Moi. Nyt on yritettävä tehdä tälle asialle jotain! Täällä tuntuu olevan muitakin samassa tilanteessa olevia, kirjoitan nyt kuitenkin oman viestin, sillä todella toivon, että joku vastaisi.
Olen avoliitossa asuva ja tällä hetkellä töissä käyvä 25-vuotias nainen. Vanhat ystävät ovat unohtaneet minut ja minä itse kai osan heistä. En ole mikään laumaeläin koskaan ollutkaan, mutta kaipaan silti juttukaveria. Töissä olen uusi, ja olen huono tekemään aloitteita...
Ja elämä on vain jotenkin tylsää, tuntuu että ei voi puhua kenenkään kanssa mistään OIKEASTI. Oon mielestäni ollut aina kiinnostunut pohtimaan asioita ja kiinnostunut muidenkin mielipiteistä. Nykyään kuitenkin kaikki on niin pinnallista. Itekään en osaa sanoa edes mitä mulle kuuluu, jos joku kysyy, sanon vain että "eipä ihmeitä". Osa syy tilanteeseeni on se, että sulkeudun aika helposti kuoreeni, jos kuvittelen että toinen ei pidä tasa-arvoisena.
En tiedä, odotanko liikoja, että ystävyyden pitäisi olla sellaista kuin TV:ssä. Että kaikesta puhutaan.
Niin, että olisi mukava tutustua suunnilleen samoin tunteviin. Olen itse Jyväskylän läheltä, mutta kirjoita ihmeessä, vaikka olisit muualta!
terveisin
[email protected]
Olen avoliitossa asuva ja tällä hetkellä töissä käyvä 25-vuotias nainen. Vanhat ystävät ovat unohtaneet minut ja minä itse kai osan heistä. En ole mikään laumaeläin koskaan ollutkaan, mutta kaipaan silti juttukaveria. Töissä olen uusi, ja olen huono tekemään aloitteita...
Ja elämä on vain jotenkin tylsää, tuntuu että ei voi puhua kenenkään kanssa mistään OIKEASTI. Oon mielestäni ollut aina kiinnostunut pohtimaan asioita ja kiinnostunut muidenkin mielipiteistä. Nykyään kuitenkin kaikki on niin pinnallista. Itekään en osaa sanoa edes mitä mulle kuuluu, jos joku kysyy, sanon vain että "eipä ihmeitä". Osa syy tilanteeseeni on se, että sulkeudun aika helposti kuoreeni, jos kuvittelen että toinen ei pidä tasa-arvoisena.
En tiedä, odotanko liikoja, että ystävyyden pitäisi olla sellaista kuin TV:ssä. Että kaikesta puhutaan.
Niin, että olisi mukava tutustua suunnilleen samoin tunteviin. Olen itse Jyväskylän läheltä, mutta kirjoita ihmeessä, vaikka olisit muualta!
terveisin
[email protected]
Vastaukset 4
Vanhimmat
et ole yksin saman vaivan kanssa,onhan meitä muitakin .
yksinäinen m
Oon samanikäinen tyttö, samalta seudulta jopa...
Jokin osa kirjoituksessasi vastasi omia kokemuksiani.
Olen myöskin alkanut kaivata omia kavereita. Joskus männä vuosina heitä oli vielä paljonkin ja yhteydenpito tuntui helpolta ja luontevalta. Osa samaisista kavereista on olemassa edelleen, ollaan vaan jotenki vieraannuttu ja yht.pito on satunnaista. Ajan myötä ollaan ajauduttu jotenki erilleen, toiset on perustaneet perheen, toiset elävät niin erilaista elämää -ei sillä, että se olisi mitenkään esteenä ystävyydelle (he ovat sinkkuja minä avoliitossa). Jokin muuri on vaan vähin erin laskeutunut väliin, enkä osaa enää luottaa kavereihin. Tuntuu joskus siltä, et jos jotain puhuu yhdelle, kohta sen tietää jo joku muu tässä kaveriporukassa, josta olen jotenkin ajautunut syrjemmälle. Olen sulkeutunut vaikken haluaisi olla. Samaten vuorovaikutustaidot ovat jotenkin ruosteessa, jännitän itseäni ja itsetuntoni ei ole parhaasta päästä.
Olen reilu ja ystävällinen. Kiinnostunut ystävistäni ja heidän hyvinvoinnistaan. Kaipaisin uusia kavereita, joiden seurassa olisi helppo ja luontevaa olla. Olis kiva lähteä shoppailemaan ja lenkkipolulle...
Tää tarina ois niin pitkä, et tässä vaan pikaiset, päällimmäiset tunnelmat. Tsemppiä, meitä on muitakin.
Moi nti Kevät,
onneksi tulin katsomaan onko mitään uutta täällä, ettei mennyt viestisi ihan hukkaan! :)
Niin, tutultahan tuokin kuulosti.
Josko kirjoittaisit mulle, niin katotaan onko meillä muuta yhteistä? Sähköpostiosoite oli edell. viestissä. Vai laittaisitko oman osoitteesi tänne?
...tulikohan perille? Kirjoittele! :)