ihminen on sosiaalisesti rakentunut konstruktio, joka toteuttaa, toistaa ja jälleentekee toiminnoissaan kulttuurievolutionaarisia, mutta myös biologisesti selitettäviä ja järkeenkäypiä, valintaprosesseja läpi elämänsä. monelle kenties tärkeimpiä päätöksiä lienee ehkä parisuhdekumppanin valinta. sinkkuelämällä on sinänsä omat hyvätkin puolensa näennäisen vapauden ja riippumattomuuden muodossa. kuitenkin, syvimmältä olemukseltaan yleisesti katsoen ihminen ei "osaa" elää erakkomaista tai liian riippumatonta elämää, -yksinäisyyden tunne, ulkopuolisuus ym tekijät saattavat viimekädessä pakottaa monenkin villin ja vapaan sinkun hakeutumaan pitempiaikaiseen suhteeseen. yleensä kuitenkin parisuhteen muodostus tapahtuu luontevasti yhteisön sosiaalisten siteiden verkostossa ilman, että ihminen itse edes tajuaa tekemiensä valintojen seurauksia syistä puhumattakaan. sosiaaliset ja sukupuoleen liittyvät roolimallit ovat silloin voimakkaasti edesauttamassa parinvalintaa.
parinvalintaan liittyviä preferenssejä elikäs mieltymyksiä on viime aikoina tutkittu sangen uutterasti akateemisella taholla, -mm ytm h.laasanen on tästä aiheesta tuonut käsityksiään julki tiuhaan ja on hän saanutkin aikaan melko kirjavatasoista keskustelua aiheen tiimoilta.
kun alamme purkaa ns laasasen malliin perustuvan teorian mukaisesti sukupuoliin liittyviä parinvalintapreferenssejä huomaamme, että sukupuolilla on selkeästi omat tilastollisesti havaittavat ominaiset mieltymyksensä. yleisesti ottaen voimme todeta, että naiset ovat hiukan ronkelimpia ja hakevat miehistä ns luonnetta ja sosiaalista lahjakkuutta sekä älykkyyttä, mikä voi tosin olla myös kiertoilmaus hyvätuloisuudelle ja korkealle statukselle. monelle miehelle vastaavasti riittää älykkyydeltään siedettävää tasoa oleva kumppani oman sukupuoliroolinsa mukaisen vakiintuneen miehen mielikuvan vankistamiseen. miehille siis pääasia näyttäisi olevan määrä kun vastaavasti naiset panostavat laatuun. tästä voidaan ja on vedettykin johtopäätöksenä sen suuntaista, että naisilla olisi jonkin asteinen määräävä markkina-asema parisuhdemarkkinoilla eli ns seksuaalinen valta.
tasa-arvon näkökulmasta tällainen eri painotuksiin perustuva parisuhteenmuodostuspreferenssistö voi olla tai voi olla olematta balanssissa. mielestäni näkisin kuitenkin, että niin kauan, kun ihmiset ainakin näennäisen vapaasta tahdostaan hakeutuvat parisuhteisiinsa, on vastuukin yksin heillä. tasa-arvoviranomaiset tai vastaavat tahot eivät siis voi "pakottaa" ketään elämään tietyntyyppisessä parisuhteessa, vaan jopa nykyaikainen moderni nainen saa ns vapaasti solmia suhteen machomiehen tai muun määräilynhaluisen ilmisovinistin kanssa ilman, että tämä suhteutuminen loukkaisi yleistä tasa-arvoa.
tiukoista tai epäedullisista sukupuolirooleista tietenkin tulee päästä eroon, -mikä on nähdäkseni paitsi feminismin, niin myös ns uuden miesliikkeenkin tavoite. vaihtoehtoisten roolien esilletuonti eri medioissa on mielestäni tehokkain tapa kehittää ihmisten tietoisuutta tekemiensä valintojen suhteen kuten myös keskustelun jatkuva ylläpitokin. :))
parinvalintaan liittyviä preferenssejä elikäs mieltymyksiä on viime aikoina tutkittu sangen uutterasti akateemisella taholla, -mm ytm h.laasanen on tästä aiheesta tuonut käsityksiään julki tiuhaan ja on hän saanutkin aikaan melko kirjavatasoista keskustelua aiheen tiimoilta.
kun alamme purkaa ns laasasen malliin perustuvan teorian mukaisesti sukupuoliin liittyviä parinvalintapreferenssejä huomaamme, että sukupuolilla on selkeästi omat tilastollisesti havaittavat ominaiset mieltymyksensä. yleisesti ottaen voimme todeta, että naiset ovat hiukan ronkelimpia ja hakevat miehistä ns luonnetta ja sosiaalista lahjakkuutta sekä älykkyyttä, mikä voi tosin olla myös kiertoilmaus hyvätuloisuudelle ja korkealle statukselle. monelle miehelle vastaavasti riittää älykkyydeltään siedettävää tasoa oleva kumppani oman sukupuoliroolinsa mukaisen vakiintuneen miehen mielikuvan vankistamiseen. miehille siis pääasia näyttäisi olevan määrä kun vastaavasti naiset panostavat laatuun. tästä voidaan ja on vedettykin johtopäätöksenä sen suuntaista, että naisilla olisi jonkin asteinen määräävä markkina-asema parisuhdemarkkinoilla eli ns seksuaalinen valta.
tasa-arvon näkökulmasta tällainen eri painotuksiin perustuva parisuhteenmuodostuspreferenssistö voi olla tai voi olla olematta balanssissa. mielestäni näkisin kuitenkin, että niin kauan, kun ihmiset ainakin näennäisen vapaasta tahdostaan hakeutuvat parisuhteisiinsa, on vastuukin yksin heillä. tasa-arvoviranomaiset tai vastaavat tahot eivät siis voi "pakottaa" ketään elämään tietyntyyppisessä parisuhteessa, vaan jopa nykyaikainen moderni nainen saa ns vapaasti solmia suhteen machomiehen tai muun määräilynhaluisen ilmisovinistin kanssa ilman, että tämä suhteutuminen loukkaisi yleistä tasa-arvoa.
tiukoista tai epäedullisista sukupuolirooleista tietenkin tulee päästä eroon, -mikä on nähdäkseni paitsi feminismin, niin myös ns uuden miesliikkeenkin tavoite. vaihtoehtoisten roolien esilletuonti eri medioissa on mielestäni tehokkain tapa kehittää ihmisten tietoisuutta tekemiensä valintojen suhteen kuten myös keskustelun jatkuva ylläpitokin. :))
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.