Ollaan miehen kanssa seurusteltu vähän yli vuoden. Emme asu yhdessä. Olen kertonut hänelle pari kertaa tässä vähän aikaa sitten mitä olen ajatellut tulevaisuudesta. Yhteisestä tulevaisuudesta siis. En painostaen vaan sopivan keskustelun lomassa kertomalla omat toiveeni. Olen myös kirjoittanut asiasta, mutta en ikinä saa yhden yhtäkään kommenttia. Ihan kun ei kuulisi tai näkisi koko asiaa. Mies kyllä vaikuttaa kovin rakastuneelta minuun ja tykkää olla vieressä, mutta tulevaisuudesta ei puhu sanaakaan. Pakkohan tässä on tulkita asia niin ettei häntä oikeasti kiinnosta eikä haluakkaan olla yhdessä. Onko näin?
Ei kommentoi
marmosetti
10323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näin se vaan on olet pelimiehen pedissä. ei lupaa mitään kun työt siirtyy toiselle paikkakunnalle järjestetään samanmoinen tyttöystävä taas kuvioihin. sorry minäkin kerran lovennut tuommoiseen mykkikseen myöhemmin selvisi kaikki.
Olin suhteessa n. 3v. Mies kyllä "näennäisesti" halusi samoja asioita, kuin minäkin. Eli jotain tulevaisuutta yhdessä. Hän vaan ei koskaan ottanut puheeksi mitään. Eikä osannut sanoa juuta eikä jaata oikeastaan mihinkään tulevaisuuteen liittyvään asiaan. "sitten joskus kyllä...."olisihan se kiva...jne...lopulta tuli ero. ja suuri syy mielestäni oli juuri tämä yhteisen tulevaisuuden ja haaveiden puuttuminen. Mies ei ollut valmis elämään minun kanssani tulevaisuutta.
Hyväksyttävä se vaan oli. Eikä miestäkään siitä syyttää tietenkään voi. Molemmilla täytyy olla se joku kipinä siihen yhdessä haaveilemiseen/tekemiseen ja suunnittelemiseen. Muutenhan koko suhde on aivan pystyyn kuollut. Ja molempien elämä vain sitä samaa kaavaa päivästä toiseen...haaveet/unelmat/toiveet ja niiden sopiva yhdistäminen kumppanin kanssa saa sen elämän tuntumaan elämältä. Itse olen tätä mieltä.
Olette seurustelleet tietysti vielä aika vähän aikaa. Mutta kyllä aikuisella ihmisellä olisi hyvä olla jotain suuntaviivoja elämässään. Isommista asioista ainakin. Miehesi ei varmaan ole pysähtynyt itsensä kanssa koskaan vielä miettimään, mitä ihan oikeasti elämältään haluaa.
Toki tietysti on niinkin, että tämä elämä ei niitä kaikkia toiveita toteuta. Suunnitella ei pidä liikaa etukäteenkään..Kokemuksen kautta opittua tämäkin. :) joskus aikoinaan... :)
Tsemppiä sinulle. Tiedät kyllä, kun on aika tehdä jotain asialle. Jos kumppani ei pysty eikä halua miettiä huomista pidemmälle kanssasi ja itse olet jo valmis suurempiinkin tulevaisuuden haaveiden toteutukseen. ...Joko odotat..ja odotat....tai sitten lähdet toteuttamaan elämääsi ilman tätä kumppaniasi. Varmasti täällä maailmassa on ihminen, joka haluaa jakaa kanssasi samoja toiveita ja unelmia. :)
se taitaa olla kun tarkemmin ajattelee. Ehkä meitä ei ole tarkoitettu yhteen kuin hetkeksi. Ihan ensimmäistä kertaa en suhteessa ole, joten tiettyjä merkkejä osaan jo tarkkailla ja varmaankin tämä pohdiskelu on jonkinlainen lähtölaskenta suuntaan tai toiseen. Kiitos sinulle kirjoituksestasi.
Miehen ajatusten "tulkinta" on pahin virhe johon voit syyllistyä.
Jos mies ei sano niitä itse ääneen, ne eivät ole vielä selkiintyneet sanalliseen muotoon.
Mies puhuu kun on varma asiastaan.
Naisten tapa on pohtia ja ajatella ääneen keskeneräisiä prosesseja.
monta vuotta sitten on odotettava että mies puhuu? Kun vaan sattuu olemaan sellaisia miehiä, jotka eivät puhu ei pukahda eikä vaikuta olevan varmoja mistään,,,pikkuhiljaa sitä alkaa tulkitsemaan miehen ajatuksia ja väkisinkin tulee mieleen, että eipä näytä kiinnostavan...
Kun naiset pohtii ja ajattelee ääneen, niin siinähän mies oppii tuntemaan naistaan ja mitä nainen haluaa, mutta ei ole valmis antamaan mitään itsestään...ei tulevaisuus kovin valoisalta näytä tuolla menolla.Kyllä sitä puolin ja toisin pitää pystyä jotain ajatuksiaan ääneen sanomaan.Itseäni olisi helpottanut edes se, että mies olisi sanonut, että puhuminen on hänen heikko puolensa, olisin edes jotenkin ymmärtänyt häntä, mutta ei edes sitä saanut kakistettua suustaan ulos.
Mulla on myös samantapainen tilanne; mies ei tunnu ajattelevan, että minä olisin osa hänen tulevaisuuttaan... Kun kysyn/puhun omista haluistani ja tunteistani, en saa mitään vastausta tai keskustelun alkua aikaiseksi. Kuin seinille puhuisi. Olemme eronneet hetkiksi kolme kertaa, ja vasta erotessa hän avaa suunsa... Nyt olen siinä vaiheessa, että odotan tilaisuutta ja sitä viimeisen oljenkorren katkeamista... Sitten sanon, että tämä juttu on ohi lopullisesti, ja ehkä yritän jatkaa elämääni.
Et siis ole ainoa, koita jaksaa, teetpä minkä ratkaisun hyvänsä! :)
-"Sitten sanon, että tämä juttu on ohi lopullisesti, ja ehkä yritän jatkaa elämääni."
N.kuukausi sitten tein tämän ratkaisun.Turhaa sitä on päätään seinään hakata!Toista ei voi pakottaa puhumaan tai olemaan jotain muuta kuin on, joten jatkakoon sitten omaa elämäänsä yksin kaikessa rauhassa.
Minunkin elämä jatkuu.
minunkaan ukkoni sanonut oikein juuta eikä jaata höpinöihini. Jätti silloin tällöin jotain tavaroitaan huusholliini, otti osaa jääkaapin täyttämiseen. Siinä sitten ihmettelin, että johtaakohan tämäkin johonkin..? Lomilla oltiin yhdessä joitakin päiviä, muuten ei mitään ihmeempää. No, tässä sitä kuitenkin nyt kirjoitan ukon ostama kihlasormussormessani - eipä tuo sitä etukäteen mainostanut, tapaamisen vuosipäivänä vaan tarrasi käteen kiinni ja esitti asiansa sormusta tarjoten, ja ehdotti yhteisen kämpän hankkimista.
Varmasti oli yllättävä tilanne. Positiivisesti siis. Kiva, että siinä kävi noin.
Moi!
Lueskelepa montaakin ketjua aiheesta. Meitä on kuule uskomattoman monta muutakin naista samassa jamassa...
www.ellit.i/keskustelut/Ihmissuhteet/Parisuhteessa