Olen uudessa avioliitossa ja suhteemme on kestänyt 7 vuotta. Olemme molemmat olleet kerran aikaisemmin naimisissa ja eronneet suunnilleen samoihin aikoihin. Olemme olleet suhteessamme pääosin onnellisia, mutta suhdettamme leimasi ensimmäiset 6 vuotta mieheni ex-puolison roikkuminen hänessä kiinni. Ex-puoliso käyttäytyi minua kohtaan parin vuoden ajan todella oudosti, jonka seurauksena n.5 vuotta sitten kysyin mieheltäni, mitä heidän välillään on. Mies myönsi, että oli jo parin vuoden ajan saanut kaipaus- ja muistelukirjeitä exältään. Hän sanoi, ettei ollut kuitenkaan itse vastannut exän tunteisiin. Mieheni ei ollut kertonut minulle noista viesteistä mitään. Kun sain tietää tästä kuviosta, aloin itsekin huomata, että exällä ja miehelläni oli selvästi lämpenemiskausia, jolloin pitivät tiiviimmin yhteyttä.. Mies kiisti aina omat tunteensa exää kohtaan ja vieritti asian exän niskoille. Tilanne on viimeisen vuoden aikana rauhoittunut ja miehen ja hänen exänsä yhteishuoltajuus vaikuttaa toimivan ilman tällaisia ylimääräisiä tunnemylläköitä.
MUTTA: suhdettamme on lisäksi leimannut näinä vuosina mieheni voimakas ihastumistaipumus muihin naisiin. Suhteemme alussa hänellä oli yksi erityinen ystävätär, todella kaunis nainen, jota hän tapasi säännöllisesti. Aina tätä ystävää tapaamaan lähtiessään hän pynttäsi ja laittoi partavettä poikkeuksellisen paljon. Törmäsimme yhdessä pari kertaa tähän ystävättäreen ja mieheni muuttui aina todella vaivaantuneeksi (punastui ja sanat menivät solmuun).. Lisäksi viimeisten parin vuoden aikana meillä on ollut joitain tilanteita, jolloin ollessamme ystäväporukassa, mieheni on hurmaantunut jostain minun ystävästäni niin, että asia ei ole voinut jäädä kenellekään epäselväksi. Yksi ystävättäreni joka huomasi mieheni ’hurmaantumisen’, kysyi mm. yhden illanvieton jälkeen, että onko minun ja mieheni väleissä jotain..Vuosi sitten kävi niin, että mieheni tutustui minun kauttani hyvin viehättävään ja 13 v. miestäni nuorempaan serkkuuni. Huomasin hänen ihastumisensa, mutta en sanonut mitään. Tänään tulin kotona tietokoneellemme ja huomasin, että mieheni oli jättänyt vahingossa sähköpostinsa auki. Näin auki olevasta sähköpostista suoraan, että hän on täysin minun selän takanani käynyt kirjeenvaihtoa serkkuni kanssa. Auki olevassa s-postissa hän kutsui serkkuani 'rakkaaksi' ja kehui hänen ulkonäköään. Mieheni sanoi muistelevansa vieläkin sitä, kun olivat vuosi aiemmin tavanneet ja kuinka kauniina hän serkkuani piti. Viesti päättyi sanoihin 'halauksia ja suudelmia..'Sanoin miehelleni suoraan, että näin tuon viestin. Mies syytti minua urkkimisesta ja sanoi, että olen vainoharhainen.
Tiedän, että miehelläni oli edellisen avioliittonsa aikana tällaisia 'ystävättäriä', joihin hän piti yhteyttä ja jotka olivat häneen ihastuneita. En usko, että hänellä olisi silloin eikä meidänkään suhteen aikana ollut ns. fyysistä uskottomuutta.
Tämä tällainen henkinen uskottomuus ja mieheni pakonomaiselta vaikuttava tarve pitää ympärillään tällaisia 'ystävättäriä' satuttaa ja särkee minun luottamustani häneen. Näihin hänen kirjeenvaihtoihinsa on liittynyt aina se, ettei hän kerro minulle niistä mitään. Hän syyllistää minua mustasukkaiseksi ja vainoharhaiseksi, jos kysyn jotain siitä, mitä hän noiden naisten kanssa kirjoittelee. Olen itsekin alkanut ajatella, että mikä minun suhteellisuudentajuni on.. Olenko kohtuuton, kun ajattelen, että tämä on henkistä pettämistä minua kohtaan? Miltä teistä tällainen tuntuisi?
Mainittakoon vielä, että suhteessamme ei tätä asiaa lukuun ottamatta ole ollut suuria ongelmia. Seksi ja keskusteluyhteys liittyen muihin asioihin toimivat hyvin. Itselläni ei ole ollut näinä vuosina ihastuksen kohteita tai tarvetta pitää tällaisia kirjeenvaihtotovereita.
MUTTA: suhdettamme on lisäksi leimannut näinä vuosina mieheni voimakas ihastumistaipumus muihin naisiin. Suhteemme alussa hänellä oli yksi erityinen ystävätär, todella kaunis nainen, jota hän tapasi säännöllisesti. Aina tätä ystävää tapaamaan lähtiessään hän pynttäsi ja laittoi partavettä poikkeuksellisen paljon. Törmäsimme yhdessä pari kertaa tähän ystävättäreen ja mieheni muuttui aina todella vaivaantuneeksi (punastui ja sanat menivät solmuun).. Lisäksi viimeisten parin vuoden aikana meillä on ollut joitain tilanteita, jolloin ollessamme ystäväporukassa, mieheni on hurmaantunut jostain minun ystävästäni niin, että asia ei ole voinut jäädä kenellekään epäselväksi. Yksi ystävättäreni joka huomasi mieheni ’hurmaantumisen’, kysyi mm. yhden illanvieton jälkeen, että onko minun ja mieheni väleissä jotain..Vuosi sitten kävi niin, että mieheni tutustui minun kauttani hyvin viehättävään ja 13 v. miestäni nuorempaan serkkuuni. Huomasin hänen ihastumisensa, mutta en sanonut mitään. Tänään tulin kotona tietokoneellemme ja huomasin, että mieheni oli jättänyt vahingossa sähköpostinsa auki. Näin auki olevasta sähköpostista suoraan, että hän on täysin minun selän takanani käynyt kirjeenvaihtoa serkkuni kanssa. Auki olevassa s-postissa hän kutsui serkkuani 'rakkaaksi' ja kehui hänen ulkonäköään. Mieheni sanoi muistelevansa vieläkin sitä, kun olivat vuosi aiemmin tavanneet ja kuinka kauniina hän serkkuani piti. Viesti päättyi sanoihin 'halauksia ja suudelmia..'Sanoin miehelleni suoraan, että näin tuon viestin. Mies syytti minua urkkimisesta ja sanoi, että olen vainoharhainen.
Tiedän, että miehelläni oli edellisen avioliittonsa aikana tällaisia 'ystävättäriä', joihin hän piti yhteyttä ja jotka olivat häneen ihastuneita. En usko, että hänellä olisi silloin eikä meidänkään suhteen aikana ollut ns. fyysistä uskottomuutta.
Tämä tällainen henkinen uskottomuus ja mieheni pakonomaiselta vaikuttava tarve pitää ympärillään tällaisia 'ystävättäriä' satuttaa ja särkee minun luottamustani häneen. Näihin hänen kirjeenvaihtoihinsa on liittynyt aina se, ettei hän kerro minulle niistä mitään. Hän syyllistää minua mustasukkaiseksi ja vainoharhaiseksi, jos kysyn jotain siitä, mitä hän noiden naisten kanssa kirjoittelee. Olen itsekin alkanut ajatella, että mikä minun suhteellisuudentajuni on.. Olenko kohtuuton, kun ajattelen, että tämä on henkistä pettämistä minua kohtaan? Miltä teistä tällainen tuntuisi?
Mainittakoon vielä, että suhteessamme ei tätä asiaa lukuun ottamatta ole ollut suuria ongelmia. Seksi ja keskusteluyhteys liittyen muihin asioihin toimivat hyvin. Itselläni ei ole ollut näinä vuosina ihastuksen kohteita tai tarvetta pitää tällaisia kirjeenvaihtotovereita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että miehelläsi ei ole puhtaat jauhot pussissa. Ei kenenkään kanssa vaihdella tuollaisia sanoja,jos ei välillä ole jotain kipinää.
Todella tyypillistä syyttää sinua vainoharhaiseksi, jos epäilet jotakin. Älä mene siihen vipuun. Et ole vainoharhainen, pistä miehesi kova kovaa vasten. Minä olin myös vainoharhainen, pitkään. Mutta syy vainoharhalle sitten löytyi; toinen nainen.
ole pelkkiä kirjeenvaihtotovereita, eivätkä ihastuksia. Sun mies pettää sua ihan oikeasti...
Mua petettiin, miehellä ei kuitenkaan ollut seksisuhdetta, vaan kyse oli ns henkisestä pettämisestä eli rajan ylittävistä viesteistä ja puheluista toiselle naiselle josta mulle ie kerrottu miyään. Missään vaiheessa en ole epäillytkään, että en olisi tullut petetyksi...
En itse suostuisi katsomaan yhtään sellaista pettämistä jossa mies on henkisesti kirjeiden ja viestien kautta. Ja jokainen täyspäinen kyllä tajuaa rajan palatonisen ystävyyden ja "yatävyyden" välillä. Platoniseen ystävyyteen kun ei kuulu salaiset "rakas" viestit toisille kumppaneille.
Mun näkökulmasta olet tekemisissä sarjapettäjän kanssa. Tai sarjaihastujan.... joku päivä se raja seksinkin puolelle tulee mitä luultavimmin venymään.
Käy ainakin iso keskustelu. Ja jos hyväksyt miehesi toiminnan, niin silloin se on teidän kahden päätös ja ihan hyvä, vaikka täällä muut huutelisivat mitä tahansa. Mutta ilman molemminpuolista sopimusta kyse on pettämisestä. Eikä pettäminen ole koskaan viatonta.
niin suuri että ottaisin avioeron. En ymmärrä miten siedät tuollaista.
Jos miehesi kirjoittelee toiselle naiselle rakas ja pusuja ja haleja, hän pettää sinua. Kerron omasta kokemuksestani oman tilanteeni. Minulla alkoi sähköpostikirjoittelu eräälle miehelle siitä, kun minulla oli vaikeuksia ja halusin jollekin puhua niistä. Vaikka enimmäkseen kirjoittelussani pohdin ongelmiani ja elämää, se alkoi hallita mielenmaailmaani liikaa. Se oli mieheni pettämistä, josta kykenin vihdoin ja hyvin vaivalloisesti irtaantumaan. Tulin kuuntelijastani riippuvaiseksi, vaikka ei ollut juurikaan sellaisia rakkausviestejä. Kerroin toiselle miehelleni päivän asioita ja ajatuksiani. Se ei ollut pelkkää ystävyyttä tai tuen saamista. Avauduin ja annoin sisimmästäni tälle miehelle. Jälkeen päin olen tajunnut, kuinka väärin tein miestäni kohtaan. Oamat ajatukseni olivat liikaa tässä toisessa miehessä ja se oli uskottomuutta. Irtaantuinminen tästä vaati asian tunnustamista, että tein väärin ja sen myötä asenteitteni muutosta. En enää halunnut pettää miestäni.Tunnustaminen piti tehdä ennenkaikkea itselleni.
Onko teillä yhteisiä lapsia? Se täytyy ottaa aina huomioon jos eroon päädytään. Minulla samanlainen tilanne. Mies ihastuu helposti toisiin naisiin ja pitää heihin yhteyttä joko puhelimitse tai sähköposti/facebook, mutta se on kausiluontoista. Ehdottelee tapaamisia ym. Olemme olleet yhdessä 12 v. Olen monta kertaa ajatellut, että nyt äijä saa luvan painua sinne minne haluaa. Mutta, lapset pitävät meidät yhdessä. Olen päätynyt siihen, että pidän itsestäni huolta; lenkkeilen, vesijumppaan ym. Yritän henkisesti säilyttää tasapainoni fyysisesti. En neuvo sinua, mutta minua se auttaa. Tosin luottamusta se ei takaisin tuo. Ja missään nimessä et ole vainoharhainen saatika mustasukkainen. Sitä kuulen usein. Olen päättänyt, että jos mies lähtee niin antaa mennä,; vielä ei ole.
Hei, kiitos, ihanaa kuulla, että muistakin tuntuisi tällainen pahalta! Mieheni saa minut välillä todella tuntemaan, että olen mustasukkainen ja vainoharhainen. Spkk: samastun tosi paljon tuohon tilanteeseesi! Meillä uskoakseni tilanne vielä viattomampi; tosiaan fyysistä uskottomuutta ei varmasti ole ollut enkä usko, että mieheni ehdottaisi tapaamisia kenenkään kanssa. SILTI jo tämä jatkuva pakonomainen tarve pitää yllä tällaisia ihastussuhteita sähköpostitse/facebookissa, satuttaa ja loukkaa minua.. Ja tietysti tulee se ajatus, että kuinka kauan hänelle tällainen riittää ja milloin hän vie nuo suhteet vielä pidemmälle.
Lähtemisen tekee vaikeaksi se, että meillä on uusperhe, jossa on yhteisiä lapsia. Takana 7 yhteistä vuotta.. Edellinen avioliittoni päättyi 8 v. sitten ex-puolisoni psyykkisen sairastumisen takia. Mieheni on hyvä isä lapsille ja hän on tästä käytöksestä huolimatta minua kohtaan todella lämmin ja rakastava! Siksi tämä tilanne onkin tosi raastava ja vaikea! Uusperheemme vanhimmat lapset ovat jo käyneet läpi yhden eron enkä siksi ikinä voisi heitä laittaa käymään läpi samaa uudestaan.
Minäkin olen yrittänyt tosiaan huolta itsestäni; jumppaan ja lenkkeilen ym. Satsaan myös työhön ja jatko-opiskeluihin, jotka omalta osaltaan nostavat itsetuntoa.
Olemme toki monen monta riitaa käyneet läpi tästä asiasta ja 'sopineet', että mies kertoo minulle jatkossa näistä kirjeenvaihtotovereistaan.. Mutta koska mies ei näe tässä s-postittelussaan mitään väärää, hän ei 'muista' minulle kertoa, vaan asiat paljastuvat minulle täysin sattumalta esim. siten kun viimeksi hän oli vahingossa jättänyt s-postikansionsa auki tietokoneelle.
Tilannettamme hankaloittaa se, että mies on todella muiden naisten mielestä hurmaava (sekä komea ja menestyvä) ja saakin heidät ihastumaan itseensä. Erityisen murheellinen asia on ollut se, että olen huomannut, että paras ystävänikin on aivan lääpällään, kun on mieheni seurassa, koska mieheni osaa käsitellä häntäkin niin hurmaavasti. Parhaalla ystävälläni on itsellään aviokriisi meneillään, joten hän on erityisen altis tälle tällä hetkellä! En ole ottanut asiaa vielä hänen kanssaan puheeksi vaan olen alkanut ottaa häneen etäisyyttä. Huomaan, että ystävällänikin on vaikeaa olla enää yhteydessä minuun koska tämä asia on tullut väliimme.
Spkk: voimia sinulle! Toivottavasti teidän suhteessanne on hyviä asioita ja puolia, jotka edes jotenkin kompensoivat tuota tilannetta. Ymmärrän hyvin tuon, miten eropäätöksen tekeminen on lapsiperheessä vaikeaa edes tällaisessa tilanteessa.
Kiitos sinulle, voisimmekohan vaihtaa mielipiteitä sähköpostitse? Vertaistuki tässäkin asiassa ois hyvää. Onko sinulla sellainen sähköpostiosoite johon voisin kirjoittaa. Siis sellainen että jos sairaita hörhöjä sinne kirjoittaa niin voit olla käyttämättä sitä postia?
Hei! Voidaan mielellään vaihtaa kuulumisia s-postitse, mutta en uskalla osoitettani laittaa tähän julkisesti. Onko sinulla osoitetta, jonka voisit antaa ja joka olisi sellainen, että nimesi ei siitä paljastu? Jos ei, yritän miettiä, voisinko vaikka luoda tähän suomi24:ään osoitteen, josta ei paljastuisi nimeni..
heippa säröilevä sydän. Tein itselleni uuden sähköpostin se on: [email protected]. Kirjoitellaan.