Sanotaan, että jos ei itse pidä itsestään, ei kukaan muukaan pidä, mikä on ihan ymmärrettävää. Yritän kuitenkin salata sen parhaani mukaan, olen perusluonteeltanikin positiivinen ja yritän parhaani olla mukava, iloinen ja hauska ja välttää puhumasta itsestäni. Siltikään ihmiset eivät pidä minusta. Mistä sen teistä näkee, että ihminen ei pidä itsestään? Mitkä ovat merkkejä siitä?
Mistä sen näkee jos ei pidä itsestään?
NotSoGreat
372941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
akaton mies.
Siksi olenkin oppinut pitämään itsestäni.
itsestäsi liikaa :)
en todellakaan...
sellaista kenestäkään. Ehkä, jos toinen laiminlyö vaikka terveyttään, niin siitä vois jotain tuonsuuntaista päätellä.. Toisaalta se voi johtua vaan masennuksestakin, joten varmaksi ei voi tietää.
miten selität sitten sen, että mä en pidä itsestäni, mutta silti on ihmisiä jotka pitää musta?
Ehkä ne syyt miksi sinä et pidä itsestäsi eivät ole totta, mutta minun syyt on. Ehkä minä ihan oikeastikin olen kamala ihminen, sinä ehkä vain luulet olevasi. No, kyllä totuuden nimissä minustakin jotkut ihmiset pitää, mutta enemmistö ei.
Ehkä ne syyt miksi sinä et pidä itsestäsi eivät ole totta, mutta minun syyt on. Ehkä minä ihan oikeastikin olen kamala ihminen, sinä ehkä vain luulet olevasi. No, kyllä totuuden nimissä minustakin jotkut ihmiset pitää, mutta enemmistö ei.
epävarmuus näkyy. Se ei ole piilotettavisssa. Kukaan ei pysty siihen. Tosin monet ei sitä näe...
miten? Missä se näkyy?
siinä, miten kantaa itseään.
merkki on itsensä vähättely..ja yleinen onnettomuus..myöskin hälläväliä asenne kertoo useesti siitä ettei ole ihan tyytyväinen itseensä eikä elämäänsä..yleensä ihminen joka pitää itsestään on tasapainossa..ja sinut ittensä ja muiden kanssa..=o)
..hyväksyy myöskin muitten erilaisuuden..käsittäen ettei itsekkään ole kaikkien kanssa samasta puusta veistetty..ja se on ok...=o)
..ei sitä varmaan kaikista mitenkään näekkään..enkä ees oleta että tarvisi nähhäkkään..
olen onneton, enkä puhu paljoa itsestäni, en negatiivisia asioitakaan. Hyväksyn kyllä muiden erilaisuuden ja olen yleensä suvaitsevaisempi kuin muut, mutta... Voi tietysti myös olla, että minä etsin syytä väärästä asiasta. Ehkä luonteessani on jokin sellainen vastenmielinen puoli, josta en edes ole tietoinen.
en OLE onneton, ei olen...
ettet ole hyvä tommoisena kun olet..???..=o)
nii eikä muut pitäisi susta..??..ei kenestäkään kaikki pidä..saatat kulkea myöskin vääränlaisessa porukassa..jossa sun kaltainen ihminen ei ole oikisessa poppoossa...=oI
Mussa ei ole mitään erityistä hyvää, huonoja puolia sen sijaan riittää. Minulla on vain pari kaveria, eikä ketään muuta, vaikka olen yrittänyt. Siksi oletan, että ihmiset ei pidä minusta. Totta puhuen en minäkään kyllä muiden asemassa pitäisi.
siitä sen näkee, niin tää koski miehiä.
huh huh ehtisin jo pelästyä..=o)
eikun tiimariin tekopulsareita ostamaa..
tykkään karvaisista naisista
apinapoju tykkää.
jääkin teennäinen maku? Tai entäpä jos välttelet itsestäsi puhumista niin paljon, että se jotenkin pistää silmiin
Kyllä minä vastaan, jos kysytään, mutta en oma-aloitteisesti ala kertomaan mitään kovin henkilökohtaista. Minusta on epäkohteliasta puhua koko ajan itsestään, mutta ehkä olen vienyt sen vähän liian pitkälle. Toisaalta ei minulla olisi mitään mielenkiintoisia asioita kerrottavanaankaan, joten siksikään en edes voisi puhua.
Millainen ulkoinen olemus aiheuttaa pitämättömyyttä? En ole kaunis, mutta en tietääkseni nyt ihan suohirviökään. Ja minusta ei pidä naisetkaan (miehistä en osaa edes sanoa, kun enhän minä heidän kanssaan yritä ystävystyä enkä muutenkaan koskaan puhu kenenkään miehen kanssa kuin töissä), joten tuskin heille toisen naisen ulkonäöllä on väliä...
Oletkos muutoin miten puhelias? Jos olet vähän hiljaisempi, niin luulen ettei monet oikein tule toimeen sen asian kanssa. Ja/tai eivät ilkeä alkaa nyhtämään tietoja sinusta, jos et niitä vapaaehtoisesti kerro, etenkään jos eivät tunne sinua ollenkaan, tai kovin hyvin. Voisi olla jotain tuollaista, ehkä.
Mitä tulee juttujen mielenkiintoisuuteen, niin onko niitä loppuunsa kovin monella muullakaan? Joillakin on, mutta monihan vain puhuu pelkästä puhumisen ilosta, sosiaalisuuttaan. Se on heille luontevaa. Pistäpä hiljaisempi tapaus sen puheliaan tilalle, niin onhan se täysin erilainen tilanne. Jos ei sitten satu ne jutut natsaamaan.
"Millainen ulkoinen olemus aiheuttaa pitämättömyyttä?"
Pistä tuo hakusanaksi Hikipediaan, niin sieltä löytyy meikäläisen kuva.
Eli ehkä sellainen olemus, mistä välittää sellainen poissaoleva kuva. Kyseisestä ihmisestä ei saa helposti otetta. Tai "v*ttu kun taas kiinnostaa". Tai "ihan kuin et kuuluisi tänne/sinne". Tai vaikutat alkoholitarkastajalta, FBI agentilta tai muuten vaan slurkilta. Tai jotain sellaista, mikä vain saa ihmisen vittumaisen puolen esiin
sellainen juttu, minkä kanssa olen todella tehnyt töitä. Olen luonnostani kauhean puhelias, mutta vuosi vuodelta olen oppinut tukkimaan suutani enemmän ja enemmän.
Mä en ole koskaan ajatellut tuota ulkoista puolta... En ole koskaan etsinyt kuin kavereita ja olen aina ajatellut, ettei naiset välitä miltä näytän... Mä pukeudun aika konservatiisesti ja enemmänkin haluan sulautua seinään kuin tulla huomatuksi. Ehkä se on ongelma... Toisaalta se juuri kuvaa sitä, mitä aidosti ja oikeasti olen, enkä halua esittää olevani joku muu. En siltikään vaikka minusta tälläisenään ei pidetä.
Sitä minäkin olen miettinyt, että vaikutanko jotenkin säälittävältä, näkyykö minusta jo kilometrin päähän, että minusta ei kukaan pidä tai että en pidä itsestäni. Vaikka yritänkin peittää sen... Ihmiset on kyllä ihan kivoja minua kohtaan, mutta siinä se sitten onkin. En usko, että suurin osa minua mitenkään inhoaisi, mutta ei pidäkään.
Mä alan kallistua sille kannalle, ettei sillä pitääkö itse itsestään ole kauhean suurta merkitystä. Ihmiset eivät vain pidä minusta samasta syystä kuin minä en pidä minusta.
välttämättä usko siihen, että se toisten ihmisten ns. pitämättömyys johtuisi siitä, ettei jotenkin pitäisi itse itsestään. Voihan se jotenkin osatekijänä olla, mutta ehkä se pääsyy on jokin muu. Luulisin ainakin.
Useinhan näyttää olevan niin, että samanlaiset ihmiset vetävät toisia puoleensa. Massoista voidaan ihan hyvällä syyllä puhua jos sanotaan, että puheliaammat ihmiset keräävät toisia puheliaita ihmisiä ympärilleen. Mitä isompi joukko, niin sen helpompi pyöriä siellä massan mukana vaikka vähän luonteessa puutteita olisikin - ja ainahan on niitä "kavereita" siinä tarjolla.
Mutta olepa toisenlainen. Jotenkin vähän "erilainen", jota ei monetkaan "massojen" tekemiset niin kiinnosta. Ei haluta olla samanlainen, eikä missään nimessä tekeytyä sellaiseksi, koska sehän vasta säälittävää olisikin. Eli jatketaan jumittelua noin suunnilleen omana itsenä.
Mistä tulikin mieleen, että etsitkö millaisista piireistä ja millaisista ihmisistä niitä kavereita? Onko ne jotenkin täysin erilaiset/erilaisia kuin sinä, tai jotain sellaista? Jos ne ei siitäkään syystä oikein kohtaa ne jutut? Onko mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita, harrasteita tai muuta, mikä voisi toimia yhdistävänä tekijänä...
ns. erilainen tai omituinen vähemmän nätisti sanottuna. Minä itsekään en välttämättä tunne mitään kovin suurta yhteenkuuluvuutta useimpien ihmisten kanssa, enkä väkisin edes yritä sellaisten kanssa kaverustua. Mutta joskus tapaa ihmisen, jonka kanssa tuntuu olevan paljon yhteistä ja jonka kanssa tuntuisi olevan luontevaa jutella ja joka tuntuu olevan omankaltainen luonteeltaan. Heidän kanssa yritän ystävystyä, mutta he kai eivät ajattele samalla tavalla minusta.
Musta tuo sun ajatus siitä, että pitäisi yrittää muuttaa itseään erilaiseksi tai näytellä erilaista vain saadakseen seuraa on jotenkin outo. Sittenhän minä joutuisin esittämään koko sen ystävyyden ajan ja tuskin se pidemmän päälle onnistuisi. Kuitenkin kai mieluummin olen oma itseni, vaikka aina yksin, kuin esitän jotain muuta koko elämäni.
En minä tarkoituksellisesti tee mitään tai mene minnekään vain tutustuakseni ihmisiin. Töissä ja harrastuksissa ja ammattiini liittyvissä tilaisuuksissa juttelen ihmisten kanssa.
"Musta tuo sun ajatus siitä, että pitäisi yrittää muuttaa itseään erilaiseksi tai näytellä erilaista vain saadakseen seuraa on jotenkin outo..."
Niin kyllä minustakin. Niin outo etten tainut edes kirjoittaa noin.
En minäkään tunne kovinkaan monen kanssa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Enkä väkisin yritä kaveerata.
Mitä tulee siihen samankaltaisten tapaamisiin, niin entäpä jos osa heistä ajattelee samoin kuin sinä? Osa ehkä ajattelee niin, ettei teillä välttämättä ole mitään sen kummempaa yhteistä, ns. kaveruuden väärtiä, mutta ehkä osa ajattelee siten, että katellaan nyt mitä tästä tutustumisesta tulee, ja se sitten vain jää siihen tutustumisen asteelle, kun se ei jotenkin luontevasti luiskahda kaveruudeksi.
Kun ei pidä itsestään, ei viitsi huolehtia omasta hyvinvoinnista? En tajua miten joku ei pitäisi itsestään lainkaan...ajatteleeko joku oikeasti olevansa niin arvoton? Moni kykenee nimeämään omia huonoja piirteitään (toivottavasti), mutta kai jokainen samalla tavalla löytää itsestään myös hyviä piirteitä?
Mistä tiedät etteivät ihmiset pidä sinusta? Entä jos sinusta vain tuntuu sille ja vastapuoli on ihan yhtä epävarma tilanteesta? Ehkä uudet tuttavuudet eivät saa sinuun kosketuspintaa sen vuoksi, että vältät puhumasta itsestäsi.
Tulee mieleen, miten uusien ihmisten parissa alan aika nopsaan kälättään ja aika harva lähtee kälättämään tuosta vaan mukaan. Mistäs muusta kälättäisin kuin itsestäni siinä tilanteessa? Laitan itseni likoon ja annan täyslaidallisen sitä mitä olen. Lähinnä tyypit katselevat kummissaan mikä papupata tuohon kasahti ja korkeintaan kainosti virnuilevat. Seuraavalla tapaamiskerralla sama porukka jo kilvan haastaa juttua takaisin ja saamme kokoon infernaalisen kälätyksen. Kai suomalaiset ovat keskimäärin hieman jäykkiä uusien tuttavuuksien solmimisessa. Täytyy miettiä hetken aikaa, että onko toi toinen ihan normitapaus :) Ei muuta kuin sitkeästi sekaan vain!
Vedetäänpä tähän ruåttalaisetkin mukaan. Ne on kummaa kansaa: menevät mihin vain, niin takki auki tepastelevat ja henkivät "mitä täällä on mulle tarjolla?"-asennetta...suomalainen hiipii niskat kyyryssä perässä ja ajattelee, että toivottavasti kukaan ei ihmettele mitä minä täällä teen.
ihan noinkaan. Kyllä minä pyrin näyttämään suunnilleen ihmiseltä, olen puhdas ja siisti, katson mitä laitan päälleni, jne.
Ei kaikissa ihmisissä ole hyviä piirteitä. Silloin niitä on vähän hankala löytää. :)
Mistä tiedän, ettei ihmiset pidä minusta... Koska koko elämäni olen yrittänyt tutustua ihmisiin ja saada kavereita ja tuloksena on koko elämän kestäneen yrittämisen perusteella kaksi ihmistä, joita voin jotenkin sanoa kaveriksi, mutta joita näen ehkä pari kertaa vuodessa. Mikä muukaan siihen voisi olla syynä.
Kyllä minäkin olen aika puhelias, mutta en puhu itsestäni. Nyt olen viime vuosina vihdoin onnistunut karsimaan koiratarinatkin, ellen sitten tiedä, että puhekumppani on yhtä eläinhullu kuin minä. :D Yleensä puhun siitä, mistä puhekumppani haluaa puhua tai jos hän ei tee aloitetta, niin vaikka jostain kiinnostavasta uutisesta tai vastaavasta mistä pääsee eteenpäin.
Siitä vain on puhuttu paljon, että jos ei pidä itsestään, niin muutkaan ei pidä ja pohdiskelen, mistä se näkyy.
sen kummemmin, miten homma ulospäin näkyisi. Tähän tarvittaisiin luumattavaksi esimerkkiyksilö, jonka habitus ja maneerit voitaisiin purkaa osiin :)
Itseään yllinkyllin rakastavat ihmiset ne vasta rasittavia voivat olla...
En vain välitä alkaa irl kyselemään, että miksi te ette tykkää minusta... Voisi antaa ihan pikkuisen säälittävän kuvan... :D
Ehkä se ei menekään niin, että ihmiset eivät pitäisi niistä, jotka ei pidä itsestään, vaan ihmiset, itseni mukaan lukien, ei pidä ihmisestä, jossa ei ole mitään pidettävää. Toisaalta niille itserakkaille riittää yllin kyllin ihailijoita... Hmm... Hankalaa on elämä. :)
käytä tuota huumorintajuasi myös siellä irl :-P
D:lta tulikin hyviä kommentteja - siis itseni lisäksi.
Jälkimmäisestä olen Nasse-Sedän tyyliin hyvin eri mieltä. Niin klisheeltä kuin se saattaakin kuulostaa, niin jokaisessa ihmisessä (ei nyt oteta mukaan sitä marginaalipsykoryhmää etsetteraa) on ihastuttavia piirteitä. Sinusta voi nimetä jo tuon hyymorin.
Ja jos niille itserakkaille riittää ihailijoita, niin taitavat olla sen tyyppisiä persoonia ettei asiaa kannata auki kirjoittaa sen kummemmin.
Kyllä minä yleensä saan ihmiset nauramaan, mutta ei se kuitenkaan ole sellainen ominaisuus, jonka takia kukaan haluaisi tutustua lähemmin. Tämä on vain jotenkin sellainen asia, jota ei itse pysty näkemään selvästi. Koska kuitenkin siitä huolimatta, että tiedänkin, etten ole hyvä tai mukava ihminen, aivoni suojelevat minua silti kaikkein karuimmalta totuudelta, joka saattaa olla juuri se syy, miksi minusta ei pidetä. Tuolta sinkut palstalta vain lueskelin, että jos ei pidä itsestään, niin ei kukaan muukaan pidä, tosin siinä yhteydessä ettei miehet kiinnostu ja siksi aloin asiaa miettimään näin perjantai-illan kunniaksi, jonka yllättäin vietän yksin kotona... Mulle on aina ollut ihan luonnollista se, ettei miehet pidä, mutta jotenkin joutuu miettimään, että miten hirveä minun pitää olla, ettei yksikään nainen pidä minusta, vaikka melkein kaikilla muilla tuntuu olevan kavereita. Taitaa olla parempi olla miettimättä sitä liikaa...
Jos olet INFP niin homma selittyy sillä.
Käytännössä se tarkoittaisi sitä että vain hyvin spesifiset ihmiset ovat sinulle sopivaa seuraa alunalkaenkin ja INFP:n perustavaa laatua oleva ongelma on nähdä vika itsessään ja olla kokematta että on "samanlainen" - koska se itseasiassa pitää paikkansa - ei se vika vaan se ettei ole samanlainen muiden kanssa.
Tää on aika hatusta vedetty arvaus mutta aikaisemmin palstalle eksyneistä oli häkellyttävän moni nimenomaan tämä tyyppi, vaikka sen pitäisi ilmetä vain 1 prosentissa ihmisistä. Jostain syystä he kasautuvat tänne, yliedustus on kahdeksankertainen...
mutta oli minusta kovin hankala ja jätti ihan liikaa tilaa omille usein väärässä oleville näkemyksille. Lisäksi useat kysymykset oli sellaisia, etten ihan aidosti tiennyt kumpaa olen enemmän. Tosin mikä on INFP??? Sain vastaukseksi Guardian ja se ei kuulostanut ollenkaan minulta. En muutenkaan usko tuollaisiin testeihin, koska ihmiset osaavat aavistaa millä vastauksilla saa itseään miellyttävän vastauksen.
Mutta erilainen koen olevani lähes aina ja kaikkialla. :(
Se olikin vain arvaus. Noi keirseyn jutut toimii periaatteessa vaikka kaikkiin kohtiin ei osaisikaan vastata "oikein". Silloin siitä ominaisuudesta tulee vain neutraali joka vastaa sitten todellisuutta periaatteessa. Keirseyn testeissä ei myöskään ole "vääriä" vastauksia ja vedätys johonkin suuntaan johtaa vain väärään persoonallisuusanalyysiin. Siellä siis ei ole "huonoja" persoonallisuuksia tarjolla.
Tarkista tämä, vaikuttaako tutummalta?
http://en.wikipedia.org/wiki/INFP
Noista puuttui veemäinen narttu, ilmankos ei osunut. :D
myös huomaa, mikäli haluaa huomioida.
Naama on hapan, mikäli ei pidä itsestään. Silloin kun kuvittelee, ettei kukaan toinen näe ja on antanut naaman tippua peruslukemille.
Mikäli käyt joskus tanssimassa, seuraas niitä paikalleen jääneitä ihmisiä ja heidän ilmeitään.