Onko normaalia, että vanhemmat arvioivat lastensa parisuhteita? Itseäni tämä ärsyttää suunnattomasti. Olen 23 vuotias nainen, mutta vanhempani suhtautuvat minuun kuin teini. On totta, että seurustelen ensi kertaa elämässäni, mutta koen seurustelevani juuri sen oikean kanssa, josta vanhempani eivät tykkää. Poikaystäväni (25,5v.) on liian vanha minulle. Hän ei ole tarpeeksi koulutettu minulle. Hänellä on vääränlainen hiustyyli jne... Kuitenkin tiedän samanaikaisesti, että vanhempieni oma avioliitto on pelkkä kulissi avioliitto. Pettämistä, ainaista huutoa lapsuudessani ja kaikkea muuta paskaa. Yritän "aikuisena" tässä kaiken sopan keskellä pitää suuni kiinni ja näin pitää tilanteen tyynenä. Aion muuttaa miesystäväni kanssa yhteen, mutta vanhempieni mielestä muutamme liian nopeasti. (8kk) Yksi siskoistani kertoi, että ensirakkaus ei ikinä kestä ja ainakin omasta mielestäni viittasi suoraan meihin. Joka kerta vanhempieni nähdessä meidät yhdessä, syntyy paikalle syvä hiljaisuus ja vaivautunut tunne.
Tilanne surettaa enemmänkin miesystäväni takia. Hän kestää kaiken eikä ole ikinä alentunut vittuilemaan vanhemmilleni takaisin. Pitäisikö minun sanoa vanhemmilleni suoraan, mikä tilanne on? Jos heidän käytöksensä ei muutu, meitä on turha odottaa kylään? Miesystäväni tulee minulle aina ykkösenä.
Tilanne surettaa enemmänkin miesystäväni takia. Hän kestää kaiken eikä ole ikinä alentunut vittuilemaan vanhemmilleni takaisin. Pitäisikö minun sanoa vanhemmilleni suoraan, mikä tilanne on? Jos heidän käytöksensä ei muutu, meitä on turha odottaa kylään? Miesystäväni tulee minulle aina ykkösenä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen nyt 22v, kihloissa ihanan miehen kanssa oltu 3v, yhdessä 5v. Alussa tuntui että mies on liian vanha minulle, 4v vanhempi. Ja muutakin vikaa löytyi. Huomasivat sitten että eihän tässä mitään, oppivat tuntemaan miehen, ja ennenkaikkea huomasivat että minä olen tosissaan. Nykyään sitten pitävät tuota miestä ihmeellisenä, miten minun kaltainen onkaan voinut löytää noin hyvän miehen. :)
Jos alkuun ottaisit vähän etäisyyttä vanhempiisi, anna heille aikaa sulatella asiaa. Elä siltikin oman pääsi mukaan. Jos sinusta tuntuu siltä että teidän juttu toimii, niin muiden pitää se vain sulattaa. Aikuinen ihminen nyt kuitenkin osaa tehdä omat päätöksensä. Suoraan sanominenkin voisi auttaa asiaa, kerro heille että sinä olet päätöksesi tehnyt ja toivot heidän hyväksyvän asian sellaisenaan kuin se on.
vanhempasi kadehtivat onnellista parisuhdettasi, jota heillä ei ole.
Juuri noin sen täytyy olla!
Sanot vain suoraan vanhemmillesi että tämä on minun elämäni ja teet sillä mitä haluat ja sano myös että on turha puuttua elämääsi ja sillä siiti. Pistätä vain kova kovaa vastaan ja sanot että on hölmöa puuttua aikuisten ´lapsien seut´rusteluihin. Kyllä se ensirakkauskin voi kestää koska sehän riippuu pariskunnasta ja ovatko kummatkin tisissaan suhteen kanssa. Tsemppiä.
Vanhempani, etenkin äiti, on aina kohdellut seurustelu- ja parisuhteitani noin. Hän ei olisi hyväksynyt ketään vävykseen, vaan aina perusteli jollain seuraavista: "liian vanha, liian nuori, liian pitkä, liian lyhyt, liian vaalea, väärältä paikkakunnalta, liian koulutettu/kouluttamaton", jotka ovat järjenvastaisia perusteita. Olemme kokeneet myös samanlaisen lapsuuden.
Määräät täysin itse "sen oikean" valinnasta elämääsi. Älä lankea vanhempiesi alaisuuteen asiassa, tai et löydä koskaan "sitä oikeaa". Minulle meinasi käydä niin. Sano rohkeasti vanhemmillesi, vaikka "päin naamaa", niin hekin oppivat elämään täysi-ikäisen ehdoilla. Vanhempieni käytös ei ole vielä muuttunut tähän päivään mennessä, joten en ole enää käynyt heillä. Valitettavasti mieheni käy liiankin tunnollisesti, mutta annan hänen käydä yksin.
Että vanhempiesi liitto on ollut huono ,he eivät haluaisi,että teet liian hätiköityä päätöstä
muuttaa yhteen asumaan! Vaikka nyt olet onnesi kukkuloilla ja vaikka se jatkuisi hamaan hautaan asti.
Vanhempasi kokeneempina, ehkä näkevät ne "suden kuopat" mitä itse et nää. Se miten he tuovat mielipiteensä ilmi on asia erikseen!
Tässä pieni "suomennos" huumorilla !
Eli: Vähäinen koulutus; Haluatko elää sosun tuella, kun saat lapsia? Tai kun tulee ero !
Väärä hius tyyli; puitkätukkainen= Epäluotettava,epäsosiaalinen.
Syvä hiljaisuus ; Aiotko viedä Prinsessani johonkin luolaan !
Naida kuin kani ja poikaset hoidan tietty minä. Ei kiitos lisää suita pöytää ,,vielä, ehdit kyllä !!
Eli joskus me vanhemmat näemme ne asiat ,kiitos kokemuksemme ! Joita te nuoret ,ette näe.
Ja kaikesta huolimatta, vioistamme ja virheistämmekkin.
Me rakastamme teitä, omia lapsiamme ja toivomme teille vain ja ainoastaan parasta!
Mutta sinä/te teette päätöksenne, mutta sinuna odottaisin vielä enkä muuttaisi asumaan hänen kanssaan yhteen.Tutustu rauhassa poikayst.Jos ja kun vanhempasi ovat arvioineet hänet väärin (sekin on mahdollista !)
Ehkäpä he muuttavat käsityksensä hänestä. Ja jos itse asut vielä kotona, muuta omaan asuntoon eli opettele ensin asumaan yksin ja kantamaan vastuuta tekemisistäsi niin saat myös vanhempiesi kunnioituksen osaksesi.
ajattelin mainita!!!!
On vaikea sanoa mikä on normaalia ja mikä ei, koska me ihmiset olemme yksilöitä ja ihmissuhteet toimivat lähinnä omien yksilöllisten heikkouksiemme ja vahvuuksiemme mukaisesti. Joten sinun vanhempasi ovat mitä ovat ja sinä olet mitä olet :)
Sait jo hyviä vastauksia, joten minä haluan enää vain painottaa uskomaan itseesi. Jos tiedät, mitä tahdot ja mihin suuntaan menet, on sinun vain jaksettava hyväksyä lapsuudenkotisi kielteisyys parisuhdettanne kohtaan. Sinua harmittaa, mutta taustalla on varmasti myös kasvamisen kipua. Nyt et olekaan isän ja äidin mukava tyttönen, joka saa kiitosta tehdessään oikein heidän silmissään, vaan olet nuori nainen rakentamassa ensimmäisiä omia juttuja elämääsi. Se on ihan varmasti vaikeaa vanhemmillesi myöskin, koska sinä irtoat heidän otteestaan ja olipa rinnallasi vaikka maailman ihanin enkelimies vanhempasi todennäköisesti epäilisivät häntäkin raskaasti. Tunteita on nyt perhepiirissänne melkoinen lasti ja paras keino on vain antaa palautteen mennä toisesta korvastasi ulos.
Vanhempien raskain rike on arvostella lapsensa puolisovalintoja. He saavat toki keskenään marmattaa asiasta, mutta lapsensa puolesta ei voi elää ja estää vastoinkäymisiä. Ei millään painostuksen keinoilla.
Maailmassa on hyvin moni joutunut pitämään pintansa huomattavasti suuremmissa jutuissa ja viemään tahtonsa läpi harmaan kiven, joten mieskaverisi kannalta on hyvin tärkeää että sinä pysyttelet erossa lapsuudenkotisi ilmapiiristä ja teet hänelle hyvin selväksi, mikä sinulle on tärkeää. Ette ole ensimmäisiä, ettekä viimeisiä, jotka joutuvat moisen käytöksen uhriksi ja sen vuoksi sinun on oltava määrätietoinen oman parisuhteesi eteen. Aseta saamasi kielteinen palaute täysin omaan arvoonsa ja elä elämääsi. Sinä olet nyt aikuinen ihminen ja jos kulutat aikaasi pohtimalla, mitä muut ovat sinun tekemisistäsi mieltä, et ehdi kunnolla elämään omaa elämääsi. Ota siis tilanne harjoittelun kannalta ja jos selviät siitä pärjäät jatkossa monen muunkin ikävän palautteen kanssa aikuisen kypsästi.