Mikä on suurin määrä mitä joku tuntemanne ihminen on ollut naimisissa? Mä en tunne kuin sellasia, jotka on nyt toista kertaa naimisissa, ja tietty ekaa kertaa. Mutta en sellasia, jotka ois eronneet jo toisen kerran... Itse en oo ollut kertaalaan, enkä ole menossakaan, kuin korkeintaan sen yhden ainoan kerran.
Onkohan se ollut kristinuskon kannalta avioliittoon vihkimisen alkuperäinen tarkoitus, et sitä saa tehdä niin monta kertaa ku elämänsä aikana suinkin ehtii?
Olenko mä teidän mielestä vanhanaikainen ajatukseni kanssa, kun pidän sitä sen verran isona asiana, et se on sellanen once in a lifetime-kokemus? :)
Kyllä mäkin, jos mä nyt miehistä oisin jotenkin hirveen kiinnostunut, niin tottakai mä voisin vaikka kahdenkymmenen miehen kanssa seurustella ja vaikka asua yhdessä, mutta ei naimisiin asti nyt ois jokasen kanssa pakko mennä....ei todellakaan.
Mutta tiedän tottakai et ihmisiä on erilaisia, ja ei kaikki varmaan ajattele sitä minään suurena juttuna. Ei se mua haittaa, mutta ihmettelen vaan että miks se on heille vaan sellainen läpihuutojuttu?
Eiks nolota mennä aina maistaraattiin, tai mihin nyt mennäänkään kuulutuksia hakemaan, kun aina menee jonkun eri tyypin kanssa sinne? Mua ainakin nolottaisi.... mennä jotain viidettä kertaa....Virkailijat varmaan ajattelis, et Taasko tuo ämmä on täällä, jos niillä yhtään hyvä kasvomuisti ois ja näkishän ne nyt tiedoista sieltä kuinka monetta kertaa papin aamenta sitä ollaan menossa kuuntelemaan... Vaikka kaippa nekin kaikkeen on tottunut siellä.:D
Onkohan se ollut kristinuskon kannalta avioliittoon vihkimisen alkuperäinen tarkoitus, et sitä saa tehdä niin monta kertaa ku elämänsä aikana suinkin ehtii?
Olenko mä teidän mielestä vanhanaikainen ajatukseni kanssa, kun pidän sitä sen verran isona asiana, et se on sellanen once in a lifetime-kokemus? :)
Kyllä mäkin, jos mä nyt miehistä oisin jotenkin hirveen kiinnostunut, niin tottakai mä voisin vaikka kahdenkymmenen miehen kanssa seurustella ja vaikka asua yhdessä, mutta ei naimisiin asti nyt ois jokasen kanssa pakko mennä....ei todellakaan.
Mutta tiedän tottakai et ihmisiä on erilaisia, ja ei kaikki varmaan ajattele sitä minään suurena juttuna. Ei se mua haittaa, mutta ihmettelen vaan että miks se on heille vaan sellainen läpihuutojuttu?
Eiks nolota mennä aina maistaraattiin, tai mihin nyt mennäänkään kuulutuksia hakemaan, kun aina menee jonkun eri tyypin kanssa sinne? Mua ainakin nolottaisi.... mennä jotain viidettä kertaa....Virkailijat varmaan ajattelis, et Taasko tuo ämmä on täällä, jos niillä yhtään hyvä kasvomuisti ois ja näkishän ne nyt tiedoista sieltä kuinka monetta kertaa papin aamenta sitä ollaan menossa kuuntelemaan... Vaikka kaippa nekin kaikkeen on tottunut siellä.:D
Vastaukset 24
Vanhimmat
mie olen ollut 2 kertaa naimisissa vakaasta tahdosta. Aika ihmemies saa olla jos viä aamen irtoo. Aina ei itse voi vaikuttaa, jos toinen lähtee niin se lähtee. Joskus myös toisen luonne/käytös voi olla niin hankala, että se haittaa koko perheen eloa.
Silloin kyllä mietin mitä sanon, kun työpaikkasrk:n diakonissa kertoi menevänsä kolmannen kerran naimisiin...
että puolsisoni kuoleman jälkeenkään enää kokisin tarvetta avioitua uudelleen. Mä haluisin säilyttää ikuisesti muistoissani sen, miten oon saanut olla sen miehen vaimo, jota paljon olen rakastanut. Vaikka mä toisen miehen kanssa olisin ja häntäkin oppisin rakastamaan, niin en kyllä usko, että pystyisin särkemään sitä muistoani toisen miehen rakkaudesta tämän uuden miehen kanssa. Eiköhän hän sen ymmärtäisikin, että voi olla mun kanssa ihan ilman sitä papin aamentakin, jos vaan rakkautta riittää.
" Silloin kyllä mietin mitä sanon, kun työpaikkasrk:n diakonissa kertoi menevänsä kolmannen kerran naimisiin..."
auts..toi oli aika paha:D
verran paha,etten kyennyt onnittelemaan :( Ei vaan irronnut edes sitä sammakkoa.
Jää varmaan viimeiseksi.
tosissas? Eihän siin oo enää mitään järkeä :/
ei välttämättä..
Jos on setä vikkelä liikkeissään, niin saattaa keretä vielä.;-)
No ei vaan, kai hälläkin on omat syynsä sitten noihin eroihin. Hurjaltahan tuokin määrä kuulostaa, vaikka tietty jos ikää on paljon, niin onhan siinä saattanut vuosikymmeniäkin kulua välissä ennen uutta avioitumista.
Vain ensimmäinen exä on suomalainen, kaksi seuraavaa exää ja nykyinen ovat amerikkalaisia. Siellä se on vähän tärkeämpi juttu tuo avioliitto. Naiset haluaa naimisiin ja mieluiten vuoden sisällä seurustelun aloittamisesta. Se ite on sanonut ettei niin välittäisi avioitua, mutta kun akka vaati.
Kyllä sitä kaikkea kerkiää kun vanhaksi elää. Eka (lyhyt) liitto joskus 60-luvulla, toinen 70-90-luvulla (josta lapset), sitten lyhyt avioliitto 90-luvulla ja nyt vielä vanhoilla päivillään yli 60-vuotiaana neljäs.
entäs jos akka vaatii auton ja talon ja huvilan ja jahdin ja palvelijat.... En silti välläis olla se viides. Käsittääkseni siä on kyl avoliitot ainakin isoissa kaupungeissa ihan yhtä yleisiä kun täälläkin,oisko setämies vaan vähän liian kiltti :(
se siis EI OLE niin tärkeä juttu se avioituminen.. jos kerran tollaset pika-avioitumiset siellä on ihan arkipäivää. Siis se ei ehkä merkkaa niille niin paljon ku mitä vaikka täällä meillä Suomessa.. ainakin tohon verrattuna siis...
ehkä vielä lukemattomia muita suhteita, jotka eivät ole avioliittoon asti päätyneet:) Taitaa olla setäs jonkin sortin naistenmies? :D
Ei tuo nyt noin niin pahalta tunnu, kun melkein kaikki sentään ovat eri vuosikymmenillä.. mutta eipähän oo saanut setäs sit edes kultahäitä juhlia kenenkään kanssa.:( Tai edes monia muita mitä kultahäitä(50v.) ennen tulee..
Jenkeissä ei avoliittoja noteerata millään tasolla, toisin kuin Suomessa jossa avoliitto tunnistetaan laissakin. Jos siellä haluaa olla virallisesti yhdessä niin on pakko mennä naimisiin.
Niistä muista suhteista! Minä kun teen sukututkimusta niin tiedän vaan ne suhteet, jotka on kirjoihin ja kansiin päätyneet...
Se sit selittääkin kyllä ton suuremman tarpeen mennä naimisiin. Vaikka toisaalta kyllä nyt kaikki yhdessäasumisestakin jo pariksi tunnistaisivat.. niinku periaatteessa. Kai sit lakijuttujen takia onkin helpompi kuitenkin olla virallisesti yhdessä, eli naimisissa, jos omaisuuden jakoa ajatellaan.
Jos niillä naisilla onkin siks ollut kauhee hinku päästä vihille sen kanssa mahd.nopeesti?
tätini on asunut avoliitossa jo yli 20 vuotta jenkkilässä.
mutta lain edessä he eivät ole pari. Ja jos suku on vanhoillista niin heidänkään mielestään eivät ole pari. Käsittääkseni on myös niin, että jos tätisi joutuu onnettomuuteen, niin sairaalassa tätisi mies ei (yksin) pääse häntä katsomaan eikä hänelle saa luovuttaa mitään tietoja, koska avomies ei ole omainen.
Esimerkiksi WTC-iskussa kuolleiden palomiesten omaisille maksetut korvaukset menivät monessa tapauksessa palomiesten sisaruksille tai vanhemmille, koska he olivat lain mukaan lähimpiä omaisia. Avovaimot jätettiin lasten kanssa täysin ilman. Tästä nousi suuri kohu, koska monet perheet olivat täysin palomiesten tulojen varassa, eikä leskellä (eli avovaimolla) ole nyt mahdollisuutta kouluttaa lapsia tai edes varaa pitää asuntoa, koska rahaa ei ole.
Jossain tapauksissa sisarukset eivät olleet edes olleet missään yhteyksissä, mutta kun keskimääräinen korvaussumma oli 0,5 miljoonaa dollaria, niin...
leikattu on niin ihan on mennyt niinku täälkin. Mut ihan sama,ei kuulu mulle.
mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Nykyään on. Mutta kahta ensimmäistä liittoa solmiessaan oli köyhä, joten ei se yksin siitä ole kiinni :D
toista kertaa naimisissa olevia. Useimmat naimisissaolevat tuttuni ovat vielä ensimmäisessä avioliitossaan, ikäjakauma kolmenkympin molemmin puolin. Vielä siis ehtii eroamaan ja meneen uusiin naimisiin.
Itse en ole vielä ollut naimisissa, vaikka pitkässä parisuhteessa olen elänyt, kihloissa olimme. Ehkä menen vielä joskus naimisiin, mutta se on sitten todellakin once in a lifetime juttu.
Mun mielestä avioliitto on pyhä asia ja siihen ei pidä alkaa, jollei ole valmis sitoutumaan siihen sen oikeassa merkityksessä; kunnes kuolema meidät erottaa.
saa erota jo ennen kuin kuolema erottaa,varsinkin kun kysymyksessä väkivalta.
En mä sitä tarkoittanutkaan, ettenkö hyväksyisi eroa. :) Vaan sitä, että naimisiin mennessä pitäisi olla ainakin aikomus olla siinä liitossa loppuelämänsä. Se kun ei ole mikään itsestäänselvyys enään nykyaikana, ihmiset varmaan sopisivat määräaikaisia avioliittoja, jos se olisi mahdollista. Jopa vihkivaloja on muutettu sisällöltään sellaisiksi, että tuo *kunnes kuolema meidät erottaa* on jätetty pois ja korvattu lauseella, joka tarkottaa suurinpiirtein sitä, että *niin kauan kuin meitä huvittaa*.