Miks ei muija halua päästää irti. Liitto ollu jo vuosia pelkkää tappelua ja kulissia. Seksiäkään ei ole, ainakaan yhteistä enää vuosiin.
Hän vaan ripustautuu ja kiristää epäsuorasti muksuilla. En mä niistä rakkaista lapsista olekaan eroamassa.
Eikä silläkään ole mitään tunteita mua kohtaan, ainakaan positiivisia. En ymmärrä miksi pilata meidän kaikkien elämä tällä teeskentelyllä. Kodissa melkein aina kylmän viileä ilmapiiri ellei sitten suoraa huutoa.
Ei se muksuillekaan ole hyväksi. Saisimpa voimia lähteä tästä...
Hän vaan ripustautuu ja kiristää epäsuorasti muksuilla. En mä niistä rakkaista lapsista olekaan eroamassa.
Eikä silläkään ole mitään tunteita mua kohtaan, ainakaan positiivisia. En ymmärrä miksi pilata meidän kaikkien elämä tällä teeskentelyllä. Kodissa melkein aina kylmän viileä ilmapiiri ellei sitten suoraa huutoa.
Ei se muksuillekaan ole hyväksi. Saisimpa voimia lähteä tästä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Menneisyys, yhteinen asunto, yhteiset ystävät, imago, yksinjäämisen pelko, ei mitään itsekunnioitusta, yhteinen velka, yhteiset lapset. Näitä naisia ja miehiä on tämäkin maa pullollaan- joille tunteet ja rakkaus ei juurikaan merkitse mitään. Ennenmmin eletään helvetissä- kunhan ulkokuori killtää.
Mulla vähän sama tilanne...Meillä ei kylläkään tapella, mutta eipä meillä ole mitää puhumistakaan toisillemme. Seksiä on, mutta ei tarvis olla, ei kiinnosta. Mä en halua olla sen lähellä, mä en halua, että se koskettaa! Mies sanoo rakastavansa mua aina ja ikuisesti, mutta mä en sitä. Mies jankkaa, että ajan myötä opin kyllä rakastamaan.Enpä usko, mullei ole mitää kiinnostusta sitä kohtaan. Yhden kerran olen yrittänyt lähtee tästä liitosta, mutta olen kai heikko kun en pitänyt päätäni. Tuli semmosta painostamista ja syyllistämistä eritahoilta, etten jaksanut! Jos ei lapsia olisi, niin tilanne olisi paljon helpompi selvittää.
Hei,
Mekin olimme samassa tilanteessa mutta onneksi sain voimia eroon. Miehes tuntuu olevan läheisriipppuvainen, niin munkin oli. Ei sitä rakkautta väkisin pakoteta.
Painostettiin minuakin sukulaisten taholta. Osan kanssa katkesi välit kokonaan.
Nuorin lapsi oli alle kouluikäinen ja pelkäsin vähän miten käy. Mutta aivan onnelliselta vaikuttaa.
Puol vuotta kun erosta oli kulunut niin mies viimein luovutti eikä yrittänyt enään painostaa takaisin. Nyt sillä on uus suhde, onneksi! Ja lapsetkin hyväksyy sen avoimesti.
Ja mulla on tilaa hengittää. Onneksi uskalsin tehdä ratkaisun, meillä on täällä vain tää yks elämä.
Ei kuollutta suhdetta saa enään toimimaan tekohengitykselläkään. Ärsyttää kaikki jotka puhuvat pariterapiasta ym. niin että suhteen jatkaminen on ainoa oikea vaihtoehto. Ei ole!
Onnelliset vanhemmat on lapsella parasta. Vaikka asuisivat erilläänkin.
HETI!!! Se on lapsien kannalta parasta! Itsellä oli koti, jossa vanhempien välit ja tunnelma juuri tuommoinen. Kärsin siitä kovasti! Sai minut masentumaan syvästi. Se on vaikuttanut erittäin negatiivisella tavalla koko persoonallisuuteni ja psyykeni kehitykseen ja henkisiä vammoja korjaillaan edelleen. Sain täysin vääristyneen kuvan miehen ja naisen välisestä suhteesta. Vuosia uskoin, että se on nimenomaan ainaista riitelyä ja valtataistelua ja että se on normaalia.
Kun vanhemmat erosivat, se oli suuri helpotus minulle. Se ainainen riitely loppui.
täällä.Olen tosin nainen,jota mies tuntuu vaan kiusaavan.Kerran yritin lähteä ja oma äiti alkoi syyllistämään et jos sossu saa tietää jne.Apua ei tuu mistään ja kohta sitä vaan ei jaksa..Tsemppiä sulle!!Mee kavereiden luokse jos sulla on joku joka yövyttää.Alku sekin.:)
Ja paljon.
Kokemuksesta tiedän ettei ero tai lähteminen yleensäkään ole helppoa.
Itse mietin asioita monia vuosia.. Joskus kävellessä tuttua reittiä mietin kuinka kauan olen tästä kaikesta halunnut pois.. ehkä 10 vuotta tai enemmän.
Viimein sain kerättyä kaikki voimani ja päätin että nyt riittää.
Kukaan ei varmasti lupaa helppoa ratkaisua, mutta ratkaisu on tehtävä, puoleen tai toiseen.
Jos roikut samassa ongelmassa koko ajan ei mikään muutu. Turha odottaa että joku tulee ja muuttaa kaiken puolestasi.. Ei niin oikeesti käy.
Jokaisella meillä on taistelumme ja jokaisella meillä on myös oikeus onneen. On se onni sitten yksin tai yhdessä.
Mun onni alkoi siitä päätöksestä. Helppoa ei alkuun ollut ollenkaan, mutta nyt voin sanoa että onnen hetkiäkin on mahtunut ja aurinkokin paistaa välillä kirkkaammin.
Lapsetkin ovat saaneet isänsä takaisin pitkän hiljaiselon jälkeen ja olen siitä suunnattoman onnellinen. Lapset ovat isänsä kanssa säännöllisesti ja kaikki nauttivat siitä.
Erohan tapahtuu oikeasti vanhempien välillä, ei lasten niinkuin itsekin sanoit.
Meillä tuntuu että nyt kaikki toimii paremmin (jopa keskustelut ex-mieheni kanssa) kuin moniin vuosiin aiemmin.
Toivon sydämestäni voimia Sinulle. Tee päätös ja lähde määrätietoisesti sitä toteuttamaan. Kaikella tällä on tarkoituksensa....