Kysymykseni kuuluu: Kuinka monikulttuurinen perheenne viettää juhlapyhiä?
Minä olen koko päivän valmistanut juhlaateriaa miehelleni:
On keittoa,yrttikanaa,lisukkeita ja leivonnaisia.
Yllätyksenä miehelleni :)
Minä olen koko päivän valmistanut juhlaateriaa miehelleni:
On keittoa,yrttikanaa,lisukkeita ja leivonnaisia.
Yllätyksenä miehelleni :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
siis nyt ajankohtaista Bayramia?
Huomioitteko sitä,vaikka eri uskontokuntaan kuuluisittekin?
Meillä juhlitaan niin joulua kuin näitä miehenikin juhlapyhiä.
joo kýl meillä juhlaruokaa,lahjoja lapsille sekä suku vierailut:)
Tässäpä yksi suomimies haluaisi kysäistä yhden asian, josta on tiemmä ollut vääntöä palstalla eräiden henkilöiden keskuudessa enempi kuin tarpeeksi.
"Minä olen koko päivän valmistanut juhlaateriaa miehelleni"
Ahaa.
Luulin että palstan naiset ovat itsenäisiä, korkeasti koulutettuja, älykkäitä ja täysin tuollaisen toiminnan yläpuolella.
Kovasti on ollut huutoa että suomimiehelle ei ikinä tuollaista voisi edes ajatella, miksi pitäisi, olettehan itsenäisiä yms.Tehkööt ruokansa itse, on kaikunut palstan seinillä jo kauan.
Kysymykseni kuuluukin:
Miksi suomimies pitää lyödä kyykkyyn, olla niin itsenäistä ja täydellistä naista, mutta ulkomaalainen sulho voi naiselta taas pyytää mitä tahansa, ja vaikka vedellä turpaankin ihan tuosta vaan ilman että se on naisen mielestä väärin?
Ei voi kuin ihmetellä miten ääni muuttuu kellossa heti kun puolisona on jostain muualta kotoisin oleva mies.Minne katosi se kova itsetunto, tasa-arvon huutaminen ja oleminen miehen kanssa samalla tasolla?
Eikös tuo ole teidän logiikan mukaan nyt kuin olisit kotiorjana?
En ole aloittaja, mutta kohtelen myös miestäni todella hyvin. Teen hänen lempiruokiaan, leivon, pesen ja silitän vaatteet, jne.. yksinkertaisesti siitä syystä, että hän on siitä onnellinen ja kertoo sen myös minulle. Hän ylistää minua kavereilleen ja on aidosti ylpeä vaimostaan, myös suvulle. Hän kunnioittaa minun kädentaitojani sekä kaikkea, mitä teen kodin eteen. Tämä kannustaa. Hän on valmis auttamaan kaikessa, mitä pyydän, pesee astiat ja imuroi. Hän kysyy koko ajan, miten voi auttaa ja olenko varmasti hänen kanssaan onnellinen. Suomalaiselta mieheltä tuskin voisi odottaa tällaista käytöstä. Mieheni saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja rakastetuksi. Sen takia voisi tehdä paljon. Suomalainen mies tulee kotiin, syö, käy sohvalle ja ottaa kaukosäätimen käteen, pieraisee kiitokseksi ruuasta ja alkaa kuorsaamaan. Ei kiitos.
kirjoitustasi siinä mielessä, että omakohtainen kokemus avioliitosta suomalaisen miehen kanssa puuttuu. Uskoisin kuitenkin, että henk.kohtaisesti sillä ei olisi mitään väliä olisiko aviomies suomalainen vai ulkomaalainen: olen passaava sorttia ja uskon vanhanaikaisesti 'miesten ja naisten töihin' - enkä Luoja paratkoon, ole feministi. Jos nämä asiat määrittävät minut jonkun silmissä 'kotiorjaksi', niin siitä vaan! Itse olen onnellinen saadessani tuottaa hyvää mieltä ja oloa läheisilleni, en koe 'uhrautuvani, enkä ole alistettu, sillä teen kaiken omasta vapaasta tahdostani, sen enempää tekemisiäni alleviivaamatta. Lisäksi avioliitossamme toimii vastavuoroisuus: mies auttaa pyytämättä ja on muutenkin ahkera ja aikaansaava ihminen.
Minä olen ollut kotiäitinä melkein koko avioliittomme ajan.Omasta tahdostani.Ennen sitä tuli kauneudenhoitoalan koulut käytyä,ja jonain pvänä,toivon avaavani oman yrityksen.
Otan kaiken vastuun kotitöistä,koska minulla on siihen aikaa ja mahdollisuus.Nautin niistä.
Mieheni ei ole pyytänyt minua valmistamaan esim.eilistä juhlaateriaa,vaan tein tämän, ja monta muutakin asiaa ihan itsenäisesti,pyytämättä,koska tiedän asian lämmittävän mieheni sydäntä.Ruoanlaittohan kuuluu meidän kaikkien aikuisten ihmisten arkirutiineihin muutoinkin,vai? Kyllä meillä on ruokaa tarjolla,ilman juhlan aihettakin,mutta juhliin valmistan aina jotain aivan erityistä.Juhlan mukaan.Turkkilaisia juhlaruokia syödään Turkkilaisina pyhinä,ja Suomalaisia Suomalaisina.Tässä ei omasta mielestäni ole mitään ihmeellistä.
Minulla ei todellakaan ole mitään Suomalaisia miehiä vastaan,olenhan Suomalainen!
Ja lähipiiristäni löytyy paljon hienoja miehiä,jotka minulla on ilo tuntea.
Myös miehelläni on hyviä Suomalaisia ystäviä,ja kaikki ovat meille aina olleet tervetulleita.
En minä katso olevani kotiorja,koko ajatus hymyilyttää...
Minä olen jonkun vaimo,kahden äiti,eräiden tytär,yhden sisko ja monien ystävä.
Sulkeeko ruoanlaitto/kotiäitiys pois älykkyyden mahdollisuuden?
No ei todellakaan!
Olenko minä mieheni rinnalla alempiarvoinen,koska työskentelen kotona,ja huolehdin perheestäni?
No en todellakaan!
Kannattaa muistaa,että meitä kaikkia,niin miehiä kuin naisiakin,löytyy kaikenlaisia;
Kukin meistä määrittelee tasaarvon omalla laillaan...
Minä sanoisinkin,että mies ja nainen ovat saman arvoisia mutta erillaisia ;)
Hyvä vastaus!
Selam! (hmm.. onkohan tämä nyt oikea sana.?)
Tekstistä jos pitäisi päätellä asioita, niin veikkaisin että olet tosiaankin löytö!
Vastauksesi on hyvä ja kirjoitat kauniisti myös meistä suomimiehistä, kiitos.Vaihteeksi tuollaistakin saa lukea.
Onnea teille ja toivottavasti olette onnellisia 4ever!
Voin sanoa olevani samaa mieltä.
Juhlien suhteen meillä tilanne on kuitenkin siinä mielessä eri, että molemmat olemme islaminuskoisia eli meillä juhlitaan vain islamilaisia juhlia. Näissä olosuhteissa bayram ei kovin näyttävä tapahtuma ole, mutta perheen kesken herkutellaan ja ollaan yhdessä. Tällä kertaa söimme päivällisen ravintolassa ja jatkoimme herkuttelua kotona. Mies soitteli sukulaisilleen ja ystävilleen. Lapsemme on sen verran pieni vielä, ettei hommasta mitään ymmärrä, siksi emme nyt lahjoja ostaneet, mutta myöhemmin sekin tulee kuvioon mukaan.
Varmaan olet jo saanutkin kysymyksiisi vastauksia, mutta en malttanut ola myös vastaamatta.
"Luulin että palstan naiset ovat itsenäisiä, korkeasti koulutettuja, älykkäitä ja täysin tuollaisen toiminnan yläpuolella."
-Miten se, että haluaa hemmotella miestään ja pitää hänestä hyvää huolta, tekee naisesta epäitsenäisen ja tyhmän?
Itse olen itsenäinen, eli pärjäisin kyllä ilman miestäkin taloudellisesti ja muutenkin. Ei se tee ihmisestä itsenäistä ettei halua toisella olevan hyvä olla, vaan se että pärjää myös yksin jos olosuhteet niin vaativat.
Mielestäni en suinkaan ole tyhmä vaikka kiiruhdankin ihan joka päivä töiden jälkeen kotiin laittamaan sitä ruokaa, ja vain siksi kun mieheni mielestä on niin mukava tulla töistä kotiin kun ruoka tuoksuu jo ulko-ovelle asti:D
"Miksi suomimies pitää lyödä kyykkyyn, olla niin itsenäistä ja täydellistä naista, mutta ulkomaalainen sulho voi naiselta taas pyytää mitä tahansa, ja vaikka vedellä turpaankin ihan tuosta vaan ilman että se on naisen mielestä väärin?"
Olin avioliitossa suomalaisen miehen kanssa lähes 20 vuotta ja hän aina leikillään sanoi että mihin hän joutuisi ilman minua (hyvinpä tuo on pärjännyt vaikka joskus käykin lihapatojani verottamassa).
Olin jo silloin itsenäinen ja ihan täydellinen nainen, hän taas oli ja on ihan itsenäinen ja täydellinen mies. Mitä ihmeen lyttyyn lyömistä suomalaisessa miehessä on? Ex-mieheni ainakin ihan loistava mies, rakkaus vaan loppui puolin ja toisin.
Tuosta turpaan lyömisestä taas, no oma mieheni on suhteeni suorastaan ylihuolehtivainen, en osaisi ikinä kuvitellakaan että nostaisi kättään minua vastaan. Olen myös NIIN itsenäinen nainen, että sekä ex-mieheni että nykyiseni varmasti molemmat ovat tienneet ettei minua kolhita...
"Ei voi kuin ihmetellä miten ääni muuttuu kellossa heti kun puolisona on jostain muualta kotoisin oleva mies.Minne katosi se kova itsetunto, tasa-arvon huutaminen ja oleminen miehen kanssa samalla tasolla?"
Hyvä itsetunto, tasa-arvo ja miehen kanssa samalla tasolla oleminen ei mitenkään sulje pois sitä etteikö puolisoaan voisi hellitellä ja hoitaa kotia. Kyllä olen miehen kanssa samalla tasolla ja tasa-arvoinen vaikka haluankin hänen nauttivan kodin hyvästä ja rauhallisesta ilmapiiristä. Kyllä minulla on ihan hyvä itsetunto vaikka seisonkin päivittäin siellä hellan vieressä ja laitan RAKKAUDELLA sitä ruokaa.
Tasa-arvo ei tarkoita parisuhteessa sitä että molemmat tekevät samoja asioita, vaan sitä että molemmat tekevät asioita parisuhteen hyväksi (niitä asioita jotkata heiltä luontevammin sujuu). Tasa-arvo tarkoittaa sitä että molemmilla yhtäläinen oikeus päättää yhteisistä asioista, hankinnoista ym.
Tasa-arvo ja sukupuolten samanvertaisuus yhteiskunnassa tarkoittavat lähinnä kai sitä, että molemmilla sukupuolilla oikeus ja mahdollisuus samanlaiseen koulutukseen, mahdollisuus samoihin töihin ja SAMASTA työstä sama palkka.
Tasa-arvo tarkoittaa sitä että työhön otetaan siihen työhön sopivin ja pätevin sukupuolesta riippumatta. Itse vihaan näitä naiskiintiöitä, täydellistä epätasa-arvoa, erittäin pätevä mies saattaa jäädä rannalle ruikuttamaan kun pitää ottaa esim virkaan naiskiintiön täyttymiseksi se pätevin nainen.
Ei tasa-arvon vaatiminen tee naisesta miestä, eikä tasa-arvon kunnioittaminen tee miehestä naista. Kun sukupuolet kunnioittavat toisiaan yhtä älykkäinä, yhtä pystyvinä ja samoilla oikeuksilla varustettuina, ehkä sitten voidaan taas parisuhteissakin keskittyä siihen yhteiseen hyvinvointiin ja lakata taistelemasta siitä paikasta auringossa.
Sen minäkin haluaisin tietää. Eikös se ole itsestäänselvä asia, että muslimit eivät joulua ynnä muita suomalaisia juhlia vietä? En löydä asiasta mitään noin hauskaa. Vedä sinä kinkkua naamaan, niin että korvista pursuaa, ja veisaa jouluvivirtesi kitalaki suorana, mutta ymmärrä sekin, että kaikkien ei niin tarvitse tehdä.
vain vakavasti häiriintynyt ihminen kääntyy islamiin tms. puolisonsa takia. monikulttuurinen suhde on on MONIkulttuurinen suhde, jossa molemmat tahot täydentävät toisiaan, ei MONOkulttuurinen musujen keksimä suominaisen säkittäminen.
Missä kohtaa tuossa viestissä kirjoittaja sanoi kääntyneensä muslimiksi miehen takia?
(ja ps. itse olen muslimin kanssa naimisissa enkä ikinä käänny (palaa) muslimiksi mieheni takia. sama jumalahan meillä on joten näin on hyvä)
Niin, en käsittääkseni ole missään vaiheessa sanonut palanneeni Islamiin miehen takia.
Meillä on monikulttuurinen suhde. Minä olen suomalainen ja mies ulkomaalainen. Uskonto ja kulttuuri ovat kaksi eri asiaa. Taliaivo.
että lähdet suoraan olettamauksesta, että kaikki suomalaiset musliminaiset ovat käännynnäisiä. Meitä on niitäkin, jotka ovat syntyneet muslimiperheisiin. Ja toisaalta eiät käännynnäisetkään ole yhtään vähempiarvoisia muslimeita silloin, kun ovat tehneet valinnan kunnollisen, henkilökohtaisen harkinnan jälkeen.
Yritä, hyvä ihminen, opetella toisten ihmisten kunnioittamista, vaikka heidän arvomaailmansa ja ajatuksensa poikkeaisikin sinun omistasi!
Tosin tässä vaiheessa on kyllä sanottava että mm meillä Suomessa uskonto ja kulttuuri ovat kaksi erillistä asiaa, mutta islamilaisissa maissa ovat uskonto ja kulttuuri paljon tiiviimmin "yhdessä".
Olipahan ihanaa saada lukea tälläinen kannustava ja hyvässä hengessä kirjoitettu viesti :)
Ne kun näyttävät olevan todella harvassa tällä palstalla...ja minä sain useammankin kaikinpuolin asiallisen vastauksen :)
"Hyökkäys on paras puolustus"-motto näyttää sopivan hieman turhankin monen ihmisen ajatusmaailmaan,
eikä se tie näytä johtavan mihinkään.Ainakaan hyvään.Tämä pätee nykyyhteiskunnan kaikilla osaalueilla,eikä voi kuin toivoa,että tämä asenne muuttuu,ja ihmiset oppivat käsittelemään asioita rakentavasti.
Moni kulttuurisuus on valtava rikkaus: Kunhan se toteutuu puolin ja toisin, hyvässä hengessä.
Tiiviimmin yhdessä joo, mutta silti ainakin osittain eri asioita. Mieheni kotimaassa on valtio ja uskonto erotettu toisistaan. Löytyy miljoonia ei-uskovia ihmisiä, jotka pitävät kuitenkin kulttuuristaan kiinni.
Meillä juhlitaan molempien juhlia jonkin verran.
Miehen juhlapyhinä syömme vähän juhlavammin, mutta ei sen kummempaa.
Jouluna meillä on koristeita, piparkakkuja, glögiä ja joulumusiikkia, mutta ei joulukuusta tai lahjakasaa.
Tämä vaatimaton juhlinta on oikeastaan minun syytäni. Lapsuudenkodissani äiti oli aivan mahdoton juhlien järjestäjä, koko perheellä oli stressi päällä kun piti suursiivota, leipoa, koristella... pääsiäisenäkin oli kaikki raeruohot, perinneruoat, keltainen liina ja kaikki. Joulut olivat vielä "pahempia". Äiti stressasi seremoniamestarina ja perheen piti poukkoilla äidin järjestämän ohjelmanumeron tahdissa. Päätin silloin, että omassa kodissani juhlapyhät ovat stressivapaata aikaa ja olen mennyt vähän liikaakin toiseen äärimmäisyyteen.
Kieltämättä kirjoituksenne kotinne rauhasta ovat kauniita ja herkkiä. Euroopan historiallinen perinne on vain ikävän ahdasmielinen poikkeavia kansallisuuksia tai uskontoja kohtaan. Luulen, että pitkällä aikajänteellä - ehkäpä noin 10-20 vuotta - perinne saattaa nostaa elintason laskiessa päätään. Historiassa tapahtunut ei tietenkään koskaan toistu sellaisenaan, mutta ehkäpä suvun tuki miehenne kotimaassa olisi voimakkaampaa; maassa, minne ei Euroopan historiallisesti toistunut vahingossakaan ahdasmielisyys yllä.