Onko muille käynyt näin? :/
Olen seurustellut yli kaksi vuotta nykyisen miesystäväni kanssa. Suhde on sellainen "ihan kiva". :/ Mies välittää minusta ihan älyttömästi, ja minäkin hänestä, mutta jotenkin homma alkaa väljähtyä käsiin. En koe olevani mitenkään naisellinen tämän kyseisen herran kanssa, emme keksi juuri mitään yhteistä tekemistä enää, ja miehen käytös ja elämäntapa on alkanut ärsyttää minua koko ajan enemmän (olemme TÄYSIN erilaisia siinä suhteessa, minä olen lapsesta asti ollut kova tekemään töitä ja mies ei ole oikeastaan koskaan tehnyt mitään).
Ongelma on että olen alkanut kiintymään työkaveriini ja muuten vaan pitkäaikaiseen ystävääni, joka ottaa usein yhteyttä ja keksii kaikkea mukavaa tekemistä piristykseksi. Hänen kanssaan miulla on sellainen tyttömäinen olo, miehen käytöstavat ja ajatusmaailma on ihan eri luokkaa kuin miesystävälläni, samankaltaiset kuin minulla. Kiinnostus on molemminpuolista, vaikka en olekaan myöntänyt olevani ihastunut (en varsinkaan tälle kaverille). Mies ei ole mikään ehdottelija tai panon perässä, ennemminkin "kiltti" tapaus, jonka kanssa olemme viettäneet paljon hauskoja hetkiä jo pidemmän ajan kuluessa (tiedetään siis myös ettei toinen ole mikään kiiltokuvatyttö/poika vaan ihan normi epätäydellinen ihminen).
Ok, tuomitkaa... Mitään seksuaalista tms. ei ole ollut tämän kaverimiehen kanssa, vaikka seksi oman miesystävän kanssa onkin aika ankeaa. Onko tämä vaan lapsellista ihastusta vai pitäisikö oikeasti viheltää peli poikki miesystäväni kanssa... tuntuisi idiootilta tehdä niin ilman kunnon syytä! Tiedän varsin hyvin miten se loukkaisi :(
Olemme kaikki vasta päälle parikymppisiä, ja nykyiseni kanssa olen ollut yhdessä 18-vuotiaasta. Ihan kakaroita siis vielä. Tekisi mieli ottaa aikalisä ja olla ihan vaan yksinään mutta en voi jotenki tehdä niin koska seurustelen ja minusta sekin olisi jo loukkaavaa, ehkä loukkaavampaa kuin lopettaa kokonaan. En ole ikinä ollut suhteesta toiseen pomppija ja kiltti tyttö (olevinaan :D) itsekin, haluan sellaisen kestävän rakkauden... En tiedä jaksanko nykyiseni tapaa elellä ja hoitaa asioitaan koko loppuikääni, siinäkin suhteessa kaverimies on paljon topakampi..
Kertokaa mielipiteitä, ketkä nyt jaksoivat lukea.. Typerää, tiedän sen, ja siksi haluaisinkin jotain ratkaisua elämään. Muuttuuko tämä tilanne ajan kanssa? :( Otan vastaan myös haukut koska tiedän että semmoisia tulee. :)
Olen seurustellut yli kaksi vuotta nykyisen miesystäväni kanssa. Suhde on sellainen "ihan kiva". :/ Mies välittää minusta ihan älyttömästi, ja minäkin hänestä, mutta jotenkin homma alkaa väljähtyä käsiin. En koe olevani mitenkään naisellinen tämän kyseisen herran kanssa, emme keksi juuri mitään yhteistä tekemistä enää, ja miehen käytös ja elämäntapa on alkanut ärsyttää minua koko ajan enemmän (olemme TÄYSIN erilaisia siinä suhteessa, minä olen lapsesta asti ollut kova tekemään töitä ja mies ei ole oikeastaan koskaan tehnyt mitään).
Ongelma on että olen alkanut kiintymään työkaveriini ja muuten vaan pitkäaikaiseen ystävääni, joka ottaa usein yhteyttä ja keksii kaikkea mukavaa tekemistä piristykseksi. Hänen kanssaan miulla on sellainen tyttömäinen olo, miehen käytöstavat ja ajatusmaailma on ihan eri luokkaa kuin miesystävälläni, samankaltaiset kuin minulla. Kiinnostus on molemminpuolista, vaikka en olekaan myöntänyt olevani ihastunut (en varsinkaan tälle kaverille). Mies ei ole mikään ehdottelija tai panon perässä, ennemminkin "kiltti" tapaus, jonka kanssa olemme viettäneet paljon hauskoja hetkiä jo pidemmän ajan kuluessa (tiedetään siis myös ettei toinen ole mikään kiiltokuvatyttö/poika vaan ihan normi epätäydellinen ihminen).
Ok, tuomitkaa... Mitään seksuaalista tms. ei ole ollut tämän kaverimiehen kanssa, vaikka seksi oman miesystävän kanssa onkin aika ankeaa. Onko tämä vaan lapsellista ihastusta vai pitäisikö oikeasti viheltää peli poikki miesystäväni kanssa... tuntuisi idiootilta tehdä niin ilman kunnon syytä! Tiedän varsin hyvin miten se loukkaisi :(
Olemme kaikki vasta päälle parikymppisiä, ja nykyiseni kanssa olen ollut yhdessä 18-vuotiaasta. Ihan kakaroita siis vielä. Tekisi mieli ottaa aikalisä ja olla ihan vaan yksinään mutta en voi jotenki tehdä niin koska seurustelen ja minusta sekin olisi jo loukkaavaa, ehkä loukkaavampaa kuin lopettaa kokonaan. En ole ikinä ollut suhteesta toiseen pomppija ja kiltti tyttö (olevinaan :D) itsekin, haluan sellaisen kestävän rakkauden... En tiedä jaksanko nykyiseni tapaa elellä ja hoitaa asioitaan koko loppuikääni, siinäkin suhteessa kaverimies on paljon topakampi..
Kertokaa mielipiteitä, ketkä nyt jaksoivat lukea.. Typerää, tiedän sen, ja siksi haluaisinkin jotain ratkaisua elämään. Muuttuuko tämä tilanne ajan kanssa? :( Otan vastaan myös haukut koska tiedän että semmoisia tulee. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, mitäpä tuohon nyt sanoisi. Nykyisen suhteen osalta ehkä sen, että kuuntele sisintäsi, ihan sitä aitoa sisintäsi, ilman sen enempää ylijärkeilyä, niin kylläpä taidat sen jälkeen tietää, mitä haluat. Vaihtoehdot on ehkä jotkin sellaiset, jotta "nykyinen tilanne on "ihan kiva", MUTTA..." ja sitten se, missä "tiedät, ettei nykyinen suhde ole Se Oikea, mutta löydänköhän muutakaan...". Tai sitten ei, enhän tiedä miten ajattelet. Mutta päätöksiähän sinun on tehtävä, eikä ne taida noissa asioissa useinkaan olla kovin helppoja. Tai ne ei ehkä tunnu helpolta, mutta jälkeenpäin, vähän ajan kuluttua olo VOI tuntua helpottuneelta ja tiedät tehneesi oikean ratkaisun.
Pariin vuoteen nykyinen on varmasti tapansa näyttänyt, enkä jaksa uskoa että se siitä muuksi muuttuu. Ok, olette nuoria, mutta silti.
Kaverimiehestä taasen, niin vaikka hän tuntuukin kivalta ja olet alkanut kiintyä häneen, niin muistapa se jotta kaverimies voi olla myöskin sellainen pelkkä korvike, kun nykyisesi kanssa menee huonosti. Niin tai näin, tuo mahdollinen korvikkeena oleminen tai olemattomuus ei taida poistaa sitä tosiasiaa, jotta olette samanlaisia luonteiltanne. Tulisiko teistä mitään, niin etukäteen sitä ei voi kukaan sanoa.
"pitäisikö oikeasti viheltää peli poikki miesystäväni kanssa... tuntuisi idiootilta tehdä niin ilman kunnon syytä! Tiedän varsin hyvin miten se loukkaisi"
Minusta se, että homma tökkii (toistuvasti), on hyvä syy viheltää peli poikki. Se on paras syy. Vaikka toinen olisi miten lääpällään. Se varmasti loukkaa, mutta mitäs sitten. Sinä itse olet vastuussa omasta onnellisuudestasi. Tai jos et onnellisuudesta, niin mielenrauhastasi.
Äyh... niin eli kun mietit tilannettasi, mitä tunnet nykyistä kohtaan ja millä mallilla suhteenne on, ja kun ihan rehellisesti mietit sitä, mitä haluat, niin tiedät kyllä mitä sinun pitää tehdä.