Jep, tulipa vuosi unelmoitua toisesta, oltua hänen kanssaan koko ajan netin kautta yhteydessä ja kuviteltua olevansa "jäljillä". Kyllä, siis ainoastaan UNELMOITUA, ei oltua. Tänään sitten hän pamautti seurustelevansa ja homma kaatuikin sitten siihen. Olin todella rakastunut, minusta hän oli ainutlaatuinen. Välillä tuntui, ettei hän olisi minusta lainkaan kiinnostunut, mutta välillä tuli pieniä "toiveen kipinöitä" tai ainakin sellaisiksi ne tulkitsin. Olen aika kokematon seurusteluasioiden suhteen, "nuori" ja naiivi - siksi kai jaksoin elää toivossa.
Miksen kysynyt aiemmin seurusteleeko hän? Miksen uskaltanut kertoa olleeni ihastunut? Miksen kysynyt hänen tunteistaan? Miksi huijasin itseäni?
Käsittämätön tarina oikeasta elämästä. Katkera loppu, mutta onneksi varmistetusti LOPPU.
Miksen kysynyt aiemmin seurusteleeko hän? Miksen uskaltanut kertoa olleeni ihastunut? Miksen kysynyt hänen tunteistaan? Miksi huijasin itseäni?
Käsittämätön tarina oikeasta elämästä. Katkera loppu, mutta onneksi varmistetusti LOPPU.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihan sulle tiedoksi, että jos et ollut edes nähnyt kyseistä tyyppiä ikinä, ei se ollut oikeaa rakkautta. selvisit helpolla.
"Miksen kysynyt aiemmin seurusteleeko hän? Miksen uskaltanut kertoa olleeni ihastunut? Miksen kysynyt hänen tunteistaan? Miksi huijasin itseäni?" Voihan lässynlässynlää!!!
Olin kyllä nähnyt hänet ja ollut tekemisissä. Hän kuitenkin asui eri kaupungissa, eikä meillä ollut juuri mahdollisuuksia nähdä. Sain käsityksen, että hän olisi minusta kiinnostunut, mutta pieleen meni sittenkin.
Toivossa jaksaa kuule elää vanhemmatkin. Älä syytä itseäsi lainkaan. Mä elin kaksi vuotta toivossa ja hetken näytti siltä että palaisimme eksän kanssa yhteen... Mutta nyt on uskottava ettei siitä mitään tule. Joskus elämässä vaan käy näin. Se on hyvä, että on varmistettu loppu!
Kiitos sanoistasi