No ei tietystikkään semmoista tehdä :)
Väänsin tuolla anteeksiannosta, ja siitä tulikin sitten mieleen kysäistä että mites porukka suhtautuu siihen.
Itse pidän sitä aivan turhana puuhana, jolla ei ole mitään merkitystä. Mun kokemuksen mukaan eniten anteeksipyytelevät eivät edes oikeasti sitä tarkoita, kuhan on vaan oppinut hokeen sitä ja kuittaan tekosensa sillä, ja varmistamaan että voi jatkaa puuhiaan. Eikä se muutenkaan mitään tekoja poista. HEI HEI!!! Älähän hätäile siellä saakutti vaan lue loppuun!! Tuo ei siis tarkoita sitä että minä jäisin asiaa jotenkin muistelemaan ja kaivelemaan. Mulla on omat keinot selvitä kaiken yli, mutta anteeksiantaminen harvemmin siihen kuulu. Tämä mun motto "ei ne sanat vaan teot" -pätee tässäkin.
Rupesin myös muisteleen olenko itse pyytänyt anteeksi. En muista semmoista. En todellakaan muista vaikka kuinka yritän kaivella, joten jotain todella harvinaista se on. Onkohan sitä edes tapahtunut, kun luulis harvinaisen tilanteen edes muistiin jäävän?
Kysymyksiä:
-Pyyteletkö tai annatko itse anteeksi?
-Anteeksiannosta muuta mieleenjuolahtavaa
-Veikkaappa syytä siihen miksi minä pyydän harvoin, jos koskaan, anteeksi. Paljastan myöhemmin oikean vastauksen :)
Väänsin tuolla anteeksiannosta, ja siitä tulikin sitten mieleen kysäistä että mites porukka suhtautuu siihen.
Itse pidän sitä aivan turhana puuhana, jolla ei ole mitään merkitystä. Mun kokemuksen mukaan eniten anteeksipyytelevät eivät edes oikeasti sitä tarkoita, kuhan on vaan oppinut hokeen sitä ja kuittaan tekosensa sillä, ja varmistamaan että voi jatkaa puuhiaan. Eikä se muutenkaan mitään tekoja poista. HEI HEI!!! Älähän hätäile siellä saakutti vaan lue loppuun!! Tuo ei siis tarkoita sitä että minä jäisin asiaa jotenkin muistelemaan ja kaivelemaan. Mulla on omat keinot selvitä kaiken yli, mutta anteeksiantaminen harvemmin siihen kuulu. Tämä mun motto "ei ne sanat vaan teot" -pätee tässäkin.
Rupesin myös muisteleen olenko itse pyytänyt anteeksi. En muista semmoista. En todellakaan muista vaikka kuinka yritän kaivella, joten jotain todella harvinaista se on. Onkohan sitä edes tapahtunut, kun luulis harvinaisen tilanteen edes muistiin jäävän?
Kysymyksiä:
-Pyyteletkö tai annatko itse anteeksi?
-Anteeksiannosta muuta mieleenjuolahtavaa
-Veikkaappa syytä siihen miksi minä pyydän harvoin, jos koskaan, anteeksi. Paljastan myöhemmin oikean vastauksen :)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mielestäni on kohteliasta pyytää anteeksi, jos siihen on aihetta. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka kykenevät siihen. Se vaatii hyvää itsetuntoa ja suurta sydäntä. On miehekästä myöntää, että on mokannut. Se putsaa kummasti pöytää.
Mä taas arvostan enemmän niitä, jotka jättävät sen tekemisen kokonaan väliin jonka vuoksi pitäisi sitten anteeksipyydellä.
ettet ole koskaan mokannut.
vaan ei kykene myöntämään mokiaan.
-Pyyteletkö tai annatko itse anteeksi? ~ Kyllä, kumpaakin. Mitä merkittävämpi ihminen on mulle niin sitä varmemmin annan ja pyydän anteeksi. Rakkailta sulatan paljon enemmän, kuin esim. vierailta, joten siksi annan heille anteeksi helpommin.
-Anteeksiannosta muuta mieleenjuolahtavaa ~ Siitä tulee itsellekin parempi olo.
-Veikkaappa syytä siihen miksi minä pyydän harvoin, jos koskaan, anteeksi. Paljastan myöhemmin oikean vastauksen :) ~ Koska et koe, että anteeksipyynnölläsi saisit tekoasi unohtumaan kuitenkaan toisen mielestä. Koet anteeksipyynnön siis turhana. Tehty mikä tehty.
vaikka ne tekis mitä.
eräs exäni oli tekemässä jotain joka olis voinut johtaa mun kuolemaan mut onneksi hänen naispuolinen kaverinsa esti sen. sain asian tietooni myöhemmin, mut anteeksi pyyntöä en koskaan.
helmet ei ole ruoka...
Jos minä vaikkapa vahingossa tönäisen jotakuta, niin kyllä minä vilpittömin mielin pyydän anteeksi ja uskon sillä saavan kanssaihmiselleni hyvän mielen. Toisinaan sanoin tai teen jotain harkitsematonta, jolla loukkaan. Kun huomaan tehneeni väärin, pyydän anteeksi, enkä usko sen olevan kumallekaan osapuolelle merkityksetöntä.
Sitten on tilanteita, joissa kumpikaan osapuoli ei ole väärässä, vaikka toinen osapuoli loukkaantuukin mielipiteestäni. Saatan vielä pyytää anteeksi tapaani ilmaista asiani, mutten koskaan mielipidettäni. Se olisi tekopyhää, koska en oikeasti tarkoittaisi sitä.
Siihen, ettet sinä koskaan pyydä anteeksi en keksi mitään muuta vastausta kuin että sinä olet erehtymätön tai koskaan katumaton ihminen.
Se on vaan silleen mennyt tää elämä eteenpäin, kaikella on tarkoituksensa.
Miksi julki lipsahtaneita totuuksia pitäisi pyydellä anteeksi?
Miksi omia mielipiteitään pitäisi pyydellä anteeksi?
Siksikö ettei ne välttämättä kaikkia miellytä?
Emmä tiiä, mun mielestä sellasta asiaa ei ookaan josta ei vois jotain oppia.
sillo ko aihetta on ..se olis mulle iha luontevaa jos mua kaduttaa sanomiseni taikka tekemiseni et ilmasen sen myöskin anteeksi pyytämällä..=o)
mu koetan elää nii jotta mahollisimma vähä oisi anteeksi pyyeltävää..aina en iha onnistu siin jotta sanon kärkevästi miehellekki ja sitte samantien tuntuu kurjalle ja tajuun sanoneeni tyhmästi vielläpä syyttä..nii sillo pyyän salamana anteeksi..se on iha hyvä taito hallita..sekii et pyytää anteeksi jos on tullu tehtyy nurjasti..
Mä en kyllä laskenut mukaan tuohon noita Ratikkakuskin mainitsemia varpaittentallomisia, joiden kaltaisia pikkujuttuja tietysti "sorittelen". Lapset on myös ulkona tuosta kuviosta, niille kyllä annetaan anteeksi :)
Niin, minä en pyytele anteeksi, koska en tee sellaista jota pitäisi pyydellä anteeksi. Mielipiteitäni en pyydä anteeksi. Jos joku alkaa haastaan riitaa mun kanssa, niin syy on silloin sen ja aivan turha kuvitella että pyytelisin anteeksi sellaista minkä toinen on itse aiheuttanut. Mietin mitä sanon ja teen jo etukäteen, joten anteeksipyytelyitä ei tarvita.. edes näön vuoksi. Minä en mokaile.. mutta jos niin kävisi, en sittenkään pyytele anteeksi. Seuraukset on kestettävä korpijäärän asenteella eikä madella maassa.
Anteeksi en antele, ja suorastaan halveksin pyytelijöitä. Pitää miettiä eka mitä tekee, ja seistävä sitten tekonsa takana ryhdikkäänä.
Mä en nyt jaksa, mut toivottavasti joku muu sanoo sulle, mitä vikaa tuollaisessa ajattelussa on.
et pyyän anteeks..=o)
hehe..oot sä hauska..
=o)
Ei ole mitään vikaa. Erittäin hyvä tapa ja suosittelen, mutta eihän näistä nykyajan selkärangattomista vastuunpakoilijaluusereista ole edes tekojensa takana seisomiseen. Hyi.
Kyllä mun kanssa pärjää :)
Tai vaihtoehtoisesti surullinen. Ihan miltä kantilta haluaa katsoa. Koska uskon Papun olevan tosissaan, kallistun surullisen puolelle. Kuinka epävarma sitä pieni ihminen voikaan olla.
Pikku matosta. Tuliko ripulipaskat housuun kun aloit miettiin, että meitä voi olla enemmänkin.. eli siis ihmisiä jotka vaativat kunniallisuutta ja vastuunkantoa tekosistaan, ja onnelliset sekoilujen päivät voi olla ohi. Enää ei voi tehdä pahaa iloisena kuin pieni murmeli ympäri kyliä, ja sitten vaan kuitata tekoset puolihuolimattomalla "sorppa"- sanalla. Nyyh :(
Kaikesta vain huomaa, ettei sulla juurikaan ole kokemusta työelämästä eikä varsinkaan vaikeista ja vastuullisista tehtävistä. Siellä neljän seinän sisällä surffaillessaan on tietysti helppo olla tekemättä mokia ja luulla liikoja omasta erinomaisuudesta.
Luulisi että tuossa iässä ihminen olisi jo maksanut oppirahansa. Sulle tekisi hyvää ryssiä joku tärkeä proggis oikein kunnolla. Niin me muutkin on tehty. Mutta en minä sinua viitsi tämän enempää kouluttaa. Ehkä Siperia tekee sen puolestani?
Aika surkea yritys :DD
että se saattaa ilmaista olevansa pahoillaan tai mokanneensa, mutta kieltämättä, nyt kun tuli puheeksi, se ei ole koskaan pyytänyt anteeksi. Siis sillä lailla että toisella olisi sitten jokin velvollisuus tai mahdollisuus tai mikä vaan antaa tai olla antamatta anteeksi. Turhaa byrokratiaa tehdä anteeksipyyntöanomuksia.
Kuulostaa tutulta :)
En ole oppinut antamaan anteeksi mitään itselleni enkä toisille.
Miksi siis pyytäisinkään?
Mutta olisin halukas kuulemaan sinun keinosi unohtaa tai päästä asioiden yli.
Itse en ole sitä oppinut, muistan kyllä kohtaamani ( ja tekemäni ) vääryydet vuosienkin jälkeen...
Mä pääsen äkkiä yli mistä vaan, kun käyn vaan tunnekaaren läpi. Annan tulla suuttumuksen ja surun. Sen jälkeen järkeilen asian että näitä nyt vaan sattuu. Elämä on epistä. Jossittelu on turhaa ja perseestä, eikä mennyttä voi muuttaa. On aivan turha kaivella vanhoja juttuja, kun ei ne siitä miksikään muutu.
Jos tulee puhetta, niin voin kaivella muistista jonkun tapahtuman joltain käpysotien ajalta, mutta ei herätä mitään tunnetta enää. Vanha juttu, mikä on vaan sattunut.
Mua auttaa juri se, että minä rankaisen heti minulle väärää tehnyttä tavalla tai toisella. Se rankaisu sitten nollaa asian, ja pyyhkäsen väärintekijän muistojen hämäriin, eikä se vaivaa. Pidän vaan huoli siitä, että naaman nähdessä sen verran muisti pelaa, että muistan "ahaaa.. toi on se paskianen.. kävelenkin ohi enkä edes katso sitä".
Hmm.. keskeneräiset asiat jää vaivaan, näin sanotaan. Mulla ei ole keskeneräisiä asioita. Mä käyn sen heti läpi, ja päätän jatkosta. Kun päätös on tehty, pysyn siinä korpijäärän sitkeydellä, joten enää ei tarvi sitä asiaa ihmetellä.
Sellainen uhmakas,riehumiskipuinen mukamas lesbo joka itse pitää itseään vaihtoehto kauniina on mulle täysin epäkiinnostava.Kaverikseni haluaisin mieluummin pikkasen positiivisemman ja optimistisemman toisen naisen.Tyypillinen kettuturkiksiin pukeutuva anarkolesbo on sellainen joka antaa anteeksi vain poliisin pelossa.Tai kerjää anteeksiantoja! "Ämmäily" on rumaa ja epäklassista!