kirjoitin tuohon joitakin keskusteluja alemmas otsikolla: uusi uusperhe. siinä taustaa.
poikaystäväni/avomieheni oli taas eilen tapaamassa lastaan lapsen äidin luona. tuo tapaamisjärjestely vaivaa minua joka kerran yhä enemmän, kuten ounastelinkin. olen vaivihkaa yrittänyt ehdottaa muita vaihtoehtoja tapaamispaikaksi, mutta nyt näyttää, että minun on tyytyminen tähän käytäntöön.
lapsi on 1v3kk. tapaamisajankohdat ovat epäsäännöllisiä, mutta tapaamispaikka on ainakin toistaiseksi lapsen äidin koti. äiti on yleensä paikalla joko koko ajan tai osan siitä ajasta, jonka isä viettää lapsen kanssa.
olen yrittänyt ehdottaa tapaamispaikaksi isän vanhempien kotia, eli lapsen mummolaa. eilen poikaystävöni oli ehdottanut tätä exälleen ja vastaus oli kielteinen, koska tuo mummo kuulemma hössöttää liikaa, eikä isä saisi kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. sen sijaan tämä äiti käy itse enemmän tai vähemmän säännöllisesti tuolla exänsä vanhemmilla lapsen kanssa, mitä pidän myös hieman outona. minusta lapsen kuuluisi käydä isän puolen sukulaisillaan isänsä kanssa.
toinen ehdotettu ratkaisu oli, että isä tapaisi lastaan minun asunnossani (jossa tämä nykyään itsekin asuu) ilman minun läsnäoloani (menisin jonnekin muualle tapaamisten ajaksi, koska lapsen äiti ei toistaiseksi halua lapsen tapaavan minua, kun ei voi olla varma suhteemme kestävyydestä). lapsen äiti suhtautui tähänkin ehdottoman kilteisesti ja syy oli se, ettei tämä voi luottaa miehen sanaan, ettenkö olisi paikalla.
kuulin kuitenkin, että tuolla äidillä oli eilen ollut asunnossaan lapsen aikana kaksi eri miesvierasta. toinen vain ystävä ja toinen poikaystäväkandidaatti. mietin sitä, että eikö tämä äiti koe omia, enemmän tai vähemmän epävakaita, suhteitaan haitallisiksi lapsen kannalta. miksi vain isän tyttöystävät on pidettävä piilossa? koska kyseessä on vielä noin nuori lapsi, tämä tuskin ymmärtää mitään näistä aikuisten ihmissuhdekoukeroista. eihän tämä osaisi minua mieltää isänsä tyttöystäväksi, jos kaikki keskinäiset hellyydenosoitukset jätettäisiin väliin lapsen vierailujen ajaksi, vaikka olisinkin paikalla samassa asunnossa (sitäpaitsi asunnossani on kylliksi tilaa olla vaikka eri huoneissa, eikä lapsen tarvitsisi olla minun välittömässä läheisyydessäni).
minulla ei itselläni ole mitään kiirettä tai hinkua tavata tuota lasta vielä näin aikaisessa vaiheessa, mutta tuo nykyinen tapaamiskäytäntö ahdistaa. ymmärrän äidin huolen, kun kyse on vielä noin pienestä lapsesta. kuitenkin tuo tapaamisvaihtoehtojen tyrmääminen noin suoralta kädeltä ja noin huonoin perustein antoi ainakin minulle vaikutelman, että lapsen äiti haluaa järjestää kaikki asiat oman mielensä mukaan ja jakaa vastuuta lapsesta tämän isälle, mutta vain omilla ehdoillaan.
minusta tuo tapaaminen lapsen äidin välittömässä läheisyydessä on siinäkin mielessä huono, että toistaiseksi vanhemmat ovat onnistuneet riitelemään jokaisen tapaamisen aikana. tuskin lapselle on hyväksi sekään, että eronneet vanhemmat ritelevät joka kerran kohdatessaan ja vielä lapsen aikana.
käsitin, että eilinen riita oli tullut, kun mies oli lähdössä pois lapsen nukkumaanmenoajan koitettua. lapsen äiti oli suuttunut ja huutanut, että mies ei ollenkaan välitä lapsestaan jne,... (mikä ei kyllä todellakaan pidä paikkansa) en tiedä, mutta oma epäilykseni on, että asia olisi liittynyt siihen kun äiti ja lapsi olivat eilen kuumeilleet ja äiti olisi mahdollisesti halunnut miehen jäävän huolehtimaan lapsesta yön yli (tällainen tapaus on ollut kerran aikaisemminkin).
tuo tapaamiskäytäntö tuntuu päivä päivältä ikävämmältä ja pelkään että ongelmat vain lisääntyvät ajan kanssa. miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat olette järjestäneet tapaamiset? mitä konkreettisia haittoja siitä voi olla, jos lapsi tapaa aikaisessa vaiheessa isän tai äidin uusia kumppaneita?
tavallaan osasin odottaa lapsen äidin puolelta jo tuota miehen syyllistämistä ("et välitä lapsesta" jne.) ja nyt alkoi pelottaa seuraako tästäkin minulle jo entisessä suhteessani tutuksi käynyt sota: "jos et tee sitä ja sitä, et saa tavata lasta", kun kaikki asiat eivät hoidu äidin toivomalla tavalla.
poikaystäväni/avomieheni oli taas eilen tapaamassa lastaan lapsen äidin luona. tuo tapaamisjärjestely vaivaa minua joka kerran yhä enemmän, kuten ounastelinkin. olen vaivihkaa yrittänyt ehdottaa muita vaihtoehtoja tapaamispaikaksi, mutta nyt näyttää, että minun on tyytyminen tähän käytäntöön.
lapsi on 1v3kk. tapaamisajankohdat ovat epäsäännöllisiä, mutta tapaamispaikka on ainakin toistaiseksi lapsen äidin koti. äiti on yleensä paikalla joko koko ajan tai osan siitä ajasta, jonka isä viettää lapsen kanssa.
olen yrittänyt ehdottaa tapaamispaikaksi isän vanhempien kotia, eli lapsen mummolaa. eilen poikaystävöni oli ehdottanut tätä exälleen ja vastaus oli kielteinen, koska tuo mummo kuulemma hössöttää liikaa, eikä isä saisi kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. sen sijaan tämä äiti käy itse enemmän tai vähemmän säännöllisesti tuolla exänsä vanhemmilla lapsen kanssa, mitä pidän myös hieman outona. minusta lapsen kuuluisi käydä isän puolen sukulaisillaan isänsä kanssa.
toinen ehdotettu ratkaisu oli, että isä tapaisi lastaan minun asunnossani (jossa tämä nykyään itsekin asuu) ilman minun läsnäoloani (menisin jonnekin muualle tapaamisten ajaksi, koska lapsen äiti ei toistaiseksi halua lapsen tapaavan minua, kun ei voi olla varma suhteemme kestävyydestä). lapsen äiti suhtautui tähänkin ehdottoman kilteisesti ja syy oli se, ettei tämä voi luottaa miehen sanaan, ettenkö olisi paikalla.
kuulin kuitenkin, että tuolla äidillä oli eilen ollut asunnossaan lapsen aikana kaksi eri miesvierasta. toinen vain ystävä ja toinen poikaystäväkandidaatti. mietin sitä, että eikö tämä äiti koe omia, enemmän tai vähemmän epävakaita, suhteitaan haitallisiksi lapsen kannalta. miksi vain isän tyttöystävät on pidettävä piilossa? koska kyseessä on vielä noin nuori lapsi, tämä tuskin ymmärtää mitään näistä aikuisten ihmissuhdekoukeroista. eihän tämä osaisi minua mieltää isänsä tyttöystäväksi, jos kaikki keskinäiset hellyydenosoitukset jätettäisiin väliin lapsen vierailujen ajaksi, vaikka olisinkin paikalla samassa asunnossa (sitäpaitsi asunnossani on kylliksi tilaa olla vaikka eri huoneissa, eikä lapsen tarvitsisi olla minun välittömässä läheisyydessäni).
minulla ei itselläni ole mitään kiirettä tai hinkua tavata tuota lasta vielä näin aikaisessa vaiheessa, mutta tuo nykyinen tapaamiskäytäntö ahdistaa. ymmärrän äidin huolen, kun kyse on vielä noin pienestä lapsesta. kuitenkin tuo tapaamisvaihtoehtojen tyrmääminen noin suoralta kädeltä ja noin huonoin perustein antoi ainakin minulle vaikutelman, että lapsen äiti haluaa järjestää kaikki asiat oman mielensä mukaan ja jakaa vastuuta lapsesta tämän isälle, mutta vain omilla ehdoillaan.
minusta tuo tapaaminen lapsen äidin välittömässä läheisyydessä on siinäkin mielessä huono, että toistaiseksi vanhemmat ovat onnistuneet riitelemään jokaisen tapaamisen aikana. tuskin lapselle on hyväksi sekään, että eronneet vanhemmat ritelevät joka kerran kohdatessaan ja vielä lapsen aikana.
käsitin, että eilinen riita oli tullut, kun mies oli lähdössä pois lapsen nukkumaanmenoajan koitettua. lapsen äiti oli suuttunut ja huutanut, että mies ei ollenkaan välitä lapsestaan jne,... (mikä ei kyllä todellakaan pidä paikkansa) en tiedä, mutta oma epäilykseni on, että asia olisi liittynyt siihen kun äiti ja lapsi olivat eilen kuumeilleet ja äiti olisi mahdollisesti halunnut miehen jäävän huolehtimaan lapsesta yön yli (tällainen tapaus on ollut kerran aikaisemminkin).
tuo tapaamiskäytäntö tuntuu päivä päivältä ikävämmältä ja pelkään että ongelmat vain lisääntyvät ajan kanssa. miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat olette järjestäneet tapaamiset? mitä konkreettisia haittoja siitä voi olla, jos lapsi tapaa aikaisessa vaiheessa isän tai äidin uusia kumppaneita?
tavallaan osasin odottaa lapsen äidin puolelta jo tuota miehen syyllistämistä ("et välitä lapsesta" jne.) ja nyt alkoi pelottaa seuraako tästäkin minulle jo entisessä suhteessani tutuksi käynyt sota: "jos et tee sitä ja sitä, et saa tavata lasta", kun kaikki asiat eivät hoidu äidin toivomalla tavalla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aikoinaan,ennen kuin aloitin seurustelun mieheni kanssa,hän oli käynyt tapaamassa lapsiaan exän luona mutta kun minä astuin kuvioihin mies tajusi itse ettei se olisi ollut sopivaa,vaikka kyllä minä aluksi jouduin olemaan vähän kovana tuon asian suhteen.Miehet eivät katsos,oikein ymmärrä miksi ne exät tekevät tuota:ihan kiusatakseen uutta puolisoa-haluavat tehdä uuden kumppanin epävarmaksi suhteesta.
Mies ja hänen sukulaisensa olivat kyllä valottaneet,millainen kiusankappale tuo nainen on aiemminkin ollut joten tiesin varautua kaikkeen,enkä periksi antanut.
Lasten kustannuksella teki kiusaa milloin mitenkin,onnistumatta kuitenkaan erottamaan minua ja miestäni.
Lapsen ikä,josta tässä nyt puhut,ei edellytä sitä että mies kävisi tapaamassa häntä äidin kotona-ei ole enää mikään sylivauva!Mieheni toinen lapsi oli suurinpiirtein samaa ikää kun aloimme seurustella eikä siinä ollut mitään ihmeellistä että lapsi kävi isällään yökylässäkin.
Kuvitteleeko tämä miehesi exä nyt niin että jos hänen ja poikaystäväkandidaatin yhteiselo ei sujukaan niin miehesi on valmis palaamaan hänen luokseen,en tiedä.Mutta jotenkin vaikuttaa pomottelulta tuo tuollainen käytös(jota mieheni exäkin aikoinaan harrasti)ja sillä yrittää syyllistää miestä ja saada aikaiseksi enemmän huonoa omaatuntoa.Mitähän naisen poikaystäväkin mahtaa ajatella tästä järjestelystä että ex-mies käy tapaamassa poikaa hänen kotonaan?
Tulee vaan mieleen että tässä yritetään nyt sinua mustamaalata kuten minuakin aikoinaan:kun exä ei tunne sinua(eikä kenties halua oppiakaan,edes lapsen parhaaksi)hänellä on omasta mielestään oikeus päätellä(lue:keksiä),millainen sinä olet(esim."ei kelvollinen"lapsen perään katselija,jos sulla ei oo omia lapsia tms.)-näin minuakin syyllistettiin monta vuotta-ja kas,kas-exälle kelpasi avokiksi mies,jolla ei ole lapsia-noin ne mielipiteet muuttuu:omaksi parhaaksi.
Kaikenlisäksi tämä mieheni exä halusi vain hyötyä miehestäni-hän kerran oli sanonut että,"koska niistä muista on enemmän hyötyä kuin sinusta..."
Eli tarkoituskaan ei ollut että lapset näkisivät isäänsä,koska heillä oli siihen oikeus vaan se,että mitä äiti HYÖTYY.
Nyt kun em.äidillä on uusi miesystävä,on tuo mies ollut hänelle HYÖDYKSI,tässä en ala eritellä,että millä tavalla.Eli tämänkin ihmisen kohdalla tulee vain mieleen,että mitä enemmän HÄN hyötyy muista ihmisistä,sen parempi.
Älä sinäkään ala kenenkään kynnysmatoksi-sanot miehelles,että alkaa pikkuhiljaa tekemään ratkaisuja tai muuten...ei kenelläkään ole velvollisuuksia lapsen takia olla exän luona yökylässä,ei todellakaan!Eri juttu jos exä lähtee omille menoilleen eikä lapsella ole ketään muuta aikuista huolehtimassa hänestä,mutta tuo että on isovanhemmat olemassa niin ei missään nimessä!Ei kai vaan miehesi exällä ole kuvitelmaa että sinä yrittäisit äidiksi hänen paikalleen...eipä ajattele sitten omia miesjuttujaan,jos vaikka sattuisi ottamaan sen kandidaatin luokseen asumaan-eikös miehelläskin olisi siihen jotain sananvaltaa...
Minun näkökannaltani katsottuna miehesi exä taitaa olla melko sairaalloinen tapaus-jotenkin tutulta käyttäytymiseltä tuo vaikuttaa!
Suorat sävelet miehelle-sanot,että lähdet lätkimään jos ei muutu tuo tilanne ja sillä siisti!Niin minäkin tein ja nyt ollaan oltu useita vuosia onnellisesti yhdessä ja aviossakin.
minä en tunne tuota miehen exää sen paremmin, kuin tämä minua. en osaa siis ottaa kantaa siihen, mikä on hänen päämääränsä: kiusanteko, vai yksinkertaisesti lapsen etu, jonka vain näemme hieman eri tavoin.
vaikka minulla ei omia lapsia olekaan, en koe olevani kelvoton lapsen seuraan. olen 24-vuotias, poikaystäväni 21-vuotias ja tämän ex-kumppani, eli lapsen äiti on käittääkseni 20-vuotias. minulla on kokemusta eri-ikäisten lasten hoidosta ja olin vuoden au pairina 3-lapsisessa perheessä, jonka nuorin lapsi oli vasta viiden kuukauden ikänen aloitaessani työt. poikaystäväni ex-kumppani ei todennäköisesti tiedä minusta näitä asioita, joten ymmärrän toki, jos tämä on huolissaan minun tai lapsen isän kyvyistä lapsenhoidon suhteen.
äidin paikasta en ole missään nimessä kiinnostunut. sen sijaan olen kyllä halukas tulemaan yhdeksi tämän lapsen elämän tärkeistä aikuisista, mikäli minut vain sellaiseksi jossain vaiheessa kelpuutetaan.
miehen exän taka-ajatuksista miehen saamiseksi takaisin en ole tietoinen. tiedän heidän suhteensa rakoileen aikaisemminkin ja miehen palanneen kuitenkin takaisin tämän exän ja lapsen luo. en tiedä odottaako tämä exä tosiaan käyvän taas niin, jos hänen oma suhteensa ei onnistu tuon nykyisen poikaystäväkandin kanssa (kuulemma kolmen lapsen isä). en halua kuitenkaan syvällisemmin pohtia tuota asiaa. toistaiseksi ainakin mies itse on osoittanut haluavansa elää minun kanssani ja se riittää. suuri yllätys ei kuitenkaan olisi löytää miestä exän oven takaa, jos meidän suhteemme jostain syystä kariutuisi.
en halua kuitenkaan tuomita miehen exää kiusantekijäksi näillä perustein, koska ei välttämättä ole kysymys siitä, vaan näkemyseroista ja ihan oikeasta huolesta.
sitä olen hieman ihmetellyt miksi tässä tilanteessa äiti odottaa lapsen isän täyttävän vain velvolisuuksiaan, mutta ei ole antanut tälle päätösvaltaa lasta koskevissa asioissa. lapsen isä siis ei ole tunnustanut lasta (ainakaan toistaiseksi), eikä käsittääkseni ole elatusvelvollinenkaan. isä kuitenkin maksaa lapsesta tämän äidille (eikä minulla ole mitään sitä vastaan, mutta voisi toki käydä tunnustamssa lapsen ja sen jälkeen tehdä ihan virallisen paperin elatus- ja tapaamisasioista, niin ei tarvitsisi kenenkään purnata).
Ei sinulla sitten ilmeisesti ole mitään ongelmaa?Seuraa mitä tapahtuu,koskapa olet noin realistinen muutenkin :)
vaikka asia ei vielä varsinainen onglma olekaan, se voi kuitenkin ajan kuluessa kasvaa sellaiseksi, jollen osaa toimia oikein ja tehdä oikeita ratkaisuja. siksi toivoisin edelleen mahdollisuutta kuulla muiden vastaavista kokemuksista ja miten muut ovat samassa tilanteessa toimineet. olisi kiinnostavaa kuulla myös sitä toista puolta, eli äidin kantaa. koska en tuolta äidiltä itseltään voi asiasta kysellä, tahtoisin kuulla muiden yh-äitien näkemyksiä ja saada joitain selityksiä, jotta minun olisi helpompi ymmärtää myös tämän toimintatapoja ja nkemyksiä. en halua leimata tätä katkeraksi kiusantekijäksi, koska tuskin tämä sitä on -ainakaan tieten tahtoen.
Kuules,jos kyselet yyhoo äitien mielipidettä asioihin niin luuletko että saat sellaisia vastauksia jotka tyydyttää?En oikein usko-luultavasti kaikilla on erilainen mielipide asioista ja jokainen tuo julki vain sen,mikä itselle sopii.Jokaisen on itse osattava tehdä elämässään ne omat ratkaisut-ja käyttää omaa järkeään.Se mikä sopii toiselle,ei sovi toiselle ja jos muiden ohjeita alkaa noudattaa niin taatusti oma elämä menee vaan sekavammaksi.Eiköhän olis parasta jos keskustelisit ao.äidin kanssa asioista,koska hän on se joka asiat parhaiten lapsensa kannalta tietää ja jos ei tiedä,etkä saa häneltä kunnon vastauksia niin anna olla.Kertomuksesi perusteella jo osaan sanoa,mitkä ovat hänen mieleipiteensä:haluaa toimia samoin kuin ennenkin-tuskin hänen mielipiteet on tässä ajassa ehtineet kovin radikaalisti muuttua.Taidat kysyä häneltä,kannattaisiko jatkaa vielä yhteiseloa miehesi kanssa vai pitäisikö jatkaa.Teepä se,koska ethän osaa omaa järkeäsi käyttää.
toki käyttää omaa järkeäni. tahtoisi vain tietää miten muut ovat vastaavia tilanteita ratkaiseet ja mikä on ollut lopputulos. siis, jos minä annan asian olla, paheneeko tilanne? jos taas otan kärkkään asenteen ja vaadin niitä asioita, jotka koen omiksi oikeuksikseni, kärsiikö joku muu?
entisellä avomiehelläni oli myös lapsi ja kun minä siinä suhtessa puutuin asioihin, seurasi jatkuvia riitoja niin miehen, ex-vaimon, kuin miehen sukulaistenkin kanssa.tällä kerralla haluaisin välttää nämä. tilanne vain on jossain määrin erilainen, kuin ennen, sillä tämä lapsi ja vanhemmat ovat nuorempia, eikä näillä ole vielä kokemusta "normaalista uusperheen käytännöstä" ja se ns. ydinperhekin ehti olla pystyssä vain pienen hetken.
en minä sitä pohdi, kannattaako olla yhdessä poikaystäväni kanssa. enkä ainakaan aio tuohon asiaan kysyä mielipidettä miehen exältä, koska vastaus on takuulla kielteinen. emmehän me oikein kukaan tahdo sulattaa ex-kumppaneidemme uusia puolisoja -ainakaan jos erosta on kulunut vasta vähän aikaa. tuon exän kanssa en muutenkaan mieli juttusille. sen tiedän vain mutkistavan asioita ja aiheuttavan suoraa närää välillemme (mikä ei takuulla ole hyvä lapsellekaan). parempi siis mitä vähemmän hänen kanssaan olen tekemisissä.
en olekaan hakemassa vastausksia, joista minulle tulisi hyvä mieli, eikä minulla ole mitään ennakkoajatuksia siitä, millainen vastaus tyydyttää ja millainen ei. haluan kuulla rehellisiä mielipiteitä ja muiden koemuksia sekä myös sen, keksiikö joku muu rivien välistä jotain, mitä en itse ole ymmärtänyt.
käsittääkseni tämä palsta on olemassa neuvojen ja kokemusten vaihtoa varten. se, että kirjoitan tänne, osoittaa halua toimia järkevästi, eikä sitä, ettenkö osasi käyttää omaa järkeäni. en halua vain uudelleen sortua niihin virheisiin, mitä tein edellisessä suhteessa (tai mitä me kaikki teimme). silloin käytin omaaa järkeäni, enkä oikein missään vaiheessa päässyt selville siitä, mitä miehen exän päässä liikkui. tämän ajatusten ymmärtäminen olisi auttanut huomattavan paljon , eikä olisi varmaan syntynyt niin paljon erimielisyyksiä.
en aiokaan orjallisesti noydattaa muiden ohjeita, sillä jokainen tilanne ja ihminen on erilainen. jotain osviittaa varmaan kuitenkin saisin ja tahtoisin tietää miten yleinen käytäntö tuo on, että etäisä tapaa lastaan exän luona. jos se ei ole muillakaan käytäntönä, miksi pitäisi näillä olla? jos taas se käytäntö toimii jollakulla, olisi kiva tietää mitkä ovat edut ja mitkä haitat. haluaisin ainoastaan jotain pohjaksi omille ratkaisuilleni toimia. en voi mennä peustelemaan miehellekään tuota asiaa sellaisin verukkein "tuo systeemi on epänormaali, eikä kukaan muukaan tee niin", kun en todella tiedä, onko tuo käytäntö normaali vai ei.
Huomaatko että kehoitat käyttämään järkeä itse, eikä mielestäsi kukaan voi antaa sellaisia neuvoja annikalle, koska ne eivät kuitenkaan tyydytä. Mutta hups, itse jakelit heti perään neuvojasi. Eikös kuitenkin tämä palsta ole ihan sitä varten, että voidaan jakaa mielipiteitä. Kyllä tuollaisessa tilanteessa ihan varmasti mielellään kuuntelee muidenkin mielipiteitä ja kokemuksia. Ja annikalle kommentoisin, että varmaan kannattaa keskustella nyt miesystävän kanssa vakavasti siitä onko heidän suhteensa puitu loppuun, koska ex-puolison käytös on hiukka huolestuttavaa. Hän ei ole päässyt eron yli ja selvästikin tekohengittää sitä toimillaan. Mitä lapseen ja uusin ihmissuhteisiin tulee, niin ei normaalit uudet ihmiset haitaksi lapselle ole missään nimessä. Miehesi exä yrittää piilotella lapseltaan sinua vain siksi, että ei ole hyväksynyt entisen miehensä uutta naissuhdetta.
Älä ole liian lepsu, vaikka yritätkin parhaasi ja olla yhteistyökykyinen. Miehesi pitäisi päättää selvistä rajoista eikä katsoa sormien läpi tilannetta. Suhteenne kärsii moisesta jossain vaiheessa. Suhde oman uuden mieheni lapsiin ja exään on järjestyksessä, mutta en silti hyväksyisi yön yli olemista entisen vaimon kotona.
Sinulla oli aikaisemmissa kirjoituksissa hyviä näkemyksiä, mutta en jaksanut lukea näin pitkää tarinaa.
kiinnostaa, sen jaksaa lukea, tai ainakin poimia tekstistä pääkohdat. meille opetetaan koulussa myös silmäilevää lukemista. jos jättää tarkentavia kohtia pois kirjoituksesta, saavat muut lukijat helposti vääriä käsityksiä ja asiallisen keskustelun sijaan syntyy aiheeton sanasota. olen jakanut tekstini kappaleisiin ja se helpottaa juuri tuota mainitsemaani silmäilevää lukemista.
Kun noita edellisiä viestejä lueskelee tulee mieleen että tämä lapsen äiskä on nyt päättäny että mies tanssii hänen pillinsä mukaan.
Oudoksuttaa että entisen miehesi sukulaiset oli sua vastaan,mikähän lienee syy-olitko miestä nuorempi tai jotain?
Ei mikään kumma että pistää miettiin tässäki suhteessa että mitä kannattais tehä!Jos sillä muijalla on vaan tarkotus tehä kiusaa niin kantsis viheltää peli poikki siltä osin.Jos on kuvitelmia hällä et saa kundin tolla konstilla takas niin johan on kuvitelmat.Ootte kaikki muutenki niin nuoria ja se on aivan varmaa että tuon asian puitteissa pitää ihmetelläki!
Juu,riippuu ihan siitä että millanen ihminen on,siis tuo yötä oleminen.
Oon itse avioeroperheestä ja iskäni meni sit avioon naisen kanssa jolla oli kans lapsia.
Entinen mies oli heillä yötä,koska asui kauempana eikä ollu muuta paikkaa kun kävi tapaamassa lapsia,mutta:iskäni vaimo hyväksyi sen että entisen miehen naisystävä tuli MYÖS yökylään silloin jos tarve vaati!
Jos ei exä pysty sulattamaan sinun yöksi menoa sinne niin ei kai mieheskään oo mikään velvollinen toimimaan siten!Tulee ajatus et naikkonen haluaa että ihmiset aattelee heiän olevan vielä yhessä ja sinua pitää tyhmänä.
Piä hyvä ihminen puoles ja myös miehes puolta!
Me naisethan ollaan tunnetusti ketkuja(toiset enemmän toiset vähemmän)noissa lapsiin liittyvissä asioissa:kun ei ole muuta keinoa enää jolla voisi kiristää ja hallita toista ihmistä niin tämä on se ainoa keino jota voi käyttää ja jos mies siihen rumbaan lähtee niin voi olla että sille tielle jää ja uusi yhteiselo(joka vois olla tasapainoisempi)kärsii.
Joteski tasapainottomalta tuo exä tuntuu ja jos ei kiinnosta hänen kans tehä tuttavuutta niin hyvä pysyä erossa.
Oisko miteskään mahollista saada selville kuka on tuo poikaystäväkandidaatti?Pystyiskö hänen kans keskustelemaan?Yritä saada joteski selville ja laittakaa viisaat päänne yhteen että mitä kannattais tehä!
Niin,oliko tuo exä nähny sinua t.tietääkö minkä näköinen olet?Tiiätkö milloin poikaystävänsä käy hällä?Yritä joteski lyöttäytyä puheisiin sen kans jos ei mee kovin hankalaksi ja koettakaa keksii keinot-jospa hän ei tiedä noiden kahden (exän ja miehes jutuista)vai eikö vaan välitä?
kun jaksoit lukea :)
en tiedä tarkkaa syytä miksi ex-avokkini sukulaiset (äiti, isä, veli perheineen jne.) olivat minua vastaan. meillä oli tosiaan 12 vuotta ikäeroa, mutta en tiedä olisiko syynä ollut ennemminkin se, että tuon silloisen avoni ex-vaimo oli ollut hyvin pidetty suvun keskuudessa ja tämä oli joutunut minun tultuani väistymään.
nytkin pelottaa miten poikaystäväni vanhemmat mahtavat minut ottaa. heillä on erittäin lämpimät välit miehen exän kanssa ja ovat puhelin- tai tapaamisyhteyksissä päivittäin. he ovat kuulemma kiinnostuneita tapaamaan minut, mutta itseäni jännittää, kun en tiedä onko vastaanotto hiillostava tyyliin: "veit meiltä rakkaan miniän", "et tule koskaan kuulumaan tähän perheeseen", kuten edellisessä suhteessani, vai voisiko se todella olla lämmin, tai edes neutraali.
tuosta lapsen äidin poikaystäväkandista minulla ei ole muuta tietoa, kuin etunimi (en tiedä lapsen äidinkään sukunimeä) ja että tämä on noin 3-kymppinen ja kolmen lapsen isä. pari ei ilmeisesti vielä seurustele, mutta tapailee tiiviisti. lienee siis mahdotonta päästä tämän juttusille. ihmettelen kyllä, jos tämä sulattaa tyttöystävänsä exän vierailut, lieneekö edes kunnolla tietoinen asiasta. en tiedä miten usein tämä vierailee, enkä tiedä edes osoitetta missä lapsi äitinsä kanssa asuu.
lapsen äidin kanssa emme ole koskaan tiettävästi tavanneet. en tiedä miltä tämä näyttää, eikä tämäkään kai sen enempää tiedä minun ulkonäöstäni (tiedämme toistemme etunimet ja iät). jos kysymykselläsi ajattelit sitä, että voisin joskus tämän poikaystäväkandin vierailuajankohtina liikuskella tämän kodin läheisyydessä ja yrittää siten päästä juttusille, niin ajatus kyllä vieroksuttaa. todennäköisestihän tämä uusi mies kertoisi asiasta naiselle ja minä tekisin itsestäni naurunalaisen. minulla ei asu ainoatakaan tuttua koko kaupunginosassa, joten en voisi poikaystävälleni edes väittää pyörineeni alueella muista syistä. hauska idea sinänsä :).
yritän pitää puoltani ja myös miehen puolta. tavallaan tällä hetkellä koen avainten olevan omissa käsissäni (tai *heh* ainakin minulla on valta ottaa mieheltä asuntoni avaimet pois näin halutessani).
jatkoa ajatellen minua on hieman alkanut myös mietityttämään tuo isyyden tunnustaminen sekä huoltajuudesta (yksin-, vai yhteis-) ja elatuksesta sopiminen. nämä kaikki tulevat kuitenkin jossain määrin vaikuttamaan myös minun elämääni, mikäli meidän yhteinen tulevaisuutemme kestää. toistaiseksi mies ei ole kirjoilla minun asunnossani, enkä ole siitä syystä perinyt tältä mitään asumiskustannuksiakaan. jollei tämä pian tee virallista muuttoilmoitusta, täytynee pyytää keräämään kimpsunsa ja kampsunsa.
minulla on miestä huomattavasti suuremmat tulot. asun tilavassa asunnossa arvostetulla alueella, mutta asumisen lisäksi minulla ei muita varsinaisia rahanreikiä ole lukuunottamatta kahta lemmikkiäni. minusta yhdessäauttaessa yhteiset menot tulisi jakaa tasan suhteutettuna kummankin tulotasoon. siis, jos minä tienaan 3 kertaa mieheni palkan, minä maksan 2/3 yhteisistä kuluista. sitten kumpikin maksaa omista tuloistaan henkilökohtaiset menonsa (mm.kännykkä, veetteet, lemmikit, harrastukset, matkat,...) ja yhteiset kodin hankinnat maksetaan sopimuksen mukaan, eli käytännössä siten, että kumpi ostaa, sen omaisuutta kyseinen esine on. no, mietin vain sitä, että mihin sarjaan elatusapu kuuluu. oma järkeni sanoo, että se kuuluisi laskea noihin henkilökohtaisiin menoihin. pelottaa kuitenkin jo etukäteen se, että jos jossain kuussa miehelle koituu "ylimääräisiä" omia kuluja (esim.autosta), niin näissä tapauksoissa ainakaan elatusavusta ei tingitä, joten ne ovat sitten sellaisina hetkinä yhteiset elämismenot, jotka jäisivät jopa kokonaan minun huolekseni. siinä mielessä toivon luonnollisesti mahdollisimman pientä, mutta kuitenkin lapsen kannalta riittävää summaa sovituksi. haluaisin kaikki nuo lapseen liittyvät asiat virallisille papereille, jottei kenelläkään olisi jälkeenpäin asioista mitään purnattavaa (niin isällä, äidillä, kuin minullakaan).
tuo kaikki kävi liiankin tutuksi edellisessä avoliitossani. ei ollut mitään paperilla ja suullisesti sovitun kuukausittaisen summan lisäksi kaikki suuret hankinnat (harrastukset, polkupyörä) jäivät isän maksettavaksi, eikä isä pienituloisena noiden suurten hankintojen aikaan kyennyt maksamaan osuuttaan meidän yhteisistä pakollisista menoistamme. lapsen kuljetuksista oli käynnissä ainainen sota, samoin lapsen tapaamisajankohdista ja juhlapyhien vietosta, koska äiti saattoi ykskaks muuttaa mieltään kellonaikojen tai päivien suhteen. tämä puolestaan hankaloitti meidän aikataulujemme suunnittelua. kerran järjestimme kesälomamme lapsen äidin toivomaksi ajankohdaksi (molemmilla vielä palkaton uusien työpaikkojen vuoksi) ja sitten lapsi ei tullutkaan meille, koska sovittua tulopäivää edeltävänä iltana äiti soitti ja kertoi lapsen lähtevän matkalle isovanhempiensa kanssa. ei tämä sitä tahallaan tehnyt, mutta jos sopimus olisi ollut paperilla, siitä olisi myös pidetty kiinni.
koetan pitää kiinni oikeuksistani, mutta myös joustaa tarvittaessa :) (mutta vain lapsen edun nimeen ja kun muutkin osapuolet ovat valmiita/halukkaita joustamaan vastaavissa tilanteissa).
kyllä kai nämä asiat tästä itselläänkin ajan kanssa, mutta pelottaa siksi, kun on niin huonoja kokemuksia, enkä haluaisi muuten niin hyvän suhteen kariutuvan vain siksi, että miehellä on velvollisuuksia lastaan kohtaan ja joiden hoitamisesta me aikuiset emme pääse yksimielisyyteen. pitäisi siis löytää se kultainen keskitie.
Olit kirjoittanut parisuhteestasi, johon vastasi nimimerkki "mamma" laitoin vielä oman kommenttini hänen jälkeensä, vaikka näytti jo olevan ehkä vanhentunut aihe....