kun tapasin ensimmäistä kertaa nykyisen seurustelukumppanini, olin juuri pari kuukautta sitten tullut jätetyksi hyvin pitkästä suhteesta. Minut petettiin ja itsetuntoani kolhittiin. Tutustuin mieheen hitaasti ja varovasti. Olin hyvin hyvin epävarma, mihin tapailumme voisi johtaa, koska mies ei osannut puhua/ilmaista mitään tunteistaan. Olin varma, että hän ei ole kiinnostunut minusta kuin fyysisellä tasolla ja olin tästä jopa surullinen ja vihainen. Ensitapaamisesta kuukauden kuluttua vietin iltaa ulkona kavereiden kanssa ja olin taas kerran pettynyt että mies ei tullut mukaamme. (Luulin taas että häntä ei kiinnosta, kiitos epävarman ja haavoitetun itsetunnon) Baarissa sitte eräs mies näytti huomattavaa kiinnostusta minua kohtaan ja innostuin. Joku sentään osaa ilmaista mitä ajattelee! Olin varma että minusta ja siitä miehestä ei tule mitään, joten lähdin baarituttavuuden matkaan, hänen luokse yöksi ja teimme sen. Aamulla herättyäni tajusin, että en halua enää ketään muuta. Haluan yrittää tämän miehen kanssa, jonka tapasin kuukausi sitten, vaikka olin vielä hyvin hataralla pohjalla tunteideni kanssa. Emme siis olleet sopineet tähän mennessä että seurustelisimme! Eli olimme vielä tapailuasteella... Nyt olemme olleet yhdessä muutaman kuukauden ja minua on alkanut harmittaa se "yhden illan juttu". Yritän vain miettiä miksi tein sen, mutta olin niin varma että hän ei tahdo suhdetta kanssani. Toisaalta, se sai minut tajuamaan asioita... Pitäisikö minun kertoa miehelle tästä yhden illan jutusta vai unohtaa koko juttu??? Auttakaa, kun en enää tiedä mitä ajatella! :(
Oliko se väärin tehty...
Epävarmuus...
12541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
hyvä lähimmäinen. Et ollut nykyisesi kanssa millään sellaisella asteella tuolloin, että sinun tulisi tuntea tuollaista syyllisyyttä teostasi. Olit sekaisin, itsetunto nollilla vielä. Kesken eroa entisestäsi jne.
Se on hienoa, että nyt pystyt jo sitoutumaan tuohon nykyiseen kumppaniisi. Onnea teille!
pyrin kokoajan. Kun ei voinut tietää mitä toinen ajattelee tai haluaako seurustella! Olen vieläkin hieman epävarma, mutta kokoajan vain paranee... Kun kerran on loukattu niin syvästi, niin aikaahan se vie että pystyy taas uuteen suhteeseen. Haluan vain todella että tämä onnistuu ja pelkään että jos hän tietäisi, ei hän enää haluaisi jatkaa kanssani. Tuntuu vain että pitäisi silti kertoa... vaikka ei se varmaan hänelle edes kuulu. Ehkä pitää vain ponnistella ja vahvistua! =)
Kiitos vastauksesta, helpotti jo paljon!
Ei ilmeisesti sovi sinulle...
Kirjoituksestasi päätellen ajattelet myös miehen puolesta ja olet päättänyt hänen puolestaan...
Ei kai mies nyt vielä kuukauden lyhyen tuttavuuden jälkeen mistään tunteista lähde avautumaan.
..Mikäli meinasit rinnastaa suomen miehet samaan kastiin jotta vaikenevat tunteistaan.. Ei kyse ole ajasta, vaan tunteen määrästä, pystyykö hillitsemään ja pitämään pään kylmänä.. Vaiko ei.
Alkuperäiselle kysyjälle:::
Miksi se juttu harmittaa sua?
Olihan siinä pönkittävä vaikutus jossa huomasit ettei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen.. ? Jos haluat loukata kumppaniasi niin ilmanmuuta kerrot hänelle tapauksesta.
Mikäli vain pystyt niin suosittelen lämpimästi unohtamaan tapauksen. Se oli ja meni. :)
ihan kaikilla ole samanlainen oikeus kommentoida netissä asioita kuin sinullakin. Vai kuvitteletko olevasi maailmannapa joka määrää kaikesta?
Siltikin on ihan viisasta varmaan miettiä mitä sieltä näpeistään suoltaa menemään. Tarkoitan lähinnä ensimmäistä heittoa, jossa mainitaan ettei ajattelu sovi. Jotenkin luin sen halveksivaan sävyyn, tai ajattelin asian miten vain niin se ei mielestäni auta Ap:tä millään tavalla.
Ilmeisesti vedit alkulauseestani herneet niin pahasti nenään ettet pystynyt enää lukemaan loppua ajatuksella...
heh.. repesin ku luin sun viestin. mun poikaystävä sanoo mulle aina ihan samaa, kun alan vatvoo juttui.
"Pitäisikö minun kertoa miehelle "
No ei tietenkään. Mieshän päättelee, ettei sinua kiinnosta ja vetää omat johtopäätöksensä.
Mistä muuten päättelet, että sinulla olisi nyt mahdollisuudet, jos aikaisemmin olit varma ettei näin ole?
Toisaalta eihän teillä mitään edes ole, eli voi olla kyllä ihan tervettäkin heittää verkot vesiin.
Mun mielestä aina jos on jotain tuommoista tehny ni aina pitäis kertoo totuus asiasta. Entäs jos se sun miehes saa myöhemmin jotain kautta tietää tästä asiasta, mitenkä luulet hänen sitten asiaan suhtautuvan? Ja miten ite jaksat kantaa tuota syyllisyyttä mukanas jos kerran nytkin mietit jos asiaa noin paljon? Aina se asia käy sitä vaikeemmaks ja mutkistuu enemmän ja enemmän mitä pitempään sitä asiaa pimität tältä sun mieheltä.
Ootko esim.miettiny et jos joku kertoo sun puolesta asian miehelles? Tai jos satutte tän samaisen tyypin kans vahingossa samaan baariin ja se tulee siihen sit puhumaan sulle et "muistatko sillo ku oltiin yhdessä" jne jne..siis onhan tuohon häviävän pieni mahdollisuus mut oon kuullu joskus et näinkin on käynyt..?
Tää toki vaan mun mielipide, mut jos kerrot nuo tuntees miehelles ja kerrot myös avoimesti mitä silloin ajattelit/mitä pelkäist ni uskon kyl et hän ymmärtää..ja jos ei ymmärrä ni ehkä sit on vika teijän suhteessa, sit se ei ehkä oo tarkoitettukaan toimivaks..
Siis vain mun mielipide, ite teet tietty omat ratkaisus..
Sen yhden illan epävarmuuserheen jälkeen meni pari päivää ja otin puheeksi meidän mahdollisen suhteen. Puhuimme ja tulimme siihen tulokseen että voisimme olla "virallisesti" seurusteleva pari. Olin vielä tietysti epävarma mutta halusin lähteä yrittämään. Nykyään olemme siis yhdessä ja hitaasti mennään eteenpäin, ilman mitään suurempia tunnustuksia vielä. Tällä hetkellä tiedän siis että haluan olla hänen kanssaan ja että juttumme onnistuu, eikä minua missään nimessä kiinnosta muut miehet! Hän ei vain osaa puhua tunteistaan millään tasolla eikä avautua mitenkään. Tästä varmasti johtui alun järkyttävä epävarmuus siitä mitä hän minusta halusi.
Olen tuntenut tästä asiasta syyllisyyttä siitä lähtien kun pari kuukautta sitten tajusin miten paljon hänestä PIDÄN. Olen puhunut tästä yhden maailman luotettavimman ihmisen kanssa, ja hänen mielestä minun ei turhaan tarvitse "satuttaa" häntä tällä tiedolla, koska emme silloin olleet vielä yhdessä. Mielestäni se on kyllä totta. Mutta jotenkin kiinnostaa tietää olisiko hän vielä kanssani jos tietäisi miten epävarma olin. Enkä ollut mitenkään sitoutunut häneen. Sanoin hänelle jopa ensitapaamisilla että en ole valmis seurustelemaan ja haluan olla sinkku. Hän siis tiedosti että en ole sitoutumassa. Toisin kuitenkin kävi, ja olen siitä hyvin onnellinen!
Mikä on vaan se oikea ratkaisu... =(
Oli pakko kertoa, sen verran se vaivasi päivittäin. Nyt tuntuu että voin taas ajatella normaalisti päivittäin. Kyllä mä sit kallistuin enemmän tohon rehellisyyteen... Ja hyvin mies otti... Sanoi että jos me ei kerran silloin oltu vielä yhdessä ei sillä ollut väliä jne. Kiitos kuitenkin auttaville! =)