Onko ihminen itse oman uskonsa alkaja, joka omilla päätöksillään ja ratkaisuillaan voi alkaa uskovaiseksi ja julistaa itsestään todistuksia ihmisten edessä, kuinka hän itse otti Jeesuksen vastaan?
(minkä lie hurmahengen ottanut vastaan?)
(minkä lie hurmahengen ottanut vastaan?)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä nimenomaan ihminen itse tekee aikuisena, täysikäisenä päätöksen itsellisesti siitäkin, että joko tottelee siis uskoo Luojaamme, Jumalaamme, taivaallista Isää, taikka ei tottele (olemalla tottelematon, uskoton) siis ei usko Häneen, vaikka onkin uskonsa saanut lahjana. Sillä esim voihan ihminen kuin ihminen heittää lahjansa pois
tai väitäää saaneensa sellaisia lahjoja joita ei edes ko lahjanantaja jaa. Eikä sinänsä, viittaan nyt tuohon ensin sanottuun, tuota ratkaisua tuonkaan ko asian suhteen voi edes kukaan ulkopuolinen tehdä. Mutta itse itsestään todistaminen ei kyllä todista oikealla tavalla yhtäkään piirrettä ihmisestä tai tehtyä ratkaisua. Lapsenakin saadut lahjat voi hävitä iän myötä, jos ei niitä vaali ja varjele oikein.
kutsuessaan syntistä. Paavalin mukaan puhe rististä on juutalaiselle pahennus ja kreikkalaiselle hullutus. Kuka täysi-ikäinen järkeen nojaava ihminen itse päättäisi alkaa uskoa Jeesuksen ristinkuolemaan - ellei Jumala kutsu häntä. Tämä on omakin kokemukseni, minua ei hetkauttanut millään tavalla uskon asiat 33 vuotiaaksi asti, ei, vaan pidin uskovia jotenkin kahjoina tai vanhoina kirkkomummoina. Mutta sitten vaan Jumala kutsui minua, saattamalla tilanteeseen jossa oli pakko rukoilla Jeesusta apuun. Pikkuhiljaa sen jälkeen usko alkoi syntyä, ja vähin erin aloin uskoa paradoksiin: Jumala kuoli ristillä. Pelastusprosessi on meneillään kohdallani, mutta sen alkaja ja loppuunsaattaja on Jumala.
Johannes Kastaja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta."
Sentähden Jeesus kehotti anomaan Jumalan tahdon mukaan, koska hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan hänet Totuutena, Herrana ja Jumalana.
Lisäksi Luoja Jumalamme on näinkin hyväksi nähnyt:
´Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne. Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"? Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa. Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari. Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?´
Jokaisen siis tulee valvoa itseään ja Jumalalta saamaansa oppia, sillä jokainen itse seisoo ja kaatuu sen mukaan kuinka vaeltaa ja rakentaa, jokaiselle on kuitenkin Herran Jeesuksen Kristuksen perustuksella ja opetuksella mahdollisuus rakentaa viisaasti tai tyhmästi.