että haluaa olla vain ystävä kanssa.
Hänen ideologinsa on se että: ystäviä ei menetetä,mutta kumppanin voi menettää. Hän on kerran kokenut minun menettämisen (suutuin,enkä pitänyt yhteyttä),eikä kuulemma halua enää kokea samaa.
Joten hän on päättänyt että mieluummin ystäviä = ei eroa, kuin kumppaneita = ehkä ero. Ystävänä hän ei loukkaa minua,mutta kumppanina voi loukata.
Tässä ei ole mitään järkeä!
Miten saan nyt miehen tajuamaan että kyllä ystävänkin voi menettää? Eihän sitä saa mitään jollei yritä!
Hänen ideologinsa on se että: ystäviä ei menetetä,mutta kumppanin voi menettää. Hän on kerran kokenut minun menettämisen (suutuin,enkä pitänyt yhteyttä),eikä kuulemma halua enää kokea samaa.
Joten hän on päättänyt että mieluummin ystäviä = ei eroa, kuin kumppaneita = ehkä ero. Ystävänä hän ei loukkaa minua,mutta kumppanina voi loukata.
Tässä ei ole mitään järkeä!
Miten saan nyt miehen tajuamaan että kyllä ystävänkin voi menettää? Eihän sitä saa mitään jollei yritä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ole ikuisuuksiin käynyt tällä palstalla, nyt tuli tylsä hetki.
Miten sattuikin, että ensimmäinen juttu kuvastaa täysin omaa tilannettani.
Olen ollut ihastunut yhteen tyyppiin kohta parin vuoden ajan ja tahtoisin enemmänkin kuin kaveruutta.
Toinen osapuoli on myöskin kiinnostunut ja myöntänyt kuinka pidetään toistemme seurasta. Mutta tuo sama, parempi olla vain kaveria. Jos alkaa seurustelemaan voi menettää hyvän kaverin. Ei jaksa käsittää. Ymmärrän tietenkin pelon menetyksestä, mutta kuten sanoit: "Eihän sitä saa mitään jollei yritä!"
Asian voisi kääntää toisinkin päin: seurustellessa saattaa menettää hyvän kaverin, mutta mitäs jos seurustelun kautta voisi saada elinikäisen ystävän.
En ole osannut olla hänen kanssaan oikein tekemisissä, olen aivan liian ihastunut ollakseni vain kaveri. Eipä hänkää ole kyllä minuun yhteyttä pitänyt. Jos sama meno jatkuu, hän tulee menettämään kyllä kaverinsa...harmi.
Mutta ei kai toista voi pakottaakaa, olen todennut, että hän ei ole vaan niin kiinnostunut. Jos olisi, kyllä siitä silloin olisi jotain tullut. Tai ainakin tällä ajatuksella yritän päästä jutusta yli...ehkä joskus osaan jopa olla hänelle vain kaveri.
Meillä vaan niin että mies pitää yhteyttä. Jollen vastaa tai pidä hetkeen yhteyttä,häneltä tulee paniikki viesti että mistä olen hänelle suuttunut ja mitä hän on tehnyt etten vastaa tai pidä yhteyttä.
Yritän hyväksyä että olemme vain kavereita,hänen tahdostaan. Mutta hän ei kohtele minua kuin ystävää. Asia olisi ok,jos meidän yhteydenpito olisi tunteetonta ja näkeminen kahvittelua sohvalla istuen. Mutta se ei ole sitä. Joku sanoo että joojoo seksiä vaan. Mutta kun se ei ole sitäkään. Jos olisi, niin olisi helppo sanoa että tässä on seksistä kyse vaan. Mies on itsekin moneen kertaan sanonut ettei ole kyse siitä,miksi minua näin tarvitsee. Mutta tuntuu oudolta että jos ihminen löytää toisen jota tarvitsee,mutta ei halua sitoutua. Menettämisen pelosta.
Hän on jopa sanonut että haluaisi asettua kanssani aloilleen. Mutta en ymmärrä miksi hän niin pelkää sitä menettämistä!
Hän vaan hokee kuinka on kerran meinannut menettää minut eikä ikinä enää halua kokea samaa tai toistaa samaa asiaa.
En ymmärrä mitä oikein teen.
voi tämän kääntää: eli tuollaisella logiikalla varustettu ihminen varmaankin menee sitten naimisiin jonkun kanssa, joka ei merkitse hänelle paljon mitään! Hän sanoo varmaan morsiamelleen, että " juu, voidaan me mennä naimisiin, sinä et ole niin tärkeä että mua haittaisi jos tulisi ero ja menettäisin sinut".
Eli ei kyllä mitään järkeä ole tuossa logiikassa. Paitsi jos ihminen on todella pelkuri, eikä uskalla heittäytyä suhteeseen vaikka rakastaa.
asiaan,sillä näin juurikin on käynyt!
Kyseinen mies löysi erään naisen ja hups,hän oli yhtäkkiä hänen kanssaan kihloissa ja asuivat yhdessä. Minä tietysti loukkaannuin koska hän oli hetkeä aikaisemmin ollut kanssani. En kerta kaikkiaan ymmärtänyt miten hän yhtäkkiä pystyi löytämään jonkun. Varsinkin kun oli hetki sitten kysynyt minulta voidaanko vielä yrittää! Jotenkin tuli fiilis että hän vaan otti jonkun mistä ei ollut niin innostunut,sillä...
Kun tämä kyseinen nainen sai tietää minusta,hän otti yhteyttä minuun ja tivasi mitä meillä on miehen kanssa keskenämme. En osannut sanoa kuin että ystävyyttä. Mutta jostainhan hän oli jotain saanut minusta selville kuka olen. Laitoin miehelle että me emme voi edes ystävinä enää olla yhteydessä,sillä en halua sotkeutua kenenkään suhteeseen. Tästä meille tulis siis välirikko.
Kunnes mies otti yhteyttä ja kertoi kuinka oli kärsinyt välirikostamme. Ja oli tämän episodin jälkeen eronnut kyseisestä naisesta.
Jotenkin tuli olo että hän todellakin otti jonkun vaan. Että rakastaako hän minua niin paljon,että pelkää sitoutua minuun menettämisen pelosta.
En tiedä.
kuulostaa ihan samalta kuin mun miesp. ystävä johon olen rakastunut. Sama mies? Koukuttaa mielellään toisia tunteisiin, mutta vetäytyy kun pitäisi antaa itsestään jotakin...