ja loputtoman maapallomme olon mahdollisuus, ja sen sijaan otetaan käyttöön luomisen ajankohta, jota enne ei ollut ollut olemassa mitään. Mutta luomisen jälkeen oli ainakin meidän maapallomme tähtineen aurinkoineen ja kuineen. Mutta tämä selitys jättää kuitenkin meidät eräiden vaikeuksien eteen. Luominen esitetään niinkuin 1. Mooseksen kirja sanoo Jumalan tai Jumalien luomaksi.
Mutta kuka loi Jumalan, siis kuka oli tämän Jumalan eli Luojan Luoja? Ellemme sitten tunnusta, että Jumalaa ei ole kukaan koskaan luonut. No totta kai niin voimme omalla älyllä/järjellä päätellä, että Jumalalla ei ole ollut luojaa, onhan Hän ääretön kaikkitietävä, kaiken luojana hänellä ei ole ollut luojaa.
Mutta onko hän vöinut luoda itsensä ja maailman äärettömyyden? Jos näin on, niin silloinhan me päädymme
ainakin tyydyttävään tulokseen vain, jos otaksumme Jumalan olevan todella kaikkiviopa ja kaikkivaltias Jumala, sillä Hänen on tullut luoda Olemassa-olo sellaisesta, millä ei missään kvalitatiivisessa eikä kvantitatiivisessa suhteessa ole ollut mitään ominaisuuksia ennen luomista. Vaikeaksi kysymykseksi tulee myöskin se, miten Jumala on voinut alkaa luoda itseään.
Mutta onko edes edellä mainitun asian lisäksi, ajan käsitteellä mitään merkitystä, tai mieltä, koska eihän aika ole mitään absolyytisesti, millä sitä pystyisi mittaamaan tai "merkitsemään." Ennekuin Jumala aloitti luomistyönsä, niin ei ollut mitään yapahtumia, joilla ajan jatkuvaa virtaa olisi voitu seurata. Sen tähden aikaa tuskin ja todennäköisesti ei ollut, koska tapahtumat edellyttävät ajan virtaamista.
Meille jää todennäköisesti vain 2. mahdollisuutta maailman alun selitykseksi. Ensimmäinen: Joko se on aina ollut olemassa tai se on syntynyt jossakin fantastisessa prosesissa, jota ennen ei olisi ollut mitään mieltä puhua ajasta.
Vastaavat mahdollisuudet on tietysti maailman lopulla: joko se lakkaa olemasta joskus - ja menettää absolyytisesti olemassaolonsa ja siten kaiken merkityksen, tai sitten se jatkaa olemassaoloaan, joka kuitenkin on suurempi mahdollisuus jopa ajatuksena, samaa luokkaa kuin, että ihyminen itse on tullut luoduksi tyydyttää mieltä, ja on siksi helpommin nieltävä. Usko kuolemattomuuteen on suuresti ja laajalle levinnyt ja aika vakaa käsitys historian ajoists lähtien. Raamatusta Uudessa Testamentissa mm. mainitaan Jeesuksen ja opetuslasten keskustelunnyhteydessä. Matt.17:12-13. Matt.11:13-14. Mark.9:10-13.
Olisihan merkillistä jos kuolemattomuus ajatus olisi syntynyt vain nykyisen teknologian kehityksen kautta. Mutta mistä se sitten onkin alkuisin, se on niin juuttunut ihmisten mieliin, että se saa yhä enempi ja enempi hallitsevaa asemaa ihmisten mielissä. Sillä alkaa olla hallitseva kulttuurinen asema maailman suurimmissa pääuskonnoissa. Kenties sen arvoitus ei kuitenkaan saata olla ratkaisematon, mutta se kuitenkin edellyttää kaiken menneisyydestä saatavan todistusaineiston saatavuutta, mutta myöskin kaiken nykiysyyden käsittämisemme ja järkeilymme äärimmilleen kiristämistä ja käyttöä. Siten voisimme mahdollisesti saada jonkinlaista valoa siitä, mikä on juurruttanut tämän käsityksen ihmisten mieliin?
Mutta kuka loi Jumalan, siis kuka oli tämän Jumalan eli Luojan Luoja? Ellemme sitten tunnusta, että Jumalaa ei ole kukaan koskaan luonut. No totta kai niin voimme omalla älyllä/järjellä päätellä, että Jumalalla ei ole ollut luojaa, onhan Hän ääretön kaikkitietävä, kaiken luojana hänellä ei ole ollut luojaa.
Mutta onko hän vöinut luoda itsensä ja maailman äärettömyyden? Jos näin on, niin silloinhan me päädymme
ainakin tyydyttävään tulokseen vain, jos otaksumme Jumalan olevan todella kaikkiviopa ja kaikkivaltias Jumala, sillä Hänen on tullut luoda Olemassa-olo sellaisesta, millä ei missään kvalitatiivisessa eikä kvantitatiivisessa suhteessa ole ollut mitään ominaisuuksia ennen luomista. Vaikeaksi kysymykseksi tulee myöskin se, miten Jumala on voinut alkaa luoda itseään.
Mutta onko edes edellä mainitun asian lisäksi, ajan käsitteellä mitään merkitystä, tai mieltä, koska eihän aika ole mitään absolyytisesti, millä sitä pystyisi mittaamaan tai "merkitsemään." Ennekuin Jumala aloitti luomistyönsä, niin ei ollut mitään yapahtumia, joilla ajan jatkuvaa virtaa olisi voitu seurata. Sen tähden aikaa tuskin ja todennäköisesti ei ollut, koska tapahtumat edellyttävät ajan virtaamista.
Meille jää todennäköisesti vain 2. mahdollisuutta maailman alun selitykseksi. Ensimmäinen: Joko se on aina ollut olemassa tai se on syntynyt jossakin fantastisessa prosesissa, jota ennen ei olisi ollut mitään mieltä puhua ajasta.
Vastaavat mahdollisuudet on tietysti maailman lopulla: joko se lakkaa olemasta joskus - ja menettää absolyytisesti olemassaolonsa ja siten kaiken merkityksen, tai sitten se jatkaa olemassaoloaan, joka kuitenkin on suurempi mahdollisuus jopa ajatuksena, samaa luokkaa kuin, että ihyminen itse on tullut luoduksi tyydyttää mieltä, ja on siksi helpommin nieltävä. Usko kuolemattomuuteen on suuresti ja laajalle levinnyt ja aika vakaa käsitys historian ajoists lähtien. Raamatusta Uudessa Testamentissa mm. mainitaan Jeesuksen ja opetuslasten keskustelunnyhteydessä. Matt.17:12-13. Matt.11:13-14. Mark.9:10-13.
Olisihan merkillistä jos kuolemattomuus ajatus olisi syntynyt vain nykyisen teknologian kehityksen kautta. Mutta mistä se sitten onkin alkuisin, se on niin juuttunut ihmisten mieliin, että se saa yhä enempi ja enempi hallitsevaa asemaa ihmisten mielissä. Sillä alkaa olla hallitseva kulttuurinen asema maailman suurimmissa pääuskonnoissa. Kenties sen arvoitus ei kuitenkaan saata olla ratkaisematon, mutta se kuitenkin edellyttää kaiken menneisyydestä saatavan todistusaineiston saatavuutta, mutta myöskin kaiken nykiysyyden käsittämisemme ja järkeilymme äärimmilleen kiristämistä ja käyttöä. Siten voisimme mahdollisesti saada jonkinlaista valoa siitä, mikä on juurruttanut tämän käsityksen ihmisten mieliin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuosta ei hyvää seuraa. Nuo asiat eivät ole järkeiltävissä tuolla tavalla. Laita nyt kiireesti jääpussi päähäsi ja lepäile. Rauhoittava musiikkikin auttaa, esim Albinonin Adazio. Koeta unohtaa koko juttu.
HÄN AINOA ON IANKAIKKINEN. Jumala on "MINÄ OLEN", siis koko olevaisuus ja elämä. JUMALA ON ELÄMÄ ITSE. Olla olemassa, siis elää, on olevaisuutta, siis osa Jumalaa.
Jumalan edustajia! Meidä henkemme ja sielumme on yhtä Jumalan Hengen kanssa