...hitsit mä inhoon itteeni kun alennun tähän. Pelehtimään varatun miehen kans.
Ja ei me irti toisistamme päästy....
syyllinen nainen
482415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Et sä edes halua lopettaa. Susta on vaan kivaa olla pissipää, joka pelehtii toisen samanlaisen kanssa. Jos se olis julkista, niin ei se olis yhtä kivaa, eikä läheskään niin kiihottavaa kuin nyt. Kivaa kun saa jotain joka on jo toisen, sillon sitä tuntee olevansa jotain spesiaalia. Kyllä se maa tulee vielä vastaan ja pysähdys on, kuten arvata saattaa aika raju kun korkeelta putoo. Varaudu siihen, keinon kyllä tiedät.
Etunumen eka kirjain on m onko?
Riihimäen kanssa ei minulla mitään tekemistä, mutta aloittajalle vastaan että samoin tunnen täälläkin, on toisaalta niin ihanaa, ja toisaalta niin alentavaa, ja irti ei pääse. Ne tunteet... tämä ei ole mikään helppo tilanne, vaan ihan aivan kamala, ja ne yhteiset hetket - niitä kuitenkin kaipaa niinpaljon, tämä on inhottava umpikuja mistä ei pääse pois, siis ei pääse, ja sydän itkee tuskaa, rakkauden tuskaa, voi miksi ikinä tämän aloitin!!!!!!!!!!!
pääsee eroon. Sitten kun on kärsinyt tarpeeksi kauan, kun kärsimyksen määrä ylittää pysyvästi hyvien hetkien määrän, silloin on saavuttanut sen pisteen,että pystyy irrottautumaan miehestä. Kun lopulta huomaa, että on ollut miehelle vain arjen piristyke, kun huomaa, ettei merkinnytkään miehelle mitään, psytyy irrottautumaan. Kun on tarpeeksi satuttanut itsensä, kun alkaa tuntua raastavalta, kun mies on kotona vaimonsa kanssa ja siellä menee ilmeisen hyvin, eikä miehellä ole aikomustakaan erota vaimostaan ja on odottanut ja odottanut tapaamisia,puheluita, viestejä, huomannut olevansa täysin miehen armoilla ja pelaavansa puhtaasti miehen säännöillä menettäen lopulta itsekunnioituksensa niin silloin on valmis. Mulle se hetki tuli kahden vuoden jälkeen, rakastan miestä, turhaan, tiedän. Jätin miehen, vaikka sydän murtui, mutta se oli välttämätöntä oman itseni kannalta. Kunpa en itsekään olisi ikinä ryhtynyt siihen, mutta nyt se on ainakin ohi.
järkevä kakkonen. Vaikkakin kesti aika kauan sinultakin tajuta, ettei mies mukaasi lähde. No nyt voit olla ylpeä itsestäsi! Sitä vaan ihmettelen, että rakastatko miestä edelleen? Miksi?
se ei ole ollut ikinä, vaan hetken hupia! Olihan se niiiin kivaa niin kauan kun sitä kesti!
kun vaan viestissä sanoit, että rakastat miestä turhaan.. Mitä kivaa siinä oli?
Miten teit sen? miten pääsit eroon fiksusti? kyllä kai tässä joku loukkaantuu jossain vaiheessa, mutta haluaisin tehdä sen mallikkaasti, sen eron siis. En halua riitaa ja katkeruutta ja kyyneleitä enää enempää, vaan tuskimpa niiltä välttyy. On tämä niin vaikeaa. Vuosi on näin kohta mennyt, sinä jaksoit kaksi. Mutta kun rakastaa. Ja tietää ettei rakkauttaan saa. Ja aina on ikävä.
olet valmis lopettamaan suhteen. Se ei välttämättä onnistu ensimmäisellä kerralla. Ikävä on niin voimakas, että jos mies ottaa yhteyttä, sortuu jatkamaan. Mutta kun on sen käynyt pari kertaa läpi ja huomannut, että mikään ei muutu, väsymys on jo voimakas ja pystyy lopulliseen irtaantumiseen. En käsitä, mitä riitaa lopettamisesta voisi tulla? Miehellä ei ole mitään oikeuksia sinua kohtaan. Hän on valinnut vaimonsa, keskittyköön tähän. Sinä kerrot vaan miehelle, että et voi tyytyä tähän, mitä on tarjolla ja siksi et voi jatkaa suhteessa, koska sulla on paha olo ja ikävöit häntä koko ajan. Muista, että vaikka sinun tunteesi ovat voimakkaat, mies elää tyytyväisenä perheensä kanssa 99% ajastaan, tuskin sinua muistaen, niin se valitettavasti on. Joten miksi surra tuollaisen miehen perään. Mutta oletko varmasti valmis jättämään miehen? Jos jätät hänet, et näe häntä enää ikinä. Siitäkin ikävästä kyllä selviää, vaikka eka kuukausi on kauhea.
Kyllä, tuskani alkaa käydä suuremmaksi kuin ne onnen hetket, on paha olla. Kummallista, on paha olla vaikka rakastaa. Olen jo sen ikäinen että en halua tuhlata aikaani tällaiseen, voi miksi ikinä tämän aloitin, tyhmyyttäni kai, ja tunteille ei sitten kai voi mitään, ne vaan vievät mennessään. Taas silmäni aukesivat vähän enemmän kun tajusin, että tosiaan - hän viettää aikansa 99 % sti tyytyväisenä perheensä kanssa, joten mikä minä hänelle olen, tuskin kovin paljoa. En vaan sitä ymmärrä, miksi kuitenkin roikuttaa minua tässä kuin löysässä hirressä, tajuaako, ja arvostaako sitten yhtään, vaikka sitä yrittääkin todistella eri tavoin.
Tiedän, että en pysty tekemään sitä vielä. Tiedän, että tulen elämään tässä tuskassa vielä ainakin kuukausia, en tiedä kauanko. Joku jossain kirjoitti, että 2 vuotta pitäisi jaksaa, siinä ajassa miehen olisi tehtävä päätös jos on tehdäkseen. Sinänsä ymmärrettävää, ettei niin suurta päätöstä voikaan tehdä hetken huumassa ja kovin pian. Näitä tarinoita on ehkä maailma pullollaan, mutta tämä on niin surullista kun näin tapahtuu, ja tätä ei todellakaan ymmärrä kukaan sellainen joka ei ole tätä kokenut. En minäkään ikimaailmassa voinut kuvitella joutuvani tähän tilanteeseen, ja siveästi aviossa ollessani halveksin kaikkea tällaista. Mutta mutta, niin se elämä joskus johdattaa ja mitä tahansa voi tapahtua. En ehkä kuitenkaan ole valmis häntä jättämään. Tuntuisi aivan kamalalta ajatus, että en häntä enää näkisi, mutta väsynyt olen tähänkin.Yksin tässä lauantai-iltaa taas vietän. Pieni helpotus, kun voi edes tänne kirjoittaa.
paatosta. Ei ihme että olet ns. kakkonen.
paatos sikseen - jätän sen paskan!
et voi enää jatkaa noin. Mäkin annoin itselleni lisäaikaa päätökselle, muutama kuukausi kerrallaan..mutta mikään ei muuttunut, kaikki olisi jatkunut samana. Ainoa voittaja tällaisessa kolmiodraamassa on se ukkomies, jolla on kaksi kivaa naista, yksi kotona ja yksi kiihkeä rakastajatar odottamassa kuuliaisena. Mä aloin lopulta vihata miestä, sen tekemää väärryyttä, sen itsekkyyttä. Viha oli hyvä asia, sen avulla pääsin irti miehestä. Ajattelin, että mua ei ainakaan enää pidä ilmaisen viihdykkeenä, nähköön edes sen vaivan,e ttä etsii uuden. Lopulta ajattelin,e ttä mies on pelkkä luuseri ja pelkuri ja munaton mies. Ei minkään kaipuun arvoinen. Tee se, revi itsesi irti sairastuttavasta suhteesta. Saat takaisin itsekunnioituksesi. Mä aloin hävetä sitäkin,että odotan ja odotan miestä, tunsin itseni naurettavaksi,että miksi tyydyn niin vähään. Tsemppiä!
tsemppiä tässä tarvitaan. Kirjoitat hyvin, asiat on juuri noin.
En ole päässyt vielä siihen vihavaiheeseen, vaikka tiedän, että se juuri on se mikä loppujen lopuksi vain auttaa. Olen keskellä rakkaus/tuska -vaihetta. Kirjoituksesi auttaa minua, Voihan p**Le, kaksi kivaa naista, niin, itsekäs se ukko on, kunpa olisin ajoissa tajunnut!
miltä tuntuu..tuo kaksi vuotta on juuri se aika kun viha alkaa nousemaan kaiken sen rakkauden, kaipuun ja onnellisuuden takaa. Itsekkin olen ollut aviossa pitkään ja mies jätti- toisen naisen takia ja VIHASIN semmoisia naisia. En olisi koskaan uskonut rakastuvani ukkomieheen ja ryhtyväni kakkoseksi:( Jotenkin se yksinäisyys ja toisen ihmisen kaipuu voittivat järjen.. meidän suhde kesti puolisen vuotta ennenkuin vaimo sai tietää meistä. itsekkään en aluksi tiennyt miehen olevan naimisissa.. miehen vaimo odotti jopa toista lasta meidän tavatessa. Mies itse kertoi olevansa naimisissa ja se oli minulle shokki, toisaalta kertoi ettei heillä ole enää mitään yhteistä ja minä tyhmä uskoin! noh, tätä salailua on kestänyt reilu kaksi vuotta..vaimo tietää meistä, olen jopa puhunut puhelimessa hänen kanssaan, aina kielsin etten rakastanut miestä enkä halunnut häntä itselleni mutta valehtelin. Tämä tilanne on kärjistynyt aivan sairaaksi..aina kun yritin olla pitämättä yhteyttä mieheen --hän otti yhteyttä, vannoen pitävänsä minua ykkösenä ja vaimoa kakkosena..ja taas uskoin ja taas jäin oravanpyörään..tätä on jatkunut melkein vuoden jo..välillä menee viikkoja ettei mies pidä yhteyttä ja sitten taas pitää. ja olen sen jälkeen muutaman päivän taivaissa ja sitten taas tajuan että mies on perheensä luona. eikä oikeasti välitä minusta. Nyt lopetin tämän jutun taas kerran muutama viikko sitten..ja silti ikävä on kamala...epätoivoissani laitoin eilenn miehelle viestin muttei mitään kuulu ja oikeasti parempi niin mutta miksi on näin paha olla? Miten ihminen voi tehdä itselleen näin?
mistä sulle riihimäki tuli mieheen? kuka varattu m kirjaimella alkava?
Mukavaa lukea "kohtalontovereitten" kertomuksia. Itse en ole vielä päässyt tuohon vihavaiheeseen myöskään, mutta hyvin loogiselta se kuulostaa. Sitä odotellessa.. Olen taistellut noin vuoden tässä p..keleen koukussa. En ole lähtenyt konkreettiseen, fyysiseen suhteeseen kovin pahasti ainakaan, mutta henkinen ote on paha sekin. Olen sanonut etten jää häntä loputtomiin odottamaan enkä tahdo kenenkään perhettä tietentahtoen rikkoa, mutta samalla en itse pääse irti tästä henkisellä tasolla. Eikä hän tietenkään halua mun jatkavan elämää ja deittailevan muita, koska sittenhän hän menettäisi minut. Vuoden kissa-hiiri-leikin jälkeen myönsin vasta vähän aikaa sitten tunteeni häntä kohtaan. En pyytänyt mitään, halusin vain kertoa totuuden. Moni on heti tuomitsemassa tällaiset tilanteet, mutta faktaa on se, että harvempi meistä täysin tietoisesti tahallaan menee rakastumaan varattuun mieheen. Tuskaa se on jokaiselle osapuolelle. Itse olen yrittänyt pyristellä tästä irti tosiaan vuoden, enkä ole vielä lähtenyt fyysiseen pettämiseen mukaan, loppuun asti ainakaan. Mutta henkinen pettäminen, jossa tunteista puhutaan avoimesti kakkosen kanssa olisi minulle ainakin tietyllä tapaa pahempaa kuin muutama fyysinen petos. Nyt mies on viemässä tätä eteenpäin myös sinne fyysiselle tasolle. Koska on korviani myöten rakastunut, olen ollut jo vuoden, tottakai osa minusta haluaa lähteä mukaan. Mutten saa realiteettejä päästäni pois. Eikä minun pidäkään saada. Tiedän että minun ei itsenikään takia pitäisi lähteä tähän mukaan. Mutta miksi minun pitäisi vapaana ihmisenä olla toisen ”moraalin vartija”? Eikö hän itse tee omat päätöksensä koskien suhdettaan ja elämäänsä ykkösen kanssa? Miksi minun pitäisi olla estämässä pettämistä, kun itse olen vapaa tekemään mitä vaan? Oma moraalikäsitykseni ehkä on juuri se syy....
en minäkään tahtoisi elää näin, enkä pyydä mitään. Tunteet on todella vahvat.
Miten kumppanisi reagoi, kun kerroit hänelle tunteistasi?
Oli helpottunut ja iloinen, kun kerroin, koska oli epäillyt että on yksin tunteittensa kanssa. Toki yhdessä mietimme myös mitä teemme muttemme mihinkään järkevää lopputulokseen päässeet. Kun eihän tässä ole mitään mitä voimme tehdä. Enkä todellakaan pyydä ketään jättämään puolisoaan. Pysyttelen mielummin poissa itse. Mutten voi taas tunteilleni mitään. Mikä on todella ahdistavaa. Ja tosiaan nyt kun hän tietää on haluamassa enemmän ja enemmän. Enkä tiedä mitä tehdä. Miten sinun tilanteessasi reagoitiin?
En ole uskaltanut vielä kertoa, siksi sitä kysyin. Pelkään vastausta. Ja sitä mitä siitä seuraa. On hyvä tietää että teitä kohtalontovereita on, ja vain ne voi ymmärtää.
Ja minä voin kaiken kaikkiaan hyvin. En olisi uskonut että rupean vihaamaan tätä miestä mutta näin siinä kävi. Olen nyt tajunnut ettei musta tarpeeksi välittänyt ja pelleili vain, vaikka muuta väitti. Tuntuu taas hyvältä, alan saada itseluottamusta yms..ylöspäin ja näen että on muitakin miehiä;) Ihanaa, tuntuu että elän taas. Kaksi vuotta siinä näköjään meni. Paskan maku kyllä jäi suuhun ja vaimon puolesta säälittää.Ikävää.
onko mies yrittänyt ottaa yhteyttä vielä sen jälkeen kun lopetit? sanoitko suoraan, vai kävelitkö vaan hiljaa pois? Voi kun olisi "munaa" tehdä samoin. Neuvoja tässä vaan kyselen, alkaa tuntua siltä että toista vuotta en enää millään jaksa, sydän pakahtuu.
ensinnäkään sinä et ole syyllinen! ehkä joidenkin mielestä olet mutta monien muiden mielestä et. Mies otti muhun yhteyttä muutama viikko sitten perjantai-iltana( yllätys, humalassa)..soittaa aina kaverin puhelimesta kun ei voi omaansa käyttää kuulemma enkä edes tiennyt enää viimiseen puoleen vuoteen hänen numeroaan eli hän otti aina yhteyttä..s.postilla pidettiin yhteyttä( niin naurettavalta kuin se kuulostaakin)...Olin itsekkin sinä iltana viihteellä ja lähdin sitten ystäväni kanssa hakemaan häntä eräästä ravintolasta, mies tuli kyytiin ja lähdettiin minun luokse..matkan aikana hän flirttaili ystävälleni ihan suoraan edessäni ja kun saavuttiin minun luokse kaverini jatkettua matkaansa hän rupesi haastamaan riitaa yms...syytti minua siitä että taas oli eksynyt minun luokse, kun sanoin että lähde sitten kotiisi, hän suuttui ja rupesi agressiiviseksi yms..se oli minulle vika tikki! en ikinä ollut nähnyt hänestä semmoista puolta! siinä vaiheessa tajusin ettei tässä ole mitään järkeä!! Oli helppo sanoa että tää oli nyt tässä, en enää pidä suhun yhteyttä niin hän totesi siihen että "ehkä se on parempi sulle niin" totesin vaan että niin on. Hän tottui siihen että aina roikuin hänessä enkä päässyt eroon mutta nyt on varmaan tajunnut että tää on nyt oikeasti ohi. Kyllä minua sattuu mutta jotenkin nyt osaan punnita että enemmän sitä pahaa oloa oli (esim aina se odottelu ja hänen pillinsä mukaan meneminen) kuin sitä hyvää. Mulla oli aina ikävä ja mietin mitä hän nyt tekee yms.. viime jouluna mulla oli tosi paha olla. En vaan halua enää tuollaista elämää. Kaksi vuotta riitti. Ja luulen että jos vielä ottaa yhteyttä pystyn sanomaan että älä enää.
Niin nyt se sitten tapahtui viikko sitten. Mies soitti enkä pystynyt sanomaan hänelle ei. Mä olen varmaan loppuelämäni tässä tilanteessa. Vaikeaa. Mutta ne pienet hetket sen arvoisia että jaksan taas porhaltaa eteenpäin. Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville.
voimia voimia, sitä tässä tarvitaan. sama tilanne. ymmärrän hitsin hyvin. irti haluaisin mutta en pääse, ne yhteiset varastetut hetket, niinpä niin, äh, miten vaikeeta!
yritämmä jaksaa, mutta ei kai sentään ihan loppuelämää...
No ei loppuelämää mutta jonkun aikaa kumminkin...:)
aikanaan. Pääset kyllä miehestä eroon ajan kanssa.
Oliko yhdenillan juttu vai pidempi suhde? Missä? Omakin mieheni hairahtui ja olisihan se mukavampi jos tietäisi, että tuo nainenkin katuu.
jolla on suhde ukkomiehen kanssa. Tätä on jatkunut nyt kuukauden päivät, eikä loppua näy. Eihän tässä näin pitänyt käydä, ei tietenkään, mutten ole koskaan tavannut ketään hänen kaltaistaan, ja jos pitää valita, että tapaanko häntä pari kertaa viikossa salaa, vai enkö näe enää koskaan, niin toki valitsen tuon ensimmäisen. Pelkästä seksistä ei missään tapauksess ole kyse, vaikka sekin on kyllä loistavaa, mutta mukana on myös niin paljon tunnetta. Taidamme olla rakastuneita molemmat. Tiedän, ettei hän ehkä kuitenkaan koskaan jätä vaimoaan, mutta toisaalta heidän avioliittonsa on vedellyt viimeisiään jo monta vuotta, jo paljon ennen minun ilmestymistä kuvioihin. Tietysti toivon, että saisin hänet kokonaan itselleni, mutta vielä toistaiseksi en kyllä jaksa uskoa siihen. Kai minä jatkan tätä, kunnes hän jättää minut tai kuviohin ilmestyy joku häntäkin ihanampi, mutta siihen asti homma saa jatkua, kun se ei kerta näytä loppuvan.
tuttu juttu. avioliitto umpikujassa, ja ollut kuulemma jo pitkään, sitä tarinaa ne syöttää meille. minä en tiedä, onko se totta, mutta uskon tarinaan, tai haluan uskoa. tiedän myös, että kokonaan en häntä koskaan saa, on niin paljon pelissä, lapset, omaisuus jne. toivon myös, että joku ihanampi ilmestyisi kuvioihin, mutta pahoin pelkään, että niin kauan kuin tämä suhde jatkuu´, ei kukaan muu tunnu miltään, eli parempi olisi lopettaa, mutta kun ei ole selkärankaa ja kai olen vähän rakastunutkin, miehestä en tiedä, alussa luulin, että hänkin on, mutta nyt kun yli vuosi on jo menty näin, niin en ole siitäkään enää varma. joka tapauksessa yhteiset hetken on niiiiiiiiin ihania. tyhmäksi itseni välillä tunnen. en koskaan ajtellut joutuvani tällaiseen tilanteeseen. elämä vaan vie.
sanovat, että kotona menee huonosti, eikä oikein seksiäkään ole ja lasten takia on vain jaksettava. Mulla tuli mitta lopullisesti täyteen, kun mies lomaili kesällä seitsemän viikkoa opettajavaimonsa kanssa, eikä tullut loman jälkeen mua tapaamaan, kun oli niin kiire, mutta kuulemma paljon välittää. Heh heh..menee varmaan tosi 'huonosti' kotona, kun pitää oikein ekstravapaat vaimon kanssa. Mä sanoin sille, että keskity sä vaan jatkossa vaimon palvomiseen,e ttä kuinka tyhmänä mua oikein pidät. Ilmeisesti piti mua hyvinkin tyhmänä, heh. Tarinan opetus: ei ne miehet meille totta puhu, ne haluavat vain seksiä.
JOstakin muistaakseni luin että sen 2-naisen olisi hyvä olla hyvännäköinen, hoikka, varakas ja vähän tyhmä, sellainen on kuulemma paras. tunnistamme itsemme,v ai?
Et voi millään tietää mitään toisen avioliiton tilasta. Ei ihme, että meitä kakkosia sanotaan tyhmiksi ja sinisilmäiseksi, kun suurin osa taitaa uskoa kaiken, mitä ukkomies suustaan suoltaa. Tottakai omassa liitossa menee huonosti, eikä saa seksiä yms. Sanoo että saisi siltä toiselta naiselta. Älkää hyvät siskot uskoko kaikkea. Kun lähtee varatun kanssa leikkimään, pitää leikki myös kestää. Minulle ainakin on ihan turha tulla kenenkään ukkomiehen itkemään, miten huonosti menee kotona, en usko, en ole ikinä uskonut.
tietää edes teidän suhteestanne. Hänellä on siihen oikeus että voi valita haluaako jatkaa vai lähteä pettävän miehensä luota.
EI se lähde mukavasta elämästä. Käy itsekin vieraissa. Kulissit täytyy pitää pystyssä.
Ranskalainen malli rakastajattarineen on rantautunut tänne karuun pohjolaan tai sitten on ollut täällä jo ijät ja ajat, epäilen viimeksimainittua. Paras tapa on ns. hiljainen sopimus, jossa kumpikin saa käydä vieraissa eli avoin suhde.
Kyllä ei ole tullut helppoon juttuun lähdettyä mukaan kun kaksi kuukautta sitten kävi "köpelösti" ja ihastuin totaalisesti varattuun mieheen. Niin ei todellakaan pitänyt käydä ja itseähän siitä vaan voi syyttää että lähti siihen mukaan ja on jatkanut sitä tähän saakka. Tuon saman tarinan häneltä kuullut, miten avioliittoa ei ole käytännössä ollut olemassakaan viiteen vuoteen, ei vain ole saanut lähdettyä tilanteesta. Onneksi asutaan kaukana toisista, niin tulee vähän järjelläkin ajateltua tätä asiaa. Tänään sanoin - niin pahalta kuin se minusta tuntuukin - että on parasta laittaa tämä meidän juttu jäihin, koska hän ei kaikkien kiireidensä takia ole ehtinyt ajatella asioita ja mitä hän haluaa. Töissä vaikuttaa olevan oikeasti kiire, mutta että niin kiire.. Toki asiat ei etene hetkessä mutta ei kannattane jäädä odottelemaan mitä hän elämällään tekee. Ottakoon sitten yhteyttä jos joskus sattuu eroamaan. Mutta helppoa ei ole laittaa tätä jäihin, kun ihastumisen tunne on niin voimakas.. huoh.. surullista..
Mielestäni salasuhteet ja niihin hakeutuvien ihmisten motivaatio on mielenkiintoinen aihe. Olen kerännyt asioita selittämään sitä, miksi niin moni nainen rupeaa pitkäkehtoiseen salasuhteeseen toiveenaan "saada mies itselleen".
Erotan siis toisistaan pitkäkestoiset, (yksipuoliseen?) rakkauteen perustuvat suhteet, sekä suhteet, jotka ovat pelkkää seksiä kummallekin, tai satunnaisia yhden illan juttuja. Miehet ovat hyvin harvoin kenellekään pitkäaikaisia "toisia", "toiseksi" ryhtyminen on paljon yleisempää naisilla.
Ensinnäkin, tutkimukset osoittavat, että naisen silmissä miehen kiinnostavuus lisääntyy, jos hän on varattu. Miehillä näin ei ole.
Asiaa on selitetty evoluutiobiologisperäisin syin. Muun muassa sillä, että "hyväksi havaittu" (ts jonkun naisen jo itselleen kelpuuttama) mies on naiselle tavoittelemisen arvoinen, jopa enemmän kuin sinkku mies, jonka kelpoisuudesta ei ole samanlaista osoitusta.
Yleisesti ottaen naiset arvostavat miehessä eniten asemaa ja varallisuutta, kun taas miehet naisessa ulkonäköä. Tähän on biologisperuisia syitä, naiset kun naaraina hakevat elättäjää ja suojelijaa mahdollisille pennuilleen, miehet uroksina potentiaalista seksikumppania, johon kylvää siemenensä (halua mahdollisen jälkikasvun elättämiseen ei välttämättä lainkaan ole).
Toiseksi, olen itse havainnut sen seikan, että monet naiset arvottavat itseään ja muita naisia sen mukaan, kuinka haluttavia he ovat miesten mielestä. Koko tämänhetkinen muoti- ja kauneusteollisuus pyörii tämän ajatuksen varassa. Nainen on on jotain vain, jos hän on seksuaalisesti haluttava miesten silmissä. Jos siis saa miehen mielenkiinnon tai harrastamaan seksiä kanssaan, on jotenkin "enemmän" kuin sellainen nainen, joka ei saa.
Kuinka paljon siitä, mitä moni tässäkin ketjussa kokee rakkaudeksi tai kaikennieleväksi ihastukseksi, on tyydytyksen tunnetta siitä, että kelpaa miehelle/miehille? Kelpaa jopa varatulle miehelle, josta voi päätellä, että itse on jotenkin enemmän kuin se petetty vaimo.
Kannattaa tosiaan miettiä, että jos se mies ei olisi varattu ja jos tapaamiset eivät olisi salaisia ja jänniä, olisiko suhdetta olemassa?
Minut on karusti petty ja kriisiä kesti pitkään. Toisia naisia oli ainakin kaksi ja yhteensä suhteita oli ylläpidetty pari vuotta.
Sinänsä en näitä naisia vihaa tms. miehen syytähän se on.
Tämä on valitettavasti avannut silmät noille ukkomiesmarkkinoille. Sitä seuraa kun baarissa olis tarjolla. Ennen en edes ajatellut varattuja "sillä lailla".
Tottahan sitä tuntee itsensä tyhmäksi, kun lukee näitä teidän vastauksia. Mutta jos ukkomiehen avioliitto ei ole huonossa jamassa, niin miksi se sitten pettää? Jos tällä munkin ukkomiehellä olis kaikki kunnossa kotona, niin ei kai se silloin mun sängyssä hyppäis? Ja kun se sanoo rakastavansa, vaikka olen sanonut, että saat seksiä ilman rakkaudentunnustuksiakin? Enkä ole kaunis, enkä rikas... En ymmärrä, kertokaa te viisaammat.
No, kohta mä olen entinen-toinen-nainen, koska se aikoo jättää mut. Haluaa laittaa avioliittonsa kuntoon. Laittakoot sitten, minkäs minä sille mahdan. Tunnustan tappioni, en saanut ukkomiestä itselleni. Saatte olla vahingoniloisia, olen sen ansainnut.
"Miehet ovat hyvin harvoin kenellekään pitkäaikaisia "toisia", "toiseksi" ryhtyminen on paljon yleisempää naisilla."
Kas kummaa, minulla on ollut neljä pitkäaikaista toista miestä. Jokainen suhde on alkanut muusta kuin seksistä ja vaikka seksi on päätetykin, niin suhde ei. Hienoja miehiä kaikki. Äskettäin muutin yhteen viimeisimmän kanssa ja rikoin samalla kaikki omat periaatteeni. En ole koskaan hingunnut maalle ja täällä sitä nyt ollaan. Tosin ei ihan 7 pv viikossa, sentään.
Minusta miehen ja naisen välinen suhde perustuu siihen, että molemmat tuntevat olonsa kodikkaaksi toisen kanssa. Naisten hakeutuminen "suojelijan" siipien alle sopii parikymppiselle, muttei enää aikuiselle naiselle ;). Siksi niin monet naiset kyllästyvätkin lastensa isään 40-50v, koska haluavat miehen itselleen, eivät enää isää lapsilleen.
Niin minäkin luulin että, en koskaan eroa tai ole toinen nainen. Hokkus pokkus nyt olen molempia :)
mutta mitään en kadu. Kerran täällä eletään niin miksei täysillä. Ei se sen miehen vika yksin ole jos koto asiat huonosti... kyllä hyville miehille on ottajia... =)
Suomalaista sanontaa lainatakseni: "Ei yksi pääsky kesää tee."
Sinun kokemuksesi, vaikkakin omasta mielestäsi merkittävä, ei kuitenkaan ole muuta kuin yksittäistapaus. Tiedät varmaan itsekin, että sinkkumiehiä, jotka vuodesta toiseen odottelevat kakkosina varatun rakastettunsa eroa aviomiehestään ei juuri ole. Vaikka sinulla niitä olisikin ollut.
Ja nämä kaikki neljä sinun toista miestäsi olivat siis vapaita - eivät varattuja itsekin, jotka hakivat kulahtaneeseen avioliittoonsa potkua joltakulta joka ymmärtää, kun vaimo ei ymmärrä? Mielenkiintoista.
... me "kakkoset" riudutaan ja kärsitään rakkaudesta varattuihin miehiin, että saataisi se tyydytyksen tunne, että kelvataan miehelle kuin miehelle.
Yleensä nämä toiset miehet ovat itsekin varattuja, mutta on paljon harvinaisempaa että sinkkumies lähtee moiseen peliin. Eikä yhden petturihuoran esimerkki muuta mitään, sinkkumiehet eivät yleensä sivusuhteissa kauaa viihdy. Voivat käydä paneskelemassa, mutta eivät kyllä yleensä haaveile yhteiselosta vuosikausia niinkuin naiset.
Yleensähän homma on niin, että jos sinkkumies varatun naisen itselleen iskee, niin kyllä se ihan samalla vaivalla iskee täysin vapaankin. Naisilla taas toisinpäin, sivusuhteeseen ajautuvat eivät löydä vapailta markkinoilta itselleen kumppania. Kakkosmieheksi ajautuneet miehet pitävät myös yleensä itse jotain vipinää siinä sivussa.
Mutta toki aina on poikkeuksia, enkä väitä etteikö mies voisi olla kakkonen, mutta arvelisin kuitenkin että sinkkukakkosista on 70-60% naisia ja vain 30-40% miehiä.
Eihän idea piilekään siinä, että kelvataan kelle tahansa miehelle, vaan että kelvataan juuri varatulle miehelle. Eli juuri se tunne, että päihitän miehen vaimon. Samaan tietysti syyllistyvät jotkut kakkosena olevat miehetkin.
Eri asia on sitten, kuinka moni toimii näin tietoisesti. Luultavasti ei kovinkaan moni. Se on varmaankin sellainen alitajuinen juttu, jota harva edes selkeästi tajuaa. Sitten on tietysti niitäkin, jotka avoimesti nauttivat siitä, kun saavat varattua ja kokevat olevansa parempia kuin varatun kumppani. Ihmisiä on niin moneen junaan.
Hassua kyllä monet varatut miehet itsekin ihmettelevät, kuinka sormus sormessa herättää heti naisten mielenkiinnon. Jotain outoahan siinä on. Eräs sinkkumies jopa väitti aina baariin lähtiessään laittavansa feikki-sormuksen sormeen, kun käy kuulema sillä tavalla parempi flaksi. Oli se totta tai ei, niin jotainhan se kertoo naissukupuolesta.
Ihan vaan oma itseni olen ja parempi tai huonompi ,sama se. Mulla on mies ja kolme rakastajaa. Kaikista tykkään ja haluan vain tulle hellityksi. Yhden vuoksi voisin vaikka erotakin, jos tilanteet siihen menisi. Kaikki rakastajat ovat ukkomiehiä ja ihan tavallisen fiksuja. Saan sen puuttuvan heiltä, mitä kotona ei saa. Mies petti nuorena, nyt on mun vuoroni elää.Ja riipu en, saattaa olla kovan koulun tulos. Mutta elän.
niin mullakin. Mistä näitä riittää..