Kirjottelin tossa aikasemmin erostani kun avopuoliso jätti ja vei poikamme mennessään.. (otsikko: apua nyt ei jaksa!!)
Nyt olis neuvot tarpeen.. Mitä tehdä kun jo nyt tuntuu että exällä on jo toinen. Merkkejä ilmassa ym..
Se tuntuu kaikesta pahimmalta että exällä olisi jo uusi kumppani ja että he viettävät enemmän aikaa poikani kanssa kuin minä ISÄ. Ahdistus on kova ja elämänhalu on mennyt kokonaan pois.. Enää ei jaksa innostua mistään asiasta.. Ei niistä mitkä vielä kuukausi sitten oli jokapäiväinen "must" , eikä uusista asioista.. Pidän vieläkiin kiinni siitä ajatuksesta että entä jos kuitenkin palataan yhteen, ja mitä voisin tehdä että olisimme taas yhdessä.. vaikka kuitenkin sisimmässäni tiedän että niin ei tule käymään.. Mitä tässä pelon ja ahdistuksen välissä voi tehdä??? Haluaisin niiiin paljon saada taas sen valon elämään, uutta kumppaniakin olen miettinyt mutta jotenkin vaan tuntuu että sellaista ei löydä.. Ja miten tässä tilassa voi edes sellaista etsiä? Olen tottunut olemaan jonkun kanssa yhdessä. Yksin en osaa olla, en sitten ollenkaan. Haluaisin vaan välillä halata, katsoa silmiin ja hymyillä. Ei ei ei.. ei tästä mitään tule.. Keksikää nyt jotain tekemistä. Masennus on jo niin kova että varasin itsellenin ajan mielenterveysosastolle.. Kaikki kun sitä puhui ja puhui että minun täytyisi saada nyt puhua jonkun kanssa ja että sitä varten ne psykologit sun muut ovat.. Jotenkiin vaan sekin tuntuu turhalta.. Yöt ovat yhtä helvettiä. Minä jäin asumaan meidän entiseen yhteiseen asuntoon. muistot pyörivät joka nurkassa ja tavarassa.. Ja sänky on se pahin paikka (luonnollisesti). Ai kun voisin vaan unohtaa kaiken ja rauhoittua..
Jos kellään on edes sana tai pari sanottavana mikä kohentaisi tätä helvetissä pyörimistä niin pyydän..
Kerro se minulle.
Nyt olis neuvot tarpeen.. Mitä tehdä kun jo nyt tuntuu että exällä on jo toinen. Merkkejä ilmassa ym..
Se tuntuu kaikesta pahimmalta että exällä olisi jo uusi kumppani ja että he viettävät enemmän aikaa poikani kanssa kuin minä ISÄ. Ahdistus on kova ja elämänhalu on mennyt kokonaan pois.. Enää ei jaksa innostua mistään asiasta.. Ei niistä mitkä vielä kuukausi sitten oli jokapäiväinen "must" , eikä uusista asioista.. Pidän vieläkiin kiinni siitä ajatuksesta että entä jos kuitenkin palataan yhteen, ja mitä voisin tehdä että olisimme taas yhdessä.. vaikka kuitenkin sisimmässäni tiedän että niin ei tule käymään.. Mitä tässä pelon ja ahdistuksen välissä voi tehdä??? Haluaisin niiiin paljon saada taas sen valon elämään, uutta kumppaniakin olen miettinyt mutta jotenkin vaan tuntuu että sellaista ei löydä.. Ja miten tässä tilassa voi edes sellaista etsiä? Olen tottunut olemaan jonkun kanssa yhdessä. Yksin en osaa olla, en sitten ollenkaan. Haluaisin vaan välillä halata, katsoa silmiin ja hymyillä. Ei ei ei.. ei tästä mitään tule.. Keksikää nyt jotain tekemistä. Masennus on jo niin kova että varasin itsellenin ajan mielenterveysosastolle.. Kaikki kun sitä puhui ja puhui että minun täytyisi saada nyt puhua jonkun kanssa ja että sitä varten ne psykologit sun muut ovat.. Jotenkiin vaan sekin tuntuu turhalta.. Yöt ovat yhtä helvettiä. Minä jäin asumaan meidän entiseen yhteiseen asuntoon. muistot pyörivät joka nurkassa ja tavarassa.. Ja sänky on se pahin paikka (luonnollisesti). Ai kun voisin vaan unohtaa kaiken ja rauhoittua..
Jos kellään on edes sana tai pari sanottavana mikä kohentaisi tätä helvetissä pyörimistä niin pyydän..
Kerro se minulle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se on täälläkin menossa.. En voi muuta sanoa, kuin että sinä et ole todellakaan yksin. Minussakin jäytää tuo sama repivä ahdistus ja tuska.
Hyvä, että olet saanut sen aikaiseksi, että olet varannut ajan ammatti-auttajalta. Itselläni sama tilanne. Ensi viikolla sitten puhumaan...Olisin tarvinnut tuon ajan jo aikaisemmin, mutta minkä teet..meitä avun tarvitsijoita on niin paljon.
Pyöritään tässä helvetissä yhdessä. Ei ole parempaakaan tsemppiä sinulle antaa...
Keskitytään hengittämiseen?
töissä ollaan eli ei kovin paljoa aikaa kirjoittaa..Oikeestaan eka kerta kun koskaan tänne kirjotan, sun fiilikset on täsmälleen samat kun mulla aikanaan..
Heti alkuun sanon, että vaikka ahdistus ja masennus nyt ovatkin suurimmillaan eikä siitä ikinä uskoisi pääsevan eroon, niin tulet todellakin siitä eroon pääsemään. Aikaa se voi ottaa, kuinka paljon, se riippuu henkilöstä. Itsellä meni lähes vuosi ennen kuin en enään ollut mustasukkainen exästäni, vaikka itse eroa halusinkin.. (joo..totta.. :S).
Suosittelen todella puhumista ammattiauttajalle. Siitä ei varmasti ole haittaa. Ei kuitenkaan kannata odottaa siitä sellaista, että se heti helpottaisi, itsellä meni muutaman kerran ennen kuin luotin psykologiini niin, että todella osasin hänelle avautua..Lääkkeitä ei ole varmaan koskaan hyvä paljoa suositella, mutta itselläni tuo Diapam OIKEIN KÄYTETTYNÄ toimi erittäin hyvin. Sen avulla rauhotuin ja pystyin edes välillä keskittymään johonkin muuhun kuin elämäni pohtimiseen. Se auttaa myös nukahtamaan mikä on alkuun todella tärkeää, muuten menee ajatukset entistäkin enemmän sekaisin..Pelätä näitä ei kannata, vaikka maine on mitä on..Itse en alkuun edes suostunut niitä ottamaan mutta kyllä helpotti kun suostuin.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että uusi suhde ei toimi, been there, done that..Tämä vain omasta kokemuksesta, yleistämään en lähde :D
Nyt ei tämän enempää ehdi..Luota TODELLA siihen, että aika parantaa hiljalleen. Ei se nyt just paljoa lohduta, mutta tulet sen ajan kanssa huomaamaan itsekkin :)
-M-
On varmasti hyvä käydä puhumassa näistä asioista ammattiauttajan kanssa.
Kirkolla (ev lut) on perheasiainneuvottelukeskuksia, joissa voi käydä yksinkin puhumassa parisuhde- ja perheasioista.
Keskustelitteko erotessanne puolisosi kanssa, vai jäikö asia ikäänkuin kesken?
Oletteko sopineet lapsen tapaamisasioista? Sellainenkin paikka näyttää nykyään olevan kuin eroinfo,
saisiko sieltä jotakin apua, kuinka eteenpäin tilanteessasi?
Ero on aina kaikille osapuolille raskas asia.
Ehkä lapselle eniten - omat vanhempani erosivat ollessani lapsi. Heidän eronsa oli hyvin riitaisa,
he jättivät ilmesesti kaikki vaikeat asiat puhumatta.
Jos ei voi kumppanin kanssa käydä tapahtunutta läpi,
kannattaa etsiä ammatti-ihminen ja selvittää asia omalta osalta. Jo lapsenkin tähden.
Tiedän tasan tarkkaan tuntemuksesi, itsellä oli juuri samanlainen ahdistus ja masennus eron jälkeen. Siihen siaan ei auta muu kuin aika, 2 vuotta nyt erosta, nyt jo osaa olla yksinkin. Yksinäisyys olikin kauheinta, kun oli ollut aina toisen kanssa. Toivottavasti sinulla on joku todella hyvä ystävä jolle voit puhua ja viettää muutenkin aikaa, mahdollisimman vähän yksinoloa, se auttaa. Uutta kumppania on turha hakee vaan siksi että olis joku, kyllä se sitte löytyy jos on löytyäkseen. Voimia sulle!
ennenkin ollut.
Mulle kävi sama juttu, paitsi että meillä ei ollut lasta.
Ensimmäinen viikko on ihan hirveä, sitten yksi kk menee ihan pakosta todella sekavilla tunteilla. Itse olin helpottunut että saatiin ongelmillemme jonkinlainen ratkaisu, mutta kun sitten kuuli että toisella on jo uusi, niin jo alkoi vituttamaan.
Ei noin nopeasti kannata alkaa miettimään uusia suhteita. Olete vielä liikaa kiinni entisessä ja kaikki on muutenkin hyrskyn myrskun.
Keskity nyt vain itseesi. Kun se uuden eukon etsiminen on jossain vaiheessa kuitenkin edessä ja lisäksi entiseen perhe-elämään verrattuna vapaa-aikaa (ja myös tylsyyttä, yksin kotona on aikaa murehtia ja pähkäillä kaikkea älytöntä) on paljon, niin ei muuta kuin kuntoilemaan tai harrastamaan jotain. Jos harrastat jo jotain, panosta siihen. Ala käymään vaikka puntilla/lenkillä tai aloita uusi urheiluharrastus, jos liikunta ei kiinnosta niin mene kansalaisopistoon. Mutta suosittelen sitä kuntoilua, sillä se pitää mielen virkeänä ja treeneissä ei yleensä tule mietittyä mitään ikävää, vaikka maailma olisi oikeasti kaatumassa päälle.
Kuntoilu alkaa nopeasti näkymään myös vartalossa. Itse aloin käymään treenaamassa sen neljä-viisi kertaa viikossa, eli niin paljon kuin vain oma kroppa antoi mahdollista (palautuminen treenien välissä tulee pullonkaulaksi).
Ja jos yhtään lohdutta,a niin exäsi on lapsien takia "damaged goods" ja oma tilanteesi on paljon auvoisempi.
Parasta mitä voi tehdä on ; tekee mitä huvittaa,mikä tuntuu hyvältä,mitä on aina HALUNNUT tehdä ,eikä mene "puntti salille "jos ei oo ennenkään kiinnostanu.
Jos itkettää, niin itke yx ilt,jos vituttaa niin sitten vituttaa....
jos tekee mieli mennä baariin tarkistaa.......niin käy baarissa,
kannattaa käyttää hyväksi se VAPAUS tehdä niin kuin haluaa.
kyllä se siitä helpottaa,,,,,,,,,usko pois