Välillä tulee seurattua treffipalstoja ja yksi asia on pistänyt mietteliääksi...
Jos Nainen hakee miestä ja hakija on korkeakouluopiskelija/valmistunut korkeakoulusta niin ihannekumppani on lähes poikkeuksetta korkeasti koulutettu mies. Monasti profiilissa jopa lukee et koulutus on tärkeä...
Kerro ny joku miksi näin? Kukaan nainenhan ei valitse miestä lompakon paksuuden mukaan (vai?) ... Joku muu syy siis on olemassa..
Oisko niin että korkeakoulussa nousee ns.kusi päähän ? "Olen niin hyvä ja viisas et normi duunari joka tekee rehellistä työtä ei mulle kelpaa? Vai luuletteko että "alempiin kastiin" kuuluvat miehet ovat niin erilaisia et siitä ei tulis mitään?
Tiedän, suurin osa vastaa varmasti et henkilö on se tärkein, ei koulutus, ja toivotaan et näin myöskin on, mut entäs te muut joillle ei kelpaa ku "yli 51000€ tienaava Brad Pissismies"
Minä? 35 vuotias mies, sinkku, lukiosta tais tulla ällän paperit, mut opiskelu ja ns. hieno työ ei sitten aikuiselämässä kiinnostanutkaan - nykyään perusduunari ja en vaihtais päivääkään pois :)
It´s nice to be important (?), but its more important to be nice...
Jos Nainen hakee miestä ja hakija on korkeakouluopiskelija/valmistunut korkeakoulusta niin ihannekumppani on lähes poikkeuksetta korkeasti koulutettu mies. Monasti profiilissa jopa lukee et koulutus on tärkeä...
Kerro ny joku miksi näin? Kukaan nainenhan ei valitse miestä lompakon paksuuden mukaan (vai?) ... Joku muu syy siis on olemassa..
Oisko niin että korkeakoulussa nousee ns.kusi päähän ? "Olen niin hyvä ja viisas et normi duunari joka tekee rehellistä työtä ei mulle kelpaa? Vai luuletteko että "alempiin kastiin" kuuluvat miehet ovat niin erilaisia et siitä ei tulis mitään?
Tiedän, suurin osa vastaa varmasti et henkilö on se tärkein, ei koulutus, ja toivotaan et näin myöskin on, mut entäs te muut joillle ei kelpaa ku "yli 51000€ tienaava Brad Pissismies"
Minä? 35 vuotias mies, sinkku, lukiosta tais tulla ällän paperit, mut opiskelu ja ns. hieno työ ei sitten aikuiselämässä kiinnostanutkaan - nykyään perusduunari ja en vaihtais päivääkään pois :)
It´s nice to be important (?), but its more important to be nice...
Vastaukset 23
Vanhimmat
4 seurustelusuhdetta takana: yksi täysin kouluttamaton, yksi ammatikoulupohjainen, yksi amk ja yksi akateeminen.
Oma kokemus: kouluttamaton laittoi ilmoituksensa takaisin, vaikka tapailtiin joka päivä. Älysin mennä katsomaan vasta joskus parin kuukauden päästä. Ammattikoulukoulutuksen saanut halusi nähdä joka päivä, mutta sitten se muutaman kuukauden jälkeen loppui kuin seinään, ei vastannut puhelimeen, ei mitään. Vuoden päästä tuli joku viesti, varovainen yritys, puoli vuotta siitä toinen. Amk-mies petti minua puolitoista vuotta.
Minun oma kokemukseni on ollut että mitä vähemmän koulutettu sitä vauhdikkaampaa ja vaihtelevampaa niiden suhde-elämä on. Sekoilua. Käänteet äkkinäisiä. Mieli vaihtuu koko ajan. Sitoutumisen taso aika alhainen. Omista tunteista ja ajatuksista ei puhuta seurustelukumppanille. Moraali omittu Salatuista elämistä.
Tämä (ainut) akateeminen kokemukseni suhtautui suhteeseen yhtä vakavasti kuin minä, ei pelannut monien kanssa yhtä aikaa, oli avoin ja pystyi puhumaan siitä, miltä hänestä tuntui. Ja minusta tuntui että minua kunnioitettiin.
Koulutetut vaan tuntuvat olevan fiksumpia myös parisuhdeasioissa, keskusteltavaa riittää, käytöstavat ovat hyvät ja itsevarmuutta löytyy.
Amikset joita olen tapaillut, ovat olleet semmoisia sisäänpäin kääntyneitä, alemmuudentuntoisia, törkyvitsien ystäviä ja kovin negatiivisia. Ei vaan ole synkannyt kunnolla yhdenkään kanssa.
Ihan kouluttamattomia en ole koskaan tapaillutkaan, ilmeisesti ei olla päästy edes keskusteluasteelle.
Ei löydy yhteistä säveltä amislaisen kanssa. Tai myönnetään kyllä, että mulla on myös käytännöllinen puoli, joten voin kyllä puhua amislaisen omasta alasta riippuen likavesikaivo-ongelmista tai maakellarin kunnostamisesta, mutta jos alan puhua omista asioistani, tai työstäni, amislainen hiljenee täysin.
Ongelma on se että amislaisen kanssa keskustelu menee kovin yksipuoliseksi, eli puhutaan vain siitä mikä on miehelle tuttua ja mieleistä. Minä joustan, unohdan itseni. Tai toteutan itsestäni valtaosaa vain omien ystävieni kanssa. Miehen kanssa ei ole sitten yhteistä kuin auton renkaiden vaihto, ja seksi.
Sitä kuitenkin kaipaa sellaista ihmistä kumppaniksi, joka ymmärtää sun omia juttuja.
Muodollista koulutusta vailla oleva, mutta hyvin älykäs mies osoittautui todella ihanaksi ihmiseksi, jonka kanssa voi puhua melkein mistä vain. Hän ajattelee joustavasti, on hienotunteinen, hyvätapainen, hauska, ja todellakin hyvä keskustelija. Hän ei vaikuta 'kouluja käymättömältä'. Ei kai sillä ole niin väliä, miten on taitonsa hankkinut, itse opettelemalla vai opettajia kuuntelemalla. Minä karsin miehiä paremminkin älykkyyden perusteella kuin koulutuksen. Keskinkertainen tai tyhmä koulutettu ihminen on aivan yhtä tylsä minulle kuin keskinkertainen tai tyhmä kouluttautumaton.
Ai niin, minä en itsekään ole käynyt yliopistoa, opistoa vain, mutta olen hankkinut itselleni oman alan käytännöllisen pätevyyden, ja se on ainut, mitä tarvitsen. Entisissä kumppaneissani on ollut yliopistoa käyneitä ja ylioppilaita. Yhteistä heille kaikille oli keskinkertaista parempi äly.
"Entisissä kumppaneissani on ollut yliopistoa käyneitä ja ylioppilaita. Yhteistä heille kaikille oli keskinkertaista parempi äly."
älykkäistä tulee niitä "entisiä"?
Olisivatkohan peruskoulupohjaiset sitten kuitenkin parempia, jos haluaa pysyvää suhdetta?
olen samoilla linjoilla kuin eka vastaaja.
Vähemmän koulutettujen kanssa suhteet on olleet yhtä sekoilua: Luulen että meillä on suhde, kun on tapailtu 4 kk, ja sitten kuulen toisaalta, että mies on puhunut avoimesti, miten häntä v-ttaa suhde minun kanssa ja että hänellä on jotain uusia virityksiä. Mies on silti valmis tapaamaan minua joka päivä, eikä ole puhunut mitään. Ilmoitan että laitetaan suhde jäihin, että hän selvittää ajatuksensa. Sen jälkeen menee pari viikkoa ja ilmeisesti uusi viritys petti, kun alan saada yöllä soittoja jostain karaokepaikasta humalassa.
Turha yleistää, kun jokainen puhuu omista kokemuksistaan, mutta minun kokemukseni ammattikoulun käyneiden kanssa ei juuri kannusta yrittämään löytää kumppania siltä suunnalta.
Noniin, olipas tyhmä vastaus juttuni
Miksi aina minun viesteihini? Muutkin ovat valittaneet, mutta sinulla taitaa olla jonkinlainen riippuvuus-ihailusuhde minuun, kun roikut perässäni kuin hienhaju. Keksi omat nimimerkit. Lakkaa ilkeilemästä ja häiriköimästä. Ilmoitin tuosta ja muutamasta toisessa ketjussa häiriköinnistäsi ylläpitoon.
Lompakosta en välitä, enkä todellakaan sen paksuudesta. Sitäpaitsi moni duunari on nykyisin varakkaampi kuin akateeminen. Olen mieluummin akateemisen köyhän työttömän kanssa, kuin omalla, uudella mersulla ajelevan duunarin.
Osaatko keskustella Higgsin hiukkasesta? Tiedätkö kuka on E.Valtaoja? Oletko lukenut Jorma Palon kirjoja? Entä Stephen Hawkingin? Desmond Morris? Ansaitsiko M. Ahtisaari mielestäsi Nobelin palkinnon? Milloin kävit viimeksi taidenäyttelyssä? Kun kävit viimeksi ulkomailla, menitkö sinne juomaan ja löhöämään, vai kiersitkö vain museoita? Onko kirjahyllyssäsi enemmän tietokirjallisuutta kuin romaaneja? Käytkö lähikuppilassa laulamassa karaokea? Lätkämatseissa? Onko mielestäsi muutama olut iltaisin "olutkulttuuria"? Luetko iltapäivälehtiä?
Onkohan meillä paljonkin yhteistä keskusteltavaa?
Onko kirjahyllyssäsi enemmän tietokirjallisuutta kuin romaaneja?
"Onko kirjahyllyssäsi enemmän kirjoja kuin koriste-esineitä, matkamuistoja tai vaaseja?" voisi olla monta kertaa osuvampi. Tai: Onko kirjahyllyssäsi muitakin kirjoja kuin pari äidiltä joululahjaksi saatua MMM-kirjaa ja vanha valokuva-albumi? ;)
Kuinka voi keskustella higgsin hiukkasesta, kun sitä ei ole edes löydetty? Ehkä kuitenkin kannattaisi puhua ennenmmin higgsin kentästä ;)
Ihan totta joo, munkin olis pitänyt älytä kysyä viimeisimmältä deittailukaverilta että "onko kirjahyllyssäsi muutakin kuin tv"? Ai niin, muutama oluttuoppi kyllä löyty.
"Osaatko keskustella Higgsin hiukkasesta?"
Miksi pitäisi?
"Tiedätkö kuka on E.Valtaoja?"
En. Mutta löydän kyllä Googlella.
"Oletko lukenut Jorma Palon kirjoja? Entä Stephen Hawkingin? Desmond Morris?"
En. Miksi olisin?
"Ansaitsiko M. Ahtisaari mielestäsi Nobelin palkinnon?"
Varmaankin paljon paremmilla perusteilla kuin terroristijohtaja Jasser Arafat tai huuhaa-mies All Gore.
"Milloin kävit viimeksi taidenäyttelyssä?"
Siitä on aikaa, mutta olen kyllä käynyt. Tosin siinä näyttelyssä oli esillä ihan oikeaa taidetta eikä jotain seinään lingottua kissanpaskaa kuten jossain Kiasmassa, jossa paremmaksi itsensä kokeva kansanosa käy paskantärkeilemässä.
"Kun kävit viimeksi ulkomailla, menitkö sinne juomaan ja löhöämään, vai kiersitkö vain museoita?"
No eipä varsinaisesti kumpaakaan.
"Onko kirjahyllyssäsi enemmän tietokirjallisuutta kuin romaaneja?"
Ei kumpiakaan.
"Käytkö lähikuppilassa laulamassa karaokea?"
En. En osaa laulaa.
"Lätkämatseissa?"
En ole käynyt yli kymmeneen vuoteen. Täälläpäin ei sitäpaitsi edes pelata lätkää pääsarjatasolla. Naisten superpesistä sen sijaan käyn joskus katsomassa.
"Onko mielestäsi muutama olut iltaisin "olutkulttuuria"?"
Ei ole.
"Luetko iltapäivälehtiä?"
Joskus. Mutta en juuri koskaan osta itse.
"Onkohan meillä paljonkin yhteistä keskusteltavaa?"
Tuskin.
Taisi olla vielä baareista pöllittyjä tuoppeja ; D Tyypillistä..
Niinpä, siksipä siitä riittääkin puhumista.. Etenkin miehen kanssa joka on minua älykkäämpi ; )
voi saada ystäviltä. Puolisossa on tärkeitä kärsivällisyys, huumorintaju, joustavuus, yhteiset periaatteet ja ideaalit, hellyys, fyysinen vetovoima, luotettavuus jne. Niin, olisi mahtavaa, jos miehen kanssa voisi keskustella abstraktimmistakin asioista, mutta jos ei voi, ei se tee suhteesta huonoa, jos muuten menee hyvin.
Ehkä yritän vain uskotella itselleni tätä.
Se, ettei ole viitsinyt hankkia koulutusta Suomessa, jossa koulutus on ilmaista (mitä se esimerkiksi tässä maassa ei todellakaan ole), kertoo saamattomuudesta ja laiskuudesta. En tiedä, jaksaisinko laiskaa miestä, tai haluaisinko edes.
Kansainvälisyyden puute amislaisissa on joskus tosi turn off. Kun ite on matkustellut paljon, asunut ulkomailla vuosia ja ollut pitkään kansainvälisessä työssä, niin on aika puuduttavaa jos kumppanin ulkomaan kokemukset rajoittuu rasistivitseihin ja muutamaan Viron viinanhakureissuun.
Mieti itse muutamaa ajatelmaa:
Peruskoulua käy koko ikäluokka. Osa oppilaista menestyy hyvin koulussa, osa meluaa tunnilla, osa ei pärjää vaikka kuinka yrittäisi.
Yhdeksännen luokan jälkeen valitaan mihin jatketaan. Osa oppilaista menee lukioon, toiset ammattikouluun, joku suorittaa kaksoistutkinnon.
Ikäluokka alkaa jakautua. Ja vuoden vain syventää tuota kuilua.
Jos olit itse vaikkapa se ammattikouluun menevä poika, se poika joka pilkkasi koulussa 'hikipinko' tyttöjä, mitä yhteistä teillä on nyt aikuisina?
Erothan vain ovat kasvaneet, kuten nyt kuvaat 'kusipäisiksi' kaikkia korkeakoulussa opiskelleita.
Eikö ole itsestään selvää, että oma kumppani kannattaa hakea itseä läheltä olevista piireistä. Työstä, harrastuksista. Jos ei ole mitään yhteistä, en usko että liitto on kestävä.
koulutus ei niistä ole suurin tekijä myöhemmin. 35-45 vuoden iässä jako menestyjiin ja köyhyyteen putoajien välillä alkaa olla selvä, varallisuuserot alkavat jakamaan ihmisiä. Monelle korkea koulutus ei ole tuonut erityistä menestystä ja sen statusarvokin on olematon siinä vaiheessa.
Amiksen käynyt on voinut perustaa oman alan yrityksen joka on kasvanut hiljalleen, siinä ohessa myös itse kasvanut vaativiin tehtäviin. Tiedän monta vastaavaa tapausta.
En itse ole 'akateeminen' (typerä adjektiivi, varsinkin, kun sitä käyttää itseään kuvaillessa:), opistotasoinen vain, mutta olen hyvin älykäs ja lahjakas monella tavalla. Useat hyvät ystäväni ja pari pitkäaikaista kumppania ovat olleet peruskoulu- tai lukiopohjalta, ja menestyneet elämässään hyvin. Opiskella pitää elämän loppuun, mutta sen voi tehdä kirjaston, netin ja lyhyiden kurssien avulla, matkustaen, asuen muissa maissa, harjoittaen omaa yritystä jne.
Joku vuosikausia opiskellut työtön, tai yliopistotutkinnon suorittanut lehdenjakaja (heitä on!) ovat säälittäviä ilmestyksiä. Jos rahkeet eivät riitä panemaan muodollinen 'pätevyys' tosipeliin, ihmisessä on jokin pahasti pilalla. Ihmissuhdetaidot ovat elämässä huomattavasti arvokkaampia kuin koulumenestys.
Useille miehille on kova paikka, että nainen on "menestyneempi / kovapalkkaisempi" kuin mies. Itse löydän puheaiheeni vapaalla jostain muualta kuin työstä...työn lisäksi kun on paljon muutakin elämää, se ainakin minun kohdalla kus-pis-san-pää-hän-nou-sus-ta. Ehkä aloittajan viestistä nousi esiin jonkinlainen alemmuuskompleksi...se ainakin karkoittaa naisen kuin naisen varmasti.
Nonni... Huomasiko joku miten paljon ennakkoluuloja on ilmassa ? No eiköhän; suurin osa vastaajista sentään korkeastikoulutettuja, älykkäitä ihmisiä ?
Eli yhteenveto tästä olis sitten että vähemmän koulutettu mies on mm. sekoileva karaokebaareissa hengaileva olutsieppo, joka vaihtaa naista samalla tahdilla ku sukkia...Negatiivinen, sisäänpäinkääntyvä, laiska (HA!!), tyhmä ja äkkipikainen. Auto on kallis, tietysti luksusmersu (statussymboli). Ulkomaanmatka = viinanhakureissu Viroon. Lukeminen on tasolla Aku Ankka, keskustelutaito olematon....
Menikö oikein ? :)
Täydellinen mies siis :)
Oma "tarina" vertailun vuoksi;
Ikä oli siis se 35 v., Ällän-ylioppilas ja perusduunari teollisuudessa. En viihdy baareissa, max. yksi saunaolut viikossa, whisky on "harrastus" (eli haistan, maistan ja nautin - ei siis kännejä...) ...Viiniä en juo (sehän on ymmärtääkseni älykäs ja "fiini" tapa nykyään...) vaikka uskallankin sanoa että tiedän viineistä paljon enemmän ku moni teistä (Ei, ei ravintolakoulutusta...)
En ole koskaan pettänyt, vaikka seurustellut vakavasti ( = yli 1 v.) monta kertaa.Jos multa kysytään niin nainen on aina se joka harrastaa irtosuhteita...
Naisessa tärkein on silmät, sen jälkeen älykkyys, huumorintaju ja luotettavuus ja ulkonäkö/luonnollisuus. Hypermeikatut/leikatut wannabe-mallit ei kiinnosta sitten millään. Ja tärkein pointti; koulutus ei kiinosta mua yhtään, kunhan henkilö on muuten "sopiva". Työtön amis taikka lääkäri; ei oo väliä...
Olen erittäin tyytyväinen omaan elämääni (se siitä alemmuuskompleksistä b.t.w..), no yksi tärkeä osa puuttuu, se oma rakas.
Auto; siis kulkuväline paikasta A paikkaan B, on mallia pieni, vähäpäästöinen ja sopiva mulle...
Luen paljon ja laidasta laitaan, romaaneja, tiedettä, iltapäivälehtiä jne. enkä todellakaan välitä pätkääkään jos joku astrofyysikko t.m.s ei oo tuttu.
Ulkomaanmatkoja valitsen perusteella nähtävyydet, harrastusmahdollisuudet ym. Aurinko/viinaloma on mulle no can do.. Olen niinkin laiska etten jaksa makoilla auringossa ku pari tuntia... :) Viimeinen "ulkomaanmatka" oli viikonmittainen vaellusmatka Ruotsin lapissa. Suosittelen! Keväällä sitten Australiaan.. Museot/taidenäyttelyt = EVVK...
Keskustelukin sujuu vaivatta, (ei tosin Higgsin hiukkasesta, Ahtisaaresta kyllä :) ) kuhan keskustelukumppani ei oo pinnallinen minäminäminä-tyyppi....
Harrastuksiin kuuluu luonnossa liikkuminen, liikunta, valokuvaaminen ja kalastus...
Eli tällainen tyypillinen ei korkeastikoultutettu perusduunari :)