lasten tapaamisista..

Omasta erostani on jo yli 10 vuotta, mutta muistan hyvin sen tuskan, jota lapseni puolesta koin, kun isä ei pitänyt yhteyttä. Monta kuukautta meni eron jälkeen, ennenkuin tapasi lasta ollenkaan ja sen jälkeenkin olivat tapaamiset monta vuotta erittäin harvinaisia. Miehellä oli uusi naisystävä ja lisäksi alkoholiongelma, joten lapsi ei oikein sopinut kuvioihin. Valehtelin milloin mitäkin lapselle syyksi ja aina kuitenkin vakuuttelin, että isä häntä rakastaa. Lohdutuksen sanoiksi sinulle, että vuosien päästä, kun lapsi oli jo kouluiässä, tapaamiset alkoivat kuitenkin sujua useammin. Nyt, kun lapsi on 12v, on heillä oikeinkin hyvät välit ja sopivat keskenään tapaamisia ja tekstailevat. Tärkeää on, että sinä maltat nyt pysyä aikuisena ja et katkeroidu etkä osaltasi lähde hankaloittamaan välien muodostumista sitten kun se miehelle sopii. Tiedän, että se on vaikeaa ja tulet vielä moneen kertaan ex-ukkoasi vihaamaan asian takia. Kuitenkin lasten kannalta on tärkeää, että välit jossain vaiheessa paranisivat. Onhan ero lapsista miehillekin kova paikka ja usein pakenevat koko asiaa tuolla tapaamattomuudellaan. Voimia sinulle, älä alennu mustamaalaamiseen vaan luota tulevaisuuteen. Monasti miesten kiinnostus lapsiin palaa, kun ovat vähän isompia ja heidän kanssaan on "helpompi" olla. Kurjaa meille äideille ja etenkin lapsille, mutta ne välit on korjattavissa kunhan aikaa vähän kuluu ja pahin eron aiheuttama kipu/syyllisyys on ohi. Ole sinä hyvä äiti lapsillesi, muista, että lapsille riittää, kunhan lähellä on edes yksi aikuinen joka rakastaa ja johon voi luottaa. Älä lietso katkeruutta osaltasi. Valitettavasti Suomessa on tuhansia samanlaisia tarinoita eikä arvostukseni näihin miehiin ole korkealla, eivät osaa erottaa vanhemmuutta ja parisuhdetta erotilanteessa. Vaan me naiset jaksetaan, eikös niin? Nauti ihanista lapsistasi ja syksystä!