olen eronnut pari vuotta sitten ja huomannut parhaimmaksi lopettaa kokonaan yhteydenpidon ex:ään. raskas päätös, sillä meillä on yhteisiä lapsia. lasten avulla on todella helppo manipuloida tekemisiäni ja häiritä uusia ihmissuhteita. onko muilla vastaavia kokemuksia?
kokonaan eroon
tuumaillut
112449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Erosimme viime kesänä mieheni tahdosta, virallinen ero astuu voimaan piakkoin. Alukis soittelin miehelleni kysellen kuulumisia, mut sit kun hän oli hakenut eron ensi vaiheen tajuisin luovuttaa. Olen hyväksynyt eromme en haikaile hänen peräänsä enään. Tuntuu kyllä vähän oudolta kun ei voi eikä haluakkaan puhua ennen niin tärkeän ihmisen kanssa. Mielestäni on parempi ettei tiedä toisen elämästä mitään vaan jatkaa omaa elämäänsä.
Erosimme viime kesänä mieheni tahdosta. Aluksi pidin häneen yhteyttä, koska toivoin ettei eromme olisi lopullinen.Mutta sitten kun hän haki eron ensimmäisen osan tajusi lopettaa. Nyt eromme astuu pian virallisesti voimaan. Emme ole missään tekemisissä ja se on mielestäni hyvä. Opettelen vasta uutta elämääni sekä itsenäistymään, eron tuskaa mielestäni helpottaa se ettei tiedä toisen elämästä mitään, joka voisi lisätä tuskaa.
Mulla on taas sellasta tuskaa, että mies käyttää sumeilematta lapsia hyväkseen pikku urkkijoina, mikä ei tietenkään häiritse minua muuten kuin lasten asiaan sekoittamisen kannalta. Tiedonjano näyttää olevan kova.
Itse hän ei vastaa puheluihin, jos ne tulevat minun kännykästäni. Hän osti lapsille omat ja vastaa vain niihin. Minä yritän kommunikoida tekstiviestein pakollisista asioista, jotka liittyvät lapsiin. Pari vuotta jatkuneet lakiriidat hoidamme vain lakimiesten välituksellä.
Ymmärrän, että hän ei pysty kuulemaan ääntäni, mutta aika vaikeita juttuja nämä on hoitaa...
Hei,
Haluan muistuttaa, että vanhemmuus jatkuu eron jälkeenkin.
Vähän jää kaivertamaan tässäkin keskusteluussa termi "lapset" ... siis, kun vanhemmat eroavat, niin lapsesta ei saa, tarvitse, tai pidä erota.
Molempien vanhempien tehtävä on huolehtia että lapsella on hyvä suhde molempiin vanhempiin (ja vanhempien vastuulla, että ovat paikalla ja läsnä), elää ja kasvaa yhdessä ... olkonkin että toinen on "etä".
Totta, aina ei näin käy ... lapsen vika se ei ole koskaan. Hyvään silti pyrittävä -- lapsen etu huomioiden.
Kun aikuiset ihmiset eroavat, he tietävät, mitä tahtovat. Ja, mitä eivät. Lapset eivät halua muuta kuin olla vanhempiensa kanssa. Minusta tämä " minulla on oikeus onneen"...menee sikäli liian pitkälle, ettei monessakaan erossa ajatella, miten lapset sen kokevat. En moralisoi. Olen itsekin eronnut ja tehnyt kaikki virheet. Kun me aikuiset päätämme erota, meidän pitäisi oikeasti ottaa siitä vastuu, eikä siirtää sitä lasten kannettavaksi. Se vasta onkin se se vaikea osuus...
joo, olen tullut samanlaiseesn päätökseen, yhteyden pito ei onnistu millään, ei sen puoleen että edes haluaisinkaan.
Pakolliset asiat hoidetaa sos.toimiston kautta.
Mutta lapsia kyllä käytetään sumeilematta hyväksi, kun on kyseessä minun asioiden urkkiminen, ja jos vaan huomataan että mulla on joku seurustelusuhde niin sitten alkaakin kiusanteko, ilmoituksia sos.toimistolle, juoruja liikkeelle jotka ovat aivan muuta kuin mitä todellisuus on.... Ja hänen vaimonsa on mukana tai sitten alkuunpanevana voimana tämmöisessä kamppailussa... Kyllähän sitä kahteen pekkaan kaikkea kivaa kiusaa keksiikin...
Tätä on jatkunut jo kohta 10 vuotta....
Siinä mielessä odotan että saan lapset täysi-ikäisiksi ja toivottavasti saan olla rauhassa....
No niin pointti oli se että yhteyden pito ei ole välttämätöntä... kyllä ne asiat saa hoidetuksi... omalta kohdalta toivon että olisin ottanut sos.toimiston aikaisemmin kuvioihin mukaan, olisin ehkä päässyt hiukan vähemmällä....
Olen mies eronnut kahdesti, kahdella exällä molemmilla minun kanssa kaksi lasta,ja kun ei mitään riitoja paitsi se eron hetki tavallaan pois sulkien,käyvät kylässä luonani yhtä aikaakin,lapsista huolehditaan tosin 2 jo aikuista,en pysty ymmärtämään miksi meillä vois olla muuta kuin hyviä asioita,ja voin kyläillä koska vaan heidän luonaan.
... mutta ikävä kyllä kaikki miehet ei ole samanlaisia. Meidän erossa ex-miehelleni oli kaikkein tärkeintä se että minä en vaan ottaisi itselleni toista miestä.
Kävi humalassa selittelemässä että me olemme aina hänen perhe ja uudella vaimolla ei ole merkitystä, ja hän voi hyvää hyvyyttään autta minua jos satun puutteessa olemaan, no enpä tietenkään ollut sellaisen avun tarpeessa....
No kuitenkin olen onnellinen että olen eronnut ex- miehestäni, soisin vaan ettei siitä olisi ollut sellaisia seurauksia mitä on ollut....
Tiedän monta liittoa jotka on ystävyydessä päättyneet, ikävä vain että niin ei ollut minun kohdallani...
Tietysti on helppoa sanoa, mutta älä änna ex:n vaikuttaa elämääsi. Tee, mitä haluat, ole, miten haluat. Olet eronnut. Älä suo hänelle sitä iloa, että hänellä on valtaa sinun elämässäsi. On vaikeaa, kun kaikki eivät koskaan kasva aikuisiksi.:), sinulle.
Meillä keskusteluyhteys pelaa erittäin hyvin. Tosin meillä asiat ovat aina jotenkin lapsiin liittyviä, loma-asioita, työvuoroasioita, kouluasioita, vaatejuttuja, jne.
Alussa oli paljonkin sellaista loukkaamistyyppistä mielipiteenvaihtoa.
Kun kummankin elämä vakiintui, jäi jäljelle vain lapsia koskevat asiat.
Kaikkien edun mukaista on että keskustelette, mutta rajaatte asiat vain lapsia koskeviksi.
Parin vuoden kuluminen olisi jo luullut helpottaneen tilannetta.