Kommentteja? Olisi kiva keskustella asiallisten kommentoijien kanssa seuraavasta aiheesta.
Elämässäni on tapahtunut seuraavanlaisia asioita viimeisten kuuden vuoden aikana.
Asunto 1.
- Taulu lensi seinältä itsestään, jossa se oli ruuvattuna tukevasti metallilankalenkillä
- Hyllyssä käyttämättömänä monta viikkoa ollut paksu lasinen vuoka räjähti noin 2 mm kokoisiksi murusiksi.
- Asunnossa yksin ollut vieras makasi sohvalla, kun stereot menivät itsestään päälle. Hän kuuli myös puheen kaltaista ääntä keittiöstä.
- Korvalappustereot menivät itsestään päälle eteisen pöydällä. En ensin huomannut mutta ohi mennessäni ihmettelin mistä kuuluu hiljaista musiikkia..
- Useat eri henkilöt kuulivat sekä talon sisältä että ikkunoihin kohdistuvia koputuksia useita kertoja.
Myös koira reagoi näihin ääniin, joten ne eivät olleet harhaa.
- Kaksi kertaa heräsin yöllä siihen, että joku ikään kuin herätti minut painamalla kevyesti kädellä vatsaani. Kun heräsin, koira oli todella valppaana parvisängyn portaiden alla, korvat pystyssä ja eläin vahtiasennossa. Toisella kerralla herätessäni näin kaksi vaaleaa hahmoa huoneessa.
- Minulla oli usein tunne, etten ole yksin. Samoin koira käyttäytyi siten kuin joku muukin olisi huoneessa, ts. oli valppaana hereillä, istui vierelläni vahtimassa.
Asunto 2.
- Koputukset jatkuvat ajoittain. Valot välkkyvät, stereoissa ajoittain omituista pätkintää.
- Sänkyyni ja tyynylleni ilmestyy todella pitkiä pikimustia hiuksia. Tässä vaiheessa sängyssäni ei todellakaan ole nukkunut muut kuin minä, lyhyet vaaleat hiukset.
- Sitten eräänä iltana istumme katsomassa telkkaria nykyisen avopuolisoni, silloisen juuri tavatun rakkauteni kanssa. Keittiöstä kuuluu valtava räsähdys, kuin astiakaapin hylly olisi pudonnut kaapissa. Menemme katsomaan. Ei mitään. Jatkamme telkkarinkatsomista kummastuneina. Hetken kuluttua telkkarin pistoke LENTÄÄ seinästä, siis sillä tyylillä kuin joku vimmoissaan ja voimalla vetäisisi sen johdosta kiinni pitäen irti. Totean ääneen: "okei, sinä olet siis täällä taas. Huomaan kyllä." Temppuilu loppuu tähän.
- Näihin aikoihin alkaa öiset häirinnät. Eli herään siihen, että sänkyni ympäriltä kuuluu pulinaa ja kun avaan silmäni, huone näyttää olevan täpötäynnä ihmisiä. Joskus he ovat hyvin vanhanaikaisissa vaatteissa, joskus 60-luvun vaatteissa, joskus sotilaita jne. Ne nauravat, pulisevat, enkä saa unta. Saan eräältä henkilöltä neuvon, että minun pitää sanoa niille selkeästi, että ne häiritsevät, koska ne eivät ehkä itse sitä tajua. Kun sanon niille, että häipykää, en saa nukuttua, ne katoavat.
Asunto 3.
-Öiset häirinnät jatkuvat. Ensin tulevat pulisevat joukot, joita en läheskään aina näe. Saan ne jälleen poistumaan. Sitten ne vaihtuvat yhteen, lapselta vaikuttavaan hahmoon, joka uhkaa pudottaa päälleni jotakin tosi isoa ja painavaa. Se ei koskaan tee sitä mutta herään siihen ja tulee tunne, että minun pitää väistää. Tämä toistuu ja toistuu, eikä lapsi usko sanomisiani. Sama henkilö neuvoo minua komentamaan sitä, sehän on lapsi! Sanon sille hyvin tiukasti, että "päätä jo, joko tulet tänne tai lähdet mutta tämä ei voi jatkua!" Se lähtee, eikä tule takaisin.
-Vähän aikaa on rauhallista mutta nyt on alkanut vuoteen vieressä olevan hylly täristä itsestään. Tätä tapahtuu myös silloin, kun avopuoliso on yksin kotona. Hylly tärisee ja siinä ripustettuna oleva koriste naputtaa ensin hiljempaa, sitten yhä kovempaa, eli tärinä voimistuu koko ajan, kunnes äkkiä loppuu. Avopuoliso on jo tottunut ajatukseen ja sanoo vaan, että tee jotain ennenkuin jotain alkaa särkymään.
-Aivan jokin aika sitten heräsin ja näin sänkyni vierellä mustatukkaisen, 60-lukulaisittain pukeutuneen naisen, joka tuijotti minua erittäin tiukasti. Pelästyin vähän. Mutta lieneekö siis sama, joka aikaisemmin jätti hiuksia sängylleni?
-Kissat myös ovat usein jotenkin ihme säikkyjä, säpsähtelevät jonain päivinä kuin sähköiskuja saisivat.
Olen siis täysin selväjärkinen suomalaisnainen, ikää nyt 37 vee. Minua on vaikean migreenini vuoksi tutkittu todella paljon ja tarkkaan myös henkiseltä puolelta ja todettu täysin terveeksi, analyyttiseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi, tosin olen taiteellisesti hyvin lahjakas ja sillä tavalla herkkäsieluinen mutta muuten kohtuullisen vahva ja peloton tyyppi. En ole näitä ilmiöitäkään erityisesti - joitain kertoja lukuunottamatta - säikähtänyt vaan enemmänkin olen utelias niiden suhteen. Minulla on ollut erinäisiä paranormaaleja kokemuksia ensimmäisiä kertoja jo aika nuorena mutta ne olivat yksittäisiä juttuja, joista en oikein kehdannut kertoa kenellekään. Enkä kai näistäkään olisi kertonut, ellei muutkin olisi niitä kanssani kokeneet ja jopa kieltäytyneet enää tulemasta asuntooni!
Tuo henki vai kuka mikä lie käyttäytyy kuin huomionkipeä ja oikutteleva lapsi tai nuori ja kun saa huomiota, se lopettaa. Se myös jotenkin yrittää pelästytellä niitä, jotka tulevat sen mielestä liian lähelle minua. Mustasukkainenkin siis??
Jonkinlainen poltergeistko?
18
927
Vastaukset
- Tarkkis
...mutta tilanne ei voi jatkua näin. On tehtävä jotakin.
Tuo mustatukkainen nainen on paikassa, jossa hänen ei kuuluisi olla. Hän ei ole jostain syystä poistunut kuoltuaan taivastasoille (= tuonela = manala =astraalitasot), vaan jäänyt sielutilassa roikkumaan maan pinnalle.
Hän on menettänyt kehonsa ehkä juuri 60-luvulla eli yli 40 vuotta sitten. Mitä pitempään sielu on maan kahleissa sitä tuskaisemmaksi se käy. Hän ei tiedä miten hän rauhan saavuttaisi. Hän etsii apua sinulta.
Kuten kerroit: olet mediaalinen. Verhot maailmojen välissä on sinulle ohuemmat, siksi näet enemmän kuin muut ihmiset. Valosi hohtaa laajemmalle ja vetää puoleensa harhailevia sieluja. Kun kerran näin on, niin sinulla on myöskin kyky ja voima auttaa näitä apua tarvitsevia. Se on lähimmäisenrakkautta parhaimmillaan.
Puhu mustatukkaiselle naiselle, kun hän tulee seuraavan kerran. Älä komenna, älä käske, vaan puhu kuin elävälle ystävällesi puhuisit. Kerro, että hän on väärässä paikassa nyt, täällä hän ei rauhaa saa. Pyydä, että hän kutsuu itselleen opasta viemään hänet paikkaan, jossa hänen kuuluu olla.
Kun sielu haluaa ja ymmärtää pyytää opastusta, niin heti toisen tason auttaja tulee sielun vierelle ja vapautuminen maan kahleista on välitön.
Itsestäni senverran, että olen ollut 90-luvulla pienen ryhmän mukana vapauttelemassa sieluja, jotka olivat olleet jopa satoja vuosia kiinni maassa.- Eliisatar W
mielenkiintoista! Koska olen itsekin tulkinnut niin, että he yrittävät jotenkin kiinnittää huomiotani, sanoakin jotakin mutta en ole oikein vielä ehkä uskonut koko juttua täysin todeksi ja siksi toiminut vähän väärin ainakin joissain tilanteissa. Näin ajattelen itse.
Selvää on kuitenkin koko ajan ollut, että mitään vaaraa noissa tilanteissa ei ainakaan tähän asti ole ollut. Kerran tuolla ensimmäisen asunnon tapahtumien aikaan oli jonkin aikaa sellainen fiilis, että jopa pelotti, että se joka siellä liikkui, oli varsin ahdistunut ja siksi hiukan pelottava tyyppi ja silloin koirakin vahti minua. Mutta sain jotenkin ajattelemalla ja pysymällä rauhallisena asian katoamaan. Tiedän kyllä, että joitain riskejä voi olla olemassa, että on itse pysyttävä hyvin rauhallisena ja vahvana. Pyydettävä apua, jollei itse pärjää enää.
Mutta siis ovatko ne kaikki ihmisjoukot, jotka kansoittavat lähitilaani siis apua tarvitsevia?? Heitä on nimittäin PALJON! Voiko heille puhua kerralla, koko joukolle, aina silloin kun heitä näkee? Eniten jotenkin olen säälinyt niitä, jotka ovat sotilaspuvuissa. Nuoria miehiä, jotka eivät ilmeisesti alkuunkaan ymmärrä mitä heille on tapahtunut.
Ensimmäinen muistamani kokemus näistä on ajalta, jolloin olin 7-vuotias. Riehuimme kaverini kanssa isoilla sänkipelloilla syyspäivänä. Yhtäkkiä näimme molemmat hieman kauempana seisomassa vanhanaikaiseen tummaan liivipukuun ja lierihattuun pukeutuneen isokokoisen miehen. Katsoimme todella hämmästyneinä toisiamme ja takaisin mieheen, joka oli kadonnut. Siinä isolla pellolla hän ei olisi voinut kadota muualle kuin maan sisään salamannopeasti porautumalla. Ei varmaan tarvitse sanoa, että juoksimme aika lujaa takaisin kotiin. :)!
Minulla on myös henkiopas. Maalaan hänestä juuri tällä hetkellä taulua. Hän vaikuttaa elämässäni erityisesti silloin, kun muutoksia on tulossa. Olen aina tiennyt - siis todella tiennyt - etukäteen esimerkiksi, että pääsen kouluihin, mihin muutan, mitä tulee tapahtumaan ja se hämmästyttää ihmisiä, joille en näistä asioista edes kuvittele kertovani. Kerran eräissä pääsykokeissa sanoin myös vieressäni istuvalle naiselle, että älä hermoile, sinä pääset tänne. Koska tiesin sen. Ja nyt olemme myös todella hyvät ystävät.
Okei mutta nyt vain näin pikaisesti ennen töihin lähtöä. Kiitos vastauksestasi. Se herätti jo monta ajatusta. Mutta ennen muuta hienoa, että on ihmisiä, jotka ymmärtävät mistä on kyse!! - Tarkkis
Eliisatar W kirjoitti:
mielenkiintoista! Koska olen itsekin tulkinnut niin, että he yrittävät jotenkin kiinnittää huomiotani, sanoakin jotakin mutta en ole oikein vielä ehkä uskonut koko juttua täysin todeksi ja siksi toiminut vähän väärin ainakin joissain tilanteissa. Näin ajattelen itse.
Selvää on kuitenkin koko ajan ollut, että mitään vaaraa noissa tilanteissa ei ainakaan tähän asti ole ollut. Kerran tuolla ensimmäisen asunnon tapahtumien aikaan oli jonkin aikaa sellainen fiilis, että jopa pelotti, että se joka siellä liikkui, oli varsin ahdistunut ja siksi hiukan pelottava tyyppi ja silloin koirakin vahti minua. Mutta sain jotenkin ajattelemalla ja pysymällä rauhallisena asian katoamaan. Tiedän kyllä, että joitain riskejä voi olla olemassa, että on itse pysyttävä hyvin rauhallisena ja vahvana. Pyydettävä apua, jollei itse pärjää enää.
Mutta siis ovatko ne kaikki ihmisjoukot, jotka kansoittavat lähitilaani siis apua tarvitsevia?? Heitä on nimittäin PALJON! Voiko heille puhua kerralla, koko joukolle, aina silloin kun heitä näkee? Eniten jotenkin olen säälinyt niitä, jotka ovat sotilaspuvuissa. Nuoria miehiä, jotka eivät ilmeisesti alkuunkaan ymmärrä mitä heille on tapahtunut.
Ensimmäinen muistamani kokemus näistä on ajalta, jolloin olin 7-vuotias. Riehuimme kaverini kanssa isoilla sänkipelloilla syyspäivänä. Yhtäkkiä näimme molemmat hieman kauempana seisomassa vanhanaikaiseen tummaan liivipukuun ja lierihattuun pukeutuneen isokokoisen miehen. Katsoimme todella hämmästyneinä toisiamme ja takaisin mieheen, joka oli kadonnut. Siinä isolla pellolla hän ei olisi voinut kadota muualle kuin maan sisään salamannopeasti porautumalla. Ei varmaan tarvitse sanoa, että juoksimme aika lujaa takaisin kotiin. :)!
Minulla on myös henkiopas. Maalaan hänestä juuri tällä hetkellä taulua. Hän vaikuttaa elämässäni erityisesti silloin, kun muutoksia on tulossa. Olen aina tiennyt - siis todella tiennyt - etukäteen esimerkiksi, että pääsen kouluihin, mihin muutan, mitä tulee tapahtumaan ja se hämmästyttää ihmisiä, joille en näistä asioista edes kuvittele kertovani. Kerran eräissä pääsykokeissa sanoin myös vieressäni istuvalle naiselle, että älä hermoile, sinä pääset tänne. Koska tiesin sen. Ja nyt olemme myös todella hyvät ystävät.
Okei mutta nyt vain näin pikaisesti ennen töihin lähtöä. Kiitos vastauksestasi. Se herätti jo monta ajatusta. Mutta ennen muuta hienoa, että on ihmisiä, jotka ymmärtävät mistä on kyse!!>>Mutta siis ovatko ne kaikki ihmisjoukot, jotka kansoittavat lähitilaani siis apua tarvitsevia?? Heitä on nimittäin PALJON!
- Eliisatar W
Tarkkis kirjoitti:
>>Mutta siis ovatko ne kaikki ihmisjoukot, jotka kansoittavat lähitilaani siis apua tarvitsevia?? Heitä on nimittäin PALJON!
Tästä on minulle paljon apua. Sain nyt varmistuksen sille, että näillä asioilla on merkitys ja ettei meidän todellakaan tarvitse niitä pelätä. Voin myös rauhoittaa avopuolisoani, joka kyllä on alusta asti - tosin aluksi hyvin hämmentyneenä - ollut vain kiinnostunut ja hyväksynyt asian, vaikka se häntä on toisinaan "karminutkin".
Tänään päivällä mietin näitä juttuja ja minulle tuli yhtäkkiä todella lämmin, hyvä fiilis. Siis ihan omaa luokkaansa. Totesin, että nyt jotain todella tapahtuu ja se on hyvää. Se oli varmaan merkki siitä, että olen nyt kääntymässä juuri oikealle tielle.
Kiitos sinulle vastauksistasi, ymmärrän nyt, että tällä käynnilläni tällä palstalla on selkeä tarkoitus. Nyt on oikea aika. Terveisiä myös työparillesi ja kiitos hänellekin vastauksista. Ne ovat minulle mittaamattoman arvokasta palautetta. Minä ryhdyn tähän tehtävään hyvällä mielellä ja tietäen, että jostain syystä tämä on minulle tarkoitettu osa. - Eliisatar W
Tarkkis kirjoitti:
>>Mutta siis ovatko ne kaikki ihmisjoukot, jotka kansoittavat lähitilaani siis apua tarvitsevia?? Heitä on nimittäin PALJON!
Toimin näiden "kulkijoiden" kanssa siten kuin työparisi välitykselläsi neuvoi ja - todellakin tilanne on rauhoittunut! Aluksi ensin tuli useamman kerran selvää viestitystä, että täällä on joku mutta kun aina kerroin rauhallisesti, että olet nyt väärässä paikassa, katso ympärillesi, löydät sieltä oppaan, hyvää matkaa ystävä ja kaksi eri kertaa ilmoitin, että tässä on avoin kanava sitä tarvitsevien käyttää, "viestit" loppuivat. Mutta itselläni on sen jälkeen ollut selittämätön fiilis koko ajan, ei ollenkaan paha mutta erikoinen, joten kulkijoita lienee kaiken aikaa menossa toistaiseksi.
Kummallista on, että olen huomannut säteileväni tuon jälkeen myös näihin tämän elämän kanssakulkijoihin jonkinlaista hyvää energiaa. Siitä on tullut useita, siis todellakin useita, eri näyttöjä ja eilen jo sitten eräs sanoi suorin sanoin, että sinä olet kuin hyvä henki kulkisi täällä! Olen aina ollut avoimena ja hyväntuulisena pidetty ihminen mutta tämä on nyt jotain ihan muuta sen lisäksi, aivan kuin ympärilläni olisi aura, joka koskettaa ihmisiä jollain tiedostamattomalla tai ainakin vain puoliksi tiedostetulla tasolla. Se on pelkästään hyvä asia, ei sillä. Haluankin olla ehdottomasti hyvän puolella. Siis kiitos vielä kerran! - Tarkkis
Eliisatar W kirjoitti:
Toimin näiden "kulkijoiden" kanssa siten kuin työparisi välitykselläsi neuvoi ja - todellakin tilanne on rauhoittunut! Aluksi ensin tuli useamman kerran selvää viestitystä, että täällä on joku mutta kun aina kerroin rauhallisesti, että olet nyt väärässä paikassa, katso ympärillesi, löydät sieltä oppaan, hyvää matkaa ystävä ja kaksi eri kertaa ilmoitin, että tässä on avoin kanava sitä tarvitsevien käyttää, "viestit" loppuivat. Mutta itselläni on sen jälkeen ollut selittämätön fiilis koko ajan, ei ollenkaan paha mutta erikoinen, joten kulkijoita lienee kaiken aikaa menossa toistaiseksi.
Kummallista on, että olen huomannut säteileväni tuon jälkeen myös näihin tämän elämän kanssakulkijoihin jonkinlaista hyvää energiaa. Siitä on tullut useita, siis todellakin useita, eri näyttöjä ja eilen jo sitten eräs sanoi suorin sanoin, että sinä olet kuin hyvä henki kulkisi täällä! Olen aina ollut avoimena ja hyväntuulisena pidetty ihminen mutta tämä on nyt jotain ihan muuta sen lisäksi, aivan kuin ympärilläni olisi aura, joka koskettaa ihmisiä jollain tiedostamattomalla tai ainakin vain puoliksi tiedostetulla tasolla. Se on pelkästään hyvä asia, ei sillä. Haluankin olla ehdottomasti hyvän puolella. Siis kiitos vielä kerran!Kiitos kiittämisestä. Näyttää siltä kuin olisit tuota työtä tehnyt ennenkin. Hienoa.
"Kulkijoita" kyllä riittää jatkossakin. Heillä on kova kiire päästä pois, koska on odotettavissa suuria planetaarisia muutoksia. Siivousta tämäkin.
Tämä auttamistyö on palvelus "kulkijoille", mutta myös palvelus sinulle itsellesi. Olet ottanut oman roolisi. Olet ottanut vastuun omista sopimuksistasi ja se jalostaa ja laajentaa sinua. Työnnät edelläsi laajentunutta valokenttäsi missä sitten kuljetkin ja ihmiset tunnistavat sen ja päät kääntyvät katsomaan.
Selittämätön fiilis saattaa johtua myös siitä, että kehosi ylösnousemusprosessi on kiihtynyt tietoisuustasosi hyppäyksen vuoksi. Kehon pienhiukkastaso reagoi tietoisuuden muutokseen ja sekin jalostuu. Se on tervetullut ja tarpeellinen näinä muutoksen aikoina.
- cybo-ceronimo-cabriel-61
Ovatko toteutumat kenties menneisyydestäsi edelleen hallitsevia ali-tajuisuus-jäänteitä mm. pelkoja, tai jopa salaisia toiveita?
Nuo kaikki toteutumat loppuvat jos haluaa.
Kun tiedostuu joka hetkessä[ei siis hetkestä], eli tarkkailee mitä ajattelee ja ajattelee tietoisesti mitä luo, ei enää menetä hallintaa ali-tajuisille[kaan] peloille, toiveille jne, näin voi "ajatus-olennot" ja "ajatus-takaumat" heivata huitsin nevadaan, eli olemattomiin, koska ne ovat ajatus-luomuksiasi.- Eliisatar W
Sain jo tarvittavat vastaukset tuolla aiemmin mutta kommenttisi oli muuten kiinnostava.
Mitä tarkoitat menneisyydellä? Entisiä elämiä vaiko ihan vain tätä nyt menossa olevaa elämääni ja sen aiempia vuosia? Miten tämän elämän menneiden aikojen alitajuiset asiat voisivat saada taulut putoamaan seiniltä, astiat hajoamaan, erilaiset, toisistaan poikkeavat ihmiset (jopa koiran) kokemaan näitä asioita kanssani, kuulemaan koputuksia ym.? Siis todellakin näitä eri asioita ovat kokeneet muut myös silloin, kun itse en ole ollut paikalla.
Vai tarkoitatko noilla "ajatusolennoilla" nimenomaan poltergeist-ilmiötä? Mihin tämä kommenttisi perustuu? Psykologiaan? Uskon sinänsä, että ihmisellä on lukemattomasti enemmän sisäisiä voimia kuin keskimääräisesti kellään on käytössä ja siksi en epäile, etteikö poltergeist olisi joidenkin ihmisten kohdalla totta. Omalla kohdallani epäilin sitä ensin mutta en kuitenkaan uskonut sen olevan sitä täysin. Jota se ei ollutkaan. - cybo-ceronimo-cabriel-61
Eliisatar W kirjoitti:
Sain jo tarvittavat vastaukset tuolla aiemmin mutta kommenttisi oli muuten kiinnostava.
Mitä tarkoitat menneisyydellä? Entisiä elämiä vaiko ihan vain tätä nyt menossa olevaa elämääni ja sen aiempia vuosia? Miten tämän elämän menneiden aikojen alitajuiset asiat voisivat saada taulut putoamaan seiniltä, astiat hajoamaan, erilaiset, toisistaan poikkeavat ihmiset (jopa koiran) kokemaan näitä asioita kanssani, kuulemaan koputuksia ym.? Siis todellakin näitä eri asioita ovat kokeneet muut myös silloin, kun itse en ole ollut paikalla.
Vai tarkoitatko noilla "ajatusolennoilla" nimenomaan poltergeist-ilmiötä? Mihin tämä kommenttisi perustuu? Psykologiaan? Uskon sinänsä, että ihmisellä on lukemattomasti enemmän sisäisiä voimia kuin keskimääräisesti kellään on käytössä ja siksi en epäile, etteikö poltergeist olisi joidenkin ihmisten kohdalla totta. Omalla kohdallani epäilin sitä ensin mutta en kuitenkaan uskonut sen olevan sitä täysin. Jota se ei ollutkaan.Tarkoitan nimenomaan sitä että itse luot nuo ilmiöt, me kaikki teemme niin.
Kvantti-fysiikka todentaa ajatus-voiman todellisuuden.
Ajatus-voima mm. muovaa solukkoamme vaikuttamalla kemiallisiin'prosesseihin niiden alussa.
Atomit ovat tendessejä, aine on ajatusta, mikään ei ole lopulta muuta kuin ajatuksen luomaa emanssinaatiota, ajatukset luovat kaiken muodon.
Tämän vuoksi ajatteleva ihminen voi kutsua ali-tajuisesti [puhumattakaan tajullisesti] "varjon" [tai "valkeuden" ] luokseen, "varjo"[pelko/kauhu]voi konkretisoitua jopa "ajatus-olennoiksi", mutta yleensä ainoastaan voimatto'mammaksi' kolina-reagtioiksi ympäristössä. - Qadesha
cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:
Tarkoitan nimenomaan sitä että itse luot nuo ilmiöt, me kaikki teemme niin.
Kvantti-fysiikka todentaa ajatus-voiman todellisuuden.
Ajatus-voima mm. muovaa solukkoamme vaikuttamalla kemiallisiin'prosesseihin niiden alussa.
Atomit ovat tendessejä, aine on ajatusta, mikään ei ole lopulta muuta kuin ajatuksen luomaa emanssinaatiota, ajatukset luovat kaiken muodon.
Tämän vuoksi ajatteleva ihminen voi kutsua ali-tajuisesti [puhumattakaan tajullisesti] "varjon" [tai "valkeuden" ] luokseen, "varjo"[pelko/kauhu]voi konkretisoitua jopa "ajatus-olennoiksi", mutta yleensä ainoastaan voimatto'mammaksi' kolina-reagtioiksi ympäristössä.Mutta miksi ihminen loisi metakkaa ympäristöönsä itseään säikyttelemään? Uskon kyllä että me olemme tietoisuuksina sen verran hajanaisia ja päämäärää vailla että voi olla ettei vasen käsi tiedä mitä oikea tekee (tiedostamaton meissä toimii näennäisesti tiedostavan puolen tavoitteiden vastaisesti). Mutta jonkinlainen hyvä syy tällaiselle toiminnalle pitäisi olla, muuten se vaikuttaa pelkältä pelleilyltä ja itsen sekä muidenkin kiusaamiselta.
Olisiko niin että kun ruumiittoman hengen energia ottaa yhteyttä ruumiissa yhä olevaan henkeen (meihin), niin syntyy jonkinlaisia energiapurkauksia jotka voivat sitten projisoitua esineisiin ja ympäristöön? Toki yhteyttä ottava taho voi olla päinvastoin tämä eläväkin ihminen, jos hän siis toimisi tiedostamattomalla tasolla eikä itse tiedä mitä tekee.
Tai olisiko niin että aistiessamme alitajuisesti jonkin entiteetin läsnäolon emme osaa tuoda tätä tietoa tietoisuuteemme muuta kuin kaoottisina tapahtumina jotka pakottavat typerän päiväminämme uskomaan että siellä ne henget viipottavat... Nykyajan ihminen on niin jästipäinen että kaikki on mukamas jo tieteellä selitetty, ja tämän vuoksi olemme tehneet itsestämme tympeitä idiootteja mitä tulee niihin asioihin joista vanhakin kansa sentään osasi vielä puhua muuten kuin ylimielisellä itsevarmuudella ("tietäen" että kuolema se on loppu ja tät's it). Ovatko kaikki menneet sukupolvet kymmenien tuhansien(!) vuosien aikana olleet väärässä uskoessaan "henkimaailmaan", ja vasta ME tiedämme totuuden ja sanomme että sitä nyt ei vaan ole piste.
En tarkoita tätä kellekään tietylle mäkätykseksi, kunhan vain pohdiskelen ääneen. Itse olen heti kärkkäimpänä nautiskelemaan tieteen uusimmista saavutuksista, minua vain mietityttää että tietääköhän se tiede kumminkaan ihan kaikkea. Ehkä sen pitäisi pysytellä omissa asioissaan eli konkreettisen materian parissa, ja jättää sellaiset lausunnot kuin "sielua ei ole, emme elä fyysisen kehon kuoleman jälkeen" vallan väliin.
Asiaan palatakseni, miksei tietenkin sekin ole mahdollista että monet kummitukset ovat projektioita oman mielemme sisällöstä, mutta itselleni tämä ei oikein nappaa. Ensisijaisesti uskon siihen että erilaiset tapahtumat painautuvat paikallisiin energiakenttiin kuin kuva filmille ja näitä tapahtumia voivat sitten sellaiseen herkät ihmiset kokea uudestaan. Toissijaisesti uskon siihen että pahoin kokemuksiinsa jämähtänyt sielu jää puolitiedottomassa tilassa toistamaan kokemuksiaan idiootin lailla, tai sitten yrittää jotenkuten sen vähäisen tietoisuutensa rippeillä saada apua, joskus kiukkuisestikin.
Jos energiakentät kuulostavat typerältä ajatukselta, niin tulee muistaa että kaikkihan muodostuu lopulta atomeista joissa osatekijät kieppuvat hurjaa vauhtia kokoajan loputtomassa liikkeessä ja itseasiassa koko materia on enimmäkseen pelkkää tyhjyyttä jos katsotaan atomitasolta.
Muuuutta kun vilkaisin tuossa edellä ollutta uudemman kerran, niin ilmeisestikin ajatus oli että on olemassa jokin tietty yllyke, ihmisen itsensä ulkopuolinen, joka saattaa ihmisen kokemaan tunnetiloja, esmes pelkoa, joka sitten konkretisoituu "kummitukseksi" tai "poltergeistiksi" vaikka onkin tunteen kokijan oma luomus? Mikä sitten on se ulkoinen yllyke joka saa tunteen aikaiseksi? Mitä _on_ kummitus riisuttuna pelottavasta "aurastaan"? - cybo-ceronimo-cabriel-61
Qadesha kirjoitti:
Mutta miksi ihminen loisi metakkaa ympäristöönsä itseään säikyttelemään? Uskon kyllä että me olemme tietoisuuksina sen verran hajanaisia ja päämäärää vailla että voi olla ettei vasen käsi tiedä mitä oikea tekee (tiedostamaton meissä toimii näennäisesti tiedostavan puolen tavoitteiden vastaisesti). Mutta jonkinlainen hyvä syy tällaiselle toiminnalle pitäisi olla, muuten se vaikuttaa pelkältä pelleilyltä ja itsen sekä muidenkin kiusaamiselta.
Olisiko niin että kun ruumiittoman hengen energia ottaa yhteyttä ruumiissa yhä olevaan henkeen (meihin), niin syntyy jonkinlaisia energiapurkauksia jotka voivat sitten projisoitua esineisiin ja ympäristöön? Toki yhteyttä ottava taho voi olla päinvastoin tämä eläväkin ihminen, jos hän siis toimisi tiedostamattomalla tasolla eikä itse tiedä mitä tekee.
Tai olisiko niin että aistiessamme alitajuisesti jonkin entiteetin läsnäolon emme osaa tuoda tätä tietoa tietoisuuteemme muuta kuin kaoottisina tapahtumina jotka pakottavat typerän päiväminämme uskomaan että siellä ne henget viipottavat... Nykyajan ihminen on niin jästipäinen että kaikki on mukamas jo tieteellä selitetty, ja tämän vuoksi olemme tehneet itsestämme tympeitä idiootteja mitä tulee niihin asioihin joista vanhakin kansa sentään osasi vielä puhua muuten kuin ylimielisellä itsevarmuudella ("tietäen" että kuolema se on loppu ja tät's it). Ovatko kaikki menneet sukupolvet kymmenien tuhansien(!) vuosien aikana olleet väärässä uskoessaan "henkimaailmaan", ja vasta ME tiedämme totuuden ja sanomme että sitä nyt ei vaan ole piste.
En tarkoita tätä kellekään tietylle mäkätykseksi, kunhan vain pohdiskelen ääneen. Itse olen heti kärkkäimpänä nautiskelemaan tieteen uusimmista saavutuksista, minua vain mietityttää että tietääköhän se tiede kumminkaan ihan kaikkea. Ehkä sen pitäisi pysytellä omissa asioissaan eli konkreettisen materian parissa, ja jättää sellaiset lausunnot kuin "sielua ei ole, emme elä fyysisen kehon kuoleman jälkeen" vallan väliin.
Asiaan palatakseni, miksei tietenkin sekin ole mahdollista että monet kummitukset ovat projektioita oman mielemme sisällöstä, mutta itselleni tämä ei oikein nappaa. Ensisijaisesti uskon siihen että erilaiset tapahtumat painautuvat paikallisiin energiakenttiin kuin kuva filmille ja näitä tapahtumia voivat sitten sellaiseen herkät ihmiset kokea uudestaan. Toissijaisesti uskon siihen että pahoin kokemuksiinsa jämähtänyt sielu jää puolitiedottomassa tilassa toistamaan kokemuksiaan idiootin lailla, tai sitten yrittää jotenkuten sen vähäisen tietoisuutensa rippeillä saada apua, joskus kiukkuisestikin.
Jos energiakentät kuulostavat typerältä ajatukselta, niin tulee muistaa että kaikkihan muodostuu lopulta atomeista joissa osatekijät kieppuvat hurjaa vauhtia kokoajan loputtomassa liikkeessä ja itseasiassa koko materia on enimmäkseen pelkkää tyhjyyttä jos katsotaan atomitasolta.
Muuuutta kun vilkaisin tuossa edellä ollutta uudemman kerran, niin ilmeisestikin ajatus oli että on olemassa jokin tietty yllyke, ihmisen itsensä ulkopuolinen, joka saattaa ihmisen kokemaan tunnetiloja, esmes pelkoa, joka sitten konkretisoituu "kummitukseksi" tai "poltergeistiksi" vaikka onkin tunteen kokijan oma luomus? Mikä sitten on se ulkoinen yllyke joka saa tunteen aikaiseksi? Mitä _on_ kummitus riisuttuna pelottavasta "aurastaan"?Mahdollisuuksien-fysiikka, eli kvantti-fysiikka orjentoituu jo hieman sille paradigmalle [varovasti edeten], että materia on ennemminkin tendenssejä [aineen perusta atomi on kompakti epä-määräinen elektroni-pilvi joka "tulee ja menee"] kuin solidia staffia. Aivot eivät erota mitä muistavat, tai näkevät, me siis muodostamme todellisuutemme jatkuvista kuva-gaval'gadeista joiden alkuperä on hämärässä.
Kuten totesin aijemmin, "hereillä" oleminen on oleellista, koska todellista tuntuu lopulta olevan vain tieto/ajatus siitä mitä yleensä pidetään todellisena.
Kun projisoimme omat mielikuvamme "valmiina olevaan", siis esimerkiksi siihen mitä on määritelty matemaattisen tarkasti valmiina olevaksi menetämme Itse vallat mahdollisuuksiin vaikuttaa todellisuuteemme.
Tältä pohjalta "unessa" oleva tiedostamaton ihminen [antaa helpommin vallat pois] luo mahdollisuuden sille todellisuudelle jota ei itse hallitse,,,understand?
Kolinat ja kilinät, että kitinätkin ovat seurauksia niille ali-tajuisille syille, syille jotka vaikuttavat sekaisena vyyhtinä menneisyydestä, läheltä ja kaukaa yksilöistä ja kollektiivista. Kun vaikkapa pelot ja samalla halut [kuin perhonen kiitäessään kohti polttavaa lampun valoa]ovat kyllin voimakkaita, ne konkretisoituvat ajatus-olennoiksi kolinoiden lisäksi, kai sellainen seurannais-vaikutus aktivointi-energiaa tarvitsee, mekaniikkaa en tiedä, mutta kun kaikki on energiaa, eli ajatus-energiaa ei mahdollisuuksille ole loppua, eikä mitään esteitä.
- nainen20
Hei. :)
Halusimpa sanoa vain, että kertomassasi oli hyvinkin paljon samaa kuin itselläni. Olen myös ihan lapsesta asti kokenut kaikkea juuri tuon kuvailusi tapaisia asioita, nykyään vähän vanhempana joitakin tosi rankkojakin joita ei halua edes muistaa. Joistakin tulee syyllinen olo ja ahdistaa.
Itseltäkin taiteellisia puolia löytyy vaikka millä mitalla, temperamenttiä ja vahvaa tahtoa löytyy, mutta toisinaan tunnen olevani sisältä hauras kuin haavanlehti ja herkistelen milloin millekin. Minulla on myös migreeni, mutta ei niin paha että sitä olisi tarkemmin alettu tutkia. Sopivilla lääkkeillä pysynyt jotenkuten kurissa.
Voisin kertoa tässä vaikka kuinka paljon itselleni sattuneita asioita, mutta pelkään että joku tunnistaa minut täältä. Ihan tuli kylmät väreet kun luin sinulle tapahtuneista asioista, koska ne vastasivat niin paljon omiani.- Qadesha
Nämä migreenit panevat miettimään; itse kun olen suvusta jossa esiintyy epilepsiaa, että noinkohan tällaisilla pään sisäisillä jutuilla on joku tietty syy-yhteys poltergeist-ilmiöönkin. Kun nyt tällä palstalla tässä ollaan ei tarvitse juuttua ajattelemaan että juu tottakai kyllähän sairaat aivot sairaita kokevat, vaan voidaan mietiskellä sitä että olisiko tietynlaisilla aivoilla eräänlainen herkkyys saada näitä kokemuksia - vaikkapa sitten yhteys edesmenneiden ihmisten henkiin. Jos uskoo että kuolema ei ole loppu, niin voi yhtähyvin samantien uskoa että henkiä saattaa kokoajan olla läsnä ympärillämme, emme vain havaitse niitä. Itse en olisi kovinkaan huolestunut hengistä joihin ei liity mitään erityisen dramaattista ja jotka eivät pyri mihinkään yhteyteen elävien kanssa. Ja tässä ketjussa annetut ohjeet tuottavat huojennusta varmastikin useammallekin lukijalle, niin että ei todellakaan tarvitse suostua elämään pelossa sen vuoksi että kokee jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
Itselläni tosin ei ole mitään valtavaa repertuaria näissä asioissa, mutta tässä muutama eksemppeli matkan varrelta (on näitä tullut näillä palstoilla ennenkin puhuttua):
- Muutan noin -50 rakennettuun omakotitaloon ja heti muuton jälkeen kuuluu kova rysähdys, äänen syy ei selviä. Myöhemmin kun alan puuhata eroa silloisesta kumppanistani ja nukun yöllä yksin yläkerrassa, alan kuulla askelten ääniä katolta. Katolla on paljon lunta ja siellä ei yksinkertaisesti pysyisi eivätkä askeleet kuulostaisi lumella moiselta kuin kuulostavat. Kuuntelen näitä askelia pelosta jäykkänä ja alan keskittyä ns. turvaväreihin eli visualisoin päässäni hopean, violetin ja turkoosin värejä. Ääni katoaa! Mutta myöhemmin se alkaa uudestaan ja tuntuu tulevan jo välikatosta, tässä vaiheessa otan ritolat ja alakerrassa sanon miehelleni että mene sinä sinne ylös nukkumaan. Hän menee ja kysyy aamulla että siirtelinkö huonekaluja koko yön (en).
- Perin isältäni räkin (kaappi jossa pidetään stereoita ja jossa on lasiovi). Mieheni (uusi) näkee miten räkin ovi aukenee itsestään. Itse herään keskellä yötä siihen että haistan mudan ja veren hajun, ja liikkuessani huoneistossa havaitsen että haju on voimakkain tämän huonekalun lähellä. (Kyseiset hajut liittyvät isäni kuolemaan...)
- Mieheni panee stereoihin soimaan jotain klassista ja menee toiseen huoneeseen. Ajattelen että en oikein jaksaisi tuota musiikkia kuunnella, ja samalla hetkellä stereot vaikenevat, digitaalinäyttöön ilmestyy sana HELLO ja stereot sammuvat.
Ja sitten on tietenkin iänikuisia "olemattomuuksia" joita kissani kautta vuosien ovat jääneet taivastelemaan. Välillä nähdään ns. ylimääräisiä kissoja eli kissoja joita meillä ei edes ole, tai saattaa tuntua miten kissa hyppää sänkyyn, vaikkei siihen mitään hypännyt.
Oikeastaan aika kesyä kamaa meilläpäin. Tuo katolta kuulunut ääni oli kyllä kaiketi pelottavin kokemukseni elämäni varrella, jostain syystä se mitä olen nähnyt (muutamia juttuja joista en tässä kertonut) eivät ole minua pelottaneet, mutta oudot _äänet_ ovat se mitä ei sielu siedä. Mistä lie johtunee? - Eliisatar W
Qadesha kirjoitti:
Nämä migreenit panevat miettimään; itse kun olen suvusta jossa esiintyy epilepsiaa, että noinkohan tällaisilla pään sisäisillä jutuilla on joku tietty syy-yhteys poltergeist-ilmiöönkin. Kun nyt tällä palstalla tässä ollaan ei tarvitse juuttua ajattelemaan että juu tottakai kyllähän sairaat aivot sairaita kokevat, vaan voidaan mietiskellä sitä että olisiko tietynlaisilla aivoilla eräänlainen herkkyys saada näitä kokemuksia - vaikkapa sitten yhteys edesmenneiden ihmisten henkiin. Jos uskoo että kuolema ei ole loppu, niin voi yhtähyvin samantien uskoa että henkiä saattaa kokoajan olla läsnä ympärillämme, emme vain havaitse niitä. Itse en olisi kovinkaan huolestunut hengistä joihin ei liity mitään erityisen dramaattista ja jotka eivät pyri mihinkään yhteyteen elävien kanssa. Ja tässä ketjussa annetut ohjeet tuottavat huojennusta varmastikin useammallekin lukijalle, niin että ei todellakaan tarvitse suostua elämään pelossa sen vuoksi että kokee jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
Itselläni tosin ei ole mitään valtavaa repertuaria näissä asioissa, mutta tässä muutama eksemppeli matkan varrelta (on näitä tullut näillä palstoilla ennenkin puhuttua):
- Muutan noin -50 rakennettuun omakotitaloon ja heti muuton jälkeen kuuluu kova rysähdys, äänen syy ei selviä. Myöhemmin kun alan puuhata eroa silloisesta kumppanistani ja nukun yöllä yksin yläkerrassa, alan kuulla askelten ääniä katolta. Katolla on paljon lunta ja siellä ei yksinkertaisesti pysyisi eivätkä askeleet kuulostaisi lumella moiselta kuin kuulostavat. Kuuntelen näitä askelia pelosta jäykkänä ja alan keskittyä ns. turvaväreihin eli visualisoin päässäni hopean, violetin ja turkoosin värejä. Ääni katoaa! Mutta myöhemmin se alkaa uudestaan ja tuntuu tulevan jo välikatosta, tässä vaiheessa otan ritolat ja alakerrassa sanon miehelleni että mene sinä sinne ylös nukkumaan. Hän menee ja kysyy aamulla että siirtelinkö huonekaluja koko yön (en).
- Perin isältäni räkin (kaappi jossa pidetään stereoita ja jossa on lasiovi). Mieheni (uusi) näkee miten räkin ovi aukenee itsestään. Itse herään keskellä yötä siihen että haistan mudan ja veren hajun, ja liikkuessani huoneistossa havaitsen että haju on voimakkain tämän huonekalun lähellä. (Kyseiset hajut liittyvät isäni kuolemaan...)
- Mieheni panee stereoihin soimaan jotain klassista ja menee toiseen huoneeseen. Ajattelen että en oikein jaksaisi tuota musiikkia kuunnella, ja samalla hetkellä stereot vaikenevat, digitaalinäyttöön ilmestyy sana HELLO ja stereot sammuvat.
Ja sitten on tietenkin iänikuisia "olemattomuuksia" joita kissani kautta vuosien ovat jääneet taivastelemaan. Välillä nähdään ns. ylimääräisiä kissoja eli kissoja joita meillä ei edes ole, tai saattaa tuntua miten kissa hyppää sänkyyn, vaikkei siihen mitään hypännyt.
Oikeastaan aika kesyä kamaa meilläpäin. Tuo katolta kuulunut ääni oli kyllä kaiketi pelottavin kokemukseni elämäni varrella, jostain syystä se mitä olen nähnyt (muutamia juttuja joista en tässä kertonut) eivät ole minua pelottaneet, mutta oudot _äänet_ ovat se mitä ei sielu siedä. Mistä lie johtunee?Ensimmäisenä sanoisin, että ainakin omalla kohdallani on ollut aivan selvää, että mitään pelkäämistä ei ole. Toki silloin kauan kauan sitten alussa olin hiukan säikky mutta kun pian havaitsin, että nuo tapahtumat eivät todellakaan tarkoita mitään pahaa ja ovat luonteeltaan selvästikin kuin tuskastuneen ihmisen kokeiluja saada jonkinlaista huomiota puoleensa. Yhteydenottoa. Kun sitten aloin suhtautua niihin asenteella: okei, olet täällä, mitä haluat ehkä sanoa, ne tasaantuivat ja ymmärsin lopullisesti, että ne eivät halua mitään pahaa.
Nyttemmin tilanne on hyvin rauhallinen. "Yhteydenottoja" tulee harvoin ja ne loppuvat, kun vastaan. Avopuolisoni on ottanut asian todella rennosti (tämä teknokraatti, joka ei erityisemmin usko henkimaailmaan) ja sanoo, että ehkä nyt voisi harkita sen lampun ostoa. Jätimme nimittäin erään kymmenillä keveillä kristallihörhelöillä varustetun valaisimen ostamatta, koska avopuoliso totesi, että tuon ja "niiden vaeltajien" kanssa ei kyllä saada nukkua yhtään yötä.
Tässä eräänä myöhäisiltana pari päivää sitten olimme molemmat vuoteessa lukemassa, kun vanha kristallivalaisin yläpuolellamme alkoi kilistä, ensin hiljaa, sitten vähän kerrallaan kovempaa ja kovempaa. Avopuoliso totesi, että voi itku, tee jotain, se putoaa kohta. Sanoin selvästi ääneen: mitä asiaa niillä hengillä on, kertokaa, en ymmärrä tätä mutta lupaan yrittää jos kerrotte jollain tavoin. Kilinä loppui kuin veitsellä leikaten. Sen jälkeen hiljaa mielessäni sanoin nuo opastusasiat ja hyvää matkaa - toivotukset. Avopuoliso katsoi minua tosi pitkään ja sanoi, että jos joku vielä väittää, ettei tätä tapahdu, se on sokea ja kuuro! Luultavasti asiaan liittyi kaksi lasta, kalpeaa ja nälkäistä ja jonkinlaista perheväkivaltaa.
Uskon itsekin, että on olemassa myös ihmisen itsensä aikaansaamaa "happeningia" ympärillään. Vahvin selitys poltergeist-ilmiölle on nimenomaan hyvin lähellä tuota Cyberin selostamaa näkemystä. Siinä ei ole kyse hengistä vaan ihmisen omasta alitajunnasta, omista tiedostamattomista energioista ja ahdistustiloista, jotka kulminoituvat melkoiseksi räimeeksi henkilön ympärillä. Näille kuitenkin erittäin tyypillistä on, että kyseisen henkilön tulee olla paikalla. Ilman tätä mitään ei tapahdu. Eli olen siinä aivan samoilla linjoilla Cyberin kanssa, että ihmisen henkinen puoli on itseasiassa hyvin mittaamaton, esteetön ja rajaton, jos vain kykenisimme oivaltamaan sen. Tämän oman asiani kohdalla siitä ei kuitenkaan ole kyse.
Migreeniäni on tutkittu kauan ja siihen liittyy myös epilepsianomaisia piirteitä, joiden vuoksi käytänkin epilepsialääkitystä estolääkkeenä. Minulla on todettu myös reaktiivinen herkkyys, joka silleen tiivistetysti tarkoittaa, että virikkeiden, ärsykkeiden, kommunikaation suhteen minulta puuttuu eräänlaiset suodattimet, jotka muilla on. Se tarkoittaa, että näen, koen, vaistoan, aistin maailman ympärilläni puolet herkemmin kuin yleensä ihmiset ja se on oikeastaan aika hieno kyky mutta tekee sen, että väsyn herkästi tietynlaisissa tilanteissa ja siitä seuraa että rakastan tosi paljon hiljaisuutta, rauhaa ympärilläni. Tuo homma ei siis ole mikään sairaus eikä vika tai ongelma, se on vain ominaisuus, joka tekee esimerkiksi sellaisia asioita, että olen äärimmäisen hyvä lukemaan ihmisiä ja heidän tiedostamatonta kommunikaatiotaan, minulla on erinomainen värisävyjen, sävelten, puheen sävyjen ym. ym. erottelukyky, olen herkkä kirkkaalle valolle, sekavalle metelille ja hälylle, vilkkuville valoille ym. Pystyn myös esimerkiksi sanomaan, että kohta tuo tyyppi sanoo tai tekee näin ja niin myös käy. Luultavasti tällä asialla ja migreenillä on myös vahva yhteys.
Onko niin, kuten neurologinikin sanoi, että nämä aivot ovat sähköjärjestelmältään hyvin poikkeavat ja siksi(kö) herkemmät ottamaan vastaan ja lähettämään vai onko se herkkyys yksi migreenin syistä? En tiedä. Minut on koluttu ihan läpikotaisin ja mitään fyysistä tai henkistä syytä, joka alttiuteni tähän sairauteen selvittäisi, ei ole löytynyt. Itsestäni on aina tuntunut, jo kauan ennenkuin näitä henkiasioita edes jaksoin miettiä, että sillä on sielullinen tasonsa. Siis ehkäpä, ehkäpä. - Eliisatar W
Eliisatar W kirjoitti:
Ensimmäisenä sanoisin, että ainakin omalla kohdallani on ollut aivan selvää, että mitään pelkäämistä ei ole. Toki silloin kauan kauan sitten alussa olin hiukan säikky mutta kun pian havaitsin, että nuo tapahtumat eivät todellakaan tarkoita mitään pahaa ja ovat luonteeltaan selvästikin kuin tuskastuneen ihmisen kokeiluja saada jonkinlaista huomiota puoleensa. Yhteydenottoa. Kun sitten aloin suhtautua niihin asenteella: okei, olet täällä, mitä haluat ehkä sanoa, ne tasaantuivat ja ymmärsin lopullisesti, että ne eivät halua mitään pahaa.
Nyttemmin tilanne on hyvin rauhallinen. "Yhteydenottoja" tulee harvoin ja ne loppuvat, kun vastaan. Avopuolisoni on ottanut asian todella rennosti (tämä teknokraatti, joka ei erityisemmin usko henkimaailmaan) ja sanoo, että ehkä nyt voisi harkita sen lampun ostoa. Jätimme nimittäin erään kymmenillä keveillä kristallihörhelöillä varustetun valaisimen ostamatta, koska avopuoliso totesi, että tuon ja "niiden vaeltajien" kanssa ei kyllä saada nukkua yhtään yötä.
Tässä eräänä myöhäisiltana pari päivää sitten olimme molemmat vuoteessa lukemassa, kun vanha kristallivalaisin yläpuolellamme alkoi kilistä, ensin hiljaa, sitten vähän kerrallaan kovempaa ja kovempaa. Avopuoliso totesi, että voi itku, tee jotain, se putoaa kohta. Sanoin selvästi ääneen: mitä asiaa niillä hengillä on, kertokaa, en ymmärrä tätä mutta lupaan yrittää jos kerrotte jollain tavoin. Kilinä loppui kuin veitsellä leikaten. Sen jälkeen hiljaa mielessäni sanoin nuo opastusasiat ja hyvää matkaa - toivotukset. Avopuoliso katsoi minua tosi pitkään ja sanoi, että jos joku vielä väittää, ettei tätä tapahdu, se on sokea ja kuuro! Luultavasti asiaan liittyi kaksi lasta, kalpeaa ja nälkäistä ja jonkinlaista perheväkivaltaa.
Uskon itsekin, että on olemassa myös ihmisen itsensä aikaansaamaa "happeningia" ympärillään. Vahvin selitys poltergeist-ilmiölle on nimenomaan hyvin lähellä tuota Cyberin selostamaa näkemystä. Siinä ei ole kyse hengistä vaan ihmisen omasta alitajunnasta, omista tiedostamattomista energioista ja ahdistustiloista, jotka kulminoituvat melkoiseksi räimeeksi henkilön ympärillä. Näille kuitenkin erittäin tyypillistä on, että kyseisen henkilön tulee olla paikalla. Ilman tätä mitään ei tapahdu. Eli olen siinä aivan samoilla linjoilla Cyberin kanssa, että ihmisen henkinen puoli on itseasiassa hyvin mittaamaton, esteetön ja rajaton, jos vain kykenisimme oivaltamaan sen. Tämän oman asiani kohdalla siitä ei kuitenkaan ole kyse.
Migreeniäni on tutkittu kauan ja siihen liittyy myös epilepsianomaisia piirteitä, joiden vuoksi käytänkin epilepsialääkitystä estolääkkeenä. Minulla on todettu myös reaktiivinen herkkyys, joka silleen tiivistetysti tarkoittaa, että virikkeiden, ärsykkeiden, kommunikaation suhteen minulta puuttuu eräänlaiset suodattimet, jotka muilla on. Se tarkoittaa, että näen, koen, vaistoan, aistin maailman ympärilläni puolet herkemmin kuin yleensä ihmiset ja se on oikeastaan aika hieno kyky mutta tekee sen, että väsyn herkästi tietynlaisissa tilanteissa ja siitä seuraa että rakastan tosi paljon hiljaisuutta, rauhaa ympärilläni. Tuo homma ei siis ole mikään sairaus eikä vika tai ongelma, se on vain ominaisuus, joka tekee esimerkiksi sellaisia asioita, että olen äärimmäisen hyvä lukemaan ihmisiä ja heidän tiedostamatonta kommunikaatiotaan, minulla on erinomainen värisävyjen, sävelten, puheen sävyjen ym. ym. erottelukyky, olen herkkä kirkkaalle valolle, sekavalle metelille ja hälylle, vilkkuville valoille ym. Pystyn myös esimerkiksi sanomaan, että kohta tuo tyyppi sanoo tai tekee näin ja niin myös käy. Luultavasti tällä asialla ja migreenillä on myös vahva yhteys.
Onko niin, kuten neurologinikin sanoi, että nämä aivot ovat sähköjärjestelmältään hyvin poikkeavat ja siksi(kö) herkemmät ottamaan vastaan ja lähettämään vai onko se herkkyys yksi migreenin syistä? En tiedä. Minut on koluttu ihan läpikotaisin ja mitään fyysistä tai henkistä syytä, joka alttiuteni tähän sairauteen selvittäisi, ei ole löytynyt. Itsestäni on aina tuntunut, jo kauan ennenkuin näitä henkiasioita edes jaksoin miettiä, että sillä on sielullinen tasonsa. Siis ehkäpä, ehkäpä.Tavallaan ymmärrän myös sen ensikommentin ihmisiltä, että mene tutkituttamaan pääsi. Se on aika inhimillistä sinänsä, ihmisellä on tarve uskoa vaan siihen minkä kylmällä järjellä voi todentaa. Olen itse sitä mieltä, että se ammatti-ihmisenkin mielipide on ihan hyvä kuulla. Joskus on hankala itsestä tai rakkaasta läheisestä tajuta, että kyse onkin mielenterveyden alkavista ongelmista. Ne voivat hyvinkin kuulostaa henkiasioilta. Omalla kohdalla ainakin se tutkimusten tuoma varmuus, ettei todellakaan ole millään tavalla epätasapainossa, on helpottanut asioiden kohtaamista ja niiden kanssa etenemistä. Rauhallista ja levollista fiilistä.
Ja kyllä aikanaan joskus, kun aloin itse oikein tosissani kelailla näitä tapahtumia ympärilläni, mietin itsekin, että mitä ihmettä tää on. Voi olla, että jollei niin moni muu, keskenään hyvin erilainen henkilö, olisi kokenut näitä asioita kanssani ja asunnossani ihan yksinkin, olisi ollut vaikea ihan kokonaan uskoa itsekään. Tai ainakaan kertoa kellekkään. Näitä juttuja on kokenut mm. niin esikoislestadiolainen ystäväni, jolle kaikki tällaiset henkiasiat on puhtaasti syntiä kuin täysin ja totaalisen skeptinen serkkunikin, joka ei edelleenkään usko kokemaansa todeksi, vaikka tunnustaa, että "oli se aika härö juttu...". - Qadesha
Eliisatar W kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän myös sen ensikommentin ihmisiltä, että mene tutkituttamaan pääsi. Se on aika inhimillistä sinänsä, ihmisellä on tarve uskoa vaan siihen minkä kylmällä järjellä voi todentaa. Olen itse sitä mieltä, että se ammatti-ihmisenkin mielipide on ihan hyvä kuulla. Joskus on hankala itsestä tai rakkaasta läheisestä tajuta, että kyse onkin mielenterveyden alkavista ongelmista. Ne voivat hyvinkin kuulostaa henkiasioilta. Omalla kohdalla ainakin se tutkimusten tuoma varmuus, ettei todellakaan ole millään tavalla epätasapainossa, on helpottanut asioiden kohtaamista ja niiden kanssa etenemistä. Rauhallista ja levollista fiilistä.
Ja kyllä aikanaan joskus, kun aloin itse oikein tosissani kelailla näitä tapahtumia ympärilläni, mietin itsekin, että mitä ihmettä tää on. Voi olla, että jollei niin moni muu, keskenään hyvin erilainen henkilö, olisi kokenut näitä asioita kanssani ja asunnossani ihan yksinkin, olisi ollut vaikea ihan kokonaan uskoa itsekään. Tai ainakaan kertoa kellekkään. Näitä juttuja on kokenut mm. niin esikoislestadiolainen ystäväni, jolle kaikki tällaiset henkiasiat on puhtaasti syntiä kuin täysin ja totaalisen skeptinen serkkunikin, joka ei edelleenkään usko kokemaansa todeksi, vaikka tunnustaa, että "oli se aika härö juttu...".Olet selvästikin sinut tapahtumien kanssa ja löytänyt tasapainon. Itse puolestani olen varmaankin omalla tahollani loppujen lopuksi niin eriseurainen (erakkoluonne) etteivät irtohengetkään pahemmin jaksaa yrittää ottaa yhteyttä... Pitänee olla ihmisenä empaattisempi ja kiinnostuneempi muista ihmisistä, jotta nämä hengetkin sitten pyrkivät mukaan kuvioihin ja toivovat jonkinlaista jeesiä omissa ongelmissaan.
Luulen että huumorintaju toimii hyvänä mittarina siinä että onko touhuissa järki ja tolkku mukana. Jos ihminen alkaa nähdä piruja kaikkialla ja fanaattisena huutaa kaiken maailman paholaisista niin sittenhän hän tekee itse omasta elämästään yhtä helvettiä. Tietenkin on ymmärrettävää että jotkut pelkäävät kaikkea mahdollista, mm. oma äitini hermostui jo siitä kun kuuli minun keskustelevan isäni kanssa mustista aukoista... Se oli liian hurja aihe hänen maailmassaan. Mutta jos pystyy ajattelemaan hivenenkin huvittuneesti (ei pilkallisesti tietenkään) kokemuksistaan niin eivät ne varmaankaan musertavan pelottaviksi käy. Tietenkään ruumiista irtautuneiden henkien tunteita ei kannata mitenkään väheksyä ja vaan nauraa päin naamaa että mitäs sinä siinä mekastat, oletkos ihan pöllö hengeksi, mutta jonkinlainen rela asenne joka sinulla tuntuu olevan on varmaan ihan a ja ö.
Onneksi kaikki henget eivät ole varsinaisia henkimaailman riivinrautoja ja iilimatoja. Isäni elämä meni vähän niin ja näin, mutta kun näin hänet kuolemansa jälkeen unessa ja myöhemmin mahdollisesti (en ihan satavarma asiasta olisi) kuulin hänen viestinsä meediolta, vaikutti hänellä menevän paljon paljon paremmin kuin eläessään. On siis sieluja jotka osaavat irtautua, antaa periksi ja lakata toistamasta sitä kuviota joka eläessä oli meneillään. Toisaalta isäukkohan oli kaikenlaisiin henkimaailman hommeloihin tutustunut, joten kaiketi hän sitten osasi operoida siellä tuonpuoleisessa vaikka elämä olikin ollut varsinaista rypemistä...
En oikeastaan ollut tuota asiaa ajatellutkaan sen kummemmin ennen kuin juuri tässä ja nyt, joten tämä ketjuhan onkin osoittautunut itselleni varsin hedelmälliseksi. On ihanaa saada ajatella jostakusta haasteelliseksi (lue: hankalaksi) kokemastaan ihmisestä jotain hyvää! :)
- Eliisatar W
Meillä on varsinainen tärinä ja pudottelu - osasto rauhottunut lähes kokonaan sen jälkeen, kun noudatin saamiani neuvoja. Mutta aina välillä tuli sinnikäs eräiden esineiden kilinä ja liikahtelu, enkä aluksi tajunnut mikä tämän juttu on. Sitten sanoin ääneen: hei, en ymmärrä nyt tätä ollenkaan mutta jos jollain on minulle jotakin muuta asiaa kuin tämä kanavointi, kertokaa se minulle jollakin sellaisella tavalla, että ymmärrän.
Tuon jälkeen kaikki kilinä loppui mutta aloin nähdä unia! En joka yö mutta tasaisesti silloin tällöin ja aivan selvästi niissä nämä henkilöt kertoivat itsestään jotain. Osassa unista saan jopa ihmisten nimet ja ammatit, osassa heidän kuolintapansa, osa vain ilmoittaa, että nyt on kaikki hyvin. Olen kirjoittanut kaiken ylös aamupäiväkirjaani. Nyt olen kehittynyt niin paljon, että voin kommunikoida unissa heidän kanssaan.
Eilen illalla valvoin aika pitkään ja koko illan minulla oli vahva fiilis, että joku on kanssani. Hiukan painostava jopa. Menin nukkumaan ja pian unessa näin erään tutun naisen, joka alkoi heti valittaa minulle kaikista vääryyksistä, joita elämässään on kokenut. Kummallisinta on, että tämä nainen makaa tällä hetkellä sairaalassa täysin halvaantuneena ja kommunikointikyvyttömänä, enkä ole ollut hänen kanssaan tekemisissä vuosikausiin!! Pystyin rauhoittamaan hänet tuossa unessa, mikä ehkä on tärkeintä.
Eli eteenpäin mennään, koko ajan.- sensitiivi
Jo esitettyjen keinojen lisäksi voisi mainita, että ihon sivelyn avulla voi vapauttaa toisen henkilön tietoisuuden hänen aineellisesta kehostaan.
Minusta ruumiista poistuminen on mieluummin ominaisuus kuin osoitus korkeasta henkisestä tasosta.
Teknillisena asianahan se usen esitetään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381913Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431486Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61421- 171408
Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,161398Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11375Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21347Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11290Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21220Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51207