Olemme seurustelleet kaksi kuukautta ja tunteneet kolme. Olemma rakastuneita, varmoja yhteisestä loppuelämästä. Ja vaikka kuullostaisi kuinka ennen kuullulta, mutta olen varma, että tämä mies on se oikea. Olemme parikymppisiä. Minua vaivaa hirveä vauvakuume vaikka kuinka koitan itselleni puhua järkeä, ettei vielä ole vauvojen aika. En todellakaan haluaisi tehdä miesystävääni noin nuorena isäksi (hän on siis reilun vuoden minua nuorempi), vaikka hän onkin sanonut muutaman kerran, että voisin lopettaa e-pillerien syönnin.
Käsittämätöntä miten haluaisin jo kihloihin ja muuttaa yhteen ja niitä vauvoja. Olin pitkään sinkkuna ja jo vannoutunut elämään yksin, ilman miehiä rikkomassa sydäntäni. Tämä mies sinnikkäästi teki tuttavuutta, vaikka aluksi koitinkin ajaa häntä pois luotani. Enkä kadu enää ollenkaan, että päästin hänet lähelleni ja annoin itseni rakastua.
Miten saisin itsen rauhoitetuksi nauttimaan tästä ihanasta seurustelun alusta ja kahdenkeskisestä elämästä? Ymmärrän, että sitä ei sitten enää ole kun on vauva talossa. Nautin kyllä kaksin olosta, mutta mielessä pyörii ajatus vauvoista ja talosta. Olen miehelleni puhunut ihan avoimesti näistä asioista ja hän ymmärtää ja on sanonut, että mielellään odottaisi pari vuotta ennen vauvan tekoa. Yhteenmuuttoa ollaan suunniteltu kyllä.
Käsittämätöntä miten haluaisin jo kihloihin ja muuttaa yhteen ja niitä vauvoja. Olin pitkään sinkkuna ja jo vannoutunut elämään yksin, ilman miehiä rikkomassa sydäntäni. Tämä mies sinnikkäästi teki tuttavuutta, vaikka aluksi koitinkin ajaa häntä pois luotani. Enkä kadu enää ollenkaan, että päästin hänet lähelleni ja annoin itseni rakastua.
Miten saisin itsen rauhoitetuksi nauttimaan tästä ihanasta seurustelun alusta ja kahdenkeskisestä elämästä? Ymmärrän, että sitä ei sitten enää ole kun on vauva talossa. Nautin kyllä kaksin olosta, mutta mielessä pyörii ajatus vauvoista ja talosta. Olen miehelleni puhunut ihan avoimesti näistä asioista ja hän ymmärtää ja on sanonut, että mielellään odottaisi pari vuotta ennen vauvan tekoa. Yhteenmuuttoa ollaan suunniteltu kyllä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..et älkää vielä miettikö edes yhteen muuttamista. Vaikka kuinka varmalta tuntuisi, ette tunne toisianne vielä juuri ollenkaan. Kaveri juuri eros avokkinsa kanssa vaikka koko elämä piti olla yhdessä..Muuttivat saman katon alle muutaman kuukauden seukkauksen jälkeen ja oliskohan yhteisasuminen kestäny sit kuukauden..Ja heillä molemmilla ikää lähes 30..Suosittelen harkitseen tosissaan tuota muuttoa. Lapsihaaveet kannattaa unohtaa pariks vuodeks ainakin. Tämä tietty vain mun mielipide.. :D
On sääli että yritetään niin ajoissa ja nuorena "aikuistua." Täytyisi osata nauttia nuoruudesta ja sen tuomista iloista. Perhettä ja lapsia ehtii tehdä myöhemminkin kun on itse hieman nähnyt maailmaa ja elämää. 20 v. elämän kokemus ja näkemys on vielä niin kovin suppea (ei millään pahalla). Mutta näin hieman vanhempana tiedän kyllä mistä puhun.
Sitä haluaisi kaikkea heti kun on päässyt hieman omaan elämään kiinni. Mutta kannattaisi sitä elämää hieman katsella,tunnustella ja kokea. Ja voin sanoa että varmaan ihan jokaisella 2 kk seurustelun jälkeen tuntuu että tämä on se AINUT OIKEA minulle. Mutta,mutta.... ihminen on hyvä feikkaamaan ja näyttämään vain hyvät piirteensä ja puolensa noin lyhyessä ajassa. Eihän kukaan halua näyttää itsestään heti huonoja puolia toisille. Eläpä muutama vuosi poikaystäväsi rinnalla,oppien hänen huonot puolensa ja tapansa. Onko käsityksesi hänestä enää sama? Tuskin. Tai ehkäpä on,mutta moni kerroin varmempana. Haluatko tehdä lapsen elämään jossa asiat eikä parisuhde ole edes varmaa? Ei olisi lapselle kovin reilua.
Koe elämää ja näe elämää. Näin takaat omalle lapsellesi paremman elämän ja tasapainoisemman elämän.