Monet ovat tuskailleet, miten piristää parisuhdetta ja kuinka katkaista arkinen kierre työn, television ja nukkumisen välillä. Itsekin kaipaan välillä uusia ideoita ja siksi kerron tässä omia, hyviksi havaittuja keinoja. Kun naistenlehtien vinkit eivät pienen budjetin elämään mahdu (Vie rakkaasi hiihtolomalle Keski-Eurooppaan! Hemmottele ranskalaisen keittiön herkuilla!) tai sitten eivät yksinkertaisesti sovi minun ja mieheni tyyliin/elämään/aikatauluun. Mieheni on tällä hetkellä viikot muualla ja tapaamme vain viikonloppuisin. Tosin monet "jekuistani" toimivat myös saman katon alla asuttaessa.
1. Kun mieheni tulee perjantaisin kotiin, annan koko illan hänen tarpeilleen. Varmistan etukäteen vaivihkaa hänen omat suunnitelmansa ja toiveensa (onko väsynyt? nälkäinen? kaipaako hellyyttä vai hauskaa seuraa?). Sitten järjestän valmiiksi kotiin hänen lempiherkkujaan, olutta ja tarpeiden mukaista ohjelmaa. Lämmitän saunan valmiiksi ja haen ehkä jonkin elokuvan. Erikoistapauksissa hemmottelen kokovartalohieronnalla ja yksi asia johtaa toiseen... Olen hellä ja huomaavainen ja yritän kaikin tavoin tehdä hänen olonsa tervetulleksi. Kerron teoillani sen, että hän on minulle rakkain, kaunein ja ihanin. Omistan siis yhden illan viikossa vain miehelleni. Kun tiedän, mistä hän erityisesti pitää, toteutan juuri ne toiveet. Niin ruoan, keskustelun kuin seksinkin suhteen. Yksinkertaista ja helppoa, mutta toimii kuin junan vessa!
2. Joka toinen viikko mieheni keksii meille yhdeksi illaksi jotain uutta tekemistä, jota emme ole yhdessä kokeilleet ja joka toinen viikko on minun vuoroni. Mahdollisuuksia on miljoonia, sekä kalliita että halpoja. Tekemisen keksijä vastaa maksupuolesta, joten kumpikin voi mitoittaa sen omalle kukkarolleen sopivaksi. Toisen on suostuttava kokeilemaan ehdotettua juttua ainakin kerran, eikä saa valittaa tai näyttää nyrpeää naamaa. Ja jutut valitaan tietenkin kohtuuden ja järjen puitteissa (ei mitään katolta hyppäämistä tai huumekokeiluja). Tähän mennessä olemme käyneet pelaamassa bingoa ja biljadia, ajamassa rallisimulaattoria, lumilautailemassa... Lisäksi tulossa on tanssitunti (sen voi järjestää kotonakin), avantouintia, teatteriesitys ym. On kiva, kun ainakin kerran viikossa tulee tehtyä Jotain. Ja nämä jutut voivat olla ihan pieniä ja yksinkertaisiakin (lenkkeilyä, joogaa, kirppiskiertelyä)!
3. Viimeksi tein miehelleni värillisitä korteista "kalenterin" seinälle. Jokaisessa kortissa on yksi kirjain ja kortin toisella puolella lukee jotain ihanaa, kannustavaa, hauskaa, joka liittyy kortin kirjaimeen. Kirjaimista muodostuu seinälle suuri: "Minä rakastan sinua!". Tämän kalenterin luukut kuuluu avata silloin, kun haluaa kuulla jotain kaunista ja kivaa. Tai voi ne avata kerrallakin tai yhden päivässä. Mies tykkäsi, mutta kaikkiin eivät tällaiset imelyydet välttämättä tehoa...
4. Laitoin miehelle postissa kupongin, jolla hän saa hyvältä haltijattarelta ("kuva ohessa" ja sexy kuva mukaan) yhden toiveen, koska on ollut niin kiltti poika... Toive on käytettävä vuoden sisään ja se voi liittyä tekemiseen, olemiseen, seksiin, mihin tahansa. Pointtina tietenkin se, että toive on toteutettavissani. Innolla odotan, milloin toivekuponki otetaan käyttöön ja mitä osakseni lankeaa...
Näillä ja muilla hauskoilla, pienillä ja romanttisilla yllätyksillä olen saanut miehestäni täysin uuden puolen esiin. Hän on minua kohtaan huomaavaisempi ja hellempi ja on selvästi otettu saamastaan huomiosta (kehut vaikuttavat miehiin samalla tavoin kuin romantiikka naisiin). Kun aiemmin valitin, ettei hän huomioi minua lainkaan, nyt antamani hyvä palaa minulle takaisin; mieheni haluaa spontaanisti tehdä myös minulle asioita, joista tulen iloiseksi. Omalla kömpelöllä ja hellyyttävällä tavallaan...
Vielä täytyy mainita, että en ole hellan ja nyrkin välissä elävä tahdoton tossu, vaan urbaani ja itsenäinen nainen. Halan vain olla hyvä miehelleni ja piristää arkea pikku hassutuksilla. Ei elämä ja parisuhde ole niin vakavaa!
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, pitää paikkaansa ainakin meidän kohdalla. Jo arkipäiväistynyt parisuhteemme sähköistyi kummasti...
1. Kun mieheni tulee perjantaisin kotiin, annan koko illan hänen tarpeilleen. Varmistan etukäteen vaivihkaa hänen omat suunnitelmansa ja toiveensa (onko väsynyt? nälkäinen? kaipaako hellyyttä vai hauskaa seuraa?). Sitten järjestän valmiiksi kotiin hänen lempiherkkujaan, olutta ja tarpeiden mukaista ohjelmaa. Lämmitän saunan valmiiksi ja haen ehkä jonkin elokuvan. Erikoistapauksissa hemmottelen kokovartalohieronnalla ja yksi asia johtaa toiseen... Olen hellä ja huomaavainen ja yritän kaikin tavoin tehdä hänen olonsa tervetulleksi. Kerron teoillani sen, että hän on minulle rakkain, kaunein ja ihanin. Omistan siis yhden illan viikossa vain miehelleni. Kun tiedän, mistä hän erityisesti pitää, toteutan juuri ne toiveet. Niin ruoan, keskustelun kuin seksinkin suhteen. Yksinkertaista ja helppoa, mutta toimii kuin junan vessa!
2. Joka toinen viikko mieheni keksii meille yhdeksi illaksi jotain uutta tekemistä, jota emme ole yhdessä kokeilleet ja joka toinen viikko on minun vuoroni. Mahdollisuuksia on miljoonia, sekä kalliita että halpoja. Tekemisen keksijä vastaa maksupuolesta, joten kumpikin voi mitoittaa sen omalle kukkarolleen sopivaksi. Toisen on suostuttava kokeilemaan ehdotettua juttua ainakin kerran, eikä saa valittaa tai näyttää nyrpeää naamaa. Ja jutut valitaan tietenkin kohtuuden ja järjen puitteissa (ei mitään katolta hyppäämistä tai huumekokeiluja). Tähän mennessä olemme käyneet pelaamassa bingoa ja biljadia, ajamassa rallisimulaattoria, lumilautailemassa... Lisäksi tulossa on tanssitunti (sen voi järjestää kotonakin), avantouintia, teatteriesitys ym. On kiva, kun ainakin kerran viikossa tulee tehtyä Jotain. Ja nämä jutut voivat olla ihan pieniä ja yksinkertaisiakin (lenkkeilyä, joogaa, kirppiskiertelyä)!
3. Viimeksi tein miehelleni värillisitä korteista "kalenterin" seinälle. Jokaisessa kortissa on yksi kirjain ja kortin toisella puolella lukee jotain ihanaa, kannustavaa, hauskaa, joka liittyy kortin kirjaimeen. Kirjaimista muodostuu seinälle suuri: "Minä rakastan sinua!". Tämän kalenterin luukut kuuluu avata silloin, kun haluaa kuulla jotain kaunista ja kivaa. Tai voi ne avata kerrallakin tai yhden päivässä. Mies tykkäsi, mutta kaikkiin eivät tällaiset imelyydet välttämättä tehoa...
4. Laitoin miehelle postissa kupongin, jolla hän saa hyvältä haltijattarelta ("kuva ohessa" ja sexy kuva mukaan) yhden toiveen, koska on ollut niin kiltti poika... Toive on käytettävä vuoden sisään ja se voi liittyä tekemiseen, olemiseen, seksiin, mihin tahansa. Pointtina tietenkin se, että toive on toteutettavissani. Innolla odotan, milloin toivekuponki otetaan käyttöön ja mitä osakseni lankeaa...
Näillä ja muilla hauskoilla, pienillä ja romanttisilla yllätyksillä olen saanut miehestäni täysin uuden puolen esiin. Hän on minua kohtaan huomaavaisempi ja hellempi ja on selvästi otettu saamastaan huomiosta (kehut vaikuttavat miehiin samalla tavoin kuin romantiikka naisiin). Kun aiemmin valitin, ettei hän huomioi minua lainkaan, nyt antamani hyvä palaa minulle takaisin; mieheni haluaa spontaanisti tehdä myös minulle asioita, joista tulen iloiseksi. Omalla kömpelöllä ja hellyyttävällä tavallaan...
Vielä täytyy mainita, että en ole hellan ja nyrkin välissä elävä tahdoton tossu, vaan urbaani ja itsenäinen nainen. Halan vain olla hyvä miehelleni ja piristää arkea pikku hassutuksilla. Ei elämä ja parisuhde ole niin vakavaa!
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, pitää paikkaansa ainakin meidän kohdalla. Jo arkipäiväistynyt parisuhteemme sähköistyi kummasti...
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ne on loppujen lopuksi ne pienimmät asiat kaikkein tehokkaimpia.
Tässä muutama lisää.
Käymme aika usein yhdessä suihkussa.
Siihenkin voi kuitenkin lisätä pientä ekstraa rakkaalleen tähän tapaan:
Kun mies on ollut uupunut pitkän päivän päätteeksi tai jopa kireänä, hiivin jäljestä päin suihkuun. En puhu ja vaadin mieheltäkin hiljaisuutta. Sitten pesen hellästi koko karpaasin kiireestä kantapäähän, annan sen pyyteettömän orgasmin, kuivaan, talutan sänkyyn ja hieron hellästi uneen asti. Taatusti nukkuu hyvin ja kireys tiessään aamulla.
Koskapa me naiset syyllistymme ns. hormoniemme vietäviksi ja puramme kiukkuna kaikenlaista tyhjää, kokeilkaapa joskus tällaisen "turhan" kinan, jonka itse aiheutitte, jälkeen lähteä jäähylle ja palatessanne tuokaa värikäs kimppu kukkia anteeksipyynnöksi. Saatatte yllättyä, miten mies liikuttuu moisesta. Yleensä kun ajattelu toimii niin päin, että naisia hyvitellään kukilla ja miehiä seksillä.
(toki tässäkin jatko makkariin on mahdollista... ;)
Lähetä kuuma viesti ankeana maanantaina. Kiusaa vaikka koko päivä ja täytä illalla lupauksesi..
Toista lasta odottaessani mieheni lempibändi oli tulossa kaupungissamme järjestettäville festareille pitämään ainoan keikkansa sille vuodelle. Mies piti selvänä, että niihin pippaloihin emme mene, koska raskauteni oli jo kahdeksannella kuulla. Minä vain hoin hänelle, että niin, oletpa kiltti..jne..
Miehen selän takana kuitenkin hankin hänelle lipun, varasin rahaa, ja hankin jopa "eväät valmiiksi". Konserttia edeltävänä iltana kehoitin miestäni soittamaan kavereilleen ja kysymään missä tapaavat, annoin lipun, sivuun laittamani rahat ja aamulla vielä repun ja toivotin hauskaa päivää.
Kaiken ei tietenkää pidä, eikä saa olla kovan vaivan takana. Pienet huomionosoitukset ovat tehokkaita.
Spontaanius puree myös.
Luin tuosta nuo pari viestiä ja sanoisin vaan terkkuina miehillenne, että toivottavasti ymmärtävät millainen säkä niillä on käynyt...
Niinpä, harvassa tuollaiset naiset?
Hienoja juttuja, suhteenne on varmasti vakaalla pohjalla. Kuinka vanhoja olette ja kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Kaksvitosia ja oltu yhdessä jo vuosia. Pari pahaa kriisiä läpikäyty ja arkikin ehtinyt astua mukaan jo useaan otteeseen, kun vietetään paljon aikaa yhdessä.
oli tuollaisia kuponkeja... pahan päivän varalle. Sitten, kun niitä yritin käyttää niin ne olivatkin tulleet yhtäkkiä arvottomiksi!
Kiva idea kuitenkin =)
Kuinkahan urbaanin uranaisen aika ja mielikuvitus riittää tuon kaiken suunnitteluun ja toteuttamiseen?
Aika ja mielikuvitus riittävät varsin hyvin, kiitos kysymästä.:)Vaikka en sanonutkaan olevani uranainen, vaan ainoastaan urbaani ja itsenäinen. Minulla on toki hyvä ja kiinnostava työ, mutta asetan onnellisuuden rahan ja kunnian edelle.
En myöskään tarkoittanut sitä, että pitäisi olla 24h/7pv kiinni parisuhteen piristämisessä. Parisuhteen hyvinvointiin vaikuttaa myös se, että molemmilla on omaakin elämää. Tarkoitin esimerkeillä kivoja pikkujuttuja, joita voi tehdä silloin tällöin. Yksi ilta viikossa pyhitettynä miehen huomioimiselle tai pikkuyllätysten tekeminen iltaisin tellyä katsellessa eivät vie kohtuuttomasti aikaa. Toteuttaminen onnistuu muiden askareiden ohessa ja ehdin oikein hyvin käydä töissä, harrastaa, tavata ystäviä ja tehdä muita omia juttuja.
Ehkä mielikuvitukseni on keskimääräistä vilkkaampi, kun en sitä yritäkään kahlita "en voi" tai "en osaa" -ajattelulla. Tanssitunnilla ja lenkillä ideat suorastaan pulppuavat. Kysymys on vain tahdosta ja motiivista laittaa harmaat aivosolut liikkeelle... Aika on asennekysymys, mutta loistava tekosyy olla tekemättä asioille mitään.
Me olemme uusperhe, eli haastetta jaksamisessa riittää. Arki on pahimmillaan yhtä aikataulubalettia. Yhdessä on vierähtänyt jokunen vuosi ja ikää minulla on 27 ja miehelläni 42.
Tällä "urbaanilla uranaisella" on vilkas mielikuvitus ja yleensä paljon ideoita. Ehkä se on luonne kysymys. Kun on luova niin usein ideat kumpuavat ihan itsestään. Spontaanisti tässä ja nyt.
Harvemmin tarvitsee suuria suunnitelmia, eikä toteutuskaan ole yleensä vaikeaa. Joskus kaipaa vinkkejä toki tämäkin nainen..uusia ideoita.
Ja suuremmissa, kuten tuo festarijuttu, oli vain kivaa hiiviskellä nurkissa ja olla salamyhkäinen, kun tiesi, että toinen tulee olemaan tosi iloinen.
Älä murene kyynisyyden alle!
Arjessa kipinä säilyy pitkään jo sillä, että kauheassakin kiireessä muistaa edes joskus sanoa, miten onnellinen on, että tämän hässäkän jaan juuri sinun kanssasi. :)
Kuinkahan urbaanin uranaisen aika ja mielikuvitus riittää tuon kaiken suunnitteluun ja toteuttamiseen?
Veit juuri sanat suustani samalla kun omiani yritin kirjoittaa... :D *H5*
Hyvä me!
Mikä ihmeen sirkuspelle tässä elämässä pitäisi olla? - Mikä minä olen VIIHDYTTÄMÄÄN jotain, joka ilmeisesti asuu 7 tähden hotellissa täyshoidossa...
Minusta parisuhde on jotakin muuta kuin tuollaista teatteria. Jos lähtee miellyttäjäksi, taitaa konstit huveta ennen elämän ehtoota. Ja kyllästyy sitä tuollaiseen teeskentelyyn melko nopeasti kuka tahansa. Hyi, jos joku tekisi minulle noin!
Minä ainakin aion parisuhteessani elää ihan tavallista elämää, enkä tee illoistani ja viikonlopuistani kuin päiväkodin ohjattua toimintaa.
Täytyy olla aika huonosti asiat, jos joutuu tuollaiseen rooliin turvautumaan, hyi hitsi!
"olen löytänyt miehestäni aivan uuden puolen"..
taitaa olla alapuoli, hih hih..
joo löydä vain ja pelleile rauhassa. Ei kiinnosta. Ei elämä sentään nyt ihan tuohonkaan ole tarkoitettu. Ja tämä ei ole kateutta.
Huutakaa te muut molot vaan: "aah, ooh, ihmeellistä", en yhdy kuoroonne.
Kuinkas kauan Sinä olitkaan minut ja N25:n tuntenut, kun voit varmuudella sanoa, ettei tällainen elämä voi olla muuta kuin teeskentelyä ja teatteria?
Vai elätkö kenties suhteessa joko meihin tai miehiimme?
Kateuttaan taitaa kuitenkin kellot kilkattaa.
Tavallista elämää minä elän. Mutta tavallisuus ei aina tarkoita samaa, kuin tyytymättömyys, tylsyys tai harmaus, mikä usein liitetään arkeen.
Mielistely ei ole tätä.
Kylmä kumppani tulet sinä olemaan.
Sinua lainatakseni: "Hyi, jos joku tekisi minulle noin!"
Ja! Tässäpä teeskentelimme miehen kanssa yksissä tuumin taas kerran sen ihan tavallisen arkiruuan perheellemme jutelleen, nauraen ja suukotellen.
Eikö olekin Inhottavaa(!!)?
Tämä molo on ainakin onnellinen molomiehensä kanssa toisin kuin arvon nimimerkki "Mielistelijä en liene".
(Okei, tämä on suurimmaksi osaksi lapsellista ränkkäystä lapselliseen ränkkäykseen. Tarina on tosi, mutta vastaustyyliä ei tarkoituksella ole yritetykään nostaa)
Viestissäsi oli asioita, mitkä ovat aivan ihania, mutta. Mitä sinä saat? Mielihyvää, kun saat miehen pysymään tyytyväisenä, ehkä ja seksiä tietysti. Milloin hän on lämmittänyt saunan? Milloin kokannut? Hmmm, oma valintasi, alistua tai ei. Anteeksi, vähän suutahdin. Et ole alistettu, uskon sen. En minäkään.
Kaikki miehet ja naiset eivät ole samanlaisia. Jotkut eivät tahdo tai kykene ottamaan vastaan moisia palveluja. Mököttävät vain eivätkä puhu, vaikka muija olisi miten. On lapsiperheitä, joiden elämän keskipiste on lapset ja heidän vuokseen tehdään mitä vain resurssien mukaan. Useasti oman kumppanin kanssa iloitaan lapsista yhdessä ja elämä on niin ihanaa. Yhteistä aikaa jää, kun tahtoo järjestää.
Perjatai-ilta on meidänkin suhteessa useasti odotettu. Kumppanini on tyytyväinen, kun on siistiä ja kuuntelen työasioita. Pari tuikkua ja tv. Käydään myös ulkona tapaamassa ihmisiä. Lasit viiniä ja ruoka tilataan kotiin. Hän sanoo:"Et näe moista vaivaa." Iltapäivällä laitan tekstiviestin ja kysyn: "Ajatko tänään partasi?" Jos vastaa juu, niin lämmitän saunan. En sano, että mars, mars saunaan, olen lämmittänyt sen. Vähän pakottamisen makua, mutta opin tuon itsekin vasta vähän aikaa sitten.
Jotkut miehet eivät tarvitse kuin vain pullon viinaa ja vitusti kavereita. Jotkut kaksi pulloa viinaa, ei muuta. Siinä ei muijan hyveet paljon paina. Kun vaan pitää turpansa kii ja piste.
Joissakin kodeissa mies tekee kotityöt kokonaan yksin.
Naisia on myös joka junaan. Muutamat tekevät sen mitä on pakko ja ovat itsekkäitä ja kovia.
On pareja, joiden suhde toimii, kun odotetaan perjantaikänniä. Ei ongelmia ja paljon ystäviä, hyviäkin ja koti kaunis.
Jokainen pari on erilainen ja sinkut laittavat vain itselleen, mutta ei koskaan tiedä, että kuka tulee käymään. :)
Olen kotihengetär ja sen huomaa. Tykkään laittaa nätiksi, kaikki eivät.
Ei, en ole alistettu. Sen sentään tulkitsit oikein. Mitä minä saan? Paljonkin. En minä tässä yksin anna ja laita, en hypi sähköjäniksenä itseni unohtaneena hysteerisesti pyrkien miehen tyytyväisyyteen.
Meidän tyytyväisyyttä. Ne on pieniä asioita. Suurin osa ekstempore juttuja.
Kysyit, mitä mies tekee? Mies, joka herää aamulla varhain ja lähtee töihin, kun me muut heräämme, keittää usein kahvin minulle, vaikkei sitä itse kotosalla aamutuimaan juokaan.
Mies, joka jättää auton minulle ja lapsille, huolehtii kuitenkin sen huollosta, renkaiden vaihdosta ja yleensä myös siitä, että auto on tankattu. Olen sanonut, että ei tarvitse, osaan ja pystyn toki itsekin, mutta hän haluaa.
Mies, vanhempi kuin minä, duunari, kunnon suomikarpaasi lähettää lempeän tekstiviestin kahvitunnilta.
Hän yllättää kukalla. Ei kalliilla, eikä näyttävällä kimpulla, vaan yhdellä kappaleella lempikukkiani.
Useimmiten hän myös kokkaa. Minä luen silloin ääneen päivän uutisia.
Mies hemmottelee joskus pesemällä hiukseni. Perusteellisesti, sisällyttäen siihen päähierontaa. Rentouttavaa, tuntuu hyvältä ja tekee hyvää sekä sielulle, että verenkierrolle.
En minä mikään taukopelle ole. Eikä hänkään. Mutta kun on elämässään tehnyt tietoisen valinnan, että haluan tähän suhteeseen tämän ihmisen kanssa lähteä, siitäkin huolimatta, että uusperhekuvio on vaikeaa, siihen haluaa panostaa.
Emme koskaan kuvitelleetkaan tällaisen elämän olevan helppoa, mutta uskoimme sen olevan sen arvoista. Sieltä jostain se tahto kumpuaa, se jaksaminen. Toinen ei ole arjen riippa, vaan se nimenomainen syy elää sitä arkea hankaluuksineen, sinun ja minun lasten kanssa, huomioiden kaiken aikaa myös kuvioon liittyvät muut ihmiset, eli lastemme toiset vanhemmat.
Emme me elä hunajaelämää, emme toki. Mutta nämä ovat meidän keinojamme muistaa, miksi elämme juuri tätä elämää.
Kaksi viikkoa kerrallaan, kaikki perheen ja lasten ja toisaalla asuvien vanhempien kesken sovitellen. Omat työt, lasten harrastukset jne. Vapaa viikonloppu, ja nekin ovat alku vuoden hässäköiden takia jääneet vähiin, toista ei näe kuin hätäisesti illalla.
En usko teeskentelyksi, jos hetken rauhassa yrittää kertoa toiselle, miten tärkeä hän keskellä kaikkea on.
Ja kuten sinä sanoit. Olet Kodin hengetär. Minä en tuoksu pullalle, mutta tykkään laitta nätiksi.
Meidän voimamme piilee niissä odotetuissa kahdenkeskisissä hetkissä.
Ihanaa. :)
Olen sanaton.
Iloista kevään odotusta koko perheelle. :)
Arvoisa "Mielistelijä en liene",
kyynisyys tappaa elämänilon. Olen pahoillani vuoksesi. Sinun elämäsi täytyy olla kovin ilotonta ja harmaata, kun et pysty näkemään pienessä kujeilussa mitään positiivista. Mutta sinä olet valinnut oman tapasi elää ja minä omani.
En tiedä, onko vika sinun sisälukutaidossasi vai missä, kun ymmärsit kirjoituksestani, että mieheni asuu 7 tähden hotellissa täysihoidossa. Meillä toista huomioidaan puolin ja toisin, kotityöt hoidetaan yhdessä ja velvollisuudet sekä vapaudet jaetaan tasan. Sen lisäksi meillä jää runsaasti yhteisille hassutuksille. Oletko ikinä kuullut sanontaa, että nauru yhdistää ihmisiä?
En tiedä, onko vika miinun sisälukutaidossani vai sinun ilmaisussasi, kun en voi ymmärtää mistä olet saanut päähäsi, että rakkauden osoittaminen olisi teatteria tai teeskentelyä? Jos se sinulle on, niin kehoitan vaihtamaan kumppania. Ehkä hän ei ole sinulle oikea, jos huomionosoitukset tuntuvat tarpeettomilta ja vaivalloisilta. Minusta on ihana osoittaa erityishuomiota elämäni erityiselle ihmiselle ja arvostaa häntä. Siihen ei tarvita teeskentelyä, kun tunteet ja teot kumpuavat samasta lähteestä: sydämestä.
Mitenkäs hassusti sinä nyt olet ymmärtänyt, että iltamme ja viikonloppumme olisivat kuin päiväkodin ohjattua toimintaa? Kannattaisi ehkä vielä kerran lukea kirjoitukseni läpi... Jos et sittenkään vielä tajua, niin voin piirtää sinulle kuvan ;).
Minusta elämä on tarkoitettu juuri tähän; nautintoon, hullutteluun, iloon, rakkauteen, leikkiin... Jos sinä oletkin valinnut elämän sisällöksesi harmauden, kaavamaisuuden ja katkeruuden, niin älä kaada sitä meidän onnellisten niskaan. Ja sinä olet turvassa kaltaisiltani, sillä negatiivisuutesi tappaa taatusti kaiken innovatiivisuuden ja elämänilon. Puurra vain lauantai-iltaisin pimeässä peiton alla; et tiedä mistä jäät paitsi!
Joillakin todellakin on itsetuntoa ja arvostusta, hyvä! Säälittävää lukea täältä tollasta.. Näkee mihin tää maailma johtaa..
On tosi hienoa kun hoitaa parisuhdetta.Sain monta hienoa vinkkiä tuosta kirjoituksestasi.Minä ja mieheni ollaan myös paljon yhdessä ja haluan välillä piristää suhdetta ja tuottaa toiselle mielihyvää.Meillä on myös arki tullut mukaan niin arjessa sitä pitää suhdetta hoitaa.Parisuhteessa pitää käyttää mielikuvitusta ja voi tehdä ihan pienilläkin asioilla rakastetun iloiseksi.
Hyvää kevättä sinulle :)
Täytyy kokeilla heti illalla jotain pientä yllätystä miehelle kun tulee väsyneenä kotiin.
Kiitos kovasti vinkeistä!
Meilläkin arki astunut jo mukaan,yhdessä on oltu 5v. ja nyt pieni kriisi jälleen menossa.
Voi mies mukavasti yllättyä kun kotona odottaakin jotain ihan muuta kun se mikä lähtiessä oli.. ;)
Mielikuvituksella kyllä saa kaikkea kivaa aikaan,monesti ollaan yllätyksiä toisillemme jo tehtykkin. Mutta löytyi jotain uusiakin vielä. :)
Hyvää kevättä kaikille!!!
pittää laitta emännän postiin jos vaikka
ottaisi neuvosta vaarin tai sinnet päin =)
..elä laita, ottaa helposti itteensä.. mutta alota ite uutukaishoito emännällennii.. ;))..se on kato se..mehtä ku vastaapi.. :D
ehanaa kevättäkii :)
Ihan kivoja asioita teidän elämässä, mutta en voi olla tulkitsematta; että ei vielä kovin montaa yhteistä vuotta takana.
Kuinka kauniilta tuo kaikki näyttikään, mutta tietyt vaaransa on tuossakin. Kun eletään pitkää parisuhdetta voi noista jutuista tulla taakka. Kuinka voi keksiä vuodesta toiseen uusia juttuja. Joskus voi muuten vain olla väsynyt ja oman vuoron toteuttaminen on kaikkea muuta kuin hauskaa. Pettymyksiltäkään tuskin silloin voi välttyä. Voi syntyä hyvästä ajatuksesta kriisin poikasia. Vielä kun tulee noita lapsia, niin silloin varmasti kaikki kuviot menevät uusiksi.
Miksi pitää rakennella kaavamaisia, viikosta toiseen toistuvia käytäntöjä. Väsytätte toisenne aivan varmasti vuosien varrella. Itsellä liki kakskytä vuotta yhteistä taivalta ja vieläkin pystyy toisen yllättämään. Meillä ei niitä vuoroja ole laskettu koskaan ja siksi ne tuntuvatkin erityisen mukavilta. Meillä ei tarvitse toisen suhteen yrittää mitään ja silti rakastamme toisiamme enemmän kuin koskaan ennen.
Ei meilläkään kumpikaan ole missään välissä. Kummallakin oma työnsä ja harrastuksensa. Parasta kuitenkin ne hetket jolloin voimme olla kahden, lasten takia sekin jo riittävä yllätys.
Olet oikeassa, suhteemme on teidän suhteeseenne verrattuna vasta alkumetreillä. Tiedostan vaaran väsyä ja kyllästyä, sillä niin voi käydä myös kauniiden ja ihanien asioidenkin kanssa. Jos syö suklaakakkua joka pävä, alkaa kaurapuuro maistumaan yllättävän herkulliselta. Mutta tuo kyllästyminen ja väsyminen kuuluvat ihmisyyteen ja niin voi käydä, teki mitä tahansa.
Siksi kunnioitankin omia ja miehen toiveita myös sen suhteen, milloin pienet yllätykset ovat paikallaan ja milloin eivät. Perjantai-illan mukavuuksista on tullut yhteinen ihana rauhoittumishetki, josta ei luovuta kuin pakon edessä. Se ei vaadi mitään, mutta antaa aikaa orientoitua viikonloppua varten ja pysähtyä kaiken hälinän keskellä.
Mitä taas tulee tuohon "viikkoharrastukseemme", niin sitäkin tehdän järjen, ajan ja jaksamisen puitteissa. Se ei ole pakko, vaan halu. Olemme molemmat aktiivisia, seikkailunhaluisia ja kokeilevia ihmisiä, joten meille se on luonnollinen tapa harrastaa yhdessä. Toiset käyvät yhdessä lenkillä, meillä se on tuo uusien asioiden kokeileminen.
Ei uusia juttuja tarvitse koko ajan keksiä. Pieni on kaunista. Joskus on kiva tehdä jotain erityistä ja valmistella sitä erikseen, mutta se ei ole pakko, eikä kumpikaan sitä odota. Minulla ei ole "paineita" viihdyttää tai miellyttää miestäni, osoitan rakkauttani monilla eri tavoilla koska se on juri minun persoonalleni luonnollista. Joku viisas on sanonut, ettei tarkoituksemme tässä maailmassa ole tulla rakastetuiksi, vaan antaa rakkautta. Miksi niin monet ajattelevat rakkauden osoittamisen ja antamisen olevan jotain vaivalloista, joka on minulta pois? Minusta rakkaus on ihana asia ja sen osoittaminen suloista kuin kuuma kaakao hiihtoretken jälkeen.
Kaavamaisuutta en toiminnassamme tunnista. Lähinnä olemme keksineet hauskan leikin,joka on kivaa aikansa ja kun alkaa kyllästyttää, ei sitä tarvitse enää leikkiä. Silloin jos tuntuu siltä, voi ihan vaan olla ja möllöttää, sillekin on aikansa ja paikkansa. Mutta pääpointtina on se, että elämä ei ole niin vakavaa! Hassuttelu, nauru, ilo, seksi tekevät siitä niin paljon mukavampaa!
Ei meilläkään tuijoteta siihen, kuka teki mitä ja milloin (paitsi tuossa yhteisessä leikissämme mutta eikö leikeissä kuulukin olla jotkin viitteelliset säännöt?). Eikä aina tarvitse edes tehdä mitään. Kirjoitukseni oli tarkoitus antaa vinkkiä siitä, mitä JOSKUS ja SILLOIN TÄLLÖIN voisi tehdä.
kuka tuollaista prinsessan elämää jaksaa kovin kauaa? Nauran vaan tälle asialle, etteikö mitään muuta sitten keksi? Itse en juuri panosta mieheni kanssa mihinkään sääntöihin, mutta silti asiat vain sujuvat loistavasti.
taidat olla sellaista anteliasta ja alistuvaa tyyppiä muutenkin...
kuvitellaa että nainen alistuu.kyllä mies kaipaa niitä pehmeitä asioita kun vaimoni tekee samaa on kiva tehdä vaimo onneliseki.mä luulen että erot tulee kun ei osta käytää mielikuvitusta.jatka samalla tavalla.kaikea hyvää sinulle ja miehellesi.
Ihmettelin, miksi kiertelit kysymystä... Seurusteluajalla on paljon merkitystä parisuhteessa elämisen vaiheeseen...
Ollaan seurusteltu vajaat viisi vuotta. Eli kyllä se arki on ehtinyt astua jo ajat sitten kuvioihin mukaan. Kuten sanottua, kriisejäkin on ollut kyllästymisestä, arjen paineisiin, rahahuoliin, työttömyyteen ja luottamuspulaan. Aina silloin tällöin pienillä jipoilla alkuhuuman saa leimahtamaan uudelleen ja sitten taas jaksaa pidempiäkin kausia ihan tavallista tallaamista...
Tunnistin kirjoituksesta ainakin osittain itseni. En ole mikään mielistelijä ja teeskentelijä. Haluan oikeasti huomioida kumppaniani, sillä siitä tulen itse niin iloiseksi. Vastavuoroisuus on parisuhteessa tärkeää, että kumpikin panostaa suhteeseen.
Olemme seurustelleet 6 vuotta, josta 3 on asuttu saman katon alla. Olemme todella onnellisia. Kriisejä kuuluu kaikkiin suhteisiin, mutta silti voi olla onnellinen. Mielestäni ne vain syventävät suhdetta, jos ne vain pystyy selvittämään. ;)
On mukava tehdä piristäviä asioita kumppanin kanssa. Ehkä vierastan hiukan "viikkosysteemiä", ettei uuden keksimisestä tule ennemminkin päänvaivaa ja rasite. Mutta virkistävää toimintaa parisuhde ajoittain todella kaipaa. Varasimme juuri elokuulle 6 viikon reppureissumatkan Etelä-Amerikkaan. Tuntuu, että tämä puolen vuoden odotusaika luo parisuhteeseen jo uutta jännitystä. Suosittelen!
Pitkässä suhteessa ei tärkeintä ole se valtava mielikuvitus keksiä entistä hurjempia extreme-juttuja, vaan ottaa kumppani huomioon ja viettää tarpeeksi yhteistä aikaa! Se mistä kukin sitten pitää, on jokaisen parin oma asia. Toinen tarvitsee benji-hyppyjä, toiselle riittää iltakävely käsikädessä. Ei se tekeminen, vaan se yhdessä oleminen!
Sainpahan minäkin vinkkejä omaan arkeeni, vaikka jekkuilija jo luonnostaankin olen, enkä ainoastaan poikaystävääni kohtaan.
Ollaan seurusteltu neljä ja puoli vuotta ja asuttu saman katon alla vuosi. NYT on arki astunut kuvioihin kun ensin neljä vuotta liihoteltiin alkuhuumassa... Molemmilla alkoivat opinnot ja samalla stressi ja kiire, mutta kyllä tämä tästä! Ehkäpä yllätän iloisesti jo tänä iltana kunhan tuo poikaystävä tulee harkoistaan... ;)
Niin että kiitos vaan piristyksestä! Sain muuten vinkin näiden ohjeiden ääreen ihan toisesta foorumista. Sana siis kiirii :D
Yes! niin sitä pitää !!
Toista kunnioittaen ja rakastaen ....
Ettei Arki tule liian Arkiseksi ...
Velvollisuudeksi !!
Niinsitä oppii Syvällisemmin
"sitä toista ihmistä" tuntemaan..
Ettei pelkkiä Kliseitä tässä ny vaan..
Niin se hyvä aika Menee todella ..
Todella nopeasti ohi !!
Vaikka Kaikki se aika
On aina yhtä miltei hyvää ollu !!
Kuitenkin ...vaikeuksineen..
Jälkeenpäin muistellessa..
Muistatkos? Kun silloin ..
Lapset antaa paljon enemmän !!
Kun on omia lapsia varmaan
Joskus !!
Kiitos sinulle N25 ja Alannah! Täytyy kokeilla kun mies saapuu kotiin. :) Teitä voisi kumpaakin sanoa ilon ja onnen sanansaattajiksi. Kaikkea hyvää teidän elämäänne!
JA LAPSIA EI OLE!!!
..aika heikosti menee jos parisuhde tuossa vaiheessa elämää kaipaa noin kovasti virkistämistä ( yksi ilta viikossa miehen toiveille, jos tavataan vain viikonloppuisin!), miten sitten jos teille siunaantuu lapsia, viedäänkö lapset joka viikonlopuksi jonnekkin hoitoon että saatte toteutella toistenne toiveita?
Minä ajattelen asian niin, että hyvät yhteiset muistot yhdistävät ja ihanat hetket vahvistavat sidettä välillämme. Parisuhteen piristäminen ei tarkoita sitä, että ilman pieniä ihanuuksia suhteemme ei toimisi tai emme olisi yhdessä. Ne ovat vain mukava lisä arkeen. Kaikki eivät sitä tarvitse, mutta mikäli aikaa, resursseja ja motivaatiota löytyy, niin miksi ei!? Hemmotelenhan itseänikin silloin tällöin, eikä se silti tarkoita sitä, että minulle menisi itseni kanssa huonosti ilman sitä tai että arkeni olisi jotenkin erityisen raskasta. Iloa voi saada niin monenlaisista asioista ja minulla on koko elämä aikaa kokeilla kaikkia niitä ihanuuksia!
Ja kysymykseen lapsista: vaikka lapsista pidänkin, olen iloinen siitä ettei itselläni niitä ole. Olen tyytyväinen elämääni juuri näin. Mikäli niitä siunaantuu jonain päivänä, se on taas ihan eri tilanne ja eri elämänvaihe. Enhän toki tarkoittanut, että elämä tulisi elää kaavamaisesti piristyruiskeita tai mitään muutakaan toistaen. Tämän hetkiseen elämäntilanteeseen kuvailemani jutut istuvat mainiosti, lasten kanssa tilanne olisi toinen ja asiat pitäis toteuttaa eri tavalla. Ihmiset, tavat, tilanteet muuttuvat ja on kyettävä muuttumaan niiden mukana, mutta hölmöähän olisi olla nauttimasta tästä vapaudesta vain siksi, että jonain päivänä se loppuu, kun lapset tulevat kuvioihin mukaan...
Mutta sen verran tiedän myös "lapsellisten" arjesta, etteivät lapset ole este elämästä nauttimiselle, eivätkä taakka ja velvollisuus (vaikka sillä meitä nuoria pareja pelotellaankin: "odottakaahan vain, kun teille siunaantuu lapsia, niin johan hymy hyytyy..."). kaikki riippuu siitä, miten itse asioihin suhtautuu. Lasten kanssa arki on erilaista ja ilot myös.
...mutta silti voimme huomioida toisiamme esim. lasten nukkuessa. Ja voivathan lapsetkin olla mukana. Kaiken huomioonottamisen kun ei aina tarvitse sisältää seksiä.
...mutta silti voimme huomioida toisiamme esim. lasten nukkuessa. Ja voivathan lapsetkin olla mukana. Toisen huomioiminen kun ei aina tarvitse sisältää seksiä. Mikä on sen mukavampaa kuin kerääntyä koko perhe yhteen tekemään yhdessä jotain kivaa ja lasten mennessä nukkumaan, omistautua vain toisilleen.
mie oon nääs tämmönen 23V. jamppa ja neljän vuoden seurustelu vetelee viimesiään... meillä ei vissiin osattu yllättää kettään miellyttävästi... elämä on laiffii!!!
On se kumma kun yksi kertoo miten on onnellinen ja miten helppoa se on, ja toiset kommentoivat sita haukkumalla, kritisoimalla ja ennustamalla tuhoa ja tuomiota... Kateus on kamalaa.
Tsemppia N25!
ihan kivaa joo, mut entäs jo on lapsia tai yksikin? siinä ei paljon järjestellä aikaa vain miehen tarpeille kerran viikossa.
hyvää lapsetonta loppuelämää vaan. taidan minäkin ruveta uus-sinkuksi, jos vaikka piristyisi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000002749896
lisää tälläistä parisuhteeseen. sinulla on oikea asenne, parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, jotta se kukoistaisi pitkään:)