Hei!
Olen naimisissa oleva nainen ja nyt mietin, että onko kellään samoja kokemuksia tai osaako joku sanoa jotain järkevää tähän tilanteeseen.. En siis ole tullut kysymään, mitä pitäisi tehdä, vaan kaipaisin mielipiteitä. Olemma alle 30v pari, jolla on yksi pari vuotias lapsi. Suhteessamme ei ole tapahtunut mitään "vakavaa" esim. pettämistä tai väkivaltaa. Mies on hellä ja pitää toisinaan hyvänä, ei paljon puhuta mistään. Mies melko usein omissa harrastuksissaan, ei kotona ollessaan tajua tarttua tekemiseen auttaakseen jossain, aina saa pyytää. Mies sanoo rakastavansa ja haluavansa olla aina yhdessä.. Enää en itse vaan tiedä, minua ahdistaa nykyään usein, en haluaisi miehen koskevan, seksi ei kiinnosta. Joskus harvoin kaikki tuntuisi taas olevan hyvin ja nautin yhteisestä ajasta, mutta yleensä nautin kun saan olla lapsen kanssa kaksin. En ole kovin onnellinen, lapsesta olen, mutta tästä suhteesta en. Kaikki päivät ovat samanlaisia, ikinä ei voi tehdä mitään uutta, mitä itse kaipaisin. Toisinaan tunnen rakastavani miestäni ja toisinaan en ole enää varma.. En tiedä mitä tehdä. Mitä te muut olette mieltä tai onko omakohtaisia kokemuksia?
Olen naimisissa oleva nainen ja nyt mietin, että onko kellään samoja kokemuksia tai osaako joku sanoa jotain järkevää tähän tilanteeseen.. En siis ole tullut kysymään, mitä pitäisi tehdä, vaan kaipaisin mielipiteitä. Olemma alle 30v pari, jolla on yksi pari vuotias lapsi. Suhteessamme ei ole tapahtunut mitään "vakavaa" esim. pettämistä tai väkivaltaa. Mies on hellä ja pitää toisinaan hyvänä, ei paljon puhuta mistään. Mies melko usein omissa harrastuksissaan, ei kotona ollessaan tajua tarttua tekemiseen auttaakseen jossain, aina saa pyytää. Mies sanoo rakastavansa ja haluavansa olla aina yhdessä.. Enää en itse vaan tiedä, minua ahdistaa nykyään usein, en haluaisi miehen koskevan, seksi ei kiinnosta. Joskus harvoin kaikki tuntuisi taas olevan hyvin ja nautin yhteisestä ajasta, mutta yleensä nautin kun saan olla lapsen kanssa kaksin. En ole kovin onnellinen, lapsesta olen, mutta tästä suhteesta en. Kaikki päivät ovat samanlaisia, ikinä ei voi tehdä mitään uutta, mitä itse kaipaisin. Toisinaan tunnen rakastavani miestäni ja toisinaan en ole enää varma.. En tiedä mitä tehdä. Mitä te muut olette mieltä tai onko omakohtaisia kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mitään uutta, mitä itse kaipaisin."
Listaisitko nopsasti, suoralta kädeltä vaikka 5 uutta asiaa, mitä itse kaipaat.
toiveet ja haaveet olisi hyvä saada konkreettisemmiksi:
oletko tyytyväinen ammattiisi, koulutukseesi, työpaikkaasi,
haluaisitko oppia jotain uutta (italian alkeet, nettisivujen teko, meditaatio)
nähdä jonkun tietyn paikan (Savonlinnan tai Nizzan tai Tulimaan)
hankkia jonkun uuden taidon ( saksofonin soitto, karjalanpiirakoiden teko)
tutustua uusiin ihmisiin
jne
Vai onko kyseessä yleinen elämän angsti ja tylsistyminen. Niistä ei kannata puolisoa syytellä eikä hänelle kiukutella. Kukin meistä aikuisista on loppujen lopuksi vastuussa omasta onnellisuudestaan, koska aina voimme valita sen asenteen, miten asioihin suhtaudumme. Jos voit, niin käy keskustelemassa tuntemuksistasi psykologin kanssa. Ei kuulosta siltä, että varsinainen hankaluus olisi aviosuhteessa ehkä vaan nyt on sellainen vaihe, jolloin pitää taas kriisin läpi pusertua eteenpäin. Toinen ehdotukseni on tutustuminen buddhalaiseen ajatteluun.
Tää on niin ikävystyttävää, arkista, tylsää, harmaata, koskaaneitapahdumitäänuutta, seksikään ei oikein kiinnosta vaikkei se huonostikaan suju, ahistaa ja kun oikein ajattelen ahistaa vieläkin enemmän.
Ja kun oikein, oikein ajattelen, olenkin näitten ajatusten vankina.
Et halua miehen koskevankaan sinuun??? Eunukiksiko häntä luulet? Se nimittäin ottaa päähän, kun toinen haluaa olla jotain muuta kuin aviopuoliso. Se "toisinaan hyvänä pitäminen" on mieheltä epätoivoinen yritys palauttaa avioliittonne normaaliin tilaan ja sinä torjut.
Johonkin sitä on vitutuksensa purettava ja mikäpä siinä on parempi keino, kuin ottaa etäisyyttä ns:"aviopuolisoon" ja lähteä harrastuksiin.
Mies ei takuulla tajua sinua, kun et enää olekaan puoliso, vaan joku kaverintapainen. Mitä siinä voi sanoa? Olet lapsellinen haaveilija. Luuletko, että joku arvostaa sinua ja lapsianne enemmän, jos otat eron syillä, joita et itsekään tiedä?
Kehoittaisin kasvamaan aikuiseksi.