Lainaus eräästä viestiketjussa olleesta viestistä: "Sanotaan, että pitkässä suhteessa molemmille tulee ihastumisia". Kyselisinkin nyt pitkän suhteen tallaajilta, onko näin? Onko ketään, jolle näin ei olisi käynyt?
Pitkä suhde
ja ihastumiset muihin
162948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
noin käy. Ellei niin sitten kulkee silmät kiinni.
kyllä niin on sattunut että ole ihastunut monestikkin ja kiinnostavia ihmisiä on tämä maa pullollaan.
Kuitenkin rakastan kultaani..
on katkeraa totuutta mutta niin käy. yllättäen voit törmätä vaikka omalla pihamaallasi ihmiseen johon "ihastut" se voi olla rankka kokemus olet naimisissa 5:n pienen lapsen äiti ja hups edessässi seisoo mies joka sekottaa järkesi. nyt sitä sotkua puidaan pariterapiassa oman aviopuolison kanssa että saataisiin oma oikea liitto toimimaan.
liitto voi toki toimia siitä huolimatta että ihastuu toiseen. Jotkut pitävät itsestäänselvyytenä, ettei liitto toimi jos kumppani ihastuu toiseen, mutta ei se niin ole! Miksi teillä pitää puida ihastustasi parisuhdeterapiassa? Kuullostaa järjettömältä.
En ole nimim. kokenut, mutta vastaan yhden syyn parisuhdeterapiaan ihastumisen takia, ja se on se, että monet kestävät suhteessa oman ihastumisensa ulkopuoliseen, mutta eivät puolisonsa ihastumista.
Ja toinen syy voi olla sekin, että ihastumisesta se "vakituinenkin" liitto on lopulta rakkaudeksi muuttunut...eli kyseessä voi olla syvä ihastus, josta ei noin vain yli kävellä. No...odotellaan "kokeneen" vastausta, kunhan nyt tulin kertomaan ettei ole mistään järjettömyydestä kyse.
Ihminen on vain ihminen, mutta tosiaan noiden ihastumisten ei tarvitse mennä ihastumista pidemmälle.
Fantasioiminen jne. kuuluu ihmisen luontoon. Ihmiset saattavat jopa fantasioida suhteessaan vaikka ovat ihan onnellisia, siis näistä ihastuksistaan.
Ei siinäkään ole mitään pahaa. Tottakai ihminen ihastuu helposti toiseen, kun omassa suhteessa on tullut tavallaan se "arki" vastaan, mutta ainahan ihmiset antavat aluksi hienon kuvan itsestään ja lopulta voivat olla jotakin aivan muuta kun heidät oppii tuntemaan.
"...ihastumisen ei tarvitse mennä ihastumista pidemmälle" tai sitten tarvii! "kuitenkin rakastan kultaani" myös siihen uuteen kultaan voi rakastua. voihan olla, että oma suhde on jossain mielessä jossain pielessä
"...ihastumisen ei tarvitse mennä ihastumista pidemmälle" tai sitten tarvii! "kuitenkin rakastan omaa kultaani". myös siiheen uuteen kultaan voi rakastua. siinä mielessä voi olla omassa suhteessa jotain pielessä kun kerran antaa tilaa jollekin toiselle
Kaikissa suhteissa on jossain mielessä jotain pielessä. Vanhan suhteet kuopat tunnistaa, uudesta ei tiedä. Niitä kuitenkin tulee uudessakin olemaan ja ne voivat olla paljon pahempia kuin entisessä suhteessa.
Olen ollut 6½v avoliitossa ja minulle ei kyllä ihastumista sattunut ku vasta suhteen vedellessä viimeisiään ja tiedossa(minulla) oli suhteen loppuminen.Toki saatoin katsoa vaikka vieraan miehen peppua ja todeta että "kiva", mut ei sen enempää.En tiedä sitten oliko tuo edes "pitkä", mutta...
Nyt nykyisen kanssa ollessa ei ole haluakaan vilkuilla muiden miesten peppuja:)
Eipä ole minulle tullut mitään ihastumisia toisiin miehiin ja ei tuo mieskään ole toisista kiinnostunut :) tietysti isäntä vlkuilee naisia, mutta vilkuiluun se jääkin... Itseäni ei meidän iskän lisäksi muut miehet kiinnosta joten en niitä vilkuilekaan...
Olen aina ollut kova ihastumaan paitsi ehkä muutamana ensimmäisenä vuotena oli hiljaisempaa.. Nyt yhteiseloa on kestänyt 20 vuotta ja tiedän, ettei liittoamme ainakaan ihastukset kaada!
Sanoisinpa että jos 20 vuoteen ei muka ole koskaan vilkuillut muita eikä edes ajatellut "sitä" toisen kanssa niin kyllä olisi pieni tarve psykoterapiaan.
Tässä 13 vuotta on yhdessä oltu ja tänä aikana on minulla ainakin ollut pieniä ihastumisia muihin miehiin. Mutta mitään vakavaa ei kuitenkaan ole koskaan ollut eikä varmaan tule koskaan olemaankaan. Sitä sitten taas tuntee olevansa elossa.
Siitä on aikaa melkein kymmenen vuotta.
Tapasin työpaikalla ja siitä oli
tulla vakavampi suhde.
Päätimme kumminkin lopettaa ei haluttu
rikkoa molempien avioliittoja.
Emmekä mienneet ikinä sänkyyn asti.
Mutta siinä huomas kuinka molemmilla
tuntui ihan vatsanpohjaan.
Vieläkin muistan hänet vaikka hän on jo
toisessa työpaikassa.
Haluaisin tavata jos vain voisin.
Sama tilanne, ihastunut olen toisen omaan ja hän minuun, mutta kun kohta ei enään voi itselleen mitään. Aviossa olevina ihmisinä yritämme välttää tilanteita jossa joudumme olemaan kahden, mutta pienikin hipaisu polttaa. Työasiat muuttuvat ihaniksi kun joudumme niitä yhdessä ratkomaan. Tulen kohta sekopäiseksi ja pelkään itseäni. Jos en pystykkään olemaan vahva houkutuksessa.
Moi.
Sehän on aivan normaalia että ihastuu vastakkaiseen sukupuoleen,oli sitten pitkä parisuhde tai ei. Itse ihastun miltei joka viikko. Työskentelen ulkomailla ja paikat vaihtuvat kuin mustalaisella hevonen. Samalla tapaa mitä ihastuttavampia naisia.
Viimeinen ihastuminen ei ota laantuakseen millään. Aina kun näen tuon viehättävän naisen ja katseemme kohtaavat, lävitseni käy mitä melkoisin tunteiden sähköisku. Tulee mieleen ajatuksia, miten tapaisin hänet ja jne. Tunne on pääosin positiivinen, mutta toisaalta tuskalias.
Että tällaista. Näiden tunteiden kanssa pitää vain oppia elämään. Kantapään kautta sitä oppii eroittamaan, mikä on ihastumista ja mikä rakastumista. Mikäs siinä jos ei halua kuin ihastua, niin eikun ihastumaan.
Jännittävää, ihastumisien täyteistä kevättä kaikille!!