Minä en jaksa olla moottori. Puolisoni haluaa "levätä", "harrastaa" v"iettää aika kavereiden kanssa", mitä tahansa muuta kuin palkkatyötä. Tätä on jatkunut jo 4 vuotta! Minusta tuntuu, että kukaan ei ole koskaan ollut samassa elämäntilanteessa kuin minä. Minun on pakko olla kunnollinen ja tehdä töitä, jotta saamme asuntolainaa maksettua, ruokaa vatteita ja perus jutut. kaikkeen ylimääräiseen teen ylitöitä. Pikkurahoja, mutta ainoa keino.
Minua pelotta ihan kauheasti mitä tapahtuu, jos minä en jaksa tai jos minut irtisanotaan. Kumppanini ei sanojensa mukaan koe tätä tilannetta pelottavana. Meillä on lapsia, joten en ole halunnut erota, koska puolisoni on hyvä vanhempi. Olen tosi vihainen, koska minulla ei ole koskaan aikaa olla hyvä vanhempi. Rakastan ja arvostan puolisoani, mutta en jaksa, kykene kantamaan taloudellista vastuuta ja tulevaisuuden pelkoa yksin. Tai jaksan, mutta Minä voin huonosti! Miten minä voisin saada tukea? Mikä elämässä on kohtuullista?
Minua pelotta ihan kauheasti mitä tapahtuu, jos minä en jaksa tai jos minut irtisanotaan. Kumppanini ei sanojensa mukaan koe tätä tilannetta pelottavana. Meillä on lapsia, joten en ole halunnut erota, koska puolisoni on hyvä vanhempi. Olen tosi vihainen, koska minulla ei ole koskaan aikaa olla hyvä vanhempi. Rakastan ja arvostan puolisoani, mutta en jaksa, kykene kantamaan taloudellista vastuuta ja tulevaisuuden pelkoa yksin. Tai jaksan, mutta Minä voin huonosti! Miten minä voisin saada tukea? Mikä elämässä on kohtuullista?
Vastaukset 18
Vanhimmat
siläaikaa kun sinä olet "leipätyössä".
Pitääkö hän kodin siistinä?
Tekeekö muita uusintamistöitä sekä nitä joiden hoitamisesta sinun ei tarvitse huolehtia?
JOS näin on, hän tekee erityisen arvokasta ja rahallamitaamatonta työtä. Lasten tasapainoinen kasvuperusta kantaa koko elämän. Siivottu koti ei ole itsestäänselvyys silloin kun molemmat väsymä 8-16 duunissa.
huomaatko jo tekstistä että ap on väsynyt. Ei sekään ole mikään perheenetu jos hän väsähtää, homma kaatuu sillon kun korttitalo. Vaikka kuinka toinen tekee arvokasta työta siellä kotona, niin siltikkin pitää ymmärtää se että jos toinen väsyy ja on väsynyt, niin jotain sillon täytyy jotain tehdä asialle, puolin ja toisin... Eikä se varmaan maata kaada jos ap;n siippa tekis muutaman vuoron viikossa extratyötä.
Ikävää mutta totta, on vaan menty siihen että elättääkeen oman perheensä on molempien vanhempien tuotava sitä leipää siihen pöytään. Helppoa ei ole kellään
Kauanko jaksat olla killti aviomies, joka taipuu kaikkeen tuohon. Lopeta se. Ilmoita vaimollesi, että sinä ryhdyt yhtä mukavaan elämään. Ei enää palkkatyötä sinunkaan puoleltasi. Jos hän ei muuta asennettaan ja tee palkkatyötä, sinäkään et tee sitä. Laske hänelle mitä se merkitsee teidän taloudessa. Vaimon "levätä", "harrastaa" v"iettää aika kavereiden kanssa" ei enää ole mahdollista. Sinä kieltäydyt siitä ja silloin talous romahtaa.
Joskus on yksinkertaisesti pakko olla kova ja armoton. Sinulla on täysi oikeus tähän, koska vaimosi kirjoituksestasi saa ymmärryksen, että hän näyttää käyttävän sinua törkeästi hyväkseen. Pakota vaimosi lähtemään työelämään. Älä anna hänelle mitään vaihtoehtoja.
Hämmentävää. Peruspäiväraha ei oikin riitä perheen elämiseen. Itse olen akateeminen ja normi palkalla, joka on vähemmän kuin normi putkihenkilön palkka. ;-) Toinen palkatta. Kauanko pitää jaksaa köyhyyttä ja aikuisen toisen elätystä; lasten vuoksi?
Luinkohan minä väärin kun en mistään huoomannut että kyseessä on laiska vaimo ja ahkera mies ????
Mistäs tiedät ettei tilanne ole juuri toisinpäin ???
Näin sitä ihminen huomaa omat stereotypiansa, minäkin luin viestin niin että mies kävi töissä ja nainen hoiti lapset, vaikka ei siellä missään niin todellakaan sanottu!
Näköjään puolisos on tottunut että sinä vedät häntä pulkassa, ja luottaa myös että sinä sen myös teet. Jos koet että tilanne on epäreilu, niin se varmasti myös sitä myös onkin. Oletan että olet puhunut suusi puhtaaksi asiasta. Oliskin hyvä että saisitte jollain lailla käännettyä osat toisin päin. Ja on ihan totta että jos sinä romahdat niin tuo korttitalo kaatuu rytinällä, ja se hänen pitäisi ymmärtää.
En tiedä auttasko joku avioliittoneuvoja siihen että teidän välillä olis joku puolueeton osapuoli ratkaisemassa noita asioita. Kyllä sun siippas pitäs saada joku ahaa -elämys siinä että sinä et voi nyt hyvin ja asialle pitää tehdä jotain jotta tasapaino yhteislämässä säilyisi. Pitäskö sun yksinkertasesti lopettaa ne ylityöt, ja antaa siipalles ne laskujenmaksut... jotta hän joutuisi huomaamaan minne ne rahat menevät ja kun se raha ei sitten ihan aina riitäkkään, pistä se soittelemaan sinne pankkiin ja anelemaan niitä lyhennysvapaita.
En mä oikein muuta keksi
Kirjoituksestasi välityy kuva puolisosta, joka ei ota osaansa vastuusta ja huoletomasti "daivailee käsivarsillasi". Ei sellaista jaksa kukaan jolla on yksin huoli toimeentulosta.
Herää kysymys, miten tähän on ajauduttu? Sinun on puhuttava vakavasti puolisosi kanssa. Yksi ajaus on, että annat hänen lukea tämän keskustelun ikäänkuin alustukseksi. Tai muuten löydät näistäkin vastauksista argumentteja , joilla kohdata puolisosi keskustelun tasolla.
Tee hänelle selväksi, ettet jaksa jatkaa näin joten hänen on otettava osansa vastuunkannosta, töiden, toimeentulon, kaikkien maiitsemiesi kohtien osalta. Lapsile sinulla on oikeus saada aikaa ihan ehdotomasti.
Tsemppiä, luulen, että rauhallinen mutta vakava keskinäinen neuvonpito saa hänet ajattelemaan ja toimimaan. JOs ei, voit vetää siiitäkin johtopäätöksiä.
Minulla on tuollainen aviomies :-( Et ole yksin.
Mieheni käy iltakurssia neljä kertaa viikossa, eikä mihinkään muuhun "jää aikaa", eikä muuta "jaksa".
Minä olen hankkinut itselleni päivätyön lisäksi lauantaityön kiireapulaisena, sillä palkkani riittää oikein hyvin yhdelle hengelle, mutta kaksi aikuista eläisi sillä kyöhyysrajalla. Eli tässä perheessä vaimo on töyjuhtana 6pvä/vko kun mies ei "jaksa". Löysin miehellekin opiskelijoille suunnitellun lauantaityön, mutta se ei kelvannut, on kuulemma liian kaukana (5km ja sinne pääsee kotiovelta jopa bussilla).
Kotona mies laittaa hyvää ruokaa ja on muutenkin iloinen, kultainen ja uskollinen aviomies. Siksi en ole katsonut aiheelliseksi "pelkästään" rahan vuoksi erota. En halua kauheasti tästä tutuille puhua, sillä työtä vieroksuvaa aviomiestä kummeksutaan vielä enemmän kuin työtä vieroksuvaa kotiäitiä.
Ei todellakaan voi puhua kenellekään, koska se olisi häpeäksi puolisolle ja, miulle. "Idiootti kuina siedät tuoollaista" Tämä piilottelu ja teeskentely on suuri osa tuskaa. Itse olen niin avoin ja rehellinen, että tällainen monen vuoden kiemurtelu ja osatotuutten kertominen kalvaa.
Juuri niin, olen myös väsynyt koottuihin selityksiin tyyliin, juu-juu kyllä se menee viimeistään sitten töihin kun ollaan syöty sen säästöt loppuun... Säästöt, hah!
Olen samoilla linjoilla edellisten vastaajien kanssa, että sinä suostut nyt suurempaan vastuuseen kuin panoksesi riittävät. Osin voit myös katsoa itseäsi peiliin ja miettiä, mikä sinut on tehnyt niin yltiöpäisen vastuntuntoiseksi ja kantamaan ylisuurta vastuun taakkaa? Mallinhan moiseen voi imaista jo äidinmaidossa ja sopiva kumppani vain pönkittää ominaisuuksiasi, vaikka muutamilla käytännön muutoksilla sinunkin olosi olisi pian parempi.
Jos olisin sinä laskisin puolisosi kera miten paljon rahaa te tarvitsette ja miten paljon sinä teet sen rahan eteen töitä ja miten puolisosi päättää rahan eteen jatkossa toimia. Voit jopa ehdottaa muuttamista pienempään asuntoon sekä luopumaan joistakin mukavuuksista, joita ette välttämättä tarvitse ja näin ollen päästä eroon ylitöistä ( ja jotka hyvässä lykyssä saavat sinut sairastumaan väsyessäsi liikaa).
Raha-asiat ovat vaikeita asioita, mutta ainakin meillä toimii asiallinen neuvottelu sekä järkiperäinen budjetointi. Kaikkea ei tarvitse, johonkin voi säästää pikku hiljaa ja vastuu taloudesta on oltava molemmilla tavalla tai toisella. Jos toinen on töissä ja toinen ei pitää laskea miten paljon säästyy esim. päivittäisellä ruuanlaitolla ja voisiko siitä pakata sinulle lounaan mukaan, jolloin säästyy taas muutama euro muuhun elämiseen. Ja jos jotakin ei osaa tehdä, voi opetella vaikkapa menemällä työväenopiston vaatteidentuunauskursseille jne. Eli käykää läpi missä voitte säästää, missä ette jne.
tilanteessa, jossa toinen käy palkkatyössä työmatkoineen esim. 7-17 ja toinen hoitaa lapset ja kaikki kotityöt sillä aikaa. Voisi ajatella että tuon klo 17 jälkeen molemmat puolisot voivat vuorotellen "harrastaa, viettää aikaa kavereiden kanssa ja levätä" oman jaksamisensa ja halujensa mukaisesti niin että se toinen vastaa lapsista ja kodista sillä aikaa. Silloin jotenkin ymmärtää senkin, että perheen tulot ovat "yhteiset": palkka, lapsilisät, muut mahdolliset. Myös kulut menevät samasta pussista silloin. Toinen asia on, jos ei ole vaikkapa niitä lapsia hoidettavana ja toinen vain nukkuu pitkään huvittelee ja maleksii ja toinen tekee töitä maksaakseen kulut. Tämä toinen joutuu sitten tekemään aina lisää ja lisää niitä töitä jotta kulut saa hoidettua. Miksi ihmeessä sellaiseen pitäisi suostua oman jaksamisen kustannuksella? Ei se ole huolenpitoa perheestä/puolisosta, vaan itsensä hyväksikäytön sietämistä ja hyväksikäyttäjän elättämistä. Tuollaisella patalaiskalla "harrastajalla ja lepäilijällä" tuskin olisi varaa yksin ollessaan ilman tuloja harrastaa mitään tai olisiko edes välttämättömiin varaa?? Ymmärrettävää on, että aika hankalaa on jättää tuollaiselle patalaiskalle
vaikkapa osuutta yhteisistä asumiskuluista maksettavaksi, asuntohan menee alta jos toinen jättää hoitamatta. Mutta voisihan sitä osoittaa toiselle että jotain tuloja on tuotava yhteiseen pesään jos kuluttaakin vaikka niin, että hoitaa ne asumiskulut mutta antaa toiselle laskun jostain osuudesta tulojen mukaan. Täytyy myös lopettaa esim. ruoan kantaminen kotiin niin että toinen voi sitten olla "kultainen ja kokkailla mielellään herkkuja". Pitää itsensä tiukalla ruualla ja syö muualla tai ostaa kotiin vain perunoita eikä muuta, jotta toinen käsittää hakea omilla rahoillaan (millä?) niitä herkkuja molemmille, sen sijasta että hummaisi "kavereiden luona lepäilemässä". Kieltäytyy lähtemästä mihinkään esim. elokuviin, teatteriin, kahvilaan, ravintolaan tms. kaikkialle, missä joutuisi maksamaan myös lepäilijän sisäänpääsyt tms. Jos systeemi on aina ollut, että palkansaaja hoitaa laskut ja asumiset lepäilijän käyttäessä omat rahansa (esim. työttömyyskorvaus tms.) omiin "menoihinsa" kokonaan, sen on aika muuttua. Tuo on käsittämätöntä. Jos löytäisin itseni vastaavasta tilanteesta, en suostuisi asumaan yhdessä vaan hankkisin omiin tuloihini sopivan asunnon ja jäljellejäävät varat budjetoisin omiin menoihini. En suostuisi hetkeäkään siihen että toinen lorvii kaupungilla vaikka kahviloissa tai pitää itsestään selvänä että minä maksan nettiyhteydet, sähköt, ruoat, vaatteet, ajoneuvot, bussiliput ym. kodin menot jotta hän saa viettää päivänsä surffailemalla netissä esimerkiksi. Ulos tuollainen siivestäjäkumppani tai ruotuun!
Niille kotona oleville puolisoille, jotka hoitavat lapset ja kodin lähettäisin terveisiä, että toisen kotiin tullessa töistä on aika itsekästä työntää loput kotityöt/lapset kokonaan sille palkansaajalle, jotta tämä täyttää "osuutensa". Eiköhän se palkkatyön ulkopuolelle jäävä aika ole molemmille osapuolille puoliksi jaettavaa vapaata, MOLEMMAT kun täyttävät osuuttaan työpäivän ajan, toinen kotona ja toinen töissä. Itse olen lapseton ja sinkku, mutta elin 11 vuotta avoliitossa, jossa oli puolison lapset mukana ja meillä oli iso omakotitalo valtavine työmäärineen ja pihatöineen. Työn lisäksi hoidin kodin ja lapset puolison auttaessa pihatöissä sen minkä viitsi. Hän kävi myös töissä, joten olin ihan tyytyväinen tilanteeseen, koska pidän kotitöistä. Jos hän olisi ollut kotona, olisin kyllä odottanut että hän ehtii työpäiväni aikana siivoamaan ja leikkaamaan nurmikot, pesemään pyykit ja jopa tekemään jotain isompia vaatekomeron siivouksia huolimatta siitä että lapset pyörivät jaloissa, niin että se työpäivien jälkeinen aika olisi voinut jäädä laatuajaksi meille kaikille yhteisesti tai niin että olisimme voineet jotain omia juttuja harrastaa toisen huolehtiessa lapsista sillä aikaa. Miten muka on mahdollista, ettei kotitöitä ehtisi tehdä päivän aikana, työpäivä sillä palkansaajalla kestää usein matkoineen sen 7-10 tuntia. Täysin käsittämätöntä! Omakohtainen kokemus kertoo, että samat hommat pystyi tekemään parissa tunnissa työpäivän jälkeen lasten ollessa kotona!
Sille, jonka mies ei "ehdi/jaksa" 4 iltaopintopäivän lisäksi tehdä töitä edes osa-aikaisesti tai hoitaa kotia, sanoisin että pelastaudu niin pian kuin voit hyväksikäyttäjältä. Suojeleeko se lapsia, että annetaan lasten kasvaa täysin vääristyneessä mallissa, jossa toinen on elättäjä ja aina rättiväsynyt ja toinen on hyväntuulinen, levännyt, harrastava ja alati käsi ojossa rahan perään tekemättä mitään? Aivan yhtä vähän kuin esim. se että jatketaan väkivaltaisen tai juopon puolison kanssa liittoa lasten vuoksi. Huh huh.
Kyllä puolisoni tekee pljon. Todella paljon. Ja on muutenkin hieno ihminen. Minä vain en jaksaisi tätä huolta taloudesta koko ajan ja haluaisin vihdoin hieman "henkireikää". Mutta kun mun on pakko jaksaa, jotta voidaan säilyttää koti. En voi riistää lapseltani koulua kavereita, sosiaalista turvallisuutta. Ja onhan hänellä hyvä isä, jolla on paljon aikaa. Minusta tuntuisi tietenkin kivalta olla itsekin hyvä vanhempi, mutta olen aina väsynyt ja työmatkalla. Koskaan ei ole minun vuoroni, vaikka sovittiin siitä jo vuosia sitten, että voisin jäädä opintovapaalle. En voinut, kun puolisoni ei saanut omia hommiaan siiheen pisteeseen ja mun oli pakko jatkaa opiskelua ja töitä samaan aikaan.
Sanot vaimollesi jos hän ei rahaa tuo yhteiseen talouteen niin vaadit avioehdon yhteisestä asunnosta vaikka suhteessa sinulle 80% ja vaimollesi 20% mahdollisen eron yhteydessä koska sinä maksat kaiken ja vaimosi elää siinä siivellä kun ei ole ansiotyössä. Kyllä siinä toista puolisoa ottaa päähän jos hän on kaiken rahan tuonut perheeseen ja avioerossa menee kaikki omaisuus puoliksi. Sanot vaimollesi että et jaksa olla ainoa perheen elättäjä ja sinullakin pitäisi olla mahdollisuus omiin harrastuksiin. Tsemppiä yrityksellesi.
Et sitten tajunnut vieläkääne että kyseessä on mies joka ei tee töitä, ei vaimo?
samaa mieltä... korjaan vaan että devikaapeli näyttäisi olevan nainen ja laiska puoliso on mies...
Devikaapelille: tuollaisia on. Olin moisen taivaanrannan maalarin kanssa naimisissa 21 vuotta, poissaoleva ja väsynyt äiti... ja uupunut vaimo. Sitten taivaanrannan mieheni päätti hakea nuoremman elättäjän itselleen (taas hyvintienaavan naisen). Kaiken kaikkiaan jälkeenpäin ajattelen niin että viisaampaa olisi ollut potkaista äijä helvettiin jo aikaa sitten, olla läsnäoleva äiti lapsilleni ja antaa elintason laskea siihen mihin sen olisi sitten ollut pakko laskea. Paremmin olisi pärjätty, jos ei olisi tarvinnut sitä miestäkin siinä hyysätä.
Pelastakaa lapset. Tai pelastakaa edes äidit.
Luin koko ketjun kokonaan ja sehän on vaimo joka käy töissä niin sitten vaimon pitää tehdä avioehto jossa vaikka yhteisen asunnon omistussuhteet tehdään siinä suhteessa miten sitä maksetaan.
Jos työssäkäyvä maksaa vaikka 80% prosenntia niin hän myös omistaa siitä sen verran ja avioehto kirjattava maistraatissa jos tulevaisuudessa tulis avioero niin ei ottaisi päähän niin paljon kun ei menisi oamisuutta sille joka sitä ei ole maksanut.