheni enää raivostuta mua pelkällä olemassaolollaan! Voisin jopa jossain vaiheessa ajatella harjoittavani hänen kanssaan taas seksiä :) (tämänhetkisessä flunssassani en kuitenkaan)
Uskomatonta mutta totta, mä todella sain osakseni myös viisaita sanoja kun avauduin tilanteestamme suomi24:ssä. Onkohan tämä eka kerta historiassa, pitemmittä puheitta suosittelen, että käyt itsekin lukemassa ne sieltä ja keskustelet miehesi kanssa kunnioittaen ja ääntäsi korottamatta ennen kuin kumpikaan säntää tekemään typeryyksiä. Siis sopikaa yhteiset pelisääntönne!
Minun mielestäni jos haluaa avoimeen suhteeseen, niin sen laatuiset sopimukset pitäisi tehdä jo suhteen alussa. Myöhemmin se alkaa toista osapuolta kirvelemään kuitenkin. Itselläni on avoin suhde, koska nykyinen varsin lyhytaikainen miesystäväni on varattu. Hän itse nimesi suhteemme avoimeksi suhteeksi, koska varattuna ei olisi voinut muutakaan.
Itse elän hieman epätavallisella tavalla, eli ilman palkkatyötä ja sosiaaliturvaa. Miesystäväni ei minua elätä, joten pientä korvausta vastaan tarjoan välillä seuraa joillekin herrasmiehille (ilmaisen katon pääni päälle olen järjestänyt toisella tapaa). Ystävääni välillä kirvelee ne muut, mutta minkäs tekee. On sovittu, että asioista kerrotaan. Joten kerron, tietenkin näiden muiden yksityisyyttä vaarantamatta, että muuta seuraa on ollut, ja onko harrastettu turvaseksiä tms.
Ollessani avioliitossa en olisi voinut kuvitella avointa suhdetta. Tosin rakastaja minulla oli viimeiset pari vuotta, joten erosiko se avoimesta suhteesta sitten suuresti minun näkökulmasta katsottuna...
Mielestäni jos alkaa kesken suhteen yht'äkkkiä haikailla muita, on suhteessa jotain vikaa. Ei toimivassa suhteessa tarvita ylimääräisiä pyöriä. Jos haluaa suhteen säilyttää, niin kannattaisi ensisijaisesti miettiä parisuhdeterapiaa tai vastaavaa kuin syöksyä vieraisiin vuoteisiin. Mielestäni on asia erikseen, jos toisella on vaikka sairaus, joka estää seksin, ja haluaa toista loukkaamatta saada omat tarpeensa tyydytetyksi. Silloin mielestäni on oikeus toiseen suhteeseen, mutta siinäkin on sovittava tarkat pelisäännöt.
"Minun mielestäni jos haluaa avoimeen suhteeseen, niin sen laatuiset sopimukset pitäisi tehdä jo suhteen alussa. Myöhemmin se alkaa toista osapuolta kirvelemään kuitenkin." Minäpäs en halunnut avoimeen suhteeseen silloin vajaa 12 v. sitten, kun suhteemme alkoi! Olin rakastunut yhden miehen nainen, seksiä oli jonkin verran, enkä ymmärtänyt että todellisuudessa miehestäni oli tulossa aseksuaali jos ei hän sitä ollut jo silloin. Ei se nyt mikään sairaus ole, mutta aikamoinen mun elämän hankaloittaja kuitenkin.
En halua vatvoa asioitamme missään terapiassa. Minä ja mieheni olemme seksuaalisesti yhteensopimattomia, niin se vaan on, mutta minä aion nauttia seksuaalisuudestani ja nuorten kyvykkäiden miesten seurasta niin kauan kuin mut vielä kelpuutetaan! Enkä halua erota, koska silloin minulla ei olisi enää varaa asua kauniissa kodissamme, jonka minä löysin ja sisustin käytännössä itse. Kykenen maksamaan oman puoliskoni asunnosta ja laskuista mutta yksin en tähän kaikkeen pystyisi, koska olen pienituloinen yksityisyrittäjä.
Toisekseen puhut itsesi ihan pussiin sanoessasi "Ei toimivassa suhteessa tarvita ylimääräisiä pyöriä". Silloinhan sinun ja miesystäväsi suhde ei voi toimia, koska hänellä on vaimonsa ja sinulla omat varakkaat herrasmiehesi (en itse muuten paheksu prostituutiota enkä siis moralisoi elämäntapaasi)! mitäpä muuta kuin miehen kanssa rahasta olemista munkaan elämä on tällä hetkellä :/ mutta haluan uskoa, että kunhan saan säädettyä elämääni pari toimivaa "järjestelyä", minä ja mieheni voimme jatkaa elämäämme kuten ennen, siis ennen kuin minun "painekattilastani pamahti kansi pois". Kysymys on kuitenkin vain ruumiintoiminnosta, ei elämänkumppanuudesta.
Lisäksi mun aloittamassa viestiketjussa neuvoja antanut mies oli sitä mieltä, että avoimen suhteen voi aloittaa keskenkin suhdetta ja avoimesta palata taas yksiavioiseen. Mikä ettei?
Ymmärrän toki, ettet halua luopua naidusta elintasosta. Kukapa haluaisi. Enkä ole edes väittänyt antaneeni ristiriidatonta vastausta, saatikka sitten olevani ristiriidaton ihminen. Mutta hei, katso omaa suhdettasi objektiivisesti. Ei avainsana taida olla rakkaus, vaan raha.
Ja minun avoin suhteeni toimii siinä määrin kuin odotankin sen toimivan. Ei kyseessä ole rakkaussuhde, vaan seksi- ja ystävyyssuhde. Ja suhde toimii minun näkökulmasta. Ystäväni vaimon näkökulmasta asiassa saattaa olla toimimattomia yksityiskohtia, kuten esim. minä.
Miksi muuten kysyt neuvoa, jollet kestä kuulla toisten mielipiteitä? Taidan käyttää miestäsi aika törkeästi hyväksi. Saat mukavan elintason, ja nautintosi sinun pitäisi saada muualta. Jos olisit yhdessä todella rakkaudesta tai edes hyvästä toveruudesta, harkitsisit terapian vaihtoehtoa.
Onnea valitsemallesi tielle!
Avoimessa suhteessa käsittääkseni on se perussääntö, että molemmilla on vetoa (myös) ulkopuolelle suhteen. Lisäksi avoimen suhteen tulee perustua keskinäiseen luottamukseen ja keskinäiseen tasa-arvoon. Nyt on ilmeistä, että miehesi kokee vetoa vain sinuun. Lisäksi hän on vahvasti sitoutunut liittoonne ja ajatellut sen olevan kestävä ja onnistunut. Hän on ilmeisesti pelännyt menettävänsä sinut kokonaan ja siksi hyväksynyt "avoimen liiton".
Nyt tilanne on sellainen, että sinulla on valta ja sinä olet käyttänyt sitä väärin. Alistuva puolisosi on hyväksynyt tekosi vain pelosta. Siksi hän on alkanut reagoimaan psyykkisesti.
Jos sinä haluat pitää miehesi ja pitää hänet ja itsesi terveenä, on sinun alettava osallistumaan suhteeseen ja kantamaan vastuusi. Sinulla on selkeästi vaikeuksia hyväksyä miestäsi sellaisena kuin hän on ja se jo sinällään on vakava asia. Mieti missä tilassa miehesi itsetunto tässä tilanteessa on: Sinä viestit hänelle kaikella että hän on kuvottava varsinkin seksuaalisessa mielessä lisäksi sinulla on ulkopuolinen suhde (ei se ole silloin avoin liitto jos on kiinteä avioliiton ulkopuolinen suhde, se on yksinkertaista uskottomuutta). Ei yhtään ihme että miehesi on alkanut reagoimaan psyykkisesti. Mitä muuta syytä on välttää terapiaan menoa kuin henkinen laiskuus. No tietysti siinä voi paljastua myös se että ei ole toiminut oikein. On se syyllinen osapuoli. Terapiassa vaan ei etsitä syyllisiä siellä etsitään ratkaisua.
Kysyit miksi ei avointa suhdetta voi aloittaa kesken avion ja sitten taas palata. Kyllä voi mutta kyllä siinä pitää olla molemminpuolinen vahva sitoutuminen päätökseen. Ei kenenkään sanelua. Avoimessa suhteessa oleminen pitää perustua molemmin puolin vahvaan sitoutumiseen tiettyihin perussääntöihin. Ei alisteiseen suhteeseen.
likainen huora???voi ziisus,onnea vaan sullekin ihmisraunio
Ehkä vieraissa käyminen ei ole hyvä juttu. Ainakaan suhteen kannalta... Ei sun oo mitään järkee elää sellasessa suhteessa! sun pitää löytää mies jonka kanssa on ihana elää ja jonka kanssa sä viihdyt!
jos haluut jatkaa suhdetta nin ehkä jonkinlainen terapia ois aika järkeenkäypä
Siis onko bi jotain muuta kuin epähetero? Tää ei ollut mikään vinoilukysymys. Jos itse olet hetero, sinun pitäisi varmaan olla heteron kanssa? En jotenkin ymmärrä.
Mielestäni kirjoittamistasi viesteistä voi päätellä, että olet jo päätöksesi tehnyt. Miksi haet pettämiselle oikeutusta ja lupaa tältä palstalta?
mikä idiootti!
Kidutat toista. Päästä hänet sillä hänellä on oikeus elää terveemmässä seurassa.