Olen seurustellut kesästä asti erään miehen kanssa, mutta en ole varma voiko tämä toimia koska seksi on ainakin minun kannaltani surkeaa. Minulla oli alkuun lääkityksen takia orgasmivaikeuksia eikä siihen auttanut mikään, mutta nyt kun ne ovat ohi, mies ei jaksa enää yrittää kokeilla miten minut saisi laukeamaan. Usein hän sormeilee ehkä minuutin ja ryntää hakemaan kortsua, eikä yhdyntä kestä tarpeeksi kauan että voisin saada orgasmin. En uskalla vaatia tyydytystä ja vaivannäköä häneltä itsellleni koska olen aina ollut miellyttämishaluinen.
Seksi ei ole minulle tärkeintä suhteessa, joten voisin hyvin elää satunnaisilla panoilla joista en laukea, saan kuitenkin tyydytettyä itse itseni yksinäni. Pelkään että hän kyllästyy kuitenkin siihen, etten oikeasti nauti seksistä ja se on vain hänen tyydyttämistään.
Emme myöskään keskustele yhtä paljon kuin haluaisin. Emme koskaan sanoneet ääneen seurustelevamme, kunhan aloimme maata yhdessä ja tapailla paljon. En yhtään tiedä jakaako hän minun tulevaisuudensuunnitelmani lapsista ja elämänpituisesta kumppanuudesta. Hän on minua 4v vanhempi mutta tuntuu ettei hän ole koskaan miettinyt elämää sen pidemmälle tai vakavasti.
Onko meillä vakavanlaatuinen kemian puute jota ei pysty korjaamaan, kun en tunne itseäni rennoksi voidakseni kysyä häneltä näistä asioista? Keskustelemme neutraaleista asioista ja huumorintajumme sopivat täydellisesti yhteen, mutta siinä missä itselleni ei yleensä ole ongelma keskustella syvällisesti ja vakvasti asioista, hänen kanssaan se tuntuu todella vaivaannuttavalta.
Minua surettaa ajatus että tämä olisi nyt ollut tässä. En ole vuosiin ollut yhtä onnellinen kuin viime kesänä ja tuntuu olo tyhjältä jos en yhtäkkiä enää tapaisi häntä. Mutta toisaalta en halua odottaa ja odottaa saadakseni selville, haluammeko samoja asioita ja onko hän yhtä sitoutunut.
Seksi ei ole minulle tärkeintä suhteessa, joten voisin hyvin elää satunnaisilla panoilla joista en laukea, saan kuitenkin tyydytettyä itse itseni yksinäni. Pelkään että hän kyllästyy kuitenkin siihen, etten oikeasti nauti seksistä ja se on vain hänen tyydyttämistään.
Emme myöskään keskustele yhtä paljon kuin haluaisin. Emme koskaan sanoneet ääneen seurustelevamme, kunhan aloimme maata yhdessä ja tapailla paljon. En yhtään tiedä jakaako hän minun tulevaisuudensuunnitelmani lapsista ja elämänpituisesta kumppanuudesta. Hän on minua 4v vanhempi mutta tuntuu ettei hän ole koskaan miettinyt elämää sen pidemmälle tai vakavasti.
Onko meillä vakavanlaatuinen kemian puute jota ei pysty korjaamaan, kun en tunne itseäni rennoksi voidakseni kysyä häneltä näistä asioista? Keskustelemme neutraaleista asioista ja huumorintajumme sopivat täydellisesti yhteen, mutta siinä missä itselleni ei yleensä ole ongelma keskustella syvällisesti ja vakvasti asioista, hänen kanssaan se tuntuu todella vaivaannuttavalta.
Minua surettaa ajatus että tämä olisi nyt ollut tässä. En ole vuosiin ollut yhtä onnellinen kuin viime kesänä ja tuntuu olo tyhjältä jos en yhtäkkiä enää tapaisi häntä. Mutta toisaalta en halua odottaa ja odottaa saadakseni selville, haluammeko samoja asioita ja onko hän yhtä sitoutunut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
yksin jäämistä niin paljon, ettet uskalla ottaa puheeksi sinua vaivaavia asioita? Elät mieluummin epätietoisuudessa tai jos päädyt päättämään suhteen, et edes aio kysyä mieheltä, mitä hänen mielessään liikkuu teistä?
Come on..! Kyllä asioita kannattaa edes yrittää selvittää! Mitä sinä siinä menetät? Et mitään - elät epätyydyttävässä suhteessa pää räjähtämäisilläsi nyt, mikä voisi olla huonommin?! Ei toisen kanssa saa olla vain siksi, että pelkää jäävänsä yksin! Mies kuvittelee varmasti kaiken olevan mielestäsi hyvin, kun et mitään sano. Ei toinen ihminen voi arvata toisen ajatuksia, jos toinen esittää olevansa tyytyväinen ja onnellinen.
Sille ei sitten mitään voi, jos suksennne keskustelun seurauksena menevät lopullisesti ristiin - meillä on kuitenkin tämä yksi elämä elettävänä, eikä sitä ole tarkoitettu elettäväksi yhdessä pelkässä murheen alhossa. Nyt puhumaan asiat selviksi!
Kiitos vastauksesta. Se sai minut tajuamaan että on tosiaan kyse pelosta jäädä yksin. Pidän enemmän itse seurustelusta ja seurasta ja läheisyydestä kuin juuri tästä ihmisestä. Tämä taitaa tulla valitettavasti hänelle vähän puun takaa mutta toivon ettei hän tosiaan ole totaalisen lääpällään minuun ja pitää suhdettamme ajanvietteenä niin kuin välillä tuntuu.