Tere.
Mies kirjoittelee kun ei oikein tiedä mitä uskoa.
Olemme olleet reilu 5 vuotta yhdessä ja asumme yhdessä, on ihana poikakin 3v ja 9kk.
Avovaimo alkoi viime vuonna opiskelemaan ja tulomme tippuivat aika paljon. Raha-asiat on vähän huonosti olleet hoidossa jonka takia avovaimo sitten sairastui masennukseen. Käy koulua päivittäin ja iltaisin töissä.
Nyt viime viikolla kävi vahingossa ilmi tällainen asia, kysyin sunnuntaina että monelta häneltä alkaa maanantaina koulu ? Hän vastasi että yhdeksältä...
Kuitenkin vahinkojen kautta kävikin ilmi että hänellä olikin etäpäivä ja oli kuitenkin koulussa iltapäivällä käymässä jonkin tehtävän takia ja samalla kävi kahvilla sitten miespuolisen koulukaverinsa kanssa, eivät ole edes samalla luokalla. Mies on kuulemma mukava ja kiva ihminen... Niinpä niin. Pitävät ilmeisesti sähköpostilla yhteyttä kun tämä mies lähti ulkomaille työharjoitteluun.
Vaimoke sanoo ettei heillä ole mitään, mutta kun tunteilla aika paljon ajattelen niin en osaa uskoa että tämä mies olisi ihan puhtailla jauhoilla liikenteessä. Vaimoke on hirveän kiltti ihminen ja ystävät on hänelle tärkeitä, mutta en silti tiedä mitä tässä pitäisi uskoa. Hän vakuuttaa ettei heidän välillä ole mitään mutta enhän minä sitä tiedä.
Itse rakastan vaimokettani yli kaiken enkä millään haluaisi uskoa että hän tekisi jotain mitä minä luulen. Hän vakuuttaa myös rakastavansa minua eikä koskaan voisi kuulemma pettää.
Tiedän että netissä juttelevat, en tiedä mitä. Sähköpostin, msn:n ja facebookin kautta.
Ei vaan voi käsittää...
Sattuu joka ilta itseäni paljon ja on paha olla kun ei tiedä mistään mitään. Hän on myös puhunut miehelle meidän ongelmista ja minun kettumaisesta käytöksestä :(
Eli hakeekohan hän vain ns. terapeuttia tästä vit*n ystävästään vai olisiko kyseessä jotain ihan muuta.
Sitä pelkään että kyseessä on jotain ihan muuta mutta kun en tiedä... Olisi kaikki paljon helpompaa kun hän myöntäisi tai jäisi kiinni, tietäisi ainakin missä mennään. Muutenkin käytös on ollut jotenkin outoa, ei vastaa kaikkiin kysymyksiin, ei ole samanlainen oma hellä itsensä kuin aikaisemmin...
Kuulostaa varmasti aika selvältä tilanteelta mutta ei kai sitä voi tietää.
Kai tässä itsekin alkaa kohta masentumaan kunnolla kun nyt jo tuntuu siltä ettei jaksaisi ihan kaikkea enää, olisi paljon helpompaa jättää avaimet joku päivä vaan pöydälle ja lähteä pois, mutta kun en vaan tahtoisi. Meillä on omasta mielestäni ollut hyvä suhde, rakastava jne. Itse en kyllä ole paras mahdollinen avomies ollut kun olen liian itsekeskeinen ollut mitä olen kyllä tässä viimeaikoina korjannut kun olen ymmärtänyt etten voi olla tällainen... Kaikki on niin vaikeata kun on liikaa tunteita...
Rakkaus on pers**stä... Voisi vaan kadota jonnekin ja vetää pään täyteen hetkeksi aikaa...
Ei edes tunnu siltä että häntä aivan hirveästi enää kiinnostaa, sanoo että johtuu masennuksesta mutta mistä minä nyt yleensäkään tiedän mitä ajatuksia hänellä oikeasti on...
Mies kirjoittelee kun ei oikein tiedä mitä uskoa.
Olemme olleet reilu 5 vuotta yhdessä ja asumme yhdessä, on ihana poikakin 3v ja 9kk.
Avovaimo alkoi viime vuonna opiskelemaan ja tulomme tippuivat aika paljon. Raha-asiat on vähän huonosti olleet hoidossa jonka takia avovaimo sitten sairastui masennukseen. Käy koulua päivittäin ja iltaisin töissä.
Nyt viime viikolla kävi vahingossa ilmi tällainen asia, kysyin sunnuntaina että monelta häneltä alkaa maanantaina koulu ? Hän vastasi että yhdeksältä...
Kuitenkin vahinkojen kautta kävikin ilmi että hänellä olikin etäpäivä ja oli kuitenkin koulussa iltapäivällä käymässä jonkin tehtävän takia ja samalla kävi kahvilla sitten miespuolisen koulukaverinsa kanssa, eivät ole edes samalla luokalla. Mies on kuulemma mukava ja kiva ihminen... Niinpä niin. Pitävät ilmeisesti sähköpostilla yhteyttä kun tämä mies lähti ulkomaille työharjoitteluun.
Vaimoke sanoo ettei heillä ole mitään, mutta kun tunteilla aika paljon ajattelen niin en osaa uskoa että tämä mies olisi ihan puhtailla jauhoilla liikenteessä. Vaimoke on hirveän kiltti ihminen ja ystävät on hänelle tärkeitä, mutta en silti tiedä mitä tässä pitäisi uskoa. Hän vakuuttaa ettei heidän välillä ole mitään mutta enhän minä sitä tiedä.
Itse rakastan vaimokettani yli kaiken enkä millään haluaisi uskoa että hän tekisi jotain mitä minä luulen. Hän vakuuttaa myös rakastavansa minua eikä koskaan voisi kuulemma pettää.
Tiedän että netissä juttelevat, en tiedä mitä. Sähköpostin, msn:n ja facebookin kautta.
Ei vaan voi käsittää...
Sattuu joka ilta itseäni paljon ja on paha olla kun ei tiedä mistään mitään. Hän on myös puhunut miehelle meidän ongelmista ja minun kettumaisesta käytöksestä :(
Eli hakeekohan hän vain ns. terapeuttia tästä vit*n ystävästään vai olisiko kyseessä jotain ihan muuta.
Sitä pelkään että kyseessä on jotain ihan muuta mutta kun en tiedä... Olisi kaikki paljon helpompaa kun hän myöntäisi tai jäisi kiinni, tietäisi ainakin missä mennään. Muutenkin käytös on ollut jotenkin outoa, ei vastaa kaikkiin kysymyksiin, ei ole samanlainen oma hellä itsensä kuin aikaisemmin...
Kuulostaa varmasti aika selvältä tilanteelta mutta ei kai sitä voi tietää.
Kai tässä itsekin alkaa kohta masentumaan kunnolla kun nyt jo tuntuu siltä ettei jaksaisi ihan kaikkea enää, olisi paljon helpompaa jättää avaimet joku päivä vaan pöydälle ja lähteä pois, mutta kun en vaan tahtoisi. Meillä on omasta mielestäni ollut hyvä suhde, rakastava jne. Itse en kyllä ole paras mahdollinen avomies ollut kun olen liian itsekeskeinen ollut mitä olen kyllä tässä viimeaikoina korjannut kun olen ymmärtänyt etten voi olla tällainen... Kaikki on niin vaikeata kun on liikaa tunteita...
Rakkaus on pers**stä... Voisi vaan kadota jonnekin ja vetää pään täyteen hetkeksi aikaa...
Ei edes tunnu siltä että häntä aivan hirveästi enää kiinnostaa, sanoo että johtuu masennuksesta mutta mistä minä nyt yleensäkään tiedän mitä ajatuksia hänellä oikeasti on...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikka en varmaan totuutta tiedä sen paremmin kuin sinäkään.
Meillä on itseasiassa kaltainen tilanne ollut aikaisemmin, tai en tiedä vaivaako aihe vieläkin, mutta ei niin vahvasti kuitenkaan että se miestäni vaivaisi päivittäin.
Itse olin kotiäitinä ihan jo jonkun aikaa, kunnes menin kurssille ja alkoi työt tämän myötä. Tuttavia sai, jopa muista kaupungeista. Yhden kanssa käväsin kahvilla, kun päätti ajaa tätä kautta kotiinsa. No voit varmaan kuvitella että siitä riemua syntynyt kun kaveri oli mies.
Mieheni nieli kiltisti kaiken, ohessa hiukan kettuilemalla kun tilanne tuli eteen.. Eli riita, joka paisui näiden syytösten myötä ihan omiin uomiinsa. Kärpäsestä tuli Härkänen.
Ok, no meillä on monien yhteen sattumien kautta menneet tilanteet siihen pisteeseen, et olin valmis puhaltamaan pelin poikki. Mies ei tiedä kaikki minun kavereita, ja osa porukasta onkin vain nimellisesti kavereita. En tunne heitä kunnolla, mutta porukkaa notkuu facebookin kaverilistoilla.. Eli tyyppejä joiden kanssa joskus vaihtanut mietteen tai kaksi..
Panoja ei ole, mutta ahdistavan tilanteen tullen, olen minäkin miespuolisen ystäväni kainaloon hakeutunut ja itkenyt huonoa oloa, ilman mitään muuta. Se on vaan sitä että kun alkaa jostain päästä rakoilemaan, niin ihan oman mielenterveyden kantilta sitä alkaa puhua ulkopuoliselle taholle, hakeakseen mielipidettä, pelkkiä korvia, tukea tai jotain..
Valehtelu sen sijaan kuullostaa minusta siltä että jotain on meneillään. Itse pyrin raportoimaan liikkeistäni niin suoraan kuin mahdollista, vaikka tiedän sen välistä aiheuttavan paheksuntaakin.. Parempi niin kuin jäädä kiinni valheesta.
Voi olla ettei mitään ole vielä tapahtunut.. Toivotaan niin, mutta kun ei puhuta suoraan, salaillaan, niin jotain vipinää on _ehkä_ menossa.
Meissä jokaisessa on huonot ja hyvät puolet suhteessa. Se jos suhde on ollut sinun mielestä hyvä, niin se ei kanna välttämättä naisesi kantaa suhteestanne. Minunkin mies oli tyytyväinen, ja itse olin täysin toista mieltä. Naisella on taipumusta hakea huomiota (ihan seuraa, ilman mitään intiimimpää kanssa käymistä) jos sitä ei kotoaan saa, saa sitten muualta.
Tämä kaveri voi myös olla ns. harmiton ihastuminen, joka siis on ihastusta kyllä, mutta sellaiseksi jää, ilman syvempiä tuntemuksia.
En tiedä jeesasiko tämä yhtään, vai sainko sut vielä enemmän sekaisin.. Mutta nappaat kädestä kiinni.. Puhut suusi puhtaaksi silmiin katsoen. Siinä vaiheessa kun naisen on aika tehdä sama, tulet huomaamaan jotain..
Ps. Voisit pyytää vaikka jos saisit tavata tämän kaverin :)
Viesti sai enemmän sekaisin ;)
Vaimokkeen mielestä meillä ei ole niin hyvin mennyt kuin olisi voinut mennä :(
Ei vaimoke halua puhua tästä aiheesta kun ei voi kuulemma enää sanoa mitään joka auttaisi.
Muiden miespuolisten kavereiden kanssa tulen ihan hyvin toimeen, ei ongelma ole siinä että kaveri on miespuolinen, vaan ongelma on juuri siinä että hän valehteli osittain tuosta päivästä.
Ja on kiva kirjoitella mesessä ja sähköposteja kun kaverin on kerran niin kiva. Olen normaalistikin mustasukkainen mutta en näin mustis kuin tästä tapauksesta, johtuen tuosta valehtelusta sun muusta. Itsekin olen tehnyt väärin tässä asiassa koska olen "vakoillut" mitä kirjoittelevat, tosin lopetin sen koska myönsin mitä tein. En vain uskonut että saisin rehellisen vastauksen tai mitään muutakaan.
Normaalissa tilanteessa voisin tavatakin ym, olen muitakin tavannut ja esim hänen entisestä miehestä ja perheestään on meille tullut hyviä kavereita, melkein päivittäin olen tämän entisen kanssa tekemisissä. Mutta tätä henkilöä en edes koskaan halua nähdä, en vaan pidä siitä että vaimoke kirjoittelee/puhuu henkilökohtaisia asioita hänelle ja valittaa minusta. En edes kehtaisi, siinä vaan tulisi paha mieli kaikille muillekin kun en osaisi kuitenkaan pitää suutani kiinni...
Kai tässä vaan pitää katsella ja kestää tätä pahaa oloa, kun tuntuu siltä ettei häntä kiinnosta edes miltä minusta tuntuu. Voi kun elämä olisi paljon helpompaa...
Kyttäystä oli meilläkin... Ja uskon vakaasti jotta vieläkin mieheni kattelee koneen läpi missä on tullut käytyä, ja puhelinkin on hänen hyppysissään kun tilaisuus on.
Mutta mutta.. Kyllä sun Vaimo"kkeen" olisi syytä puhua, sillä olet hänen kumppaninsa, ja kuten tekstistä selvästi välittyy niin sulla ei ole hyvä olla. En tiiä auttaako puhuminenkaan, mutta yleensä se järkikulta antaa jossain vaiheessa periksi, mikäli vastapuoli osaa pelata korttinsa oikein. :D Ei vaan vitsinä tuo, mutta on siinä totuuden jyvänenkin.
Valhe viestii aina salailusta, .. Miksi Vaimo"kkeesi" valehteli? Jos kaikki on kuin hän on sanonut, ei olisi pitänyt lähteä värittämään tarinaa sen enempää kuin mitä se totuuden mukaisesti on. :(
En ihan tarkoittanut sanan varsinaisessa merkityksessä lähteä tätä Niin mukavaa mailikaveria tapaamaan, vaan ihan nähdäksesi vaikka naisesi reaktion kun ehdotat moista.. Konstit on monet, mutta älä nyt jää tuleen vaan makaamaan.
Toivottavasti asiat selkiytyy ja voitte hymyssä suin jatkaa elämää eteen päin, vaikka eipä tää elo tästä helpommaks muutu, mut ehkä mukavemmaks. :)
Viestistäs käy ilmi ettet luota avokkiis kovinkaan paljon. Miks siun pitäs tietää kaikki asiast mistä vaimoke juttelee ystävänsä kanssa? Vaikka se ystävä nyt sattuu oleen mies, ni ei se automaattisesti tarkota et ne panee toisiaan. Kavereita voi olla naiset ja miehet keskenäänki.
Mie oon päivät pitkät chatissä juttelemassa miesten kanssa. Siinä ei oo miun puolelta mitää sen kummempaa, koha vaan juttelen. Ketään en lisää meseen enkä ketään suostu tapaan. Miulla on myös miespuolisia mailikavereita, joille teen kans heti selväks että elän suhteessa ja että en oo vailla uuttaa kumppani. Sillä saa tiputettua ne vähätkii vonkaajat. Miun mies tietää että sättään ja että kirjottelen kirjeitä/maileja. Ei oo luottamus ongelmia eikä mitään muutakaan.
Mitä jos sieki rupeisiti vaan luottamaan siihe vaimokkeeseen. Ja koittakaa jutella keskenään. :) Tsemppiä.
Tässä tapauksessa ei ole kyse Virtuaali maailmasta missä sinä Marjo lillut varmaan par aikaa..
Kyse on toisen ihmisen oikeasta läsnäolosta, siitä että Tämä mies on mukava ja jonka takia on ehken jopa valehdeltu koulu päivästä, mahdollistaen näin tämän tapaaminen.
Jos sinun miehesi käyttäytyisi sinun mainitsemalla tavalla, en usko jotta osaisit ajatella yhtä vilpittömästi kuin annat ymmärtää sinun tilanteen olevan. Sinäkin näemmä haet huomiosi muualta, chatista suoraan tai mailitse.
Siinä olet kyllä oikeassa jotta puheella mennään, eikä meinata.