Oon tänne pari kertaa jotain kirjoittanut, että miten vaikeeta on löytää ketään, kun on ulkonäöllisesti rajoittunut. Siis ihan siis sillä tavalla, että ongelma on synnynnäinen.
No, mä oon parhaani yrittänyt, kokeillut eri harrastuksia, soittanut musiikkia julkisesti jne jne. eli en mä ihan klassisella tavalla ole ujo jne. Muutenkin olen sisimmältäni hyvä ihminen, tosin aika herkkä ja joskus tämä maailman meno on ehkä mulle liian raskasta.
Mä sanon suoraan, että mä olen yksinäinen ja viimeiset pakit - jotka tulivat naiselta, josta pidin paljon ja tunsinkin aika hyvin - jotenkin laukaisi koko ketjun. Siis ketjun, joka on tietenkin ollut aktiivinen taustalla jo pitemmän aikaa.
Eli, musta tuntuu etten mä kelpaa kenellekään ja se oikeasti murtaa mun sydämen. Ja mä vihaan sanoa mitään tällaista, mutta kai se on pakko sanoa, koska se siltä vaan tuntuu... mä en tiedä miten pitkään mä jaksan enää tällaista.
Helppo tietysti sanoa, että leuka pystyyn ja baanalle, muttei se oikeasti ole niin helppoa. Mua on leikattu elämäni aikana yli 10 kertaa ja osa siinä vaiheessa kun olin herkimmilläni, eli teinivuosina. Viimeinen leikkaus oli joulukuussa ja mä päätin itse, että enempää ei enää tehdä - se on oikeasti äärimmäisen raskasta.
Mä olen äärimmäisen kokematon naisten kanssa ja myönnän sen ihan suoraan ja tästä em. asiasta on tullut sellainen ikävä oravanpyörä, josta on vaikea päästä irti. Eli, rehellisesti sanottuna, mä olen lukenut paljon kirjallisuutta aiheeseen liittyen ja tutkinut asiaa monelta kantilta. Olen tullut siihen tulokseen, että ehkä haluan pois täältä ennenkuin määrätty päivämäärä näin sanoo. Mä tiedän aika tarkkaan, miten se kannattaa tehdä. En toki vielä uskalla tehdä mitään, mutta se on hyvä päättää tietyllä tasolla ennenkuin ryhtyy mihinkään.
Mä tiedän, että monia teistaä häiritsee tai jopa yököttää se, että RUMA ihminen liikkuu kadulla ja jopa saattaa joskus yrittää jutella teille. En mä ole kuitenkaan paha ihminen. Mä en ole kohtaloani valinnut. Vaikeita asioita, totta... saa nyt nähdä miten etenen. :(
No, mä oon parhaani yrittänyt, kokeillut eri harrastuksia, soittanut musiikkia julkisesti jne jne. eli en mä ihan klassisella tavalla ole ujo jne. Muutenkin olen sisimmältäni hyvä ihminen, tosin aika herkkä ja joskus tämä maailman meno on ehkä mulle liian raskasta.
Mä sanon suoraan, että mä olen yksinäinen ja viimeiset pakit - jotka tulivat naiselta, josta pidin paljon ja tunsinkin aika hyvin - jotenkin laukaisi koko ketjun. Siis ketjun, joka on tietenkin ollut aktiivinen taustalla jo pitemmän aikaa.
Eli, musta tuntuu etten mä kelpaa kenellekään ja se oikeasti murtaa mun sydämen. Ja mä vihaan sanoa mitään tällaista, mutta kai se on pakko sanoa, koska se siltä vaan tuntuu... mä en tiedä miten pitkään mä jaksan enää tällaista.
Helppo tietysti sanoa, että leuka pystyyn ja baanalle, muttei se oikeasti ole niin helppoa. Mua on leikattu elämäni aikana yli 10 kertaa ja osa siinä vaiheessa kun olin herkimmilläni, eli teinivuosina. Viimeinen leikkaus oli joulukuussa ja mä päätin itse, että enempää ei enää tehdä - se on oikeasti äärimmäisen raskasta.
Mä olen äärimmäisen kokematon naisten kanssa ja myönnän sen ihan suoraan ja tästä em. asiasta on tullut sellainen ikävä oravanpyörä, josta on vaikea päästä irti. Eli, rehellisesti sanottuna, mä olen lukenut paljon kirjallisuutta aiheeseen liittyen ja tutkinut asiaa monelta kantilta. Olen tullut siihen tulokseen, että ehkä haluan pois täältä ennenkuin määrätty päivämäärä näin sanoo. Mä tiedän aika tarkkaan, miten se kannattaa tehdä. En toki vielä uskalla tehdä mitään, mutta se on hyvä päättää tietyllä tasolla ennenkuin ryhtyy mihinkään.
Mä tiedän, että monia teistaä häiritsee tai jopa yököttää se, että RUMA ihminen liikkuu kadulla ja jopa saattaa joskus yrittää jutella teille. En mä ole kuitenkaan paha ihminen. Mä en ole kohtaloani valinnut. Vaikeita asioita, totta... saa nyt nähdä miten etenen. :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
joo mua ainakin ällöttää sellaset rumat finninaamaiset nörtit! HYI HELVETTI, sit k une vielä mulkkaa mua ni oksennus mellkeen lentää...
Kirjoitit, että elämä on jakanut sulle huonot kortit, ainakin ulkoisesti. Onko sinulla kuitenkin hyvä perusterveys? Entä onko edes joitain hyviä ihmissuhteita ? Jos vastasit jompaan kumpaan myönteisesti, sinulla on kuitenkin jotain myönteistä elämässäsi. Olet varmaan aika nuori. Ns. normaaleillakin nuorilla on ihmissuhdevaikeuksia ja -sotkuja. Sitä on tosi herkkänä, ja ulkomaailma tuntuu pelottavalta ja synkältä, vastoinkäymiset tuntuvat niin raskailta. Häpeää ja epätoivoa. Itseään helposti vertaa niihin kaikkein mallikelpoisiimpiin ihmisiin. Sellainen on inhimillistä, mutta väärin itseään kohtaan. Koska se on omaa mielikuvitusta. Kukaan ei tiedä, millaista jonkun elämä on. Meillä on vain tämä omamme.
Varmaan jotkut ihmiset ovat tosi inhottavia rujon näköisiä kohtaan, mutta usko pois, ei kaikki ole sellaisia. Et ole ainoa, joka joutuu kiusatuksi ulkonäkönsä vuoksi. Se on väärin ja julmaa. Epäoikeudenmukaisuutta on maailmassa niin paljon.
Voisitko jotenkin löytää jonkun itsellesi mielekkään tavan elää? Jos harkitset itsaria, annat ikäänkuin muiden, epäreilujen, ihmisten määrittää ihmisarvosi. Olet kuitenkin arvokas, olet sitten minkänäköinen tahansa! Sitä paitsi, ethän voi vielä tietää, millaiset näkymät sinulla on muutaman vuoden kuluttua. Uskon, että jokaisella elämällä on tarkoitus. Sinun elämäsi tarkoitus voi olla auttaa samassa tilanteessa olevia nuoria parinkymmenen vuoden kuluttua. Jotta voit auttaa muita, sinun pitää käydä läpi inhottaviakin kokemuksia. Jotenkin sinun pitää vain hyväksyä se, miltä näytät. Haasteesi on löytää sisäinen vahvuutesi ulkoisista seikoista huolimatta.
Tämä minulle tuli mieleen kirjoituksestasi. Toivon sinulle hyvää jatkoa ja jaksamista!
Ainahan on vaara että kyseessä on provo mutta kun joku näin vakavia puhelee niin ennemmin otan jonkun halveksivat naurut kuin jättäisin vastaamatta, eli ensinnäkin unohda se "parasta ennen"-päivän jouduttaminen, itse olen joskus miettinyt näitä samoja asioita ja tullut siihen johtopäätökseen että siitä vain kärsivät ne läheisimmät ihmiset ja se olisi myös epäkunnioittavaa vanhempiani kohtaan.Vitunko väliä se on mitä joku tuntematon paskahousu ajattelee, tää maailma on täynnä kaikenmaailman "puite-ihmisiä", joilla täytyy olla just määrätynlaiset kaverit ja harrastukset, eli kerran talvessa Leville levittelemään ja nyt näyttää olevan niin saatanan in lähteä Thaimaaseen mutta kun siellä on niin saatanan kauhea paskanhajukin mutta pakko mennä vaan kun muutkin menee.Itse viettäisin mieluimmin loppuelämän yksin kuin yrittäisin kuulua tuohon lopultakin keskinkertaiseen(jos ei alle) paskasakkiin, no ehkä olen hieman jäävi kommentoimaan kun kuulun itsekin tuohon "Lucifer/Quasimodo"-osastoon ; ).Mutta siis, summa summarum:et ole yksin ajatuksinesi ja pois tuo turha itsesääli, ei sitä kukaan sellainen noteeraa mitä itse haluaisit.